Liège

Wikipedia

Liège (valloniksi Lîdje)


vaakuna	lippu

Alue

Perustamisvuosi

186 196 (1.7.2005)

69,39 km²

2 674 as./km²

58—238 m

Willy Demeyer (PS)

Liège (ransk. Liège, valloniksi Lîdje, holl. Luik, saks. Lüttich, lat. Leodium) on samannimisen maakunnan pääkaupunki ja Belgian kolmanneksi suurin kaupunkimainen seutu, suurin Valloniassa.

[muokkaa] Nimen etymologia

Liègen kaupungin nimen alkuperästä esitetään useita erilaisia tulkintoja.

Koska Liège on vanha roomalaisajalta peräisin oleva kaupunki, niin eräiden teorioiden mukaan sen alkuperänä olisi sama nimi kuin Pariisillakin eli Lutèce, joka puolestaan tulee suota merkitsevästä sanasta lucotætia. Tätä teoriaa täydennetään vielä kaupungin saksalaisen nimen Lüttich läheisyydellä. Tätä roomalaisteoriaa kritisoidaan voimakkaasti ja tuodaan lähtökohtina esille myös termit Lætica (siirtokunta) ja Leudica (vapaa). Ei kuitenkaan ole mahdotonta, että kansan keskuudessa nämä kaikki eri lähtökohtaiset nimet ovat sulautuneet yhdeksi kokonaisuudeksi roomalaisvallan ja myöhemmän germaanisen kansainvaelluksen aikana.

Nykytutkimuksen valossa on kuitenkin todennäköisempää, että lähtökohtana olisi frankinkielinen Leudica eli 'julkinen paikka', mistä valloninkielinen kaupunginnimi Lîdje selkeästi on johdettavissa.

[muokkaa] Yleistä

Kaupungissa on noin 185 000 asukasta, mutta ns. kaupunkikeskuksen eli Suur-Liègen alueella asukkaita on noin 600 000. Kaupungin pinta-ala on noin 7 000 hehtaaria. Sen alin paikka on 58 metriä ja ylin 238 metriä merenpinnasta.

Liège on sijainnut ja sijaitsee vielä tänäänkin kansanvälisessä Maas- ja Ourthejokien risteyksessä. Se on ollut monien eri kansojen ja kulttuurien kohtauspisteessä. Kaupungista on matkaa 25 kilometriä Alankomaiden Maastrichtiin ja 40 kilometriä Saksan Aacheniin, joka on vanha Kaarle Suuren hallituskaupunki.

Belgia oli suurimman osan 1800-luvusta Euroopan mantereen teollistunein valtio. Liège oli eräs maan teollisuuden keskuksia, joka kohotti Vallonian taloudellista merkitystä koko maan taloudessa. Alueen teollisuus keskittyi hiilen, teräkseen ja konepajateollisuuteen. Joskin 1800-luvun taloudellista vaurautta ja nousua on seurannut 1900-luvun jyrkkä taloudellinen alamäki ja perinteisten teollisuusalojen lopettaminen, tai vähintäänkin voimakas alasajo. Vielä nykyäänkin useat suuret kuonakasat ovat merkkinä hiilen keskeisestä merkityksestä aiemmin alueen taloudelle.

Nykyisin Liège on keskellä Euroopan suuria kuljetusreittejä ja on panostanut niihin runsaasti taloudellisia resurssejaan. Liège keskittyy logistiikan antamiin taloudellisiin mahdollisuuksiin yhdistäen kanavaliikenteen, raitioliikenteen, ilmailun ja maantieliikenteen tarjoamat mahdollisuudet.

[muokkaa] Historia

Liègen seutu on ollut asuttu jo esihistoriallisella ajalla. Vanhimmat asutuksen jäljet johtavat noin vuoteen 200 000 eaa. Varsinaisen kaupungin perustaminen tapahtuu kuitenkin vasta vuoden 700 paikkeilla. Maastrichtin piispalla Lambertilla oli huvila Liègen alueella, ja siellä hänet murhasivat hänen kilpailijansa lähettämät murhaajat. Murhapaikasta kehittyi pyhiinvaelluskohde, ja lopulta murhatun piispan seuraaja kuljetti edeltäjänsä maalliset jäänteet Liègen nykyiselle paikalle ja rakensi sinne pienen kappelin. Mikään ei kuitenkaan todista, että samalla olisi haluttu muuttaa hiippakunnan pääkaupunkia, mutta niin vain käytännössä tapahtui.

Liège. Matthäus Merianin (kuoli 1650) kaiverrus

Muodostuneen kaupungin alueella tai lähistöllä syntyi mm. frankkien kuningas ja keisari Kaarle Suuri noin vuonna 742. Kaarlen hallinnon päätyttyä 820 viikingit hävittivät seutua ensimmäisen kerran. Ja Verdunin sopimuksella tehdyssä valtakunnan jaossa Liège tuli osaksi Lothringenin aluetta. Kaupungista tuli Liègen ruhtinaskunnan pääkaupunki vuonna 980, kun keisari vahvisti Liègen piispan omistusoikeudet. Piispalle kuului maa-omistuksen myötä myös maallisen ruhtinaan arvo sekä keisarin takaama täydellinen koskemattomuus. Privilegioiden antaja oli keisari Otto II, ja näin varsinainen Liègen valtio oli syntynyt, ja sellainen se oli aina vuoteen 1795 saakka. Koko tämän pitkän historiallisen ajan Liègen kaupungin ja Liègen ruhtinaskunnan, joita johti ruhtinas-piispa, historiat ovat pitkälti samat.

Euroopassa 1700-luvulla yleistyneet liberaalit valituksen aatteet löysivät suosiollisen maaperän myös Meusen rantakaupungista. Kaupunkiyhteisö koki vuonna 1789 myös oman vallankumouksensa, joskin onnellisemman kuin Pariisissa, sillä Liègessä ei katkottu kauloja.

Kaupungin oma vallankumous kuitenkin johti Liègen itsenäisyyden päättymiseen. Ruhtinaskunnan alueet liitettiin pian tämän jälkeen Ranskan tasavaltaan vuosiksi 1895–1815 ja sen jälkeen Alankomaiden kuningaskuntaan vuosiksi 1815–1830. Vuonna 1830 useat Liègen asukkaat osallistuivat jälleen uuteen vallankumoukseen, jonka seurauksena syntyi Belgian kuningaskunta.

Kaupungin historiassa, varsinkin Belgian kuningaskunnan muodostumisen jälkeen, oleellista on voimakas eri alojen teollisuuden rakentaminen ja kehittäminen aina kankaan kudonnasta aseiden valmistukseen. Liège oli toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan saakka mitä tyypillisin eurooppalainen teollisuuskaupunki, jonka elämä ja oleminen olivat hyvin samankaltaista kuin muuallakin. Vain sodat toivat suuria poikkeuksia tavanomaiseen arkeen.

Kaupungin puolustusrakenteiden urheat vastustustaistelut saksalaisia hyökkääjiä vastaan vuonna 1914 johtivat Ranskan kunnialegioonan suurristin saamiseen 7. elokuuta 1919. Liège oli ensimmäinen ei-ranskalainen kaupunki, jolle tuo arvostettu tunnustus osoitettiin. Toisen maailmansodan aikana kaupungille myönnettiin Belgian korkein kunniamerkki.

Teollistuneena kaupunkina Liège on ollut usein suurten näyttelyiden pitopaikka. Vuonna 1905 siellä järjestettiin maailmannäyttely Belgian itsenäisyyden 75-vuotisjuhlan kunniaksi. Maan satavuotista itsenäisyyttä juhlittiin 1930 Liègen kansainvälisellä näyttelyllä, joka oli erikoistunut luonnontieteisiin ja teollisuuteen.

[muokkaa] Maantiede

Liègen kaupunki sijaitsee lähellä kolmen eri valtion kohtauspistettä ja myös kolmen maantieteellisesti erilaisen alueen risteyksessä. Pohjoisessa on noin 160–200 metriä korkea Hesnayen ylänkö, joka on Belgian keskeisiä maanviljelysalueita, idässä on 200–350 metrin korkeudessa laaksojen ja metsien kattama Herven alue, joka on erikoistunut hedelmien tuotantoon ja etelässä 200–280 metrin korkeudessa Condrozin tasanko, portti Ardennien vuoristoon, jota hallitsevat niityt ja metsät. Siellä on myös Belgian korkein paikka, 694 metriä korkea Botrangen piste.

Liègen kohdalla myös Meusejoki kulkee lounaasta koilliseen ja koko 12 kilometrin matkan se on kokonaisuudessaan pengerretty. Lisäksi alueella on kolme kanavaa, joista vanhinta Ourthea ei nykyisin voi enää käyttää jokiliikenteen tarpeisiin. Kaksi muuta kanavaa mahdollistavat sen, että Liège on Euroopan toiseksi suurin jokisatama Saksan Duisburgin jälkeen ja ennen kolmanneksi tulevaa Pariisia.