Wikipedia
Tämä luettelo kattaa Suomen alueella käydyt aseelliset konfliktit (sodat ja vakavat sisäiset levottomuudet) sekä sellaiset Suomen ulkopuolella käydyt konfliktit, joihin Suomen alueen asukkaita on ottanut osaa suurin joukoin. Tässä lueteltujen konfliktien ohella suomalaisia ammattisotilaita, vapaaehtoisia tai seikkailijoita on osallistunut moniin muihinkin aseellisiin yhteenottoihin kuten buurisotaan, Venäjän-Japanin sotaan, Venäjän sisällissotaan ja Espanjan sisällissotaan. 1950-luvulta lähtien suomalaisia on osallistunut myös YK:n rauhanturvaamistoimintaan.
[muokkaa] Esihistoriasta keskiajan alkuun
-
- Katso myös: Novgorodin ja jäämien sodat
- Esihistorian vuosituhansien aikana Suomenkin alueella lienee nähty suuri määrä aseellisia yhteenottoja, mutta niistä voivat kertoa enintään satunnaiset arkeologiset löydöt. Kivikautisten metsästäjä-kalastajakulttuurien elämäntapaa on usein pidetty pasifistisena, joskin tätä käsitystä on viime aikoina kyseenalaistettu. Nuorakeraamisen kulttuurin saapumista Etelä-Suomeen vuoden 3200 eaa. tienoilla on joskus arveltu väkivaltaiseksi prosessiksi. Pronssi- ja rautakauden, varsinkin merovingiajan, löytöihin sisältyy paljon aseita. On tosin epäselvää, milloin niitä on käytetty sotimiseen, milloin paikallisempaan väkivaltaan ja milloin lähinnä sosiaalisen aseman ilmaisemiseen.
- Mahdollisesti Suomen alueen asukkaita kävi rautakaudella taistelemassa kaukana kotiseutujensa ulkopuolellakin. Arkeologisten löytöjen perusteella on arveltu, että Suomen alueen miehiä saattoi liikkua palkkasotureina tms. mannermaalla 400- ja 500-luvuilla, kansainvaellusajalla ja merovingiajan alussa. 600-luvulla suomalaisia sotureita ehkä palveli Tanskan tai Keski-Ruotsin kuninkaiden hoveissa. Mahdollisesti Suomesta lähti miehiä myös viikinkien idäntielle.
- Rautakauden päätösvaiheen (viikinkiajan loppu, ristiretkiaika) eli 1000- ja 1100-lukujen tiedetään olleen rauhatonta aikaa. Suomen lähialueille oli syntynyt laajentumishalusia valtioita (Ruotsi ja Novgorod). 1100-luvulla nämä saavat ristiretkiaatteen hengessä ideologisen perustelun ekspansiolleen. Suomen alueen asukkaat ottavat yhteen myös keskenään ja tekevät hyökkäyksiä Suomen ulkopuolelle. Kuhmoisten linnavuorella Keski-Suomessa on tehty löytöjä, joiden on tulkittu olevan taistelusta peräisin.
- 1000- ja 1100-luvuilta alkaa löytyä myös Suomen alueen aseellisia konflikteja valaisevia kirjallisia tietoja, jotka tosin ovat useimmissa tapauksissa varsin lyhytsanaisia, epämääräisiä ja epävarmojakin. Enimmäkseen tiedot ovat peräisin venäläisistä kronikoista, mikä antanee todellisuudesta aukollisen ja vinoutuneen kuvan. Tiedot käyvät luotettavammiksi 1200-luvulla, mutta tältäkin vuosisadalta saatu kuva on varmasti puutteellinen.
- 1000-luvun alku Islantilainen saaga 1200-luvun alusta kertoo, että norjalainen viikinkipäällikkö Olavi Haraldinpoika (myöhemmin kuningas Olavi Pyhä) yritti joskus vuoden 1008 tienoilla tunkeutua "Finlandiin", mutta kärsi Herdal-nimisellä paikkakunnalla tuhoisan tappion. "Finland" saattoi tarkoittaa Lounais-Suomea. Toisen tulkinnan mukaan Olavin hyökkäys kohdistui Pohjois-Ruotsissa asuneen suomensukuisen väestön alueelle (Herdal - Ruotsin Härjedalen?). 1000-luvun mittaan Suomenkin alueella liikkunee joka tapauksessa viikinkejä, kuten riimukirjoituksissa mainitut Freyger ja Egil.
- 1042 Venäläinen kronikka kertoo Novgorodin ruhtinaan Vladimirin hyökänneen jam-kansaa vastaan. Nimityksen on usein otaksuttu tarkoittavan samoja Suomen alueen asukkaita, joita myöhemmin kutsuttiin "jäämeiksi "(jem). Muitakin tulkintoja on esitetty. Mahdollisesti hyökkäys kohdistuu Karjalaan, joka näihin aikoihin alkaa muodostua omaksi, Länsi-Suomesta erilliseksi kulttuurialueekseen. Toinen mahdollisuus on Novgorodin ja karjalaisten yhteinen hyökkäys Suomeen.
- 1123 Venäläisen kronikan mukaan Kiovan suuriruhtinaan Mstislavin poika Vsevolod, Novgorodin ruhtinas hyökkää jäämejä (jem) vastaan. Jem-nimi käännetään usein hämäläisiksi, mutta on mahdollista, että nimityksellä kutsuttiin muitakin Suomen suunnan asukkaita.
- 1142 Venäläinen kronikka kertoo, että jäämit (jem) hyökkäävät Novgorodin alueelle kärsien tappion. Myös svealaisten (svei) kerrotaan hyökänneen ruhtinaan (kuningas Sverker?) ja piispan (Linköpingin piispa?) johdolla novgorodilaisten kauppiaiden kimppuun, mutta kärsineen tappion. Tämä on ensimmäinen konkreettinen tieto Ruotsin ekspansiosta itään päin.
- 1143 Karjalaiset (korela) hyökkäävät meritse jäämejä (jem) vastaan, mutta pakenevat menetettyään kaksi laivaa. Karjala mainitaan nyt venäläisissä kronikoissa ensi kerran omana, muista suomalaisista erillisenä kokonaisuutena.
- 1149 Venäläisen kronikan mukaan jäämit (jem) hyökkäävät tuhannen miehen sotajoukolla vatjalaisten alueelle. Novgorodilaiset tuhoavat hyökkääjien sotajoukon.
- 1155 tai 1157 Ruotsin kuningas Eerik Pyhä ja piispa Henrik tekevät epävarmojen lähteiden mukaan 1150-luvun puolivälissä Lounais-Suomeen sotaretken, jota historiankirjoituksessa kutsutaan ensimmäiseksi ristiretkeksi . Käsityksen todenperäisyys on usein kyseenalaistettu nykytutkimuksessa.
- 1164 Svealaiset (svei) ahdistavat suurella sotalaivastolla Laatokan kaupunkia alkukesästä. Ruhtinas Svjatoslav lyö heidät. Venäläinen kronikka kerskuu ruotsalaisten menettäneen 43 viidestäkymmenestäviidestä sotalaivastaan.
- 1171 tai 1172 Gravis admodum -niminen paavi Aleksanteri III:n asiakirja antaa ymmärtää, että Suomessa on ollut ruotsalainen sotajoukko auttamassa suomalaisia vihollisen hyökkäyksiä vastaan. Tämä on saattanut antaa perustan tarinoille ensimmäisestä ristiretkestä.
- 1186 Venäläisen kronikan mukaan novgorodilaiset päällikkönään Vysata Vasiljevitš hyökkäävät jäämejä (jem) vastaan.
- 1187 Ruotsalaisen Eerikinkronikan mukaan novgorodilaiset ja karjalaiset valloittavat Keski-Ruotsissa sijaitsevan Sigtunan kaupungin ja tuhoavat sen 12. heinäkuuta. Ruotsin arkkipiispa ja jaarli saavat samalla surmansa. Vanhan mutta perättömän tarun mukaan Sigtunan kuparinen kaupunginportti viedään saaliina Novgorodiin. Koska Eerikinkronikka on kirjoitettu lähes 150 vuotta tapahtuman jälkeen, tiedot ovat hieman epävarmoja. Sotaretken tekijöiksi on arveltu myös virolaisia tai Latvian alueen kuurilaisia. Katso: Sigtunan tuho.
- 1191 Venäläinen kronikka kertoo, että novgorodilaiset hyökkäävät laivoilla yhdessä karjalaisten kanssa jäämejä (jem) vastaan. Samana vuonna tanskalaiset tekevät sikäläisten annaalikirjojen mukaan laivastosotaretken Suomeen. Tietoa pidetään luotettavana, koska tanskalaisten mainitaan 1190-luvulla hyökkäilleen myös Viroon.
- 1202 Tanskalainen lähde 1300-luvulta mainitsee sotaretken Suomeen. Retken johtajiksi mainitaan mahtava Lundin arkkipiispa Anders Sunesen ja hänen veljensä. Tietoa ei pidetä täysin luotettavana.
- 1226–1228 Venäläistä kronikkatietoa: Novgorodin ruhtinas Jaroslav Vsevolodinpoika lähtee meren yli sotaretkelle jäämejä (jem) vastaan, ja ottaa niin suuren joukon vankeja, että osa oli surmattava ja osa päästettävä vapaaksi. Seuraavana vuonna ruhtinas Jaroslav kastattaa paljon karjalaisia ja tekee uuden sotaretken Suomeen. Jäämit tekevät seuraavana kesänä yli 2000 miehen laivastolla sotaretken Laatokalle Novgorodia vastaan. Laivasto kuitenkin tuhoutuu ja vain harvat pääsivät pakenemaan, sillä venäläiset sulkevat pakotien Nevalla.
- 1228–1245 Kirkon valta Suomessa laajenee. Todisteita siitä, että Suomessa olisi ollut jo tuolloin saksalaisia tai ruotsalaisia joukkoja, ei vielä ole, vaan kirkko oli paljolti kotimaisten tukijoidensa varassa.
- 1237 Hämeessä puhkeaa perinteisen historiankirjoituksen mukaan kapina kristinuskoa vastaan. Tiedot kapinasta ovat peräisin lähinnä paavin bullasta, jonka tapa kuvata asioita edustaa pikemminkin kirjallisia konventioita kuin tosiasioita. Nykyisin pidetäänkin mahdollisena, että kapinaa ei todellisuudessa ollutkaan.
- 1240 Ruotsalaisten, norjalaisten ja jäämien (jem) sotaretki Nevalle. Novgorodin ja Vladimirin suuriruhtinas Aleksanteri voittaa ja saa lisänimen Nevski. Venäläiskronikka mainitsee ensimmäistä kertaa vihollisten joukossa myös sum-kansan. Tämän on yleensä tulkittu tarkoittavan varsinaissuomalaisia, jolloin jem-nimi olisi rajoittunut tarkoittamaan hämäläisiä. Jukka Korpelan mukaan sum saattoi kuitenkin viitata myös Karjalan tai Saarenmaan asukkaisiin. On kuitenkin huomattava, että norjalaisten ja suomalaisten mukanaolo retkellä on epätodennäköistä ja onkin mahdollisesti myöhempää poliittista propagandaa.
- 1249? Birger-jaarli tekee Suomeen sotaretken, jota myöhemmin kutsutaan toiseksi ristiretkeksi. Tämä on todennäköinen ajankohta Ruotsin vallan tosiasialliselle vakiintumiselle Suomessa. Sotaretki kuvataan Eerikinkronikassa, joka on peräisin 1300-luvun alusta. Lisäksi myös saksalainen Lyypekin kronikka kertoo Birger-jaarlin alistaneen Suomen vuonna 1249. Eräät tutkijat ovat kuitenkin halunneet ajoittaa sotaretken 1230-luvun tai 1250-luvun lopulle. Eerikinkronikassa väitetään retken suuntautuneen Hämeeseen, mutta tämä voi olla aikansa poliittista propagandaa, joka liittyi kirjoitushetken valtataisteluun Hämeestä ja Karjalasta Novgorodia vastaan.
[muokkaa] Ruotsin vallan aika 1: keskiaika
- 1256 Aleksanteri Nevski tekee sotaretken Suomeen, joka ensimmäistä kertaa venäläisissä kronikoissa yhdistetään nyt myös Ruotsiin.
- 1271 Karjalaiset ja kveenit tekivät hyökkäyksen Norjan Hålogalantiin.
- 1283 Ruotsalaisten ja suomalaisten sotaretki Nevalle ja Laatokalle.
- 1294 Novgorodilaiset hyökkäävät kevättalvella ruhtinas Roman Glebovitshin johdolla Viipurin linnaa vastaan, mutta epäonnistuvat kärsien ilmeisesti raskaat menetykset. Käkisalmi ja "14 Karjalan kihlakuntaa" liitetään Ruotsiin.
- 1295 Novgorodilaiset valloittavat Käkisalmen takaisin.
- 1300 Torgils Knuutinpoika tekee retken Nevalle, jonka suulle perustaa Maankruunun (Landskrona) linnoituksen.
- 1301 Suuriruhtinas Andrein lähettämät joukot valloittavat ja hävittävät Maankruunun.
- 1318 Novgorodilaiset tekevät sotaretken sum-kansaa vastaan "Ljudrevin kaupunkiin" ja "Piskuplin kaupunkiin". Ljudrevin kaupunki on tulkittu Turuksi, koska Turun linnanherrana oli tähän aikaan muuan Lyder van Kyren. Piskuplin kaupunki voisi tällöin olla Kuusiston linna. Tulkinta on kuitenkin hyvin spekulatiivinen. Historiantutkija Jukka Korpelan mukaan hyökkäys saattoi kohdistua myös Karjalaan. Myöhempi Suomen piispainkronikka tosin mainitsee "ruteenien" (venäläisten?) hävittäneen Kuusiston linnan tänä vuonna.
- 1322 Novgorodin suuriruhtinas Juri Danilovitš piirittää Viipurin linnaa, muttei saa sitä haltuunsa. Seuraavana vuonna Ruotsi ja Novgorod solmivat Pähkinäsaaren rauhan, joka jättää Viipurin Ruotsille ja Käkisalmen Novgorodille.
- 1364-1365 Ruotsin valtaistuimesta käydyn kamppailun yhteydessä Turun linna piiritetään ja lopulta valloitetaan kuningas Maunu Erikinpojan miehiltä.
- 1380-luku Ruotsissa uusia valtataisteluita kuningas Albrekt Mecklenburgilaisen riitaannuttua ylimystön kanssa. Rauhattomuudet ulottuvat myös Suomen puolelle, vaikka tapahtumien yksityiskohtia ei juuri tunneta.
- 1387 Ruotsin valtakamppailuihin sekaantuneet merirosvot, vitaaliveljet, ryöstävät Turun.
- 1396 Epämääräisiä tietoja ruotsalaisten sotaretkestä Karjalaan, Kurkijoen tienoille.
- 1411 Novgorodilaiset polttavat Viipurin esikaupungin 26.3. kostoksi hieman aiemmin tapahtuneesta Tiurin linnan hävityksestä, josta he syyttävät ruotsalaisia.
- 1446 Viipurin herra Kaarle Knuutinpoika vahvistaa rajan hämäläisten ja savolaisten erämaiden välille. Rajanvetoa ovat tiettävästi edeltäneet väkivaltaiset kahakat erämailla sijatsevien riistamaiden ja kalavesien käyttöoikeuksista. Savolaiset väittävät kuuluisassa valituksessaan hämäläisten erämiesten murhanneen savolaisia ja syöttäneen näiden ruumiit koirille.
- 1479 Novgorodilaiset tekevät hävitysretken Savoon.
- 1506-1509 Juuttivihaksi kutsuttu, Kalmarin unionin hajoamiseen liittyvä sota. Tanskalaiset hyökkäilevät Suomen rannikoille ja ryöstävät Turun vuonna 1509.
- 1521-1523 Tanskan kuningas Kristian II valloittaa Ruotsin ja Suomen, mutta Kustaa Erikinpojan (Kustaa Vaasa) johtama kapinaliike karkottaa hänet Lyypekin tuella. Suomessa taisteluita mm. Turun, Viipurin ja Raaseporin linnojen omistuksesta.
[muokkaa] Ruotsin vallan aika 2: Vaasa-aika
- 1542 Dacken sota. Nils Dacken johtama laaja talonpoikaiskapina Ruotsissa. Kapinan kukistamiseen osallistuu suomalaisia joukkoja.
- 1563 Kuningas Erik XIV ja Suomen herttua Juhana ajautuvat aseelliseen välienselvittelyyn: Turun linna valloitetaan ja herttua viedään vankina Ruotsiin.
- 1563-1570 Seitsenvuotinen sota Tanskaa vastaan. Suomalaisia joukkoja mukana sotatoimissa Blekingen ja Hallannin alueilla. Suomalaiset osallistuvat verilöylyyn Ronnebyn kaupungissa. Axtornan taistelu. Amiraali Klaus Hornin merivoitoista huolimatta sota päättyy Ruotsin tappioon.
- 1570–1595 Pitkä viha eli 25-vuotinen sota Venäjää vastaan. Sodan katkaisee kolme pitkää aselepoa, joiden välillä ja joskus kestäessäkin Suomessa, Liivinmaalla, Inkerissä, Luoteis-Venäjällä, Lapissa ja Karjalassa tehdään sota- ja hävitysretkiä. Ruotsin voimia komentavat useimmiten suomalaiset aatelismiehet. Sota näännyttää pahoin Suomen väestöä. Oulujärven alueen uudisasutus kärsii vakavaa tuhoa. Helsinki ja Porvoo hävitetään. Varsinkin 1580-luvulla raivoaa rappasota aselevosta huolimatta: pohjalaiset ja vienalaiset talonpojat tekevät julmia hävitysretkiä toistensa kimppuun. Täyssinän rauhassa 1595 määritellään Suomen itäraja ja Venäjä tunnustaa Ruotsin omistukset Liivinmaalla.
[muokkaa] Ruotsin vallan aika 3: suurvalta-aika
Kustaa II Adolf juhlii voittoa Breitenfeltin taistelussa 30-vuotisessa sodassa
- 1600-1629 Puolan sota – Ruotsi ja Puola taistelevat Liivinmaan herruudesta. Sodassa on neljä aktiivista vaihetta, joiden välillä vallitsee aselepo:
- 1600–1611: Ruotsi tekee Kaarle IX:n hallitessa kaksi suurta hyökkäystä Liivinmaalla, mutta molemmat epäonnistuvat. Kirkholman taistelussa vuonna 1605 puolalaiset lyövät lähes kolminkertaisen ruotsalais-suomalaisen ylivoiman.
- 1617–1618.
- 1621–1622: Ruotsi valloittaa Kustaa II Aadolfin johdolla Riian
- 1625–1629: Ruotsi saa Liivinmaan herruuden ja pakottaa Puolan rauhaan vietyään sotatoimet Preussiin asti.
- 1610–1617 Inkerin sota – Sota Venäjällä. Sekasorron aika Venäjällä. Ruotsi ja Puola sekaantuvat Venäjän sisäisiin valtataisteluihin. Jakob De la Gardien joukot miehittävät Novgorodia ja Moskovaa. Käkisalmen valloitus. Stolbovan rauhassa 1617 Ruotsi saa Käkisalmen läänin ja Inkerinmaan. Novgorod kuitenkin joudutaan luovuttamaan eikä ruotsalaista prinssiä saada Venäjän tsaariksi.
- 1611-1613 Kalmarin sota. Etelä-Ruotsin alueella käyty tappiollinen sota Tanskaa vastaan. Suomalaisia mukana. Älvsborgin lunnaat.
- Pohjan sota 1655–1661. Suomalaisia joukkoja mukana.
- 1655–1660 Sota Puolaa vastaan Liettuassa ja Puolassa. Puolan kruunua havitteleva Kaarle X Kustaa valloittaa Varsovan, mutta joutuu perääntymään katolisen kansannousun johdosta. Tämän jälkeen Ruotsin uusi suurhyökkäys liitossa Brandenburgin kanssa. Varsovan taistelussa saavutetusta voitosta huolimatta edessä on taas perääntyminen Itämeren rannikolle. Olivan rauha vuonna 1660 päättää Ruotsin ja Puolan vuodesta 1598 jatkuneen kruununperimysriidan.
- 1656–1658 Venäjän sota eli ruptuurisota. Venäjän hyökkäys Liivinmaalle, Inkeriin, Karjalaan ja Suomeen torjutaan alivoimasta huolimatta. Ortodoksinen talonpoikaisväestö tukee venäläisiä. Venäläisten perääntyessä runsaasti Käkisalmen läänin ortodoksiväestöä pakenee Venäjälle. Ruotsin Karjala luterilaistuu ja suomalaistuu. Välirauhaa seuraa Kardisin rauha vuonna 1661.
- 1657-1658 Tanskan sota. Puolasta marssinut Kaarle X Kustaa hyökkää etelästä Tanskan kimppuun. Kuuluisa "jäämarssi" Iso-Beltin salmen yli Själlantiin. Roskilden rauhassa Ruotsi saa suuret alueet: Skoonen, Blekingen, Hallandin ja Bohuslänin, Bornholmin saaren sekä Trondheimin läänin Norjasta.
- 1658-1660 Kolmiliiton ja Tanskan sodat. Itävalta, Brandenburg ja Puola tekevät kolmiliiton Ruotsia vastaan. Ruotsi rikkoo rauhan ja hyökkää uudestaan vuonna 1658 lopettaakseen Tanskan itsenäisyyden. Kööpenhaminan piiritys. Juutinrauman meritaistelu. Hollannin laivaston tukema Tanska selviytyy. Kööpenhaminan rauhassa Ruotsi joutuu palauttamaan Bornholmin ja Trondheimin läänin, mutta ei Skoonea ja sen naapurimaakuntia.
[muokkaa] Ruotsin vallan aika 4: vapauden aika ja kustavilainen aika
[muokkaa] Venäjän vallan aika
- 1830–1831 Puolan kapina: Suomen Kaarti on mukana kukistamassa puolalaisten kansannousua Venäjän valtaa vastaan. Kiivas taistelu Varsovassa. Raskaat tappiot kärsinyt kaarti saa tunnustuksena Pyhän Yrjön ritarikunnan lipun.
- 1877–1878 Turkin sota: Venäjä hyökkää Turkkia vastaan tavoitellessaan Välimerelle johtavia salmia ja panslavismin hengessä Balkanin slaavilaiskansojen suojelijan asemaa. Suomen Kaarti pannaan liikekannalle, vapaaehtoisia ilmoittautuu yli tarpeen. 900-miehinen kaarti kärsii laulun sanoin "vilua ja nälkää Balkanin vuorilla taistellessa". Neljäsosa miehistä kuolee tauteihin tai kaatuu taistelussa. Kunnostautunut kaarti saa vanhan kaartin arvonimen. Voitoistaan huolimatta Venäjä pakotetaan Berliinin kongressissa luovuttamaan valloittamansa alueet.
[muokkaa] Itsenäinen Suomi
Sisällissota jakaa Suomen kansan kahtia. Propagandapostikortti sodan ajalta.
Suomalaiset puolustutuvat
talvisodassa neuvostoliiton hyökkäykseltä.
- 1918 Sisällissota. Ensimmäinen maailmansota hajottaa Venäjän keisarikunnan, mikä johtaa vastaavaan yhteiskunnan hajoamiseen ja taisteluun valtiovallasta myös Suomessa. Sisäinen valtataistelu aiheuttaa lopulta sisällissodan Etelä-Suomea hallinneiden punaisten (Suomen kansanvaltuuskunta) sekä Keski- ja Pohjois-Suomea hallinneiden valkoisten (Vaasan senaatti) välillä, 27.01–15.05.1918. Tampereen taistelu maalis-huhtikuussa 1918 on sisällissodan ratkaiseva yhteenotto, joka päättyy valkoisten voittoon. Neuvosto-Venäjä tukee punaisia sotajoukoin ja asein. Valkoiset voittavat sodan keisarillisen Saksan tuella. Saksan armeija miehittää eteläisimmän Suomen tärkeitä keskuksia. Sodan aikana molemmat osapuolet syyllistyvät poliittiseen terroriin ja raakuuksiin. Sodan jälkeen tuhansia punaisia tai punaisiksi epäiltyjä kuolee vankileireillä nälkään ja tauteihin. Yhteensä sota vaatii 37 000 uhria. Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä Saksan tappioon Suomesta tulee itsenäinen tasavalta, jossa maltilliset väestöryhmät takaavat yhteiskuntarauhaa. Tämä mahdollistaa hitaan kansallisen eheytymisen.[1]
- 1941–1944 Jatkosota on suomalaisten näkökulmasta talvisodan jatke, jossa suomalaiset lähtevät valtaamaan Neuvostoliitolta takaisin talvisodassa menetettyjä alueita. Sota alkaa Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon, joka pitää aiheellisesti Suomea Saksan liittolaisena, koska Suomessa on saksalaisia joukkoja ja Suomen ilmatilaa käytetään saksalaisiin pommituslentoihin. Neuvostoliitto iskee pommikonein Suomeen, minkä jälkeen Suomi julistaa sodan. Aluksi suomalaisten onnistuu edetä menetetyille alueille ja vanhan rajan ylikin. Itä-Karjalan miehitys. 1944 kesällä Neuvostoliitto aloittaa suurhyökkäyksensä Karjalankannaksella joka pysäytetään lopulta Tali-Ihantalan taistelussa. Rauhanteossa menetetään Moskovan rauhan rajojen lisäksi Petsamo sekä Porkkala vuokralle 50 vuodeksi.
- 1944–1945 Lapin sota: Jatkosodan välirauhansopimuksen vaatimuksena on, että Suomi ajaa saksalaisjoukot pois Lapista. Aluksi saksalaiset vetäytyvät ilman taistelua ja suomalaiset joukot lähinnä vain seuraavat vetäytyjää. Neuvostoliitto kuitenkin vaatii aloittamaan varsinaiset sotatoimet saksalaisia vastaan. Seuranneen täysimittaisen sodan aikana saksalaiset tuhoavat jättämiään alueita ja polttavat mm. Rovaniemen.
- ↑ Haapala 1995
[muokkaa] Aiheesta muualla
