Umberto Eco

Wikipedia

Umberto Eco (s. 5. tammikuuta 1932 Alessandria, Italia) on maailmanlaajuisesti tunnettu italialainen kirjailija ja semiotiikan professori Bolognan yliopistossa.

Sisällysluettelo 1 Henkilökuva 1.1 Romaanit 2 Tiede 3 Suomennettu tuotanto 3.1 Kaunokirjallisuus 3.2 Esseistiikka 3.3 Tieteellinen tuotanto 4 Arvot ja tunnustukset 5 Yleinen bibliografia 5.1 Kertomakirjallisuus 5.2 Tieteellinen kirjallisuus 6 Kirjallisuutta 7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Henkilökuva

Umberto Econ toiminta on tapahtunut todella laajalla alalla. Häneen voidaan hyvinkin liittää mm. seuraavat määritelmät: semiootikko, keskiajan estetiikan tutkija, joukkotiedotuksen asiantuntija, lingvisti ja filosofi, tietenkin myös kirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja. Hänen akateeminen uransa ja CV:nsä on laaja, mutta silti hän on ollut koko ajan Bolognan yliopiston humanististen tieteiden korkeakoulun johtaja ja semiotiikan professorin viran haltija.

Eco suoritti filosofian tohtorin tutkinnon 22-vuotiaana Torinon yliopistosta. Väitöskirja käsitteli Tuomas Akvinolaisen estetiikan ongelmia (Il problema estetico in San Tommaso, 1956). Jo akateemisen uransa alkuvaiheessa Eco olikin kiinnostunut keskiaikaisesta skolastiikasta (Sviluppo dell-estetiva medievale, 1959). Sen jälkeen hänen kiinnostuksensa kohdistui nykytaiteeseen (Opera aperta, 1962) ja nykyhetken populaarikulttuuriin (Apocalittici e integrati, 1964), ja hän nousi heti kansalliseksi kuuluisuudeksi Italiassa. Tämän jälkeen hänestä tuli semiotiikan pioneeri (La structure absente, 1968), Tratto de semiotica genrale, 1975). Hän kehitti teoriaa omaksumisesta (Lector in fabula (1979), jolloin hän nousi 1900-luvun lopun tärkeimpien eurooppalaisten ajattelijoiden joukkoon.

Jo vuonna 1959 hän oli aloittanut työnsä Bompiani-kustantamon konsulttina. Myös Italian yleisradiolle RAI:lle hän oli tehnyt kulttuuriohjelmia, ja yhtenä tuloksena näistä ohjelmista oli kuuluisa essee Fenomenologia di Mike Bongiorni (1963). 1960-luku oli myös hänen akateemisen uransa nousukautta. Näinä vuosina hän opetti Milanon ja Firenzen yliopistoissa, kunnes päätyi lopullisesti Bolognaan. Hän osallistui myös italialaisen avantgardistisen ryhmän Gruppo 63 toimintaan. Ryhmän tarkoituksena oli uudistaa romaanikirjallisuuden ilmaisumuotoja, ja siihen tarkoitukseen syntyi teos Opera aperta (1962).

[muokkaa] Romaanit

Umberto Econ ensimmäinen kaunokirjallinen teos, romaani Il nome della rosa (1980) (suom. Ruusun nimi) 1983 sai osakseen maailmanlaajuisen suosion: sitä myytiin 16 miljoonaa kappaletta, ja se käännettiin 26 eri kielelle. Näin huolimatta teoksen vaikeasta ja tiiviistä sisällöstä. Tässä "keskiaikaisessa dekkarissa" Eco tuo kansanomaistettuna esiin semiologiset näkemyksensä ja teoriansa kielestä, samat joita hän oli opettanut Torinossa.

Hänen toinen romaaninsa Il pendolo di Foucault (1988) (suom. Foucaultin heiluri 1990) saavutti edellisen tavoin suuren suosion, joskin perusteet olivat hyvin erilaiset. Econ johdattelemana kirjan lukijat lähtevät löytämään arvoituksellisia tai profeetallisia symboleja. Kirjailijan tarkoituksena onkin saada tämä suppeiden piirien tietämys leviämään laajemmalle yleisölle. Samalla hän myös näyttää, kuinka lukija on vapaa kirjoittajan omista tulkinnoista. Tätä teoriaa Eco on jatkuvasti kehitellyt tieteellisissä teoksissaan vastaanotosta mm. I limiti dell'interpretazione (1990). Myös nämä uraauurtavat tieteelliset teokset on usein käännetty niin sanotuille suurille kielille heti niiden ilmestyttyä tai ne ovat jopa ilmestyneet samaan aikaan italiankielisen alkuteoksen kanssa. Foucaultin heiluri vie naurettavuuteen saakka ylenmääräisen tulkinnan historian legendoista tai sellaisiksi osoittautuneista tapahtumista, asettaen tavallisten populaarijulkaisujen tasolle saman informaation kosmisista voimista, jota jotkut uskovat löytävänsä muun muassa Kheopsin pyramidista.

Umberto Econ muita kaunokirjallisia teoksia ovat L'isola del giorno prima, (1994) (suom. Edellisen päivän saari 1995), Baudolino (2001) (suom. Baudolino 2002) sekä La Misteriosa fiamma della regina Loana (2004) (suom. Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki 2005).

[muokkaa] Tiede

Runsaan kaunokirjallisen tuotantonsa ohella Eco on tiedemiehenä käsitellyt kirjallisuutta ja teoriaa lukuisilla luennoillaan sekä teoksissaan. Romaanin kirjoittamisen teoriaa hän käsittelee teoksessa Six Walks in the Fictional Woods (1994), kirjallisuuden kääntämistä kirjassa Experiences in Translation (2000) sekä kirjallisuutta yleisemmin teoksessa Sulla letteratura (2002).

Koko uransa ajan Eco on säännöllisesti kirjoittanut ajankohtaisiin aiheisiin paneutuvia ja meheviä artikkeleita päivälehtiin, kuten La Stampa, La Repubblica, Il Corriere della Sera, II Giorno, Il Manifesto, l'Espresso ja aikakauslehtiin Quindici ja Il Verri. Tarkoituksena hänellä on ollut saada ajatukset liikkeelle sielläkin, missä yleensä nähdään vain tosiasioita. Nämä lehtikirjoitukset ovat ilmestyneet useina, hyvin hauskoinakin, kirjoituskokoelmina; kantaaottavista ja kriittisistä kirjoituksista on ilmestynyt omat teoksensa, mm. In cosa crede chi non crede? (1996) (yhteistyössä Carlo Maria Martinin kanssa) (suom. Mihin uskot jos et usko? 2002) ja Cinque scritti morali (1997).

Tutkijana ja kirjailijana erinomaisen arvostettu Eco on kuitenkin koko elämänsä ajan pysynyt pedagogina, opettajana ja oppilaan johdattelijana. Eco on nykyhetken tärkeimpiä ajattelijoita ja kirjoittajia koko maailmankin mittakaavassa. Hän on ansioitunut erityisesti myös tieteellisten tekstien kansanomaistajana. Voidaankin sanoa, että hänen lukijoittensa innostus kumpuaa enemmän hänen tavastaan ja tyylistään kertoa, kuin hänen ajatustensa erinomaisuudesta tai ainutkertaisuudesta, sillä niin elävää ja loisteliasta hänen tekstinsä aina on.

Suomeksi Econ tieteellisestä työstä on julkaistu kirja Umberto Eco: James Joyce, Teräsmies ja vesinokkaeläin (toim. Tarja Knuuttila & Max Ryynänen, Yliopistopaino, Helsinki, 2005).

[muokkaa] Suomennettu tuotanto

Suomessa Eco tunnetaan epäilemättä lähinnä kaunokirjailijana. Kirjailijan uran Eco aloitti varsin myöhään, hänen esikoisteoksensa Ruusun nimi julkaistiin vuonna 1980 ja teki hänestä välittömästi maailmankuulun. Romaani on myös filmatisoitu.

[muokkaa] Kaunokirjallisuus

• Ruusun nimi. (Il nome della rosa, 1980.) Suomentanut Aira Buffa. WSOY, 1983.
• Foucaultin heiluri 1990
• Edellisen päivän saari 1995
• Baudolino 2002
• Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki 2005
• A passo di gambero (2006)

[muokkaa] Esseistiikka

• Matka arkipäivän epätodellisuuteen (WSOY 1985, Porvoo)
• Miten käy? Pakinoita arkipäivän aiheista (WSOY 1995, Porvoo)
• Umberto Eco & Carlo Maria Martini: Mihin uskot jos et usko? (Kirja-Aurora 2002, Turku)

[muokkaa] Tieteellinen tuotanto

Esseistiikan ja tieteellisen tuotannon rajamaille sijoittuu:

• Oppineisuuden osoittaminen eli miten tutkielma tehdään (Vastapaino 1989, Tampere)
• Kauneuden historia (2004) (ilmestyy suomeksi)

[muokkaa] Arvot ja tunnustukset

• 1954 – Filosofian tohtori Torinon yliopistosta.
• 1961 – Estetiikan dosentti.
• 1975 – Semiotiikan varsinainen professori, Bolognan yliopisto.
• 1985 – Doctor Honoris Causa, Leuvenin katolinen yliopisto (Belgia).
• 1986 – Doctor Honoris Causa, Odensen yliopisto (Tanska).
• 1987 – Doctor Honoris Causa, Loyola-yliopisto (Chicago, Yhdysvallat)
• 1987 – Doctor Honoris Causa, New Yorkin valtionyliopisto.
• 1987 – Doctor Honoris Causa, Royal College of Arts, (Lontoo).
• 1988 – Doctor Honoris Causa, Brown University.
• 1989 – Doctor Honoris Causa, Pariisin yliopisto, (Sorbonne).
• 1989 – Doctor Honoris Causa, Liègen yliopisto, (Belgia).
• 1990 – Doctor Honoris Causa, Sofian yliopisto (Bulgaria).
• 1990 – Doctor Honoris Causa, Glasgow'n yliopisto (Yhdistynyt kuningaskunta).
• 1990 – Doctor Honoris Causa, Madridin yliopisto.
• 1992 – Doctor Honoris Causa, Kentin yliopisto, Canterbury.
• 1993 – Doctor Honoris Causa, Indiana University.
• 1994 – Doctor Honoris Causa, Tel-Avivin yliopisto, (Israel).
• 1994 – Doctor Honoris Causa, Buenos Airesin yliopisto, (Argentiina)
• 1995 – Doctor Honoris Causa, Ateenan yliopisto. (Kreikka).
• 1995 – Doctor Honoris Causa, Laurentian University at Sudbury (Ontario)
• 1996 – Doctor Honoris Causa, Kuvataideakatemia (Varsova, (Puola).
• 1996 – Doctor Honoris Causa, Tarton yliopisto, (Viro).
• 1997 – Doctor Honoris Causa, Grenoblen yliopisto, (Ranska).
• 1997 – Doctor Honoris Causa, Castilla-La Manchan yliopisto, (Espanja).
• 1998 – Doctor Honoris Causa, Lomonosovin yliopisto, Moskova, (Venäjä)
• 1998 – Doctor Honoris Causa, Berliinin vapaa yliopisto. (Saksa).
• 2000 - Doctor Honoris Causa, Université du Québec à Montréal, Quebec, (Kanada).
  
• 2002 - Doctor Honoris Causa, Heprealainen yliopisto, Jerusalem, (Israel).
  
• 2002 - Doctor Honoris Causa, Sienan yliopisto, Siena, (Italia)
  
• 2007 - Doctor Honoris Causa, Ljubljanan yliopisto, Ljubljana, (Slovenia).
  
• 2008 - Doctor Honoris Causa, Uppsalan yliopisto, Uppsala, (Ruotsi).

[muokkaa] Yleinen bibliografia

[muokkaa] Kertomakirjallisuus

• II nome della rosa (1980) (suom. Aira Buffa Ruusun nimi, WSOY, 1983) – dekkariromaani keskiaikaisessa luostariympäristössä. Kirjasta on myös tehty elokuva, jossa näyttelevät muiden muassa Sean Connery, Christian Slater ja Ron Perlman.
• Il pendolo di Foucault (1988) (suom. Tuula Saarikoski Foucaultin heiluri, WSOY, 1990) – salaliittoteoriaa käsittelevä dekkariromaani, joka on ollut esikuvana muun muassa Da Vinci -koodille.
• L'isola del giorno prima (1994) (suom. Tuula Saarikoski Edellisen päivän saari, WSOY, 1995) – kertomus 1600-luvun aatelismiehestä, joka haaksirikkoutuu päivämäärärajalla.
• Baudolino (2000) (suom. Leena Taavitsainen-Petäjä Baudolino, WSOY, 2002) – veijarikertomus piemontelaisesta nuorukaisesta keisari Fredrik I:n palveluksessa ja hänen uskomattomista seikkailuistaan.
• La misteriosa fiamma della regina Loana ((2004) (suom. Helinä Kangas, Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki, WSOY, 2005) – runsaasti värikuvitettu romaani aivoverenvuodon yhteydessä eräänlaisen muistinmenetyksen kärsineen italialaismiehen yrityksistä rekonstruoida koko aiempi elämänsä 1900-luvun Italiassa.

[muokkaa] Tieteellinen kirjallisuus

• Il problema estetico in San Tommaso (1956), Torino: Edizioni di Filosofia. Uusi, muokattu painos: Il problema estetico in Tommaso d'Aquino, Milano: Bompiani, 1970).
• Sviluppo dell'estetica medievale (1959) In Momenti e problemi di storia dell'estetica, Milano: Marzorati (toinen uusittu painos: Arte e bellezza nell'estetica medievale, Milano: Bompiani, 1987).
• Opera aperta (1962), Milano: Bompiani (Topinen uudistettu painos, jonka perustana rasnskakieliset painokset 1965 ja 1971, Neljäs muutettu painos 1976).
• Diario minimo (1963), Milano: Mondadori (silsätlää mm.Fenomenologia di Mike Bongiorno). (Muutettu painos, 1975).
• Apocalittici e integrati (1964), Milano: Bompiani (edizione modificata, 1977).
• Le poetiche di Joyce (1965), Milano: Bompiani (muutettu painos teoksen Opera Apertan toisesta osasta, 1962).
• Appunti per una semiologia delle comunicazioni visive (1967), Milano: Bompiani (mukana myös La struttura assente).
• La struttura assente (1968), Milano: Bompiani (viimeisin muutettu painos, 1983).
• La definizione dell'arte (1968), Milano: Mursia.
• Le forme del contenuto (1971), Milano: Bompiani.
• Il segno (1971), Milano: Isedi (toinen muutettu painos, Milano: Mondadori).
• Il costume di casa (1973), Milano: Bompiani.
• Beato di Liébana (1973), Milano: F.M. Ricci.
• Trattato di semiotica generale (1975), Milano: Bompiani.
• Il superuomo di massa (1976), Milano: Cooperativa Scrittori (edizione modificata, Milano: Bompiani, 1978).
• Dalla periferia dell'impero (1977), Milano: Bompiani.
• Come si fa una tesi di laurea (1977), Milano: Bompiani. (suom. Pia Mänttäri, Oppineisuuden osoittaminen eli miten tutkielma tehdään, Vastapaino, 1989)
• Lector in fabula (1979), Milano: Bompiani.
• Function and sign: the semiotics of architecture. A componential analysis of the architectural sign /column/ (1980) in G. Broadbent et al. (eds),Signs, symbols and architecture, New York: Wiley.
• Sette anni di desiderio (1983), Milano: Bompiani.
• Semiotica e filosofia del linguaggio (1984), Torino: Einaudi.
• Sugli specchi e altri saggi (1985), Milano: Bompiani.
• Semiologia quotidiana (suom. Aira Buffam Matka arkipäivän epätodellisuuteen, WSOY, 1985)
• De bibliotheca (1986), Caen: L'échoppe.
• Notes sur la sémiotique de la réception (1987), Paris: Actes Sémiotiques IX, 81 (Centre National de la Recherche Scientifique).
• Lo strano caso della Hanau 1609 (1989), Milano: Bompiani.
• I limiti dell'interpretazione (1990), Milano: Bompiani.
• Stelle e stellette (1991), Genova: Melangolo.
• Vocali (1991), Napoli: Guida.
• Il secondo diario minimo (1992), Milano: Bompiani. (suom. Liisa Ryömä Miten käy : pakinoita arkipäivän aiheista, WSOY, 1995)
• Interpretation and overinterpretation (1992), Cambridge: Cambridge U.P.
• La memoria vegetale (1992), Milano: Edizioni Rovello.
• La ricerca della lingua perfetta nella cultura europea (1993), Bari: Laterza.
• Six Walks in the Fictional Woods (1994), Cambridge: Harvard U.P.
• In cosa crede chi non crede? (1996) (con Carlo Maria Martini), Roma: Liberal. (Suom. suom. Lea Peuronpuro Mihin uskot jos et usko, Kirja-Aurora, 2002)
• Cinque scritti morali (1997) Milano: Bompiani.
• Kant e l'ornitorinco (1997), Milano: Bompiani.
• Tra menzogna e ironia (1998), Milano: Bompiani.
• La bustina di Minerva (2000), Milano: Bompiani.
• Mein verrücktes Italien (2000), Berlin: Wagenbach (saggi selezionati).
• Riflessioni sulla bibliofilia (2001), Milano: Edizioni Rovello.
• Sulla letteratura (2002), Milano: Bompiani.
• Dire quasi la stessa cosa. Esperienze di traduzione (2003), Milano: Bompiani.
• Mouse or Rat?: Translation as negociation (2003), London: Weidenfeld & Nicholson.
• Storia della bellezza (2004), Milano: Bompiani. A cura di U.Eco)
• A passo di gambero. Guerre calde e populismo mediatico (2006), Milano: Bompiani.
• Storia della bruttezza (2007), Milano: Bompiani (U.Econ luento)

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Ulkomaisia nykykertojia 1. Toimittaneet Ritva Aarnio ja Ismo Loivamaa. BTJ Kirjastopalvelu, 1998.
• Umberto Eco: James Joyce, Teräsmies ja vesinokkaeläin. Toimittaneet Tarja Knuuttila ja Max Ryynänen. Yliopistopaino, 2005.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Umberto Econ viralliset kotisivut (englanniksi)
• The Modern Word: Umberto Eco (englanniksi)
• Umberto Eco (englanniksi)
• Umberto Eco Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)
• Syventävää tietoa Ecosta (italiaksi)
• Mikko Lahtinen: Ecoismia. Niin & näin 2/1996.
• Jan Blomstedt: Kuin kettu puhuisi karhun suulla. Helsingin Sanomat 25.9.2002.
• Anssi Hynynen: Moraali ja sen perusta. Agricola 9.1.2003.
• Veijo Hietala: Umberto Ecolle historia on pelkkää fiktiota. Turun Sanomat 13.1.2003.
• Matti Komulainen: Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki. Turun sanomat 28.12.2005.