Länsi-Berliini
Wikipedia
Länsi-Berliini oli läntinen osa Berliiniä, Yhdysvaltain, Britannian ja Ranskan miehitysvyöhykkeistä muodostunut alue toisen maailmansodan lopulta 1945 Saksojen jälleenyhdistymiseen 1990 asti. Vuonna 1948 kaupunki jakautui virallisesti kahtia, kun Neuvostoliitto ei tunnustanut sosiaalidemokraatti Ernst Reuterin valintaa pormestariksi.
Saksan liittotasavalta piti koko Berliiniä omana osavaltionaan, jollainen kaupungin länsiosa käytännössä olikin (edustajat ilman äänioikeutta liittopäivillä). Myös voittajavaltojen kesken Berliinin oikeudellinen status oli kiistanalainen. Länsiliittoutuneiden tulkinnan mukaan koko Berliinissä ylintä valtaa käytti neljä miehitysvaltaa eikä kumpikaan Saksa; Neuvostoliitto puolestaan katsoi, että Itä-Berliini kuului DDR:n alaisuuteen ja että miehitystila jatkui ainoastaan Länsi-Berliinissä.
Länsi-Berliini oli erotettuna Itä-Berliinistä ja DDR:stä Berliinin muurilla, joka rakennettiin vuonna 1961. Muuri jakoi itä- ja länsiosat toisistaan vuoteen 1989 asti, jolloin DDR poisti kansalaistensa matkustusrajoitukset.
