DDR:n kansannousu

Wikipedia

Kansannousun uhrien muistomerkki.

DDR:n kansannousu oli työläisten järjestämä mielenosoitus Itä-Berliinissä kesäkuussa 1953. Syynä mielenosoitukseen olivat Saksan demokraattisen tasavallan hallituksen ja Saksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen (SED) 28. toukokuuta 1953 tekemä viisivuotissuunnitelman mukainen päätös tuotannon lisäämisestä 10 prosentilla ja palkkojen alentamisesta 10 prosentilla. Tällöin itäsaksalaiset työläiset vaativat pidettäviksi vapaita vaaleja.

[muokkaa] Kesäkuun 16.

Kesäkuun 16. päivänä 60–80 rakennustyöläistä aloitti lakon ja osoitti mieltään Ulbrichtin hallintorakennuksen edessä. Uudet tuotantovaatimukset kumottiin, mutta tästä huolimatta tilanne vaikeutui. Länsi-Berliinissä toimiva yhdysvaltalaisen miehitysvyöhykkeen radio tiedotti tapahtumista, mikä osaltaan edesauttoi mielenosoituksien leviämistä muualle Saksan demokraattiseen tasavaltaan.

[muokkaa] Kesäkuun 17.

Noin 100 000 mielenosoittajaa oli kokoontunut Itä-Berliiniin ja lukuisat ihmiset pitivät työnseisauksia ja protesteja teollisuuskeskuksissa ja Saksan demokraattisen tasavallan suurimmissa kaupungeissa. SED:n puoluevirkailijat perustivat omia pienempiä ryhmiä vastustamaan kansannousua. Kansanpoliisi pidätti monia mielenosoittajia. DDR:n hallitus päätti käyttää asevoimaa ja pyysi Neuvostoliitolta sotilaallista apua.

Neuvostoliitto puuttui tapahtumien kulkuun julistamalla 17. kesäkuuta 1953 maahan poikkeustilan. Neuvostoliitto käytti asevoimia tilanteen rauhoittamiseksi ja seurauksena kuoli noin 500 ihmistä. Pidättettyjen määrä nousi tuhansiin ja pikaoikeus teloitti suuren määrän ihmisiä.

[muokkaa] Kansannousun merkitys

Saksan liittotasavalta järjesti Saksan demokraattisen tasavallan kansannousun muistoksi vuosittain 17. kesäkuuta kansallisen muistopäivän. Saksojen yhdistyttyä lokakuussa 1990 "saksalaisen yhtenäisyyden päivä" on järjestetty 3. lokakuuta. Kuuluisa saksalainen runoilija Bertolt Brecht kuvasi runossaan kansannousun tapahtumia:

Kesäkuun 17. päivän kapinan jälkeen
kirjailijaliiton sihteeri jakoi
Stalinalleella lentolehtisiä.
Niistä voitiin lukea, että kansa
oli menettänyt hallituksen luottamuksen,
ja että ainoastaan työtahdin kaksinkertaistaminen
saattaisi palauttaa sen.
Eikö olisi yksinkertaisempaa,
että hallitus hajottaisi kansan
ja valitsi tilalle uuden?

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Bibliographie 17. Juni 1953 Viitetietokanta (saksaksi)

Kylmä sota (1945–1991)

Tapahtumat (1945–1961)	Tapahtumat (1961–1991)	Osapuolet	Poliittiset johtajat	Muita poliittisia henkilöitä:
1940-luku Jaltan konferenssi Potsdamin konferenssi Berliinin saarto Iranin kriisi Kiinan sisällissota Trumanin oppi Kreikan sisällissota Marshall-apu Saksan jako 1950-luku Korean sota DDR:n kansannousu Unkarin kansannousu Suezin kriisi Vietnamin sota Sputnik Eisenhower-oppi Berliinin kriisi Yöpakkaset 1960-luku Kiinan–Neuvostoliiton välirikko Guatemalan sisällissota Kennedy-oppi Sikojenlahden maihinnousu Kuuban vallankumous	1960-luku (jatkuu) Kuuban ohjuskriisi Berliinin muuri rakennettiin Johnson-oppi Prahan kevät Nixonin oppi SALT I Liennytys 1970-luku SALT II Angolan sisällissota Mosambikin sisällissota Ogadenin sota Afganistanin sota Iranin vallankumous Iranin panttivankikriisi 1980-luku Carterin oppi El Salvadorin sisällissota Solidaarisuus Reaganin oppi Glasnost Taivaallisen rauhan aukion mielenosoitus Perestroika Itä-Euroopan vallankumoukset 1989 Berliinin muurin purku Samettivallankumous Romanian vallankumous 1990-luku Neuvostoliiton vallankaappausyritys 1991 Neuvostoliiton hajoaminen	NATO: Yhdysvallat Yhdistynyt kuningaskunta Kanada Ranska Belgia Islanti Alankomaat Tanska Italia Norja Luxemburg Portugali Kreikka Espanja Saksan liittotasavalta Turkki Varsovan liitto: Neuvostoliitto Albania Saksan demokraattinen tasavalta Bulgaria Tšekkoslovakia Puola Unkari Romania Kolmas tie Sitoutumattomien maiden liike Kiina Jugoslavia Intia Muita järjestöjä Euroopan yhteisö SEV Yhdistyneet kansakunnat Kansainvälinen atomienergiajärjestö	Yhdysvallat Franklin D. Roosevelt Harry S. Truman Dwight D. Eisenhower John F. Kennedy Lyndon B. Johnson Richard Nixon Gerald Ford Jimmy Carter Ronald Reagan George H. W. Bush Henry Kissinger Jeane Kirkpatrick Zbigniew Brzezinski Neuvostoliitto Josif Stalin Georgi Malenkov Nikita Hruštšov Leonid Brežnev Juri Andropov Konstantin Tšernenko Mihail Gorbatšov Vjatšeslav Molotov Eduard Ševardnadze	Eurooppa Winston Churchill Francisco Franco Charles de Gaulle Josip Broz Tito Clement Attlee Konrad Adenauer Walter Ulbricht Imre Nagy Todor Živkov Nicolae Ceauşescu Alexander Dubček Willy Brandt Erich Honecker Johannes Paavali II Margaret Thatcher Helmut Kohl Lech Wałęsa Aasia Mao Zedong Zhou Enlai Jiang Jieshi Jawaharlal Nehru Hồ Chí Minh Kim Il-Sung Syngman Rhee Park Chung Hee Ngo Dinh Diem Deng Xiaoping Pol Pot Latinalainen Amerikka Fidel Castro Che Guevara Salvador Allende Augusto Pinochet Daniel Ortega Roberto D'Aubuisson

Tämä historiaa käsittelevä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.