Suomen historialliset maakunnat

Wikipedia

Suomen historialliset maakunnat (ruotsiksi landskap) olivat Suomen hallintoalueita eli linnaläänejä, kun Suomi oli osa Ruotsia^lähde?. Vanhat maakunnat lakkasivat jo vuonna 1634, jolloin ne korvattiin lääneillä. Tämä jako oli voimassa vuoteen 1997 saakka, jolloin tehtiin lääniuudistus.

Suomen historialliset maakunnat (nimi suluissa ruotsiksi) ja sijainti nykymaakuntien alueella:

Ahvenanmaa (Åland)

Häme (Tavastland)

Kanta-Häme, Keski-Suomen valtaosa, Päijät-Häme, pohjoinen Kymenlaakso, eteläinen ja kaakkoinen Pirkanmaa, läntisin Pohjois-Savo, Varsinais-Suomesta Somero, Etelä-Savosta Mäntyharjun ja Pertunmaan länsiosat

Karjala (Karelen)

Etelä-Karjala, Pohjois-Karjala, kaakkoinen Kymenlaakso, itäisin Pohjois-Savo, Etelä-Savosta Mäntyharjun eteläosa

Lappi (Lappland)

pohjoinen Lappi

Pohjanmaa (Österbotten)

Etelä-Pohjanmaan valtaosa, Kainuu, Keski-Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa, Rannikko-Pohjanmaa, eteläinen Lappi

Satakunta (Satakunda)

(Ala-)Satakunta, Pirkanmaasta suurin osa, kaakkoinen Etelä-Pohjanmaa, läntisin Keski-Suomi, koillinen Varsinais-Suomi

Savo (Savolax)

Etelä-Savon valtaosa, Pohjois-Savon valtaosa

Uusimaa (Nyland)

Itä-Uusimaa, Uusimaa, eteläinen Kymenlaakso

Varsinais-Suomi (Egentliga Finland)

Varsinais-Suomi

[muokkaa] Vaakunat

Maakuntien vaakunat esiintyivät ensimmäisen kerran yhdessä kuningas Kustaa Vaasan hautajaisissa vuonna 1560, jolloin monet maakunnista myös saivat ensimmäisen vaakunansa. Suomen liittyessä osaksi Venäjän keisarikuntaa vuonna 1809 perinne erkani vaakunoiden osalta jonkin verran ruotsalaisesta; vanhoissa vaakunoissa näkyy vielä erottelu kreivi- (helmikruunu) ja herttuakuntien (piikikäs kruunu) välillä, kun taas Ruotsissa vuodesta 1884 kaikkien maakuntien vaakunoissa on ollut sama herttuakuntaa osoittava kruunu. Vanhat vaakunat ovat toimineet pohjana useiden nykyisten läänien ja maakuntien vaakunoille.