Desmond Tutu
Wikipedia
Desmond Mpilo Tutu (s. 7. lokakuuta 1931) on eteläafrikkalainen Anglikaanisen kirkon Cape Townin arkkipiispa, joka tuli 1980-luvulla tunnetuksi apartheidin vastustajana ja on sittemmin jatkanut toimintaansa ihmisoikeuksien puolustajana ja toiminut muun muassa Etelä-Afrikan totuuskomission puheenjohtajana. Tutulle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1984. Tutu on tehnyt runsaasti työtä rotuerottelun ehkäisemiseksi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Taustaa
Tutu syntyi Klerksdorpissa, Transvaalissa. 12-vuotiaana hän muutti perheensä kanssa Johannesburgiin. Hän olisi halunnut opiskella lääkäriksi, mutta hänen perheellään ei ollut varaa koulutukseen, joten hän seurasi isänsä jalanjäljissä opettajaksi. Tutu opiskeli Pretorian Bantu Normal Collegessa vuodesta 1951 vuoteen 1953, jonka jälkeen hän opetti Johannesburgin Bantu High Schoolissa vuoteen 1957 asti. Hän kuitenkin erosi vastustaen eteläafrikkalaista kasvatus- ja koulutuslakia, joka vahvasti tuki rotuerottelua ja epätasa-arvoa mm. kieltämällä eri rotujen opiskelun samoissa ryhmissä ja heikensi Etelä-Afrikan mustan väestön opiskelumahdollisuuksia. Tutu jatkoi opintojaan, tällä kertaa teologian saralla, ja vuonna 1960 hänet vihittiin anglikaanipapiksi. Hän siirtyi työskentelemään pappina keskustelua herättäneessä Fort Haren yliopistossa, joka oli yksi harvoja eteläisen Afrikan laatukouluja mustille opiskelijoille. Hän meni naimisiin Leah Nomalizo Tutun kanssa vuonna 1955. Heillä on neljä lasta: Trevor Thamsanqa, Theresa Thandeka, Naomi Nontombi ja Mpho Andrea.
Vuodet 1962–1966 Tutu vietti Lontoon King's Collegessa, jossa hän suoritti teologian kandidaatin ja maisterin tutkinnot. Opintojen jälkeen hän palasi Etelä-Afrikkaan, jossa luennoi vuodet 1967–1972 tähdentääkseen mustan väestön olosuhteita. Hän kirjoitti pääministeri Vorsterille kirjeen, jossa hän kuvasi tilannetta Etelä-Afrikassa "ruutitynnyriksi, joka voi räjähtää milloin tahansa". Hän ei koskaan saanut vastausta kirjeeseensä.
Vuonna 1972 Tutu palasi Isoon-Britanniaan, jossa hänet nimitettiin kirkkojen maailmaneuvoston teologisen kasvatusrahaston varajohtajaksi. Hän palasi Etelä-Afrikkaan jälleen vuonna 1975, ja hänet nimitettiin Johannesburgissa sijaitsevan St. Maryn tuomiokirkon rovastiksi, ollen ensimmäinen musta henkilö kyseisessä virassa.
Vuonna 2000 Tutu nimettiin tohtoriksi (L.H.D., Doctor of Humane Letters) Bates Collegessa, Yhdysvalloissa. Viisi vuotta myöhemmin Tutulle myönnettiin kunniamaininta Pohjois-Floridan yliopistosta, joka on yksi Pohjois-Amerikan ja Euroopan monista yliopistoista, joissa hän on opettanut. Vuonna 2005 hän sai toisen tohtorin nimikkeen Fordhamin yliopistosta, Bronxista. Samana vuonna John Hume, myös nobelisti, nimetti hänet yliopiston filosofiaseuran kunniajäseneksi.
[muokkaa] Tutun poliittinen työ
Vuonna 1976 syttyivät Soweton mellakat, kun hallitus suunnitteli lisäävänsä afrikaansin käyttöä mustissa kouluissa. Tapahtuma kehittyi massiiviseksi kapinaksi rotuerottelua vastaan. Siitä lähtien Tutu tuki maansa taloudellista boikotointia. Desmond Tutu oli Lesothon piispa vuodesta 1976 vuoteen 1978, jolloin hänestä tuli Etelä-Afrikan kirkkojen neuvoston pääsihteeri. Tästä asemasta hän pystyi jatkamaan työtänsä rotuerottelua vastaan lähes kaikkien kirkkojen luvalla. Tutu puolusti johdonmukaisesti sovintoa kaikkien asianosaisten välillä kirjoituksiensa ja luentojensa välityksellä kotimaassa ja ulkomailla. 16. lokakuuta 1984 Tutu sai Nobelin rauhapalkinnon. Nobelin komitea mainitsi "hänen roolinsa yhdistävänä johtohahmona kampanjassa apartheid-ongelman ratkaisemiseksi Etelä-Afrikassa"[1].
7. syyskuuta 1986 Tutusta tuli ensimmäinen Etelä-Afrikassa anglikaanikirkkoa johtanut musta henkilö. Vuonna 1989 Tutu kutsuttiin Birminghamiin, Englantiin, osana Citywiden kristillisiä juhlia. Tutu ja hänen vaimonsa kävivät muutamissa laitoksissa mukaan lukien Nelson Mandelan koulu Sparkbrookissa. Rotuerottelun hiipumisen jälkeen hän johti totuus- ja sovintokomissiota, josta hän sai Sydneyn rauhanpalkinnon vuonna 1999. Vuonna 2004 Tutu palasi Isoon-Britanniaan King’s Collegen vierailevaksi professoriksi ja piti juhlapuheen osana Collegen 175. vuosipäivää.
[muokkaa] Poliittinen kanta
Tutu uskoo Israelin valtion palestiinalaisiin suuntaaman kohtelun olevan yksi apartheidin muoto. Hän on toistuvasti pyytänyt Israelin hallitusta kunnioittamaan palestiinalaisten ihmisarvoa, olipa hän muslimi tai kristitty.
Nobelisti on myös ilmaissut tukensa Länsi-Papuan itsenäisyysliikkeelle, arvostellen YK:n roolia Indonesian Länsi-Papuan valtauksessa. Tutu sanoi: "Useita vuosia Etelä-Afrikan ihmiset kärsivät sorron ja rotuerottelun ikeen alla. Monet ihmiset kärsivät yhä raa'asta sorrosta ja heidän ihmisarvonsa kielletään. Yksi tällainen ihmisjoukko on Länsi-Papuan kansa." Tutu on myös arvostellut ihmisoikeuksien loukkauksia Zimbabwessa, kutsuen Zimbabwen presidenttiä Robert Mugabea "afrikkalaisen diktaattorin irvikuvaksi" ja arvostellen Etelä-Afrikan hallituksen diplomatiaa Zimbabwea kohtaan.[1]
[muokkaa] Tutun teokset
- Crying in the Wilderness (1983)
- Hope and Suffering: Sermons and Speeches (1983)
- The Words of Desmond Tutu (1989)
- The Rainbow People of God (1994)
- The Essential Desmond Tutu (1997)
- No Future without Forgiveness (1999)
- God Has a Dream: A Vision of Hope for Our Time (2004)
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Basildon Peta in Johannesburg and Daniel Howden: Zimbabwe is Africa's shame, Tutu declares. The Independent, 2007, nro 17 March.
