Wikipedia

Tätä artikkelia tai sen osaa ei käsitellä neutraalista näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmia neutraaleiksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Historiallis-kriittiset näkemykset puuttuvat artikkelin sisällöstä.

Bahá’í-usko on kehittynyt persialainen profeetta Bahá’u’lláh (1817–1892) johtamasta uskonnollisesta liikkeestä, baabilaisuudesta. Baabilaisuus puolestaan kehittyi 1700-luvulla kehittyneestä islaminuskon šiialaisuuden muodosta, šaikhilaisuudesta.

Bahá’u’lláhin mukaan ihmiskunnan kehitys muinaisuudesta kohti tulevaisuutta tapahtuu asteittain edistyvänä sivistysprosessina.^[1] Tätä prosessia pidetään Jumalan ihmiskunnalle tarkoittamana suunnitelmana ja se etenee profeettojen tuomien suurten uskontojen kautta.^[2] Profeettoja sanotaan bahá’i-uskossa Jumalan ilmaisijoiksi.^[3]

Bahá’u’lláhin opetusten keskeisin teema on, että koko ihmiskunta on samaa lajia ja nyt on koittanut maailmanlaajuisen yhdistymisen aika. Uskonnon mukaan Jumala on pannut liikkeelle historiallisia voimia, jotka ennen pitkää murtavat rotujen, kansanluokkien, uskontojen tai nationalismiin perustuvat raja-aidat ja syntyy uusi monikulttuurinen, yhdistynyt maailmansivilisaatio.^[4]

Nimi Bahá’u’lláh tarkoittaa Jumalan kunnia tai Jumalan kirkkaus. Bahá’u’lláhin seuraajista käytetään sanaa bahá’i ja se on myös tämän uskonnon virallinen nimi.

Sisällysluettelo 1 Bahá’i-uskon ydinteemat 1.1 Jumala 1.2 Uskontojen ilmaisijat 1.3 Uskontojen ykseys 1.4 Ihmiskunnan ykseys 1.5 Ihmisolemus 2 Bahá’i-usko ja synkretismi 3 Historiaa 3.1 Báb 3.2 Bahá’u’lláh 3.3 ’Abdul-Bahá 3.4 Shoghi Effendi 4 Bahá’i-uskontojärjestelmä 4.1 Bahá’i-maailmankeskus 4.2 Bahá’i-uskon muotoutuminen 4.3 Hallintojärjestys 4.3.1 Vaalitapa 4.3.2 Neuvottelumenetelmä 4.4 Neuvostot 4.4.1 Paikalliset henkiset neuvostot 4.4.2 Kansalliset henkiset neuvostot 4.4.3 Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto 5 Bahá’i-temppelit 6 Bahá’i-yhdyskuntaelämä 6.1 Yhdeksäntoistapäivänjuhla 6.2 Bahá’i-toiminnan rahoitus 6.3 Bahá’i-uskon opettaminen 6.4 Bahá’i-yhteisö 6.5 Bahá’í-vainot 6.6 Bahá’í Kansainvälinen Yhteisö ja YK 6.7 Viitteet 6.8 Lähteet 6.9 Aiheesta muualla 6.10 Historiallis-kriittisiä lähteitä

[muokkaa] Bahá’i-uskon ydinteemat

Bahá’i-uskon kolme keskeisintä ydinteemaa ovat Jumalan ykseys,^[5]uskonnon ykseys,^[5] ja ihmiskunnan ykseys.^[5]

Kaikki bahá'i-periaatteet, lait ja opetukset sekä toiminnot perustuvat näihin keskusteemoihin.

[muokkaa] Jumala

Bahá’i-opetusten mukaan Jumalan ydinolemuksen käsittäminen on ihmisymmärryksen saavuttamattomissa. Ihminen ei kykene muodostamaan minkäänlaista todellisuuskuvaa Jumalasta tai saavuttamaan vähäisintäkään käsitystä hänen ylimaallisesta laadustaan. Vaikka Jumalaa sanotaan Itsestään Olemassa Olevaksi ja Kaikkivaltiaaksi, niin nämäkin termit liittyvät ihmisen rajalliseen käsityskykyyn ja kokemusmaailmaan. ^{[5] [6]}

Jumalan tunteminen merkitsee bahá’i-uskon mukaan Jumalan nimien ja ominaisuuksien heijastumista ja havaitsemista luomakunnasta. ^[5]

Bahá’u’lláh: ”Jumalaan uskomisen ydin on siinä, että pidetään yhtenä ja samana toisaalta häntä, joka on Jumalan ilmaisija ja toisaalta häntä, joka on näkymätön, saavuttamaton ja tuntematon ydinolemus.^[5]”Mikäli toiveenne, oi ihmiset, on tuntea Jumala ja havaita Hänen mahtinsa suuruus, katsokaa silloin Minua Minun omilla silmilläni älkääkä kenenkään muun silmillä.”^[5]

Bahá’u’lláhin mukaan Jumala on kaiken ilmaisemisen lähde, joka ilmoittaa tahtonsa ihmiskunnalle peräkkäisten uskontojen ilmaisijoiden välityksellä.^[7]Ilmaisijoita sanotaan bahá’i-uskossa myös jumalallisiksi kasvattajiksi tai uskontojärjestelmien perustajiksi.

[muokkaa] Uskontojen ilmaisijat

Bahá’it hyväksyvät kaikkien suurten maailmanuskontojen oikeellisuuden. ^[8] Niiden perustajat ja keskushahmot ovat Jumalan ilmaisijoita. Heihin kuuluvat muun muassa Abraham, Mooses, Krishna, Buddha, Zarathustra, Jeesus ja Muhammad ja uusimpina Báb ja Bahá’u’lláh .^[5] Jumalalta saatujen muistioiden ilmaisemisen ketju alkaa jo muinaisista maageista ja aiempien uskontojen kirjoituksissa profeetoiksi mainitaan mm. Aatami, Nooa, Hud ja Salih. ^{[9] [7]}

Bahá’u’lláhin mukaan seuraava sanansaattaja hänen jälkeensä voi ilmestyä vasta kun vähintään 1000 vuotta on kulunut hänen ilmoituksestaan.^{[5] [10]}

Uskontojen ilmaisijoiden peräkkäisyys ei kuitenkaan merkitse sitä, että sama ilmaisija syntyisi uudelleen eri fyysisessä ruumiissa. Bahá’it eivät usko sielunvaellukseen. Mooses, Jeesus, Muhammad ja Bahá’u’lláh ovat kaikki eri persoonia, joilla on oma yksilöllisyytensä, mutta heidän välisensä yhteenkuuluvuus merkitsee, että jokainen heistä heijastaa jumalallisia ominaisuuksia samalla henkisellä tasolla.

Bahá’i-kirjoitusten mukaan Jumalan universaalit lainalaisuudet kuuluvat olemassa olevaan todellisuuteen ja Jumalan ilmaisijat ovat asteittain välittäneet niitä ihmiskunnan käyttöön Älynsä ja päättelykykynsä avulla ihminen keksii osan niistä itse, esim. luonnonlait. Bahá’i-kirjoitukset tähdentävät, että ihminen voi kuitenkin tuhota itsensä yrittäessään ilman Jumalan ilmaisijan apua keksiä ne kaikki.

[muokkaa] Uskontojen ykseys

Bahá’i-uskon mukaan uskontojen ykseys eli yhteenkuuluvuus perustuu käsitykseen yhdestä Jumalasta, ja ihmiskunnan yhteenkuuluvuus syntyy ihmiskunnan hyväksyessä tietoisesti periaatteen uskonnon perustajien yhteisestä tehtävästä.^[11] Siihen perustuen on vain yksi Jumalan uskonto, jossa jokainen yksittäinen uskonto muotoineen ja sisältöineen edustaa tiettyä asemaa uskonnon kokonaisuuden evoluutiossa. Jumalan tahdon ilmaiseminen uskonnoissa on loputon ja asteittainen prosessi.

Bahá’i-näkökulmasta katsottuna uskontojen yhteenkuuluvuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että erilaiset uskontunnustukset ja uskonnolliset järjestelmät traditioineen ovat yhtä ja samaa, vaan että uskonnot ovat yhden ja saman jumalallisen suunnitelman eri aikoina esiin tuotuja ilmoituksia. Bahá’u’lláhin mukaan uskonto on erityistä tietoa ”Jumalan ilmoitusta”, joka toistuvasti ilmestyy läpi ihmiskunnan historian ja tulevaisuuden. Siihen uskominen tarkoittaa ensiksikin tuon ilmoituksen tietoista hyväksymistä ja toiseksi tuon ilmoituksen mukaisia tekoja ja elämää. Bahá’u’lláh: ”Nämä kaksoisvelvollisuudet ovat toisistaan erottamattomat. Kumpaakaan ei hyväksytä ilman toista”.^[12]

Bahá’ulláhin mukaan uskontoihin kuuluu kaksi aspektia, henkinen ja aineellis-käytännöllinen. ^[13] Henkinen puoli ohjaa ihmisluonnon eettis-moraalista kehitystä. Henkiset ominaisuudet ovat katoamattomia ja ne on toistuvasti vahvistettu kaikissa perättäisissä uskonnoissa. Uskonnon aineellis-käytännöllinen puoli on sidoksissa aikansa yhteiskuntatilanteeseen ja se uudistetaan siirryttäessä uskontojärjestelmästä toiseen vastaamaan kunkin ajankohdan yhteiskunnan tarpeita.^{[14] [15]}

Bahá'i-uskon mukaan uskonto ei ole staattinen, absoluuttinen ja lopullinen. Uskonto ei ole yksilöiden yksityisasia, vaan se kuuluu kollektiivisesti koko ihmiskunnalle.^[1]

[muokkaa] Ihmiskunnan ykseys

Bahá’u’lláhin mukaan ihmiskunta on orgaaninen kokonaisuus, minkä myös tiede on todennut. Ihmiskunnan yhteenkuuluvuutta ovat ihmisten välinen dynaaminen vuorovaikutus ja yhteistyö kaikilla aloilla koskivatpa ne sitten tieteitä, taiteita, koulutusta, sosiaalis-hallinnollista toimintaa, luonnonsuojelua tai eettis-moraalista käyttäytymistä. Bahá’i-usko painottaa ihmisten ehdotonta yhdenvertaisuutta ihmiskunta olisi nähtävä kuin yhtenä sieluna.

Bahá’u’lláh: ”Kaikki ihmiset on luotu viemään eteenpäin alati kehittyvää sivistystä”.^[5]

[muokkaa] Ihmisolemus

Bahá’i-opetusten mukaan ihminen on järjellinen sielu ja tämä suo ihmislajille ainutlaatuisen kyvyn tuntea Jumala ja rakastaa ja palvella häntä. ^{[2] [16]}

Bahá’u’lláh mainitsee järjen tärkeimmäksi Jumalalta saaduista lahjoista. ^[5] Sen käyttöä tulee soveltaa kaikkien olemassaolon ilmiöiden tutkimiseen mukaan lukien myös henkiset asiat, ja väline näiden pyrkimysten toteuttamiseen ovat tieteelliset metodit. 'Abdu'l-Baha: "Mikä tahansa uskonnollinen opetus, joka on ristiriidassa tieteen kanssa tai vastustaa sitä on vain tietämättömyyttä – sillä tietämättömyys on tiedon vastakohta.” ^[17]

Bahá’u’lláhin mukaan ihmisessä yhdistyvät kaksi voimaa, henkinen ja fyysinen, sielu ja ruumis. Sielu saa alkunsa ”Jumalan henkisistä maailmoista” ja on aineellisen luomakunnan yläpuolella; fysiikan lait eivät rajoita sen toimintaa.^[2] Bahá’i-opetusten mukaan ihmissielu syntyy hedelmöityksen hetkellä, mutta kun se kerran on syntynyt, se jatkaa kehitystään ikuisesti. Korkein ihmiselle tarkoitettu asema on valaistua ”uskon hengellä”, mikä syntyy tunnistamalla Jumalan ilmaisija ja noudattamalla hänen antamiaan säädöksiä.

Bahá’i-uskon mukaan taivas ja helvetti eivät ole palkkion ja rangaistusten paikkoja, jotka saavutettaisiin fyysisen kuoleman jälkeen, vaan ennemminkin ihmissielun tai mielen tiloja. Taivas on läheisyyttä Jumalaan, mikä syntyy läheisyydestä uskonnon ilmaisijaan hänen opetustensa tutkimisen, ymmärtämisen ja noudattamisen kautta. Helvetti on vastaavasti etäisyyttä niistä. Jokainen ilmaistu uskonto on tuonut tullessaan uuden taivaan ja uuden maan.

Bahá’it eivät usko persoonalliseen saatanaan. Pahuus on hyvyyden puutetta, kuten pimeys on valon puutetta. Pahan olemattomuus ei kuitenkaan tarkoita, ettei ihminen kykenisi tekemään julmia tekoja kanssaihmisiään ja ihmiskuntaa kohtaan.

[muokkaa] Bahá’i-usko ja synkretismi

Bahái-uskoa, kuten muitakin uskontoja, on toisinaan kuvattu synkretistiseksi eli aikaisempien uskontojen käsitysten yhdistelmäksi. Vaikka bahá’i-uskoon liittyy ajatus uskontojen sosiaalisen puolen progressiivisesta kehityksestä, se ei tarkoita, että uskonnot olisivat toistensa keinotekoisia jatkeita.

Bahá'í-uskonto syntyi muslimiyhteiskunnassa. Vastaavasti kristinusko syntyi juutalaisessa yhteiskunnassa. Sitä ei ilmaistu keräämällä vaikutteita ympäristöstä. Bahá'í-usko on ilmoitususkonto kuten mm. buddhalaisuus, juutalaisuus, kristinusko ja islam. Niillä kaikilla on omat pyhät kirjoituksensa opetuksineen, lakeineen ja historioineen ja erityisjuhlapäivineen. Jokainen Jumalan uskonto on ollut aikaisemman reformi: sen täydellistäminen.

Egyptissä, Beban uskonnollinen neuvosto julkaisi vuonna 1925 päätöksen: ”Bahá’i-usko on täysin riippumaton uskonto, omine uskomuksineen, pääperiaatteineen ja lakeineen, jotka eroavat ja ovat ristiriidassa Islamin uskomusten periaatteiden ja lakien kanssa. Yhdenkään bahá’in ei voida katsoa sen vuoksi olevan muslimi tai päinvastoin tai buddhalaisen, bramiinin tai kristityn olevan muslimi tai päinvastoin.”^[18]

Nykyislamin tuntijan Allámah Siyyid Muhammad Husayn Tabátabá’n mukaan sunnalaisuus kieltäytyy hyväksymästä minkäänlaista yhteyttä itsensä ja bahá’i-uskon välillä ja historioitsija Arnold Toynbee tunnusti v. 1959 bahái-uskon itsenäisen aseman tunnettujen maailmanuskontojen rinnalla.

Suomessa bahá’i-usko sai virallisen uskonnon aseman v. 1963.

[muokkaa] Historiaa

Bahá’i-uskon keskeiset henkilöt

• Báb (1819–1850)
• Bahá’u’lláh (1817–1892)
• `Abdu’l-Bahá (1844–1921)
• Shoghi Effendi (1897–1957)

[muokkaa] Báb

Yhdeksännellätoista vuosisadalla syntyi liikehdintää Messiaan odottamiseksi niin kristinuskon kuin islaminkin alueella, jossa šiialaiset odottivat Mahdin, Muhammadin seuraajan tuloa. ^[19]

Nuori shirazilainen (Persia, nyk. Iran) kauppias Siyyd Alí-Muhammad (1819–1850) ilmoitti olevansa islamin Luvattu ja otti käyttöönsä islamin perinteessä tunnetun arvonimen Báb (Portti).^[20] Hän ilmaisi 23.5.1844 dokumentin nimeltä Qayyúmu’l-Asma,^[21] josta tuli Bàbi-uskonnon (babilaisuuden) perusta. Siinä Báb rinnasti itsensä Moosekseen, Jeesukseen ja Muhammadiin. ^[22] Silloinen korruptoitunut islamin papisto yhdisti voimansa hallituksen kanssa, hylkäsi Bábin ilmoituksen ja aloitti hänen ja hänen seuraajiensa vainot kautta Persian. Niiden seurauksena Báb vangittiin ja surmattiin v.1850. Samalla vuosikymmenellä tapettiin tuhansia hänen seuraajiaan hallituksen joukkojen ja itseään puolustavien babilaisten välisissä yhteenotoissa, mutta lukuisat babilaiset myös uhrasivat henkensä puolustautumatta. ^[19]

Pääteoksessaan Bayanissa Báb toi esille sen, että hänen ilmoituksensa keskeisin tarkoitus oli valmistaa tietä ”Hänelle, jonka Jumala on ilmaiseva” ja jonka tuloa kaikkien aiempien uskontojen ilmaisijat olivat ennustaneet. ^{[23] [24]}

[muokkaa] Bahá’u’lláh

Persialainen aatelismies Mírzá Husayn`Alí, joka otti käyttöönsä myöhemmin arvonimen Bahá’u’lláh (Jumalan kirkkaus), ^[25] oli ensimmäisiä, jotka hyväksyivät Bábin aseman. Syntyneiden babilaisvainojen yhteydessä hänet vangittiin ja suljettiin v.1852 Teheranissa sijaitsevaan Síyáh-Chálin vankilaan, jossa hän koki näyn lähetystehtävästään. Bahá’u’lláh vertasi tapahtumaa Mooseksen näkyyn Palavasta Pensaasta, Buddhan valaistumiseen Bodhi-puun alla, Jeesuksen näkyyn Jordan virralla, missä Pyhä henki laskeutui hänen päälleen kyyhkysen muodossa tai arkkienkeli Gabrielin ilmestymiseen Muhammadille.

Vapauttamisensa jälkeen Bahá’u’lláh joutui 40 vuotta kestävän vainon ja vangitsemisen kohteeksi, sillä hänet karkotettiin vaikutusvaltansa vuoksi kotimaastaan Persiasta silloisen Ottomaani-imperiumin alueelle, ensin Bagdadiin, ^[26] sittemmin Konstantinopoliin, Adrianopoliin ja lopulta Akkon rangaistussiirtolaan, joka sijaitsi silloisessa Palestiinassa, nykyisessä Israelissa.^[27]

Kymmenen vuotta Síyáh-Chálin vankeuden jälkeen ja juuri ennen lähtöään Bagdadista v. 1863 Bahá’u’lláh ilmoitti muutamalle läheisimmistä seuraajistaan olevansa Bábin ilmoittama ”Hän, jonka Jumala ilmaisee”.^[19]

Adrianopolissa (nykyinen Edirne) alkaen v.1867 hän julkisti tiedon lähetystehtävästään korkeimmalla mahdollisella tasolla mm. kirjoittamalla useille sen aikaisille hallitsijoille, kuten keisari Napoleon III:lle, kuningatar Viktorialle, keisari Wilhelm I:lle, Venäjän tsaari Aleksander II:lle, keisari Franz Josefille, paavi Pius IX:lle, Persian hallitsijalle, shaahi Nasiri'd-Din:lle ja ottomaanisulttaani Abdul-Azizille. Kirjeissään Bahá’u’lláh julisti avoimesti asemansa Jumalan Sanansaattajana ja ilmoitti uuden ajanjakson alkaneen.^[7]

Bahá'u'lláh saapui perheineen Akkoon v.1868, mistä tuli hänen karkotusmatkansa viimeisin etappi. Sen ympäristössä hän vietti elämänsä 24 viimeisintä vuotta.

Bahá’ullahin kirjallinen tuotanto käsittää yli sata teosta ja muistiota, joissa hän käsittelee kaikkia ihmisen inhimillisen kulttuurin alueita. Useimmat teoksista on kirjoitettu vastauksina hänelle esitettyihin kysymyksiin. Hänen mystisimmät teoksensa Kätketyt Sanat ja Seitsemän Laaksoa on ilmaistu Bagdadissa olon aikana kuten myös teologinen teos Kitab-I-Iqan (Varmuuden Kirja), joka auttaa lukijoita tunnistamaan Jumalan uskonnon hänen peräkkäisten Ilmaisijoidensa kautta. ^[28] Bahá'u'lláh'in kaikkein tärkein teos, Kitab-i-Aqdas (Kaikkein Pyhin Kirja), on kirjoitettu Akkon aikana. Se on bahá'í-hallinnon perusteos ja yhteenveto Bahá’u’lláhin ilmoittamista olennaisimmista pääperiaatteista ja laeista. ^[27]

Testamentissaan (Liiton Kirja) Bahá’u’lláh nimitti ’Abdul-Bahán Liiton Keskukseksi, bahá'í-uskon johtohenkilöksi ja luovutti hänelle oikeuden arvovaltaiseen kirjoitustensa tulkintaan. ^[29]

Bahá’u’lláh kuoli 29.5.1892. Hänen hautansa sijaitsee Bahjin kartanon puutarhahuoneessa ja se on bahá’ille kaikkein pyhin paikka maan päällä.

Bahá’ull’ahin kirjoituksissaan esille tuomia uuden maailmanjärjestyksen perustekijöitä:

• Maailman liittovaltion perustaminen
• Tunnustetut ja turvalliset rajat kaikille kansakunnille
• Matkustamisen ja ajattelun vapaus kaikille kansoille
• Sitoutuminen kulttuurien moninaisuuden säilyttämiseen
• Maailman tuomioistuimen perustaminen kansainvälisten erimielisyyksien sovittamiseksi
• Yleinen aseistariisunta ja kansainväliset sotavoimat, jotka pystyvät kollektiivisen turvallisuuden takaamiseksi estämään sodankäynnin.^[30]

Bahá'u'lláh: Älkää luulko että Me olemme ilmoittaneet teille pelkän lakikokoelman. Ei, vaan Me olemme mahdin ja voiman sormin murtanut valioviinin sinetin. ^[12]

[muokkaa] ’Abdul-Bahá

’Abdul-Bahá, Bahá’u’lláhin vanhin poika, syntyi 25.5.1844, samana yönä kun Báb ilmoitti uuden kauden alkaneen uskontojen historiassa. ^[31] Abdul-Bahá jakoi Bahá’u’lláhin 40-vuotisen karkotusmatkan kaikki vaikeudet ja hänestä tuli, ei vain Bahá’u’lláhin uskottu, vaan myös hänen edustajansa suhteessa poliittisiin ja uskonnollisiin johtajiin ja yleisöön. Vapauduttuaan vankeudesta nuorturkkilaisen vallankumouksen yhteydessä 64-vuotiaana v. 1908 ’Abdu’l-Bahá teki matkoja mm. Egyptiin, Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan tehdäkseen Bahá'u'lláhin opetusten pääperiaatteet tunnetuksi lännessä. Hän piti lukemattomia julkisia puheita, kirjoitti runsaasti ja oli kirjeenvaihdissa lukuisten ihmisten kanssa.^[32]

Periaatteita, joita Abdu'l-Bahá korosti puheissaan ja kirjoituksissaan: ^[33]

• Ihmiskunnan ja uskontojen ykseys
• Uskonnollisista, poliittisista ja rodullisista ennakkoluuloista luopuminen
• Miesten ja naisten tasa-arvo ja tieteen ja uskonnon välinen sopusointu
• Yleismaailmallinen koulutus ja maailmankielen käyttöön ottaminen eri kansojen oman kielen lisäksi
• Rikkauden ja köyhyyden äärimuotojen hylkääminen
• Arkisen työn korottaminen Jumalan palvelemisen muodoksi
• Oikeudenmukaisuuden korottaminen vallitsevaksi periaatteeksi ihmisyhteisöissä
• Taloudellisten pulmien oikeudenmukainen ratkaisu
• Erityishuomion kiinnittäminen maanviljelyyn ja luonnonsuojeluun
• Universaalin pysyvän rauhan solmiminen kaikkein tärkeimpänä ihmiskunnan tavoitteena

’Abdul-Bahá hankki Israelissa sijaitsevan Karmel-vuoren rinteiltä maa-alueita ja toi esille vision tulevasta Bahá’i-maailmankeskuksesta, joka rakennettaisiin Haifan-lahden ympäristöön.

Hän nimesi testamentissaan tyttärenpoikansa Shoghi Effendin bahá’i-uskon Suojelijaksi, jonka tehtävä oli ylläpitää uskon opillista perintöä ja saattaa sen periaatteet ja opetukset käytäntöön.^[34]

’Abdu'l-Bahá kuoli 28.11.1921 ja on haudattu Haifaan, Karmel-vuorella sijaitsevan Bábin hautapyhäkön yhteen huoneeseen.

[muokkaa] Shoghi Effendi

Shoghi Effendistä tuli Bahá’i-uskon Suojelija ^[35] ja bahá’i-kirjoitusten arvovaltainen tulkitsija ’Abdu’l-Bahán kuoleman jälkeen v.1921. Hän aloitti ’Abdu’l-Bahán suunnitelman pohjalta Bahá’i-maailmankeskuksen rakentamisen hankkimalla lukuisia maa-alueita Karmel-vuorelta. Hän laati maailmankeskuksen arkkitehtonisen, 19-terassisen, kaaren muotoisen, perusmallin ja loi lukuisia yksityiskohtia, jotka ilmentävät ja symboloivat bahá’í-uskon hallintojärjestelmää, sen opillista rakennetta ja päähenkilöiden roolia.^[36]

Hänen toimikautenaan valmistuivat muun muassa Bábin hautapyhäkkö ja Kansainvälinen arkistorakennus, joka oli ensimmäinen hänen Karmel-vuorelle suunnittelemastaan hallintorakennusten kokonaisuudesta.

Shoghi Effendi suunnitteli myös Bahá’u’lláhin hautapyhäkön ympärillä, lähellä Akkoa, sijaitsevat Bahjín puutarhat sekä saattoi loppuun Wilmettin Illinois’ssa sijaitsevan bahá’í-temppelin rakentamisen, jonka peruskiven 'Abdu'l-Bahá oli laskenut Amerikkaan tekemällä matkallaan v. 1912. Hän teki myös alustavat suunnitelmat Euroopan, Afrikan ja Australian ja Pyhän maan (Israel) temppeleiden rakentamiseksi. Hänen toimestaan Bahá'í Kansainvälinen Yhteisö saavutti v. 1948 ei-valtiollisiin järjestöihin kuuluvan aseman Yhdistyneissä kansakunnissa.

Shoghi Effendi kehitti maailmanlaajuisen bahá’i-hallintojärjestelmän sen nykyiseen muotoonsa perustaen kansallisia ja paikallisia hallintoneuvostoja kaikkialle maailmaan, ja v. 1944 hän kirjoitti bahá’i-historian 100 ensimmäistä vuotta käsittävän teoksen, God Passes By.^{[36] [37]}

Hänen kuolemansa jälkeen uskon yhteisöllisten asioiden hoito siirtyi v. 1963 Yleismaailmalliselle Oikeusneuvostolle, joka on bahá’i-uskon korkein hallinnollinen elin.

[muokkaa] Bahá’i-uskontojärjestelmä

[muokkaa] Bahá’i-maailmankeskus

Pääartikkeli: Bahá'ín maailmankeskus

Bahá’i-maailmankeskus ^[38]on bahá’i-uskon henkinen ja hallinnollinen keskus, joka sijaitsee Israelissa Haifassa. Maailmankeskuksesta hoidetaan bahá’í-yhteisön kansainvälisiä asioita. Sen ja kansallisten yhdyskuntien välillä kulkee monenlaista tietoa: laaditaan kansainvälisiä tavoitteita, ohjataan sosiaalisia ja taloudellisia kehitysprojekteja, kerätään ja ylläpidetään tilastoja ja hoidetaan kansainvälisiä rahastoja. Keskuksen henkilökunta käsittää yli 900 henkilöä noin 50 maasta.

[muokkaa] Bahá’i-uskon muotoutuminen

Bahá’i-uskossa ei ole papistoa, vaan se hoitaa yhteisöllisiä asioitaan maailmanlaajuisen hallintojärjestelmänsä avulla. Bahá'í-usko on ensimmäinen maailmanuskonto, jossa johtajuuden perimisjärjestys on kirjallisesti vahvistettu ja lahkoistuminen estetty. Bahá’u’lláhin ilmaisema Liiton kirja, ’Abdu'l-Bahán Tahto ja Testamentti sekä Jumalallisen suunnitelman muistiot loivat perustan myöhemmin syntyvälle Bahá’u’lláhin uskontojärjestelmän käytännön ilmenemismuodolle.

[muokkaa] Hallintojärjestys

Bahá’u’lláh loi bahá’í-uskon hallintojärjestelmän perustan, ^[39] ’Abdu’l-Bahá vakiinnutti sen muodollisesti ja Shoghi Effendi siirsi sen toteutumisen käytännön tasolle. Se koostuu toisaalta vaaleilla valittavista neuvostoista kansainvälisellä, kansallisella ja paikallisella tasolla. Ne johtavat ja toteuttavat bahá’í-toimintoja perustaen ne bahá’í-lakeihin ja periaatteisiin. Toisaalta siihen kuuluu huomattavia ja asialle omistautuneita bahá’ita, jotka uskon korkein elin, Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto nimittää uskon tunnetuksi tekemisen ja suojelun erityistehtäviin määräaikaisesti.^{[12] [19]}

[muokkaa] Vaalitapa

Bahá’i-hallintojärjestelmän maailmanlaajuinen paikallisten ja kansallisten neuvostojen verkosto edustaa uudenlaista hallinnon hajauttamisen mallia, jossa vastuu yhdyskunnan asioista päättämisestä on täysin vapailla vaaleilla valituilla neuvostoilla. Vaaleissa ei ole minkäänlaista kampanjointia eikä ehdokkaiden ennakkoasettelua. Jokainen yhdyskunnan äänivaltainen jäsen (21 v.) on yhtä hyvin äänestäjä kuin äänestettävissä neuvostojen jäseneksi.

[muokkaa] Neuvottelumenetelmä

Bahá’i-neuvostojen päätösprosessi perustuu neuvottelumenetelmään, jonka periaatteet Bahá’u’lláh antoi kirjoituksissaan. Neuvottelun tavoitteena on päästä totuuteen, löytää yhteisymmärrys, luoda uutta ajattelua ja saavuttaa tasapaino yksilön ilmaisuvapauden ja yhteisen edun edistämisen välillä. Bahá’u’lláhin mukaan jokaisen ihmisen oikeudenmukaisuus tulee esille hänen neuvottelukykynsä kautta.

[muokkaa] Neuvostot

[muokkaa] Paikalliset henkiset neuvostot

Bahá’i-hallintojärjestelmän perustan muodostavat paikalliset neuvostot, jotka valitaan vuosittain kaikkien ko. paikkakunnan bahá’iden toimesta. Bahá’i-vaaleissa jokainen äänestäjä merkitsee äänestyslippuunsa neuvoston jäsenmäärää (9) vastaavan määrän nimiä. Valituiksi tulevat yhdeksän eniten ääniä saanutta. Paikalliset henkiset neuvostot ohjaavat bahá’i-yhdyskuntaelämän olennaisimpia toimintoja, joihin kuuluvat mm. lastenkasvatus, opintopiirit, hartaustilaisuudet ja pyhien päivien vieton järjestäminen, avioliitot ja -erot, hautajaisjärjestelyt yms. Neuvostot pyrkivät vaikuttamaan aktiivisesti myös paikkakuntansa yhteiskunnalliseen kehitykseen. Varsinkin kolmannen maailman maissa neuvostot ovat ottaneet tehtäväkseen myös koulutus-, talous- ja ympäristöprojekteja. Sama toimintamalli toteutuu pääpiirteissään myös kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.

[muokkaa] Kansalliset henkiset neuvostot

Kansalliset neuvostot valitaan kansallisessa vuosikokouksessa aluevaaleilla valittujen valtuutettujen toimesta. Valtuutetut voivat äänestää kansallisen neuvoston jäseneksi ketä tahansa maassa asuvaa aikuisjäsentä. Kansalliset henkiset neuvostot, vastaavat kunkin maan bahá’i-yhteisön asioista ja hyvinvoinnista. Neuvostojen toiminta ulottuu laajoista sosiaalis-taloudellista kehitysprojekteista kustannustoimintaan ja korkeimman viranomaistason suhteiden ylläpidosta yhteistyöhön muiden uskonnollisten ryhmien ja kansalaisjärjestöjen kanssa.

[muokkaa] Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto

Bahá’i-hallintojärjestelmän kansainvälinen ja korkein taso on Yleismaailmallinen Oikeusneuvosto (YON).^{[12] [40]}

Kaikkien kansallisten henkisten neuvostojen jäsenet valitsevat sen viideksi vuodeksi kerrallaan. Vaalikäytäntö on sama kuin paikallisilla ja kansallisilla tasoilla; ehdokasasettelua ei ole ja henkilökampanjointi on kielletty ja valituiksi tulevat yhdeksän eniten ääniä saanutta. Yleismaailmallisella Oikeusneuvostolla on oikeus säätää lakeja kaikista niistä asioista, joista Bahá’u’lláh ei itse antanut säädöstä. Se voi perua tai muuttaa säätämiään lakeja olosuhteiden muuttuessa, mikä tekee bahá’i-laeista joustavia ja pitää yhteisön kehityksen ajan tasalla. Yleismaailmallisen Oikeusneuvoston jäsenillä, kuten ei muidenkaan bahá’i- neuvostojen jäsenillä, ei ole yksilöinä minkäänlaista valtaa tai eritysoikeuksia, vaikka heitä kunnioitetaan. Bahá’i-uskossa ei tunneta henkilöpalvontaa. ^[19]

[muokkaa] Bahá’i-temppelit

Bahá’i-temppeleitä ^[41]

on toistaiseksi seitsemän, yksi kullakin mantereella. Jokaisella temppelillä on yksilölliset piirteensä, mutta kukin täyttää tietyt yhtenevät arkkitehtoniset vaatimukset. Temppelit ovat avoinna kaikille ihmisille. Niihin voidaan vetäytyä hiljentymään ja mietiskelemään. Niissä ei pidetä kaavamaisia jumalanpalvelusmenoja. Niiden tarkoitus on yksinkertaisesti edistää eri kansojen ja ihmisryhmien yhteenkuuluvuutta aidon yhteisymmärryksen ja sopusoinnun merkeissä. Tulevaisuudessa temppelien ympärille rakennetaan yhteiskunnallisia laitoksia kuten sairaaloita, yliopistoja, orpokoteja yms. ^[42]

[muokkaa] Bahá’i-yhdyskuntaelämä

[muokkaa] Yhdeksäntoistapäivänjuhla

Bahá’iden yhdyskuntaelämän ^[43] keskipiste on yhdeksäntoistapäivänjuhla,^[12]jota vietetään kerran bahá’i-kuukaudessa. Juhla on tarkoitettu sekä aikuisille että lapsille. Vaikka juhlan ohjelma voidaan sovittaa erilaisten kulttuurien tarpeisiin, se sisältää aina kolme elementtiä: henkisen, hallinnollisen ja yhteisöllisen.

[muokkaa] Bahá’i-toiminnan rahoitus

Bahá’i-toiminta rahoitetaan yhteisön jäseniltä tulleilla lahjoituksilla. Bahá’u’lláh on kieltänyt ottamasta vastaan lahjoituksia yhteisön ulkopuolelta. Paikallisesta ja kansallisesta rahatilanteesta keskustellaan ja neuvotellaan yhdeksäntoista päivän juhlissa sekä neuvostojen kokouksissa. Bahá’ita rohkaistaan ylläpitämään bahá’i-rahastoa säännöllisin lahjoituksin, mutta jäseniltä tulevat lahjoitukset ovat kuitenkin täysin vapaaehtoisia ja kunkin jäsenen yksityisasia.^[12]

[muokkaa] Bahá’i-uskon opettaminen

Bahait opettavat uskoa muuttamalla asumaan alueille, missä sitä ei tunneta, järjestävät julkisia keskustelutilaisuuksia ja pyrkivät pääsemään esille tiedotusvälineissä tarjotakseen bahá’i-uskon ratkaisuja ihmiskunnan erilaisiin ongelmiin. Käännytystyö on kielletty. Muuttaessaan uusille asuinalueille bahá’ista tulee osa ympäröivää yhteisöä. He osallistuvat sen toimintaan, mutta ovat silti sitoutuneet noudattamaan bahái-uskon periaatteita ja osallistuvat bahá’i-yhteisön elämään.

[muokkaa] Bahá’i-yhteisö

Maailmanlaajuinen bahá’i-yhteisö on kulttuuritaustaltaan planeetan kenties värikkäin ihmisryhmä, mutta on samalla myös maailman yhdistynein organisaatio. Yhteisöön kuuluu jäseniä miltei kaikista uskontotaustoista kuten buddhalaisuudesta, kristinuskosta, hindulaisuudesta, juutalaisuudesta, islamista sekä zarathustralaisuudesta. Jotkut jäsenet ovat olleet ennen bahá’iksi tuloaan animisteja tai ateisteja.^[19]

• Bahá’íta on maailmassa noin 6 miljoonaa.
• Itsenäisiä maita, joissa bahá’i-usko toimii, on 190
• Territorioita ja merentakaisia alusmaita on 46.
• Maita, joissa on kansallisia tai alueellisia hallintoelimiä on 182
• Paikallisia hallintoelimiä 12 000
• Heimoja ja etnisiä ryhmiä, joiden jäseniä kuuluu maailmanlaajuiseen bahá’í-yhteisöön, on yli 2100
• Bahá’í-kirjallisuutta on käännetty 802 kielelle
• Suomessa bahá’íta on yli 700 ja he asuvat n. 60 paikkakunnalla.

[muokkaa] Bahá’í-vainot

Iranin bahá’í-yhdyskunta on Iranin suurin (350 000 jäsentä) uskonnollisista syistä vainottu vähemmistö. Bahá’ít ovat kärsineet vainoista uskon perustamisesta lähtien. Islamilaisen vallankumouksen jälkeen vuonna 1979 vainot tulivat järjestelmällisiksi. Yli 200 bahá’íta on teloitettu sen jälkeen, useita satoja vangittu ja kymmeniltä tuhansilta on estetty työnteko ja toimeentulo, yrityksiä on lakkautettu, eläkkeet jäädytetty ja koulutusmahdollisuudet evätty. Iranin hallitus on kieltänyt bahá’íden hallintorakenteet ja pyhiä paikkoja ja hautausmaita on takavarikoitu tai tuhottu.

YK:n ihmisoikeuskomissio ja yleiskokous ovat julkaisemissaan vuosittaisissa päätöslauselmissa painostaneet Iranin hallitusta ottamaan huomioon kansainväliset ihmisoikeussopimukset kiinnittäen erityishuomiota bahá’íden tilanteeseen. Myös Euroopan parlamentti sekä monet kansalliset hallintoelimet ovat julkistaneet tuomitsevia päätöslauselmia koskien Iranin bahá’íden tilannetta. ^[44]

[muokkaa] Bahá’í Kansainvälinen Yhteisö ja YK

Maailmanlaajuinen bahá’í-yhteisö hoitaa ulkoisia suhteitaan Bahá’í Kansainvälisen Yhteisön (BIC, Bahá’í International Community) toimiston kautta. Vuodesta 1948 se on toiminut kansainvälisenä ei-valtiollisena järjestönä YK:ssa. Vuodesta 1970 sillä on ollut neuvotteleva asema:

• YK:n talous- ja sosiaalineuvostossa (ECOSOC)
• YK:n lastenavun rahastossa (UNICEF).
• BIC työskentelee myös Maailman terveysjärjestön (WHO) kanssa
• Se on mukana YK:n ympäristöohjelmassa (UNEP).

Bahá’í Kansainvälinen Yhteisö tekee yhteistyötä myös monien kansainvälisesti vaikuttavien kansalaisjärjestöjen kanssa. Kansainvälinen uutislehti One Country kertoo näistä hankkeista. ^[45]

[muokkaa] Viitteet

[muokkaa] Lähteet

Lample, Paul: Bahá’u’lláh’s Teachings on Spiritual Reality. Palabra Publications, 1996.

Shoghi, Effendi: Poimintoja Bahá’u’lláhin Kirjoituksista. Painotalo Gillot Oy, 1987. ISBN 951-95551-5-3.

Bahá’u’lláh: Epistle to the Son of the Wolf. Bahá’i Publishing Trust, Wilmette Illinois 60091, 1988. ISBN 0-87743-048-9.

Bahá’u’lláh: Bahá’u’lláhin Julistus: maailman kuninkaille ja johtajille. Painotalo Gillot Oy, 1988. ISBN 951-95551-1-0.

Saiedi, Nader: Logos and Civilization: spirit, history and order in the writings of Bahá’u’lláh. University Press of Maryland, 2001. ISBN 1-883053-63-3.

Bahá’u’lláh: Kitáb-I-Aqdas. Gummerus Kirjapaino Oy, 2000. ISBN 952-9584-49-0.

Abdu’l-bahá: Vastauksia Joihinkin Kysymyksiin. Länsi-Savon Kirjapaino Oy, 1962.

Koonnut, Suomen Bahá’iden Kansallinen Henkinen Neuvosto: Bahá’i-Rukouksia. Painotalo Gillot Oy, 2001. ISBN 951-95551-1-0.

William S. Hatcher & J. Douglas Martin:: The Bahá’i Faith: The Emerging Global Religion. Harper & Row, Publishers, San Francisco, 1989. ISBN 0-06-063793-5.

Adib, Taherzadeh: The Revelation of Bahá’u’lláh I-IV. George Ronald, Publisher, 1976. ISBN 0-85398-057-8.

Adib, Taherzadeh: The Child of the Covenant. George Ronald, Publisher, 2000. ISBN 0-85398-439-5.

Soghi, Effendi: God Passes By. Bahá’i Publishing Trust, 1944. ISBN 0-87743-034-9.

Rúhíyyih, Rabbani: The Priceless Pearl. Bahá’I Publishing, 1969. ISBN 1-870989-92-9.

[muokkaa] Aiheesta muualla

http://www.bahai.fi/

http://www.bahai.org/

[muokkaa] Historiallis-kriittisiä lähteitä

Sohrab Ahmad, Broken Silence (1942)

Mirza Mahdi Khan Za`imu'd-Dawlih Miftah Bab al-Abwab by (Cairo, 1321/1903-4)

`Abdu'l-Husayn Avarih; Kashfu'l-Hiyal

Darov I. Bekhaizm: Novaia Religiia Vostoka (Leningrad: Priboi, 1930)

Römer, Hermann. Die Bábí-Behá’i. Eine Studie zur Religionsgeschichte des Islams. Thesis. Potsdam:Verlag der Deutschen Orient Mission, 1911

Miller William McElwee. Baha’ism, New York 1931

Richards J.R. The Religion of the Baha’is, London 1932

Zimmer Herman, A Fraudulent Testament devalues the Bahai Religion into Political Shoghism Waiblingen and Stuttgard (1973)

Ficiccia, Francesco. Der Bahá’ismus. Weltreligion der Zukunft? Geschihte, Lehre und Organization in kritischer Anfrange. Stuttgard: Evangelische Zentralstelle für Weltanschauungsfragen (EZW), 1981