Karjalan historiallinen maakunta

Wikipedia

Karjalan historiallisen maakunnan nyky-Suomen puoleinen osa (nykymaakuntien rajat vaaleanpunaisella)

Karjala (ruots. Karelen) on Suomen itäisin historiallinen maakunta. Se rajoittuu lännessä Savoon, pohjoisessa Pohjanmaahan (Kainuuseen), lounaassa Uuteenmaahan ja etelässä Suomenlahteen. Tarkemmat käsitykset Karjalan rajoista ovat eri aikona vaihdelleet, mihin ovat vaikuttaneet varsinkin valtakunnanrajan muutokset. Tämän vuoksi Karjalan historiallinen maakunta ja sen suhde Karjalan kokonaisuuteen on varsin epäselvä käsite.

[muokkaa] Karjalan historiallisen maakunnan suhde nykyisiin rajoihin

Ennen toista maailmansotaa Suomen Karjalaan luettiin yleensä kuuluviksi ne nykyisin Venäjään kuuluvat osat Karjalan tasavaltaa ja Leningradin aluetta, jotka tuolloin kuuluivat Suomeen, sekä ne alueet, jotka nykyisin luetaan Etelä- ja Pohjois-Karjalan nykymaakuntiin. Näin Karjala voidaan määritellään nykyisinkin historiallisissa ja kansatieteellisissä yhteyksissä puhuttaessa sotaa edeltäneestä ajasta.

Karjalaan katsotaan kuuluviksi myös nykyisen Pohjois-Savon Rautalampi, Kaavi ja Juankosken itäosa eli Säyneinen, kaakkoinen Kymenlaakso ja eteläosa Etelä-Savon Mäntyharjusta. Näin määritelty Karjala ei kuitenkaan ole muodostanut yhtenäistä hallinnollista kokonaisuutta.

[muokkaa] Historia

Pähkinäsaaren rauhassa vuonna 1323 Karjala jaettiin kahtia. Ruotsille kuului Viipurin linnalääni, jonka ydinaluetta oli Viipuri ympäristöineen ja Suomenlahden-puoleinen, läntinen Karjalankannas. Muu osa Karjalaa kuten Laatokan rannikot ja likipitäen nykyisen Pohjois-Karjalan alue sitä vastoin tulivat kuulumaan Novgorodin ja sittemmin Moskovan valtapiiriin ja myöhemmin Venäjään.

Stolbovan rauhassa vuonna 1617 Ruotsin alueisiin liitettiin myös Laatokan Karjala, sen pohjoispuolinen Raja-Karjala ja nykyinen Pohjois-Karjalan alue, joista muodostettiin Käkisalmen lääni. Aluelle suuntautui voimakas muuttoliike Savosta. Tämän seurauksena alkuperäinen karjalainen ortodoksiväestö jäi vähemmistöksi suurimmassa osassa maakuntaa Raja-Karjalaa lukuun ottamatta.

Suuren Pohjan sodan seurauksena Ruotsi joutui luovuttamaan Raja- ja Laatokan Karjalan sekä koko Karjalankannaksen ja Viipurin ympäristön Venäjälle Uudenkaupungin rauhassa 1721. Myöhemmin Turun rauhassa 1743 raja siirrettiin Kymijokeen saakka ja vanhasta Karjalasta jäi Ruotsille vain suunnilleen nykyinen Pohjois-Karjalan alue. Kun Venäjä oli valloittanut Suomen Ruotsilta Suomen sodassa 1808-9, liitettiin nämä vuosina 1721 ja 1743 luovutetut alueet eli Vanha Suomi vuonna 1812 uutena Viipurin lääninä Suomen suuriruhtinaskuntaan.

Talvisodan päättäneessä Moskovan rauhassa 1940 suuri osa Karjalan historiallisen maakunnan alueesta joutui Neuvostoliitolle. Tuolloin määritelty Suomen raja kaakossa seuraa suunnilleen Uudenkaupungin rauhan rajalinjaa. Kuitenkin jatkosodassa suomalaisjoukot valtasivat lähes kaikki luovutetut alueet 1941–42, mutta joutuivat suurimmaksi osaksi luopumaan niistä taisteluissa kesällä 1944 ja lopuistakin syksyllä Moskovan välirauhansopimuksessa.