Shimon Peres

Wikipedia

Shimon Peres שמעון פרס
Israelin 9. presidentti Israelin 8. pääministeri
Virassa 14. syyskuuta 1984 – 20. lokakuuta 1986, 4. marraskuuta 1995 – 18. kesäkuuta 1996, presidentiksi 13. kesäkuuta 2007
Edeltäjä	1. pääministerikaudella Jitzhak Shamir 2. pääministerikaudella Jitzhak Rabin Presidenttinä Moshe Katsav
Seuraaja	1. pääministerikaudella Jitzhak Shamir 2. pääministerikaudella Benjamin Netanjahu
{{{arvo2}}}
Virassa {{{virassa2}}}
Edeltäjä	{{{edeltäjä2}}}
Seuraaja	{{{seuraaja2}}}
{{{arvo3}}}
Virassa {{{virassa3}}}
Edeltäjä	{{{edeltäjä3}}}
Seuraaja	{{{seuraaja3}}}
Tiedot
Syntymäaika	2. elokuuta 1923
Syntymäpaikka	Puola
Kuolinaika
Kuolinpaikka
Puolue	Kadima (siirtyi Työväenpuolueesta)
Ammatti
Puoliso
Arvonimet	{{{arvonimet}}}
Allekirjoitus
Huomioitavaa

Shimon Peres ( kuuntele ääntämys^?, s. 21. elokuuta 1923, Wieniawa, Puola; nykyinen Višniova, Valko-Venäjä) on israelilainen poliitikko, joka valittiin 13. kesäkuuta 2007 Israelin presidentiksi. Peres on toiminut kolmeen otteeseen Israelin työväenpuolueen puheenjohtajana, vuosina 1977–1992, 1995–1996 ja 2003–2005, ja maansa pääministerinä kahteen otteeseen, 1984–1986 ja 1995–1996. Nykyään Peres kuuluu keskustalaiseen Kadima-puolueeseen, joka perustettiin vuoden 2005 lopulla; Peres jätti työväenpuolueen joulukuussa 2005 menetettyään kuukautta aikaisemmin puolueen puheenjohtajuuden Amir Peretzille.

Vuonna 1994 Peres sai Nobelin rauhanpalkinnon yhdessä Jitzhak Rabinin ja Jasser Arafatin kanssa rauhanpyrkimyksistä, jotka huipentuivat Oslon rauhanprosessiin.

[muokkaa] Aikaisemmat vuodet

Shimon Peres syntyi Wieniawassa, Puolassa (nykyinen Višniova, Valko-Venäjä). Shimon Peres oppi puhumaan jiddišiä, hepreaa ja venäjää. Hän muutti Tel Aviviin Palestiinaan vuonna 1934. Hän opiskeli Geulan koulussa Tel Avivissa ja Ben Shemenin maatalouskoulussa. Peres liittyi Haganah-taistelujärjestöön vuonna 1947. Hän tapasi David Ben-Gurionin, joka teki hänestä laivaston komentajan. Peresistä tuli puolustusministeriön johtava kenraali vuonna 1953. Peresin toiminnan vaikutuksesta Israelin nuori valtio etsi liittolaisia. Ranska toimitti Dassault Mirage III -taistelukoneita ja Dimonan ydinvoimalan Israelille ja kolmen vallan sopimuksella Ranskan ja Ison-Britannian kanssa Israel hyökkäsi Suezin kriisin aikana vuonna 1956 Egyptiin.

Peres valittiin Knessettiin Mapai-puolueen edustajana vuonna 1959. Hän oli perustamassa työväenpuoluetta vuonna 1968. Hän oli Golda Meirin hallituksessa, Golda Meirin eroamisen seurauksena hän menetti työväenpuolueen johtajuuden Jitzhak Rabinille. Rabinin hallituksessa, Peres toimi puolustusministerinä vuosina 1974–1977.

[muokkaa] Poliittinen toiminta

Hänet valittiin työväenpuolueen johtajaksi vuonna 1977, mutta hävisi parlamenttivaaleissa Likudille. Peres muodosti koalitiohallituksen Likudin hallitseman Jitzhak Shamirin kanssa ja hänestä tuli Israelin pääministeri. Pääministerin viran aikana hän toteutti Israelin sotavoimien vetäytymisen Libanonista ja pystyi alentamaan inflaatiota Yhdysvaltain myöntämien lainojen avulla, hän myös suosi Internetin käyttöä Israelissa ja hän loi Israelin pääministerin ensimmäisen Web-sivun. Peres joutui luovuttamaan pääministerin viran puoluejohtaja Rabinille tämän voitettua parlamenttivaalit. Peres toimi ulkoministerinä neuvotteluissa Israelin ja Palestiinan välisissä rauhanneuvotteluissa vuosina 1992–1995. Näiden neuvottelujen tuloksena hänet palkittiin yhdessä Jitzhak Rabinin ja Jasser Arafatin kanssa Nobelin rauhan palkinnoilla vuonna 1994. Rabinin murhan jälkeen Peres palasi Israelin pääministeriksi vuonna 1995. Benjamin Netanjahun Likudin voitto parlamenttivaaleissa syrjäytti Peresin vuonna 1996.

Peres oli presidenttiehdokkaana vuonna 2000, mutta hävisi Likudin Katsaville. Barakin häviö Ariel Sharonille 2001 vaaleissa antoi Peresille mahdollisuuden tehdä toinen paluu politiikkaan. Hän johdatti työväenpuolueen kansallisen yhtenäisyyden hallitukseen yhdessä Sharonin Likud-puolueen kanssa ja varmisti Peresille ulkoministerin viran. Muodollinen puoluejohtajuus siirtyi Benjaminin Ben-Eliezerille ja Amran Mitzananille. Peres luopui ulkoministerin virasta työväenpuolueen kärsittyä tappion 2003 vaaleissa. Hän johti vielä puolueen koalitioon Sharonin kanssa vuoden 2004 lopulla.

Peres valittiin työväenpuolueen johtajaksi vuonna 2005. Hän jätti työväenpuolueen kun hävisi johtajavaalin Amir Peretzille, ja liittyi uuteen keskustapuolueeseen Kadimaan. Kadima nimitti hänet ehdokkaaksi 13. kesäkuuta 2007 presidentinvaaliin, jossa Peres valittiin Katsavin seuraajaksi.

[muokkaa] Triviaa

Näyttelijä Lauren Bacall on Peresin serkku.

	Israelin pääministerit
	David Ben-Gurion • Moshe Sharett • David Ben-Gurion • Levi Eshkol • Golda Meir • Jitzhak Rabin • Menachem Begin • Jitzhak Shamir • Shimon Peres • Jitzhak Shamir • Jitzhak Rabin • Shimon Peres • Benjamin Netanjahu • Ehud Barak • Ariel Sharon • Ehud Olmert