Berliinin kongressi

Wikipedia

Berliinin kongressi. Anton von Wernerin maalaus vuodelta 1881.

Berliinin kongressi (13. kesäkuuta – 13. heinäkuuta 1878) oli sen ajan suurvaltojen huippukokous, joka päätti Balkanin kansojen ja valtioiden kohtalosta Venäjän keisarikunnan ja Osmanien valtakunnan välisen sodan (1877–1878) jälkeen. Kongressia johti Otto von Bismarck.

Valtiorajat Balkanilla kongressin päätösten jälkeen

Venäjä ja Ottomaanit olivat jo solmineet maaliskuussa 1878 San Stefanon rauhansopimuksen, joka liitti Venäjään itäosan Armeniaa ja loi suur-Bulgarian, johon kuului 3/5 Balkanista. Kongressi mitätöi joitakin siinä tehtyjä päätöksiä: antoi ottomaaneille takaisin Istanbulin ja joitakin Bulgarian osia kuten Makedonian. Samalla vahvistettiin Montenegron ja Serbian itsenäisyys. Sen sijaan Bosnia todettiin Itävalta-Unkarin miehittämäksi.^[1]

Kongressin varsinaiset osallistujamaat olivat Brittiläinen imperiumi, Itävalta-Unkari, Ranska, Saksa, Italia, Venäjä ja Osmanien valtakunta. Kreikan, Romanian, Serbian ja Montenegron lähettiläät saivat osallistua omien maidensa asioiden käsittelyyn, mutta eivät olleet kongressin täysivaltaisia jäseniä.

[muokkaa] Jäsenet

Britannia
- Benjamin Disraeli, pääministeri
- Robert Gascoyne-Cecil, ulkoministeri
- Odo Russell
Venäjä
- ruhtinas Goršakov
- kreivi Šuvalov
- paroni d'Oubril,
Saksa
- Otto von Bismarck
- Hohenlohe-Schillingsfürstin ruhtinas
- Bernhard Ernst von Bülow
Itävalta-Unkari
- Kreivi Andrássy,
- Kreivi Károlyi
- Paroni Haymerle,
Ranska
- William Henry Waddington
- Comte de Saint-Vallier
- Monsieur Desprey
Italia
- Lodovico, Cotnin kreivi
- De Launayn kreivi
Ottomaanit
- Alexander Karatheodori Pasha
- Mehemet Ali Pasha
- Sadoullah Bey
- Mkrtitš Khrimian (armenialaisten edustajana)