Buddhalaisuus

Wikipedia

Osa artikkelisarjaa Buddhalaisuus
Historia
Gautama Buddha Buddhalaiset neuvostot
Perusteet
Neljä jaloa totuutta Jalo kahdeksanosainen polku Sila · Nirvana Kolme jalokiveä
Tärkeitä käsitteitä
Kolme olemassaolon merkkiä Skandha · Samsara Uudelleensyntyminen · Dharma Pratītya-samutpāda · Karma
Harjoittaminen
Buddha · Bodhisattva Pāramitā · Buddhalainen meditaatio
Koulukunnat
Theravāda · Mahāyāna Vajrayāna
n • k • m

Buddhalaisuus on Siddhartha Gautaman opetuksiin perustuva uskonto ja ajatussuuntaus, joka syntyi Magadhassa (nyk. osa Intiaa) 500-luvulla eaa. Sen perustaja on yleensä historiallisena henkilönä pidetty Siddhartha Gautama, josta myöhemmin tuli Buddha eli valaistunut.

Buddhalaisuus poikkeaa useimmista muista uskonnoista siinä, että se ei edellytä uskoa yliluonnollisiin jumaliin tai palvontamenoja. Myös Buddha itse opetti olevansa tavallinen ihminen, ei jumala tai profeetta. Useimmat Aasian buddhalaiset kuuluvat kuitenkin suuntauksiin, joissa Buddhaa pidetään jumalankaltaisessa asemassa.

Buddhalaisuuden keskeinen opetus on tehdä hyvää, välttää pahaa ja puhdistaa mielensä. Lopullisena tavoitteena on nirvana eli valaistuminen. Valaistunut ihminen vapautuu samsarasta eli elämän kiertokulusta. Tämä voi tapahtua vain mietiskelyn, eli meditaation, henkisen kasvun ja itsensä syvimmän olemuksen oivaltamisen kautta.

Buddhalaiset uskovat jälleensyntymiseen. Tämä jälleensyntyminen ei tarkoita samaa kuin hindulaisten sielunvaellus (inkarnaatio), jossa yksilön sielu siirtyy seuraavaan olomuotoon kokonaisena, vaan pelkän (kuolemattoman) osan uudelleensyntymistä. Elämänsä aikana jokainen tekee hyviä ja pahoja tekoja, jotka tuottavat karmaa. Karman laki vaikuttaa siihen, millaisena eliönä seuraavaan elämään syntyy, ja siten siihen, onko mahdollisuutta valaistua ja vapautua elämänpyörästä. Ihmiseksi syntyminen on erittäin harvinaista ja suuri onni, koska päinvastoin kuin eläimillä, ihmisillä on mahdollisuus valaistua. Tämän vuoksi ihmisen tulisikin käyttää elämänsä pyrkimällä valaistumiseen eikä tuhlata sitä.

Bodhisattva-ihanteen mukaan valaistunut ihminen ei valaistumisensa jälkeen astu nirvanaan, vaan keskittyy opettamaan ja auttamaan myös muita valaistumaan.

Sisällysluettelo 1 Historiaa 2 Buddhalaisuuden oppeja 2.1 Neljä jaloa totuutta 2.2 Jalo kahdeksanosainen polku 2.3 Ehdonvarainen olemassaolo 2.4 Kolme jalokiveä 3 Lumbini 4 Buddhalainen etiikka 5 Buddhalaisuuden koulukunnat 6 Buddhalaisten juhlapäivät 7 Buddhalaisten sijoittuminen valtioittain 8 Lähteet 9 Kirjallisuutta 10 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historiaa

Siddharta Gautama syntyi Lumbinissa Etelä-Nepalissa.

Siddhartha Gautama eli noin 563–483 eaa. ja sanotaan, että hänen kuollessaan Intiassa oli jo 18 suurta buddhalaisluostaria. Ensimmäinen voimakkaasti sen leviämiseen Intiassa ja muualla vaikuttanut henkilö oli keisari Ashoka (273–232 eaa.). Intiassa buddhismi alkoi hävitä vuoden 500 jälkeen, osittain hindulaisuuden voimistumisen ja osittain muslimivalloitusten takia (muslimit tuhosivat 1000- ja 1100-luvuilla suuret luostariyliopistot). Buddhan opit vaikuttivat kuitenkin hindulaisuuteenkin, eräät hindut ovat jopa sitä mieltä, että Buddha on Vishnun yhdeksäs avatar eli ruumiillistuma.

Nykyisin buddhalaisuutta tavataan Intiassa lähinnä maan koillisosassa. Buddhalaisuuden keskeisiä vaikutusalueita ovat nykyään Sri Lanka, Tiibet sekä Kaakkois- ja Itä-Aasia, joissa se on valtauskonto monissa maissa. 1900-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta lähtien monia buddhalaisuuden muotoja on levinnyt myös länsimaihin.

[muokkaa] Buddhalaisuuden oppeja

[muokkaa] Neljä jaloa totuutta

Pääartikkeli: Neljä jaloa totuutta

Buddhalaisuuden neljä jaloa totuutta ovat:

1. Elämään sisältyy kärsimystä. (Yleisesti myös virheellisesti muodossa: Elämä on kärsimystä.) (dukkha)
2. Kärsimys johtuu halusta ja takertumisesta. (tanha)
3. Kärsimys lakkaa, kun halu sammutetaan.
4. Tie halun sammumiseen on jalo kahdeksanosainen polku.

Näistä perusperiaatteista on useita toisistaan hieman poikkeavia suomenkielisiä käännöksiä. Ensimmäisen jalon totuuden yhteydessä käytetään usein sanaa kärsimys, sanan dukkha käännöksenä, mutta dukkhan merkitys on laajempi. Dukkha tarkoittaa kaikenlaista epätyydyttävää, epätäydellistä, turhauttavaa tai tyhjyyden tunnetta yms. Suomenkielisissä yhteyksissä käytetään myös sanaa elämänjano tarkoittamassa halua ja takertumista.

[muokkaa] Jalo kahdeksanosainen polku

Pääartikkeli: Jalo kahdeksanosainen polku

Jalo kahdeksanosainen polku on neljäs neljästä jalosta totuudesta ja se on tie kärsimyksestä vapautumiseen. Polun osien yhteydessä käytetään sanaa oikea Paalin kielisen sana samma käännöksenä, mutta sitä ei pidä ymmärtää väärän vastakohtana. Sillä tarkoitetaan pikemminkin täydellistä. Polku jaetaan kolmeen osaan, jotka ovat viisaus, etiikka ja meditaatio. Osat ovat kaikki yhtä tärkeitä ja niitä harjoitetaan yhtä aikaa. Polku on osiensa summa.

viisaus

• oikea näkemys Ymmärrä neljä jaloa totuutta. Tämä on polun ensimmäinen ja viimeinen vaihe, sillä oikea näkemys saavutetaan valaistuessa täydellisesti. Kuitenkin jo polun alkupäässä on oltava jonkinlainen käsitys oikeasta näkemyksestä, jotta buddhalaisuuden harjoittaminen olisi mahdollista.

• oikea aikomus Luopuminen, hyvätahtoisuus ja väkivallattomuus. Luovu takertumisesta, pahantahtoisuudesta ja julmuudesta.

etiikka

• oikea puhe Rehellisyys ja hyväntahtoinen puhe. Vältä valehtelua, karkeaa puhetta ja juoruilua.

• oikea toiminta Älä vahingoita eläviä olentoja. Älä ota mitä ei ole annettu. Älä mene kohtuuttomuuksiin aistinautinnoissa. Älä sumenna mieltäsi päihtein.

• oikea elinkeino Harjoita elinkeinoa, joka ei tuota vahinkoa elollisille olennoille

meditaatio

• oikea ponnistus Edistä taitavia mielentiloja ja vältä taitamattomia

• oikea tarkkaavaisuus Pyri jatkuvaan tietoisuuteen itsestäsi, teoistasi ja mielentiloistasi.

• oikea keskittyminen Syvempien mielentilojen saavuttaminen meditaation kautta.

[muokkaa] Ehdonvarainen olemassaolo

Buddha erotti opetuksissaan kaksi tilaa, samsaran, eli jälleensyntymien kierron, joka on ehdonvaraista, ja nirvanan, jossa samsarasta on vapauduttu. Ehdonvaraisuus tarkoittaa sitä että kaikki olemassa oleva on toisistaan riippuvaisia ja edellyttävät toistensa olemassaoloa. Ehdonvaraisella olemassaololla on kolme tuntomerkkiä: se on epätyydyttävää, pysymätöntä ja vailla itseä.

• ei itseä (paalin kielellä anatta, sanskritiksi anatman) Kaikki olemassa oleva on harhaa, sillä millään ei ole omaa pysyvää olemusta. Myöskään ihmisellä ei ole pysyvää sielua, vaan minuus on harhaa. Se koostuu erillisista skandhoista. Ihminen muuttuu koko elämänsä ajan niin fyysisesti kuin henkisesti ja oikeastaan syntyy uudelleen joka hetki. Sinä olit eri ihminen 10 vuotta sitten ja 10 vuoden kuluttua olet taas eri ihminen. Anatta pätee myös kaikkeen muuhun. Otetaan vaikkapa puutuoli esimerkiksi. Se, mitä kutsumme puutuoliksi, on vain tietyllä tavalla yhdistettyjä puunkappaleita. Kun ne irrotetaan toisistaan, se ei ole enää tuoli. Tähän liittyy myös asioiden vuorovaikutus ja riippuvuus toisistaan. Siihen että tuoli voitiin tehdä, tarvitiin puuta. Ja siihen, että puu pysyi hengissä se tarvitsi vettä, mineraaleja, aurinkoa jne.
• pysymätön (paaliksi anicca, sanskritiksi anitya) Koska kaikki olemassa oleva on saanut alkunsa tiettyjen ehtojen ja olosuhteiden vallitessa, mikään ei ole pysyvää, koska nuo olosuhteetkin muuttuvat. Kaikki olemassa oleva myös katoaa ja kuolee.
• epätyydyttävä (paaliksi dukkha, sanskritiksi duhkha) Tämä on myös ensimmäinen jalo totuus, joten neljä jaloa totuutta kytkeytyvät olemassaolon tuntomerkkeihin tämän kautta. Sanasta dukkha käytetään usein käännöstä kärsimys, mutta sen merkitys on laajempi: se tarkoittaa kaikkea epätäydellistä, epätyydyttävää ja turhauttavaa. Koska mikään ei ole pysyvää, ei mikään voi tuoda pysyvää tyydytystä. Tämän vuoksi myös miellyttävät asiat ovat lopulta dukkhaa, vaikka miellyttäviäkin asioita buddhalaisuuden mukaan toki on. Dukkhaa on kolmenlaista. Ilmeisin dukkhan muoto on fyysinen ja henkinen kärsimys. Kaikki ihmiset kohtaavat sairautta, vanhuutta ja kuolemaa. Toinen dukkhan muoto on muutoksen kärsimys. Kaikki hyväkin loppuu aikanaan ja joudumme luopumaan kaikesta meille rakkaasta: ystävistä, vanhemmista ja tavaroista. Kolmas dukkhan muoto on kaikkein epäselvin: se tarkoittaa yleistä epätyydyttävyyttä maailman luonteesta johtuen.

[muokkaa] Kolme jalokiveä

Buddhalaisuuden kolme elementtiä ovat valaistuminen, joka henkilöityy Buddhan hahmossa, buddhalaiset opetukset eli Dharma ja buddhalainen yhteisö, Sangha. Buddha, Dharma ja Sangha muodostavat Kolme jalokiveä, joihin buddhalaiset turvautuvat.

Kolme jalokiveä ovat:

• Buddha (valaistunut). Tämä on titteli olennoille jotka ovat saavuttaneet valaistumisen kuten Buddha ja auttavat toisia saavuttamaan sen. Buddha voidaan myös kuvata viisautena joka ymmärtää Dharmaa, ja täten Buddha merkitsee täydellistä viisautta joka näkee todellisuuden sellaisena kuin se on. Näiden lisäksi Buddha tarkoittaa mielen täysin kehittynyttä tilaa.

• Dharma: Buddhan opetukset, jotka johdattavat olennot vapautumiseen ja valaistumiseen. Dharma tarkoittaa olentojen käyttäytymiseen perustuvaa luonnonlakia ja sen seurauksia (syy ja seuraus). Se voi tarkoittaa myös ultimaattista ja kestävää Todellisuutta joka on erottamaton Buddhasta.

• Sangha: kanssaharjoittajat. Sillä tarkoitetaan käytännössä ystäviä ja auttajia polulla valaistumiseen. Sangha voi tarkoittaa myös buddhalaisten munkkien ja nunnien yhteisöjä tai oivaltaneita harjoittajia.

Buddhalaisuuden syntyaikoina hinduismissa esiintyi monia koulukuntia, jotka pohtivat tavallisille ihmisille kovin vieraita kysymyksiä. Yksinkertaista buddhalaista moraaliopetusta on pidetty vastalauseena erityisesti papistolle, ja veljeskunnan sisältä buddhalaiset poistivat kastilaitoksen. Buddhalaisten elämäkertojen mukaan Buddha oli sotilaskastiin (ei siis papistoon) kuuluva kuninkaan poika, ja kuuluisan buddhalaiskuninkaan Asokan kerrotaan olleen alinta kastia.

On olemassa monia erilaisia Buddhan elämäkertoja, mutta mitään Buddhan kirjoittamaa ei ole. Intialaiset arvelevat, että ensimmäiset buddhalaiset kirjoitukset laadittiin noin sata vuotta Buddhan kuoleman jälkeen. Vanhimmat intialaiset buddhalaiset muistiinpanot ovat kuningas Asokan kallioihin ja pylväisiin hakkauttamat.

Buddhalaiset suhtautuvat arvostelevasti arvovallan eli auktoriteetin menetelmään tiedon hankinnassa. Perimätiedon mukaan Buddha sanoi seuraajilleen, ettei pidä uskoa todeksi mitään vain sen vuoksi, että joku toinen väittää sitä todeksi; ei myöskään sen vuoksi, että se oli vuosisatoja vanha perinnäistieto; ei myöskään huhun nojalla; eikä sen vuoksi, että kirjat sen esittävät tai joku vanhan ajan viisas on niin sanonut; ei myöskään sen vuoksi, että olisi mieluista uskoa tai että esitetty näkökohta olisi ensi näkemältä miellyttävä, tai sen vuoksi, että joku pyhimys tai opettaja on niin opettanut. Ainoa koetinkivemme on se, joka on löydettävissä itsessämme. Jos se, mikä on kirjoitettu tai sanottu, on järkevää ja sopii yhteen sen kanssa, mitä ennestään tiedämme todeksi ja järkemme mukaiseksi, pantakoon se koetukselle jokapäiväisessä elämässä. Jos se täten koeteltuna tuntuu edistävän omaa ja lähimmäistemme menestystä, niin se voidaan liittää järjestelmäämme järkevänä mielipiteenä, kunnes intuition valo muuttaa mielipiteen vakaumukseksi ja me voimme todellakin sanoa, että tiedämme.

Buddhalaisilta kysytään usein, että eivätkö he hyväksy buddhalaisia kirjoja auktoriteeteiksi. Buddhalaiset vastaavat, että buddhistiset kirjoitukset sisältävät kokoelman sekalaisia kirjoituksia, joita eri kirjailijat ovat koonneet eri vuosisatoina samaan tapaan kuin kristittyjen Raamattu on koottu. Ei siis voida olla varmoja siitä, että kirjoitukset esittävät Buddhan todelliset sanat. On huomattava, että alkuperäistä sanskritinkielistä aineistoa ei ole juurikaan säilynyt. Vanhojen paalin-, tiibetin- ja kiinankielisten käännösten vertailu alkuperäisen tekstin selvittämiseksi asettaa omat haasteensa. Lisäksi aineisto on huomattavan laaja: pelkästään Tripitaka (vanhimmat kirjoitukset) on painettuna noin 100 000 sivua, myöhemmin kertyneitä kommentaareja voi koulukunnasta riippuen olla jopa yli kaksi kertaa enemmän. Jo pelkkä yleiskuvan saaminen vaatii siis huomattavaa paneutumista. Osa kirjoituksista sisältää myös aineistoa, jota voidaan pitää vertauskuvallisena.

Kuitenkin buddhalaiset korostavat, että viisaan miehen sana on luultavasti todempi kuin narrin. Buddhan opetuksilla on käytännössä yhtä suuri arvovalta kuin Jeesuksen opetuksilla kristinuskossa.

[muokkaa] Lumbini

Siddharta Gautama, Buddha, syntyi kuuluisassa Lumbinin puistossa, josta tuli pian pyhiinvaelluksien kohde. Yksi pyhiinvaeltajista oli intialainen keisari Asoka. Kohdetta kehitetään parhaillaan buddhalaiseksi pyhiinvaelluskeskukseksi, jossa keskeisen osan muodostavat Buddhan syntymään yhdistetyt arkeologiset jäännökset.

[muokkaa] Buddhalainen etiikka

Pääartikkeli: Buddhalainen etiikka

[muokkaa] Buddhalaisuuden koulukunnat

Buddhalaisuudesta on olemassa lukuisia suuntauksia ja koulukuntia, pääsuuntauksia on kolme:

• theravada-buddhalaisuus (jota mahayana-buddhalaiset nimittävät hinayanaksi)
• mahayana-buddhalaisuus
• vajrayana-buddhalaisuus (timanttipolku, tiibetiläinen buddhalaisuus, lamalaisuus, tantrismi)

[muokkaa] Buddhalaisten juhlapäivät

• Bodhin päivä -päivä jolloin Gautamasta tuli Buddha
• Paranirvana -päivä jolloin Buddha siirtyi Nirvanaan.
• Wesak -kolmipäiväinen juhla, jossa muistetaan Buddhan elämän tärkeimpiä vaiheita.
• Dharmatšakran päivä -päivä jolloin Buddha opetti ensimmäistä kertaa.

[muokkaa] Buddhalaisten sijoittuminen valtioittain

Top 20 (luvut laskennollisia arvioita)

Sijoitus	Maa	Buddhalaisten määrä	Buddhalaisten %-osuus	Maa	Buddhalaisten %-osuus	Buddhalaisten määrä
1	Kiina	104 505 104	8%	Thaimaa	94%	61 517 708
2	Japani	90 466 243	71%	Kambodža	93%	12 654 574
3	Thaimaa	61 517 708	94%	Mongolia	93%	2 595 882
4	Vietnam	41 767 788	50%	Myanmar	90%	38 618 517
5	Myanmar	38 618 517	90%	Bhutan	74%	1 651 895
6	Sri Lanka	14 045 343	70%	Japani	71%	90 466 243
7	Kambodža	12 654 574	93%	Sri Lanka	70%	14 045 343
8	Etelä-Korea	11 297 002	23,33%	Laos	60%	3 730 284
9	Intia	7 561 850	0,7%	Vietnam	50%	41 767 788
10	Taiwan	5 723 596	25%	Singapore	42,5%	1 880 931
11	Malesia	4 599 002	19,2%	Taiwan	25%	5 723 596
12	Laos	3 730 284	60%	Etelä-Korea	23,33%	11 297 002
13	Nepal	3 044 420	11%	Malesia	19,2%	4 599 002
14	Yhdysvallat	2 957 341	1%	Brunei	13%	48 406
15	Mongolia	2 595 882	93%	Nepal	11%	3 044 420
16	Indonesia	2 032 580	0,84%	Kiina	8%	104 505 104
17	Singapore	1 880 931	42,5%	Arabiemiirikunnat	2%	51 264
18	Bhutan	1 651 895	74%	Australia	1,9%	381 718
19	Bangladesh	721 598	0,5%	Pohjois-Korea	1,67%	382 633
20	Venäjä	717 101	0,5%	Uusi Seelanti	1,08%	43 582

[muokkaa] Lähteet

• Pauling, Chris: Mitä buddhalaisuus on Helsingin buddhalainen keskus. Viitattu 12.3.2008.
• raamattunet - buddhalaisuus

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Bhikkhu, Subhadra: Buddhismin Sanoma: Buddha – opi – veljeskunta. (Alkuteos: The Message of Buddhism: The Buddha: (The Doctrine: The Order), 1926.) Englannista suomentanut Mauno Nordberg. Turku: Aura, 1944.
• Kulananda: Buddhalaisuuden periaatteet. Like, 2005. Englannista suomentanut Lauri Porceddu.
• Tony Morris: Mihin uskovat buddhalaiset. Otava, 2008.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Buddhalaisuus Suomessa
  • Lista Suomessa toimivista buddhalaisista yhteisöistä
• Dharmafoorumi
• E-sangha -foorumi (englanniksi)
• Usein kysytyt kysymykset buddhalaisuudesta (englanniksi)
• Buddhalaisuuden perusteita (englanniksi)
• Paljon tietoa buddhalaisuudesta (englanniksi)