Anwar Sadat
Wikipedia
Muhammad Anwar al-Sadat (arab. محمد أنور السادات, , Muḥammad Anwar al-Sādāt, s. 25. joulukuuta 1918 – 6. lokakuuta 1981) oli egyptiläinen poliitikko ja Egyptin presidentti 1970–1981.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Varhaisemmat vaiheet
Sadat oli kotoisin Mit Abu al-Kumista Niilin suistosta suuresta lapsiperheestä. Hän valmistui Kuninkaallisesta sotilasakatemiasta Kairosta 1938 ja liittyi viestijoukkoihin. Hän liittyi upseriryhmään, joka suunnitteli Egyptin vapauttamista brittien valvonnasta. Toisen maailmansodan aikana hänet pidätettiin kun hän yritti saada akselivalloilta apua brittien karkottamiseen.
Hän osallistui vuoden 1952 kapinaan kaatamaan kuningas Farukin vallasta. Vuonna 1964 oltuaan monissa tehtävissä Egyptin hallituksessa, hänet valittiin presidentti Gamal Abdel Nasserin varapresidentiksi. Hän oli varapresidenttinä vuoteen 1966 ja uudelleen 1969–1970. Hän oli ministerinä vuodesta 1954 ja 1960–1968 parlamentin puhemiehenä.
Kun Nasser kuoli 1970, Sadat välitti tiedon kansalle ja sai presidentin viran ns. korjaavassa vallankumouksessa, jossa vasemmistolaiset ja sadatinvastaiset elementit poistettiin vallasta. Hän korosti vuoden 1952 vallankumouksen jatkuvuutta kun samalla ulkopolitiikan, talouden ja ideologian suuntaa muutettiin radikaalisti. Sadatilla ei ollut laajaa tukea, kun hän seurasi Nasseria. Hän tuki islamisteihin ja sai näiltä tukea "kommunistien" ja vasemmistolaisten syrjäyttämiseksi. Vuonna 1980 tehtiin perustuslakiin lisäys, jolla islamilainen laki otettiin lainkäytön perustaksi[1].
[muokkaa] Presidenttinä
Vuonna 1971 Sadat hyväksyi YK:n rauhanneuvottelija Gunnar Jarringin ehdotuksen, joka johtaisi rauhaan Israelin kanssa sen vetäytyessä sotaa edeltäville rajoilleen. Ehdotus epäonnistui kun sekä Yhdysvallat että Israel hylkäsivät sen. Sadat luultavasti uskoi Israelin rauhantahdon riippuvan Egyptin iskukunnosta ja Neuvostoliiton joukkojen ja kaluston määrästä maassa.
Hän karkotti neuvostoliittolaiset neuvonantajat ja alkoi uudistaa armeijaa uutta yhteenottoa varten. Myös taloudessa tehtiin uudistuksia. Sadatin talouspoliittinen suuntaus johti yksityistämiseen ja markkinatalousjärjestelmän luomiseen Egyptissä ja viisivuotissuunnitelmasta luopumisesta. Neuvostoliiton ja itäblokin avusta luovuttiin ja Sadat turvautui lännen apuun.
6. lokakuuta 1973 Sadat johti Egyptin Syyrian kanssa jom kippurin sotaan Israelia vastaan. Egypti yritti uudelleenvallata Siinain niemimaan, jonka Israel oli vallannut kuuden päivän sodassa 1967. Kuitenkin Israelin kenraali Ariel Sharonin johtamat kolme divisioonaa työntyivät Egyptiin ja saarsivat Egyptin kolmannen armeijan. Tällöin Egyptin liittolainen Neuvostoliitto vaati aselepoa. Vaikka Egyptin saavutukset jäivät rajoitetuiksi, Suezin kanava jäi Egyptille ja pystyttiin avaamaan jälkeen. Hänen saavutuksena pidetään Egyptin kansallistunteen ja moraalin nostamista. Israel tunnusti Egyptin varteenotettavaksi viholliseksi ja rauhanneuvottelut päästiin aloittamaan.
19. marraskuuta 1977 Sadatista tuli ensimmäinen arabijohtaja, joka teki virallisen vierailun Israeliin. Hän tapasi Israelin pääministeri Menachem Beginin, ja puhui Israelin parlamentissa Knessetissä Jerusalemissa visiostaan pysyvän rauhan saavuttamiseksi YK:n päätöslauselmien 242 ja 338 perusteella. Monissa arabimaissa raivostuttiin, koska Israelia pidettiin roistovaltiona ja imperialismin symbolina. Vierailu oli myös vastoin Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain aikeita jatkaa vuoden 1973 Geneven rauhakonferenssia.
Vuonna 1978 solmittiin Camp Davidin rauha, josta Sadat ja Begin vastaanottivat Nobelin rauhanpalkinnon. Kuitenkin Sadatin oli epäsuosittua sekä muslimifundamentalistien että arabinationalistien keskuudessa. Egyptin oli tuolloin arabimaista voimakkain ja arabinationalismin ikoni. Monet toivoivat Egyptin saavan Israelilta myönnytyksiä palestiinalaisten asemaan, mutta allekirjoittamalla rauhansopimuksen Sadatin nähtiin pettäneet Nasserin arabinationalismin ja arabien yhteisrintama ja ohjanneen maansa Israelin ja Yhdysvaltain leiriä kohti. Rauhansopimus poisti myös ainoan sotilaallisen uhan, joka olisi voinut pakottaa Israelin neuvotteluihin Gazasta ja Länsirannasta. Vuonna 1979 Arabiliitto erotti Egyptin jäsenyydestään ja muutti päämajansa Kairosta Tunisiin. Rauhanneuvotteluiden seurauksena Siinain niemimaa palautettiin Egyptille vaiheittain 25. huhtikuuta 1982 mennessä.
Syyskuussa 1981 Sadatin hallitus ryhtyi laajoihin pidätyksiin kaikenlaisia intellektuelleja, nasseristeja, kommunisteja, feministeja, islamisteja, yliopistojen professoreita ja opiskelijoita vastaan. Kokonaisuudessaan pidätettiin 1600 ja Egyptin toimet tuomittiin kansainvälisesti. Samaan aikaan talouskriisi söi Sadatin kansansuosiota.
[muokkaa] Sadatin murha
Sadat murhattiin 6. lokakuuta 1981 vuotuisessa 1973 voitonpäivän paraatissa Kairossa. Syyllisiä olivat Egyptin islamilaisen jihadin jäsenet. He vastustivat rauhaa Israelin kanssa ja syyskuun pidätyksiä. Neljä ilmavoimien Miragea lensi yli, jolloin kuorma-auto pysähtyi presidentin korokkeen eteen ja salamurhaajat nousivat autosta ja tulittivat rynnäkkökivääreillä ja käsikranaatein. Luutnantti Khalid Islambuli ampui Sadatin. Tapauksessa kuoli seitsemän, ml. Kuuban lähettiläs ja ortodoksipappi ja 28 haavoittui.
Khalid Islambuli teloitettiin huhtikuussa 1982. Hänet julistettiin Iranissa marttyyriksi. Sadatin hautajaisiin osallistui ennätysmäärä ulkomaisia vieraita, ml. Yhdysvaltain presidentit Gerald Ford, Jimmy Carter ja Richard Nixon. Yhtään arabijohtajaa ei osallistunut.
[muokkaa] Lähteitä
 |
Egyptin presidentit |
| Muhammad Nagib (1953–1954) | Gamal Abdel Nasser (1954–1970) | Anwar Sadat (1970–1981) | Husni Mubarak (1981–) |
