Benjamin Disraeli
Wikipedia
Benjamin Disraeli (syntyjään Benjamin D'Israeli, 21. joulukuuta 1804 – 19. huhtikuuta 1881) oli brittiläinen valtiomies ja kirjailija. Hän toimi Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerinä 1868 ja 1874–1880.
Disraelin saavutuksena pidetään nykyaikaisen konservatiivipuolueen perustamista Isoon-Britanniaan. Disraeli oli edustajana parlamentin alahuoneessa neljänä kautena ja hallituksessa lähes kolme vuosikymmentä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Varhaiset vaiheet
Disraeli polveutui italialaisista sefardijuutalaissuvusta. Hänen isänsä oli kirjallisuuskriitikko ja historioitsija Isaac D'Israeli. Benjaminin kastettiin 12-vuotiaana ja varttui Englannin kirkon alaisuudessa. Benjamin kävi kansakoulun Winchester Collegessa. Disraelista tuli lakimies vuonna 1821. Ura ei kuitenkaan houkutellut ja vuodesta 1824 Disraeli hankki elantonsa käymällä kauppaa Etelä-Afrikan kaivosyhtiöiden osakkeilla.
Disraeli tutustui sijoittaja J.D. Powlesiin ja kirjoitti kolme pamflettia hänen yhtiöidensä markkinointiin. Disraeli otti yhteyttä julkaisija John Murrayhin vuonna 1826. Heidän pyrkimyksenään ole perustaa lehti, The Representative liiketoimiensa tukemiseksi. Yritys oli pettymys kaivoskuplan muututtua pörssiromahdukseksi, jossa Powles ja Disraeli jäivät tappiolle. Velat jäivät Disraelin vaivoiksi koko hänen loppuelämäkseen.
Ensimmäisen tunnetun teoksensa Vivian Greyn Disraeli kirjoitti 1827. Se kertoi uudelleen The Representativen tarinan ja romaanista tuli menestys. Tosin sen kirjoittajan paljastuminen herätti myöhemmin kouhuntaa Tory-puolueessa. Ennen poliittista uraansa Disraeli oli tunnettu yhteiskuntaa käsittelevä kirjailija. Hän matkusti Välimerellä Espanjassa, Maltalla, Konstantinopolissa, Palestiinassa ja Egyptissä vuosina 1830–1831.
[muokkaa] Poliitikkona
Disraeli valittiin ensimmäisen kerran parlamentin alahuoneeseen vuonna 1837 Maidstonesta. Valintansa aikoihin hän edusti edistyksellistä tory-kantaa. Hän sympatisoi chartistien vaatimuksia ja kannatti aristokraatin ja työväen liittoa lisääntyvään keskiluokan vaikutusvaltaa vastaan.
Disraeli oli mukana perustamassa "Young England" -ryhmää 1842. Disraelin perusajatus oli, että Ison-Britannian teollistuneessa yhteiskunnassa vallitseva molempien suurten yhteiskuntaluokkien välinen vastakohtaisuus oli suurin ongelma. Hän halusi rikkaiden käyttävän vaikutusvaltaansa köyhien suojaamiseen keskiluokan riistolta.
Sir Robert Peel jätti Disraelin hallituksen ulkopuolelle 1841, jolloin Disraelista tuli sen voimakas arvostelija. Hän puolusti Napoleonin sotien ajoilta periytyneitä protektionistisia viljatulleja (corn law) konservatiivi Peelin vapaakauppapolitiikka vastaan, jota hän piti "laissez-faire kapitalismina." Disraeli piti voimakkaita puheita alahuoneessa vuosina 1844–1846. Parlamentissa taisteltiin vapaakaupan ja protektionistien välillä. Disraeli hävisi, mutta konservatiiviryhmä jakautui protektionismista luopumisen vuoksi kahtia. Peelin seuraajat lähestyivät Whigejä, kun taas uusi konservatiivipuolue muodostui Disraelin, lordi George Bentinckin ja Edward Smith-Stanleyn, Derbyn lordin johtamien protektionistien ympärille.
Vuonna 1852 lordi Derby nimitti Disraelin talousministeriksi ja alahuoneen johtoon kokemattomia jäseniä sisältäneeseen ja lyhytaikaiseen hallitukseen, joka sai liikanimen "Kuka? Kuka? -ministeristö" (Who? Who? Ministry). Disraelin ensimmäinen budjetti epäonnistui ja väittely liberaalipuolueen johtajan William Ewart Gladstonen kanssa johti kolmikymmenvuotiseen eripuraan. Hallitus kaatui jo joulukuussa. Gladstone otti Disraelin ministerinaseman ja onnistui paremmin.
Vuonna 1858 Derby muodosti uudelleen hallituksen ja nimitti Disraelin uudelleen talousministeriksi ja alahuoneen johtajaksi. Disraeli oli oppositiossa jälleen vuosina 1859–1866.
Disraeli otettiin talousministeriksi ja alahuoneen johtajaksi taas vuonna 1866. Järjestettyään Gladstonen liberaalien lain kaatumisen, Disraeli ja Derby esittivät oman vaalioikeuslakinsa hyväksymistä.
Alahuone hyväksyi ehdotuksen, joka antoi äänioikeuden 1,5 miljoonalle miehelle, jotka omistivat oman asuntonsa, tai maksoivat vähintään 10 punnan vuokraa. Alle 10 000 äänestäjän tyhjät vaalipiirit eliminoitiin ja 15 uutta ennen edustamatonta kaupunkia saivat edustajan ja suuremmat, kuten Liverpool ja Manchester, lisäedustajia. Uudistus oli vihattu oikeistossa, ja mm. Robert Gascoyne-Cecil, lordi Cranborne (myöhemmin Saliburyn markiisi) erosi hallituksesta sen vuoksi. Disraelin osallistuminen vuoden 1867 vaalilakiin (reform act) on nähty lähinnä poliittisen opportunismin huipentumana ja iskuna vasten Gladstonen kasvoja.
[muokkaa] Pääministerinä
Derbyn terveys oli rapistunut ja hän erosi pääministerin asemasta helmikuussa 1868. Disraeli oli ehdoton seuraajaehdokas. Hän toimi pääministerinä kahdesti, ensimmäisen kerran 27. helmikuuta – 3. joulukuuta 1868 ja toisen kerran 20. helmikuuta 1874 – 23. huhtikuuta 1880.
Konservatiivit olivat edelleen vähemmistönä alahuoneessa ja reformilain vaikutukset vaativat uusia vaaleja. Hän teki vain vähäisiä muutoksia hallitukseensa. Seuranneissa vaaleissa William Gladstone ja liberaalit palasivat kuitenkin valtaan 170 enemmistöllä.
Kuuden oppositiovuoden jälkeen Disraeli ja konservatiivit saivat enemmistön alahuoneessa ensi kertaa sitten 1840-luvun. Pääministeriksi hänet nimitettiin 1874. Disraeli oli toteuttamassa uudistuksia kansanterveydessä, koulutuksessa ja tehdastyöläisten aseman parantamisessa. Hänen toisella kaudellaan säädetty uusi Factory Act ja Employers and Workmen Act (1878) salli työntekijöiden haastaa työnantajan oikeuteen sopimusrikosta.
Vankkana imperialismin tukijana Disraeli hyväksyi päätöksen Suezin kanavan rakentamisesta. Hän kruunautti kuningatar Viktorian 1876 myös Intian kuningattareksi. Syynä oli Intian alistaminen suoraan Britannian valvontaan 1858, kun Intiaa hallinnut Itä-Intian kauppakomppania oli lakkautettu sepoykapinan takia. Disraeli osallistui Berliinin kongressiin vuonna 1878 ja hänen saavutuksenaan pidetään Venäjän vallan rajoittamista Balkanilla ja kolmen keisarin liiton (Venäjä, Saksa, Itävalta-Unkari) hajottamista. Vaikeudet Etelä-Afrikassa ja Afganistanissa heikensivät hänen hallituksensa suosiota ja johtivat konservatiivipuolueen häviöön vuoden 1880 vaaleissa.
Kruunautettuaan kuningatar Viktorian 1876 Intian kuningattareksi Disraeli ylennettiin pääriksi, ensimmäiseksi Beaconsfieldin jaarliksi, ylähuoneeseen vuonna 1876. Hän oli pääministerinä 1880 asti, jolloin Gladstonen liberaalit voittivat jälleen vaalit. Disraeli sairastui pian ja kuoli huhtikuussa 1881.
[muokkaa] Kirjailijana
Disraeli kirjoitti novelleja joita ei arvostettu Viktorian ajan kirjallisuudessa. Hänen kirjoittamistaan romaaneistaan tunnetuimpia ovat Keski-Englannin teollisuusyhteisön elämää kuvaava Sibyl eli kaksi kansakuntaa (1845), Vivian Grey (1826) ja Lothair (1870). Kirjassaan "Coningsby" vuodelta 1844 Disraeli kuvaa nuoren aristokraatin elämää Lontoossa vuosien 1832–41 aikana. Hän kuvaa itseään Sidonia-nimisenä juutalaisena joka opastaa nuorta Coningsbyta. Disraeli kirjoitti poliittisesta vastustajastaan Sir Robert Peelistä kirjassa "Sibyl eli kaksi kansakuntaa" Downing Streetin herrasmiehenä.
