Savo

Wikipedia

Savo on itäisen Järvi-Suomen historiallinen maakunta Karjalan ja Hämeen välissä ja Ruotsin historiallinen provinssi nimellä Savolax. Savo tunnetaan latinaksi ja joskus myös englanniksi nimellä Savonia.

Suur-Savo alkoi muotoutua noin 1400-luvulla, jolloin ensimmäinen Savon ja Hämeen vastainen raja vahvistettiin maaoikeuden tuomiolla. Keskiajalla savolaiset joutuivat useaan otteeseen puolustamaan maitaan. Lännessä vastassa olivat hämäläiset, itäraja taas oli samalla valtakunnan raja vuoden 1323 Pähkinäsaaren rauhan määrittelemän rajalinjan mukaisesti. 1500-luvulla rajat Hämettä ja Karjalaa vastaan kiinnitettiin niin, että kolmen maakunnan rajat kohtasivat Mäntyharjulla, Tarhaveden ja Juolasveden välisessä salmessa sijaitsevassa Naulasaaressa. Sinne hakattiin kallioon rajamerkiksi kolmikärki, josta Hämeen vastainen raja lähti pohjoiseen ja Karjalan vastainen itään (Karjalan toisen rajan lähtiessä etelään).^[1]

Savon hallinnollinen keskus oli Olavinlinnassa. Linnan rakentaminen aloitettiin vuonna 1475 turvaamaan itärajaa. Vuodesta 1548 Savonmaa oli jaettu neljään hallintopitäjään ja kuuteen pitäjään sekä pienempiin hallinnollisiin yksiköihin eli neljänneskuntiin. Suur-Savoon kuuluivat Pellosniemen, Vesulahden ja Juvan neljännesneljänneskunnat. Pien-Savoon kuuluivat Säämingin, Rantasalmen ja Tavinsalmen, nykyisin Kuopio, neljänneskunnat.

Historiallisen Savon itärajaksi muotoutui Täyssinän rauhan raja maakunnan alueen yltäessä nykyisestä Kainuusta Etelä-Karjalaan.

Savoa on kahden nykymaakunnan alueella eli Etelä-Savossa (lounaisin osa historiallista Hämetta ja Karjalaa) ja Pohjois-Savossa (läntisin osa Hämettä ja itäisin Karjalaa).

Savossa ovat hallitsevina savolaismurteet, joiden puhumisalue ylittää laajalti maakunnan rajat.

Sisällysluettelo 1 Savolaisista sanottua 1.1 Stereotypioita 2 Katso myös 3 Lähteet

[muokkaa] Savolaisista sanottua

"Kun karjalainen on kärsinyt paljon sortoa mahtavilta hovien omistajilta ja siitä joskus käynyt liiankin nöyräksi, on savolainen varttunut varakkaammaksi, omintakeisemmaksi ja saanut itseluottamusta, joka välistä tekee hänet pöyhkeäksi, mutta jolla on oma arvokkuutensa. Tiedonhaluisena ja hyväpäisenä hän on maakansan sivistyneimpiä; hänen itäsuomalainen kielimurteensa on levinnyt Lappeenrannasta Kajaanin takaisille alueille saakka" (Sakari Topelius: Maamme kirja. Lukukirja Suomen alimmille oppilaitoksille)

[muokkaa] Stereotypioita

• Savolaista pidetään vanhastaan lupsakkana, kielellisesti lahjakkaana ja mieleltään vikkelänä.
• Savolaisen sanotaan johtavan muita, olevan mielellään piällysmiehenä.
• Savolaiseen puheeseen kuuluu kiertely ja kaartelu. Asioita ei haluta sanoa tylsästi, vaan eri näkökulmia huomioon ottaen. Tämän vuoksi yksioikoisemmat heimolaiset sanovat savolaisesta: "Kun savolainen puhuu, on vastuu kuulijalla." Toisaalta vastuunsiirron asemesta ilmaisutapa halutaan nähdä myös yrityksenä kunnioittaa kuulijan kykyä ymmärtää monimuotoisempaa puheenpartta. Samasta syystä savolaisten kansallisurheiluksi nimetään "verbaaliakrobatia".
• Savolaisia pidetään edellä mainittujen seikkojen vuoksi hyvinä diplomaatteina.

[muokkaa] Katso myös

• Savolaiset
• Savolaisen laulu
• Soisalo
• Sääminginsalo
• Savon murre

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Kauko Pirinen et al: Savon historia II:1. Kustannuskiila Oy, 1982. ISBN 951-657-101-8.