Menachem Begin

Wikipedia

Menachem Begin מנחם בגין



Israelin 6. pääministeri
Virassa 21. kesäkuuta 1977 – 10. lokakuuta 1983
Edeltäjä	Jitzhak Rabin
Seuraaja	Jitzhak Shamir
{{{arvo2}}}
Virassa {{{virassa2}}}
Edeltäjä	{{{edeltäjä2}}}
Seuraaja	{{{seuraaja2}}}
{{{arvo3}}}
Virassa {{{virassa3}}}
Edeltäjä	{{{edeltäjä3}}}
Seuraaja	{{{seuraaja3}}}

Tiedot
Syntymäaika	16. elokuuta 1913
Syntymäpaikka	Brest-Litovsk, Venäjän keisarikunta
Kuolinaika	9. maaliskuuta 1992
Kuolinpaikka	Tel Aviv, Israel
Puolue	Likud
Ammatti
Puoliso
Arvonimet	{{{arvonimet}}}
Allekirjoitus
Huomioitavaa

Menachem Wolfovitch Begin (16. elokuuta 1913, Brest-Litovsk, Venäjä, nyk. Brest, Valko-Venäjä – 9. maaliskuuta 1992, Jerusalem) oli Israelin pääministeri 1977–1983.

Sisällysluettelo

1 Varhaiset vaiheet
- 1.1 Irgun-järjestön palveluksessa
2 Mukaan politiikkaan
3 Pääministerinä
4 Perintö
5 Aiheesta muualla

[muokkaa] Varhaiset vaiheet

Begin syntyi liettualaiseen aškenasijuutalaiseen perheeseen Brest-Litovskissa. Beginistä tuli sionistijärjestö Betarin johtaja vuonna 1939. Hän pakeni Puolaan hyökänneitä natseja loikkaamalla Neuvostoliittoon. Hän oli vangittuna Neuvostoliitossa vuosina 1940–1941. Päästyään vapaaksi Sikorski-Mayski -sopimuksen mukaan vuonna 1941 hän liittyi puolalaiseen Andersin armeijaan johon oli otettu muitakin juutalaisia sotilaita. Begin siirtyi Persian kautta brittien hallitsemaan Palestiinaan, missä hän pian teki itsestään arvostetun siionistikapinallisen liityttyään radikaaleihin Vallankumouksellisiin sionisteihin.

[muokkaa] Irgun-järjestön palveluksessa

Vuonna 1942 hän oli liittynyt sotilaalliseen Irgun-järjestöön ja vuonna 1947 hänestä tuli tämän järjestön johtaja. Hän oli vastuussa Jerusalemin Kuningas Daavid -hotellin pommiräjäytyksestä, jossa kuoli 91 Britannian hallinnon ja armeijan henkilöä. Britannian tiedustelupalvelu MI5 lupasi hänestä 10 000 punnan palkkion elävänä tai kuolleena. Begin oli hankkinut Irgunille aselastin Altalena-laivalla, mutta Haganah tuhosi laivan tykistötulella pääministeri David Ben-Gurionin käskystä.

Irgun teki terroritekoja yhdessä maanalaisen Stern-järjestön kanssa osittain Beginin käskystä. Vuonna 1948 Begin perusti oikeistopuolue Herutin, josta tuli myöhemmin laajempi Likud-puolue. Vuosien 1948–1977 välillä Beginin alaisuudessa Likud muodosti pääopposition hallitsevaa työväenpuoluetta vastaan. Likud valittiin hallitukseen ja Beginistä tuli Israelin pääministeri vuonna 1977.

[muokkaa] Mukaan politiikkaan

1948 Begin perusti oikeistopuolue Herutin "Vapaus", joka tunnetaan nykyään nimellä Likud. Ensimmäisissä parlamenttivaaleissa vuonna 1949 Herut sai 18 paikkaa, kun taas Revisionistipuolue ei ylittänyt äänikynnystä ja hajosi vaalien jälkeen.

[muokkaa] Pääministerinä

Vasemmalta: Begin, Jimmy Carter ja Anwar Sadat Camp Davidissa 1978

Likudin vaalivoiton jälkeen Työväenpuolue jäi ensimmäistä kertaa oppositioon Israelin historiassa. Begin totesi voittonsa olevan "käännekohta juutalaisen kansan historiassa." Begin jäi pääministerin virasta pois vaimonsa kuoleman jälkeen elokuussa 1983.

[muokkaa] Camp Davidin rauha

Pääartikkeli: Camp Davidin rauha

Begin allekirjoitti Israelin ja Egyptin välisen rauhansopimuksen 1978. Rauhansopimuksen keskeinen sisältö oli Siinain niemimaan luovutus Egyptille ja Egyptin suostuminen tunnustamaan Israelin valtio. Se oli käännekohta Lähi-Idän konfliktin historiassa, koska ensimmäistä kertaa historiassa arabivaltio tunnusti Israelin itsenäisyyden. Beginin julkisuuskuva muuttui lähes yhdessä yössä vastuuttomasta kansalliskiihkoilijasta historiallisten mittasuhteiden valtiomieheksi. Useat merkittävät Likudin jäsenet, etupäässä Jitzhak Shamir ja Ariel Sharon vastustivat sopimusta ja pidättäytyivät äänestämästä, kun sopimus ratifioitiin Knessetissä.

Begin ja Anwar Sadat saivat Nobelin rauhanpalkinnon sopimuksen johdosta vuonna 1978.

[muokkaa] Irakin ydinreaktorin pommitus

Pääartikkeli: Operaatio Opera

Begin antoi käskyn pommittaa Irakin ydinreaktoria vuonna 1981. Hän sanoi: "Emme voi sallia vihollisen kehittelevän joukkotuhoaseita Israelin kansaa vastaan". Tätä kutsutaan Beginin doktriiniksi. Kansainvälinen yhteisö, mukaan lukien Yhdysvallat tuomitsi hyökkäyksen jyrkästi.

[muokkaa] Libanonin sota

Pääartikkeli: Libanonin sota 1982

Vuonna 1982 Israel hyökkäsi Libanoniin ajakseen Palestiinan vapautusjärjestö PLO:n pois Israelin pohjoisrajalta. Israelin puolustusvoimat etenivät kuitenkin kauemmas kuin oli alun perin tarkoitus, aina Beirutiin asti. Tyytymättömyys sotaa kohtaan kasvoi ja oli huipussaan Sabran ja Shatilan verilöylyn jälkeen. Hallitusta pidettiin epäsuorasti syyllisenä verilöylyyn ja puolustusministeri Ariel Sharon erosi. Israel miehitti Libanonin eteläosaa vuoteen 2000 asti.

[muokkaa] Perintö

Beginin toimintaa voi arvostella monin tavoin. Hän toimi terroristina ja surmaten lukuisia ihmishenkiä, käyttäen kyseenalaisia toimintatapoja. Hänen saamansa Nobelin rauhanpalkintoa onkin kritisoitu. Hän oli kuitenkin myös juutalaisen kansanosan voimakas puolustaja 1940-luvun Palestiinassa ja hänellä oli merkittävä panos Israelin itsenäisen valtion synnyssä. Helmikuussa 2005 Begin äänestettiin Israelin suurimmaksi johtajaksi 32,8 prosentin ääniosuudella.

[muokkaa] Aiheesta muualla

[1]
Elämäkerta-artikkeli Israelin pääministerin kanslian sivuilla(englanniksi)
Irgun-järjestön historiasta kertovat sivut(englanniksi)

	Israelin pääministerit
	David Ben-Gurion • Moshe Sharett • David Ben-Gurion • Levi Eshkol • Golda Meir • Jitzhak Rabin • Menachem Begin • Jitzhak Shamir • Shimon Peres • Jitzhak Shamir • Jitzhak Rabin • Shimon Peres • Benjamin Netanjahu • Ehud Barak • Ariel Sharon • Ehud Olmert