Hondurasin tasavalta eli Honduras on noin seitsemän miljoonan asukkaan valtion Väli-Amerikassa. Sen rajanaapureita ovat Guatemala, El Salvador ja Nicaragua. Hondurasilla on meriyhteys sekä Tyynelle valtamerelle että Karibianmerelle.

Sisällysluettelo

1 Historia
2 Politiikka
3 Hallinnollinen jako
4 Maantiede
5 Talous
- 5.1 Merkittävimmät luonnonvarat
- 5.2 Merkittävimmät vientituotteet
6 Väestö
7 Lähteitä

[muokkaa] Historia

Honduras oli vuosina 250–900 mayasivilisaation aluetta. Kristoffer Kolumbus saapui Hondurasiin vuonna 1502 ja nimesi maan sen rannikon syvien vesien mukaan (esp. hondura, 'syvyys'). Hernán Cortés saapui maahan 1524. Vuonna 1525 maan kolonisoivat espanjalaiset, jotka perustettuaan Trujillon kaupungin kohtasivat kovaa intiaanien vastarintaa. 1600-luvulta lähtien pohjoinen moskiittorannikko (nyk. Belize) jäi brittiläisille merirosvoille espanjalaisten keskittyessä sisämaan asutukseen.

Honduras oli Espanjan vallan alla noin kolmesataa vuotta. Honduras ja muuta Keski-Amerikan maankunnat julistautuivat itsenäiseksi 1821. Maa oli vähän aikaa Meksikon keisarinkunnan osa, ja julistautui osaksi Keski-Amerikan Yhdysvaltoja 1823. Valtioliitto hajosi viimeistään 1838. Hondurasin kansallissankari kenraali Francisco Morazán Quesada johti yrityksiä valtioliiton säilyttämiseksi. Pääkaupunki siirrettiin vuonna 1880 Comayaguasta Tegucigalpaan.

1800-luvun lopulla Hondurasin talous ajautui täysin yhdysvaltalaisten yritysten haltuun, jotka perustivat banaaniplantaaseja pohjoisrannikolla. Esimerkiksi vuonna 1913 maan banaanien ulkomaanviennistä 2/3 hallitsi yhdysvaltalainen United Fruit Company. Ulkomainen pääoma, plantaasit, konservatiivinen politiikka ja alituiset vallankaappaukset hallitsivat Hondurasia 1900-luvun puoleenväliin asti. Vuonna 1925 käytiin lyhyt sisällissota. Vuosina 1932–1949 Honduras oli oikeistolaisen kansallispuolueen (PNH) ja kenraali Tiburcio Carías Andinon diktatuurin alaisena.

Vuonna 1955 kahden autoritaarisen diktaattorin ja banaanityöläisten lakon jälkeen nuoret uudistajat kaappasivat vallan ja järjestivät perustuslakia säätävän kokouksen vaalit 1957. Kokous nimitti Ramon Villeda Moralesin presidentiksi ja muutti itsensä parlamentiksi kuusivuotiskaudelle. Liberaalipuolue hallitsi 1957–1963. Vuonna 1963 konservatiiviset upseerit estivät vaalit ja kaappasivat verisesti vallan. Asevoimat hallitsi vuoteen 1970 eversti Osvaldo López Arellanon johdolla.

Vuonna 1969 Honduras kävi kuusi päivää kestäneen sodan El Salvadoria vastaan. Tämän jalkapallosodaksi kutsuttu sodan kimmokkeena oli jalkapallon MM-karsintaottelu, mutta maiden välit olivat jo erittäin tulehtuneet jo ennen ottelua laittomasta siirtolaisuudesta ja rajariidoista johtuen. Pian sodan jälkeen 1970 nimitettiin siviilipresidentti Ramón Cruz Uclés kansallispuolueesta. Hän ei kyennyt kokoamaan toimivaa hallitusta ja kenraali López kaappasi vallan taas 1972. López teki nyt jotain uudistuksia, mm. maauudistuksen, mutta sotilasvalta kaatui vuosikymmenen puolivälissä korruptioskandaaleihin. 22. huhtikuuta 1975 armeija vaihtoi presidentiksi eversti Juan Alberto Melgar Castron. Castro (1975–1978) ja kenraali Paz García (1978–1983) rakensivat maan nykyisen infrastruktuurin, kuten tiet ja viestintäjärjestelmät. Maa nautti myös nopeimmasta talouskasvustaan sen tuotteiden kysynnän ja ulkomaisen rahoituksen turvin.

Vuonna 1974 Hurrikaani Fifi pieksi Hondurasia tappaen tuhansia ja tuhoten koko kalastuslaivaston sekä 95% banaanisadosta.

Nicaraguan diktaattori Anastasio Somozan vallasta 1979 syösseen vallankumouksen ja El Salvadorinkin epävakauden vuoksi sotilashallitus luopui vallasta ja hondurasilaiset valitsivat 1980 perustuslakia säätävän kokouksen ja parlamentin 1981. Uusi perustuslaki tuli voimaan 1982 ja presidentiksi nousi liberaalien Roberto Suazo Córdoba. Suazo liittoutui Yhdysvaltojen kanssa, ja maahan virtasi talousapua ja sinne perustettiin leirejä elsalvadorilaisten joukkojen koulutukseen maan sisällissodan aikaan. Presidentin lisäksi asevoimien komentaja kenraali Gustavo Alvárez käytti huomattavaa vaikutusvaltaa maan asioissa. Vuonna 1982 Yhdysvaltain tukemat contrat käynnistivät hyökkäyksensä Nicaraguan sandinistihallitusta vastaan Hondurasin maaperältä. Kenraali Alvárez vastasi maassa lisääntyviin levottomuuksiin pidättämällä ammattiliittoaktiiveja ja vasemmistolaisten tukijoita. Alvárez syöstiin vallasta vuonna 1984 lisääntyvien anti-amerikkalaisten mielenosoituksen jälkeen. Yhdysvaltain perustamat koulutusleirit suljettiin, mutta hallitus jatkoi contrien tukea vastineeksi avokätisestä talousavusta.

Vuoden 1985 vaalien lähestyessä liberaalipuolue tulkitsi vaalilakia asettamalla useita ehdokkaita vaaliin, ja kun heidän yhteinen äänimääränsä ylitti kansallispuolueen äänimäärä, puolue julisti eniten ääniä saaneen ehdokkaansa José Azcona del Hoyon voittajaksi. Armeijan tuella Azcona nousi presidentinvirkaan 1986. Tämä oli ensimmäinen siviilipresidenttien välinen rauhanomainen vallanvaihto yli 30 vuoteen. Ihmisoikeusrikoksista annettiin yleinen armahdus 1987, mutta vielä 1988 Amnesty Internationalin raportti syytti asevoimia ja oikeistolaisia kuolemanpartioita lisääntyvästä väkivallasta. Vasemmistosissit salamurhasivat kenraali Alvárezin tammikuussa 1989 Tegucigalpassa. Samana vuonna päästiin sopimukseen nicaragualaisten contrasissien aseistariisumista Hondurasissa.

Nationalistipuolueen Rafael Callejas valittiin presidentiksi ja hän aloitti kautensa tammikuussa 1990. Callejas aloitti uusliberaalin talouspolitiikan soveltamisen. Haagin kansainvälinen tuomioistuin vahvisti 1992 uuden rajan Hondurasin ja El Salvadorin välillä ja päätti näin vuodesta 1861 jatkuneen rajariidan. Maan budjetin alijäämä räjähti ja elinkustannusten nousu ja syytökset hallituksen laajasta korruptiosta saivat äänestäjät valitsemaan liberaalipuolueen Carlos Roberto Reinan suurella enemmistöllä 1993. Reina julisti "moraalisen vallankumouksen" ja maassa alettiin tutkia 1980-luvun ihmisoikeusrikkomuksia ja korruptiota. Hän loi ensimmäisen modernin syyttäjänviraston ja otti asevoimat siviilihallintoon. Huhtikuussa 1995 lopetettiin yleinen asepalvelus. Ensimmäiset upseerit joutuivat syytteeseen ihmisoikeusrikkomuksista heinäkuussa 1995.

Liberaalien valta jatkui kun Carlos Roberto Flores nousi presidentiksi 1998. Hän aloitti talousuudistukset pyrkien parantamaan maan kilpailukykyä ja pyrki turvaamaan maan köyhimpien kansalaisten aseman. Flores perusti siviilien hallitseman puolustusministeriön ja siirsi poliisin asevoimien alaisuudesta siviileille. Vuoden 2001 raportin mukaan poliisien tukemat kuolemanpartiot surmasivat vuonna 2000 yli 1000 katulasta.

Lokakuussa 1998 hurrikaani Mitch tuhosi Hondurasia, surmasi yli 5000 ja jätti 1,5 miljoonaa kodittomiksi.

Kansallispuolueen Ricardo Maduro Joest voitti 2001 presidentinvaalit ja aloitti kautensa 2002. Hän lupasi vähentää rikollisuutta ja taistella korruptiota vastaan. Hän laajensi jälleen poliisin ja asevoimien yhteistoimintaa ja lähetti välittömästi virkaan astuttuaan poliisien ja asevoimien yhteisyksiköt partioimaan kaduille. Maduro tuki myös vahvasti Yhdysvaltain terrorismin vastaista sotaa ja lähetti vuonna 2003 Irakin koalitioon 370 miestä. Honduras ratifioi myös Yhdysvaltain kanssa Yhdysvaltain-Keski-Amerikan vapaakauppasopimuksen (CAFTA), josta sai vastineeksi maan velkoja anteeksi. Honduras oli myös ensimmäinen Latinalaisen Amerikan maa, joka solmi Millennium Challenge Account -sopimuksen Yhdysvaltain kanssa ja on toistaiseksi ainoa joka on siitä saanut apua.

Liberaalien José Manuel "Mel" Zelaya Rosales voitti 27. marraskuuta 2005 presidentinvaalit ja astui virkaansa tammikuussa 2006. Liberaalipuolue sai myös 62 paikkaa kongressin 128:sta.

[muokkaa] Politiikka

Vuoden 1982 perustuslaki määrittelee vahvan presidentinvallan. Presidentti on sekä maan että hallituksen päämies. Presidentti valitaan nelivuotiskausille. Tammikuusta 2006 lähtien presidenttinä on toiminut Manuel Zelaya.

Parlamentti on yksikamarinen kansalliskongressi (esp. Congreso Nacional), jossa on 128 jäsentä. Parlamentin jäsenet valitaan suhteellisella vaalitavalla nelivuotiskausille. Vaalipiireinä ovat departementit. Ennen vuotta 1997 edustajat valittiin suoralla henkilövaalilla. Maassa on viisi rekisteröityä puoluetta. Vanhimmat ja merkittävimmät ovat vuonna 1891 perustettu liberaali Hondurasin liberaalipuolue (esp. Partido Liberal de Honduras) ja vuonna 1918 perustettu konservatiivinen kansallispuolue (esp. Partido Nacional).

Kongressin voimasuhteet ovat marraskuun 2005 vaalien jälkeen seuraavat:

paikkoja	puolue
62	Partido Liberal de Honduras
55	Partido Nacional de Honduras
5	Partido Unificación Democrática
4	Partido Demócrata Cristiano de Honduras
2	Partido de Inovación y Unidad-Social Democracia

[muokkaa] Hallinnollinen jako

Hondurasissa on 18 departementtia. Pinta-alaltaan suurin on Olancho. Asukasluvultaan suurin on Francisco Morazán. Islas de la Bahía on sekä asukasluvultaan että pinta-alaltaan Hondurasin pienin departementti.

Atlántida (perustettu 1902)
Choluteca (1825)
Colón (1881)
Comayagua 1825)
Copán (1869)
Cortés (1893)
El Paraíso (1869)
Francisco Morazán (1825)
Gracias a Dios (1957)

Intibucá (1883)
Islas de la Bahía (1872)
La Paz (1869)
Lempira (1825)
Ocotepeque 1906)
Olancho (1825)
Santa Bárbara (1893)
Valle (1893)
Yoro (1825)

[muokkaa] Maantiede

Honduras satelliittikuvassa

Pohjoisessa Honduras rajoittuu Karibianmereen ja etelässä Fonsecanlahteen Tyynellä valtamerellä. Valtion pinta-alasta 80 prosenttia on vuoristoista. Hondurasin naapurimaat ovat Guatemala, El Salvador ja Nicaragua. Valtion pinta-ala on 112 090 neliökilometriä. Tärkeimmät joet ovat Patuca ja Ulúa. Maan korkein kohta on Cerio las Minas 2849 m.

[muokkaa] Talous

Honduras on yksi Latinalaisen Amerikan köyhimpiä ja kehittymättömimpiä maita. Ainakin 2/3 väestöstä elää köyhyydessä. Historiallisesti maassa on tuotettu lähinnä kahvia ja banaaneja, mutta 20 viime vuoden aikana talous on laajentunut myös muihin tuotteisiin kuten viljeltyihin katkarapuihin, meloneihin ja turismiin, sekä vaate- ja kokoonpanoalan maquila-tehtaat, jotka tuovat materiaalinsa verovapaasti ja tullitta Yhdysvalloista ja vievät tuotteet sinne takaisin. Maassa on myös laajat puu- ja mineraalivarat, mutta kaskiviljely ja laittomat hakkuut tuhoavat metsiä. Noin 15 % maan varoista tulee ulkomailta, lähinnä Yhdysvalloissa asuvien perheenjäsenten lähettämistä avustuksista. Honduras kuuluu myös raskaasti velkaantuneisiin maihin.

[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat

[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet

[muokkaa] Väestö

Noin 90 % asukkaista on mestitsejä ja suurin osa katolisia. Maassa puhutaan pääasiassa espanjaa ja englantia rannikoilla ja Karibianmeren saarilla. Myös joitain intiaanikieliä ja afrikkalaisten ja intiaanikielien sekoitusta garifunaa puhutaan.