Alfred Hermann Fried

Wikipedia

Alfred Hermann Fried (11. marraskuuta 1864 Wien, Itävalta – 5. toukokuuta 1921 Wien) oli itävaltalainen pasifisti, kirjakauppias ja journalisti. Hän voitti yhdessä Tobias Asserin kanssa Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1911.

[muokkaa] Elämä

Fried lopetti koulunkäynnin ollessaan viidentoista ja aloitti työnteon Wieniläisessä kirjakaupassa. Vuonna 1883 hän muutti Berliiniin, jossa avasi oman kirjakauppansa vuonna 1887. Hän perusti Die Waffen nieder! -lehden ja kirjoitti itsekin siihen artikkeleita. Yhdessä Bertha von Suttnerin kanssa hän vuonna 1892 muutti lehden aikakauslehden muotoon. Aikakauslehdessä Die Waffen nieder! sekä sen seuraajaksi perustetussa Die Friensenswarte Freid perusteli pasifistista yhetiskunta- ja elämänfilosofiaansa.

Vuonna 1892 hän osallistui Saksan rauhanliikkeen perustamiseen. Häntä voidaan syystä pitää eräänä nykyaikaisen rauhan ylläpitämisen järjestelmän perustajana. Tämä ajatusmalli toteutui ensin Kansainliiton toiminnassa ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja sittemmin toisen maailmansodan jälkeen toimintansa aloittaneen Yhdistyneet kansakunnat -järjestön toimista.

Fried oli myös kunnioitettu jäsen kansainvälisessä Esperanto-liikkeessä. Vuonna 1903 hän julkaisi teoksen Lehrbuch der internationalen Hilfssprache Esperanto.

Vuonna 1911 hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto yhdessä Tobias Michael Carel Asserin kanssa. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän eli Sveitsissä ja kuoli vähän sodan jälkeen 1921 Itävallassa.

[muokkaa] Teoksia

Das Abrüstungs-Problem: Eine Untersuchung. Berliini, Gutman, 1904.
Abschied von Wien - eLibrary Austria Project ((saksaksi))
The German Emperor and the Peace of the World, with a Preface by Norman Angell. Lontoo, Hodder & Stoughton, 1912.
Die Grundlagen des revolutionären Pacifismus. Tübingen, Mohr, 1908. Käänneety ranskaksi, Jean Lagorgette; Les Bases du pacifisme: Le Pacifisme réformiste et le pacifisme «révolutionnaire». Pariisi, Pedone, 1909.
Handbuch der Friedenshewegung. Wien, Oesterreichischen Friedensgesellschaft, 1905. 2. painos, Leipzig, Verlag der «Friedens-Warte», 1911.
«Intellectual Starvation in Germany and Austria», in Nation, 110 (20. maaliskuuta 1920) 367–368.
International Cooperation. Newcastle-on-Tyne, Richardson 1918.
Das internationale Leben der Gegenwart. Leipzig, Teubner, 1908.
«The League of Nations: An Ethical Institution», in Living Age, 306 (21. elokuuta 1920) 440–443.
Mein Kriegstagebuch. 4 osaa. Zürich, Rascher, 1918-1920.
Pan-Amerika. Zürich, Orell-Füssli, 1910.
The Restoration of Europe, käännös amerikaksi Lewis Stiles Gannett. New York, Macmillan, 1916.
Der Weltprotest gegen den versailler Frieden. Leipzig, Verlag der Neue Geist, 1920.
Die zweite Haager Konferenz: Ihre Arbeiten, ihre Ergebnisse, und ihre Bedeutung. Leipzig, Nachfolger 1908.