Berliinin saarto

Wikipedia

Berliinin saarto oli seurausta Lontoon huippukokouksen epäonnistumisesta joulukuussa 1947. Neuvostoliitto asetti uudet liikennemääräykset Berliiniin suuntautuvalle liikenteelle 30. maaliskuuta 1948, sen jälkeen alettiin sulkea Berliinin länsiosien sisääntuloteitä. Käytännössä tämä tapahtui siten, että kaivettiin ampumahautoja teitten poikki, ratakiskoja poistettiin ja kanavat suljettiin. Kirjallista sopimusta liikennejärjestelyistä liittoutuneitten kesken ei ollut allekirjoitettu. Neuvostoliitto oli irtisanoutunut miehitysvyöhykkeiden yhteishallinnosta 20. maaliskuuta 1948.

Tapahtumat kärjistyivät brittiläisen koneen syöksyttyä maahan ja 14 ihmisen kuoltua 5. huhtikuuta 1948. Länsivaltojen uudessa konferenssissa annettiin saksalaisten päättää omista asioistaan. Saksalaisten annettiin laatia uusi perustuslaki ja toteuttaa D-markan uudistaminen 20. kesäkuuta 1948. Tämä merkitsi sitä, että korkeintaan 60 vanhaa valtakunnanmarkkaa voitiin vaihtaa yhtä moneen uuteen D-markkaan, kun tämän ylittäviltä määriltä vaihtokurssi oli 10:1. Rahamäärä vähentyi yhdellä kertaa 110 miljardista markasta 12,5 miljardiin markkaan. Rahauudistus tarkoitti Saksan jakamista samalla kertaa. Neuvostoliitto otti omat setelit käyttöön itävyöhykkeellä ja länsivallat ottivat D-markan Länsi-Berliinissä.

Neuvostoliitto katkaisi nyt kaiken tie-, rautatie- ja kanavaliikenteen Länsi-Berliiniin. Jouduttiin järjestämään kaikkien aikojen suurin ilmasilta. Länsivallat joutuivat järjestämään kuljetukset lentokoneiden avulla Berliiniin. Tämä toteutettiin Yhdysvaltain ilmavoimien kuljetuskoneilla Lucius D. Clayn johdolla. Näiden suojaksi siirrettiin Saksaan ja Isoon-Britanniaan 50 B-29 pommikonetta. Heinäkuussa pystyttiin kuljettamaan 3000 tonnia elintarvikkeita päivää kohti. Lento-onnettomuuksia sattui paljon, arvioidaan noin 60 lentäjän kuolleen saarron aikana. Lentokenttiä laajennettiin lisää ja näin pystyttiin nostamaan päivittäistä tonniston määrää. Parhaimpaan aikaan pystyttiin kuljettamaan 8000 tonnia päivässä. Tärkeimmät lentokentät olivat Tempelhof, Gatow ja Tegel.

25. huhtikuuta neuvostoliittolainen TASS-uutistoimisto ilmoitti Neuvostoliiton olevan halukas saarron lopettamiseen ja osapuolet aloittivat pian neuvottelut saarron lopettamiseksi. 4. toukokuuta 1949 liittoutuneet ilmoittivat päässeensä sopimukseen Neuvostoliiton kanssa saarron loppumisesta kahdeksan päivän päästä. Saarto loppui minuutin jälkeen puolenyön 12. toukokuuta 1949.