Hyökkäys Pearl Harboriin

Wikipedia

Osa toista maailmansotaa sekä Tyynenmeren sotaa

Pearl Harbor hyökkäyksen alaisena

Päivämäärä:	7. joulukuuta 1941
Paikka:	Pearl Harbor, Havaiji 21°22′N 157°57′W
Lopputulos:	Japanilaisten voitto

Taistelijat

Japani

Yhdysvallat

Komentajat

Chuichi Nagumo, Mitsuo Fuchida

Husband Kimmel, Walter Short

Vahvuudet

6 lentotukialusta, 2 taistelulaivaa, 3 risteilijää, 9 hävittäjää, 441 lentokonetta, 5 sukellusvenettä

8 taistelulaivaa, 6 risteilijää, 29 hävittäjää, 390 lentokonetta, 9 sukellusvenettä

Tappiot

29 lentokonetta,
55 lentäjää,
5 sukellusvenettä upposi,
9 sukellusvenemiestä,
1 sukellusvenemies kaapattiin

2 403 kuollutta,
5 taistelulaivaa upposi ja 3 vaurioitui,
3 risteilijää ja 3 hävittäjää upposi,
188 lentokonetta joista 155 kentille

Hyökkäys Pearl Harboriin oli Japanin keisarillisen laivaston ilmavoimien yllätysisku Yhdysvaltain Tyynenmeren laivaston kimppuun Pearl Harborissa, Havaijin O‘ahussa aamulla 7. joulukuuta 1941.

Sisällysluettelo

1 Taustaa
2 Taistelu
3 Yhdysvaltain menetyksiä
4 Taistelun jälkeen
5 Elokuvia
6 Tuliko hyökkäys Pearl Harboriin todella yllätyksenä?
7 Katso myös
8 Lähteet
- 8.1 Viitteet
9 Ääninäyte

[muokkaa] Taustaa

Meiji-restauraation jälkeen Japanin teollisuus kehittyi nopeasti ja väestönkasvu oli nopeaa. Tämä johti siihen, että Japanin luonnonvarat hupenivat nopeasti. Niinpä Japani yrittikin hankkia alueita saartensa ulkopuolella. Vuosina 1904-1905 käytiin Japanin ja Venäjän sota. Sen tuloksena Korea liitettiin Japaniin. 1931 Japani sai itselleen Kiinalta Mantšurian ja vuonna 1940 Ranskan antauduttua Japani sai myös Indokiinan. Neuvostoliittoon kohdistunut offensiivi 1930-luvun lopussa oli pienimuotoinen ja tulokseton.

Kävi selväksi että vain Yhdysvallat saattoi vastustaa Japania. Japanilaiset koettivat aluksi ratkaista ongelman diplomatialla, mutta epäonnistuivat ja Yhdysvallat julisti Japanille kauppasaarron. Koska Japani kävi sotaa, kaupankäynti, etenkin öljyn tuonti, oli sille elintärkeää. Kauppasaarto uhkasi lamauttaa koko sen sotakoneiston - niinpä Japani näki ainoana vaihtoehtonaan lyödä Yhdysvallat sodassa ja pakottaa se aseellisesti olemaan puuttumatta sotaan.

[muokkaa] Taistelu

Japanilaisten lentohyökkäykset

Joulukuun 7. päivän aamuna vara-amiraali Nagumon laivasto purjehti 440 kilometrin päähän O‘ahusta pohjoiseen. Mukana olivat

lentotukialukset
- Akagi, Nagumon lippulaiva
- Kaga
- Shokaku
- Zuikaku
- Hiryu
- Soryu
taistelulaivat
- Hiei
- Kirishima
raskaat risteilijät
- Chikuma
- Tone
kevyt risteilijä
11 hävittäjää
3 sukellusvenettä
8 säiliölaivaa

Japanilaisia hävittäjiä nousemassa ilmaan lentotukialus Shokakun kannelta

Kello 6 aamulla ensimmäiset japanilaiset koneet lähtivät kohti Pearl Harboria. Kun lentokoneet olivat päässeet lähelle Pearl Harboria, lentokoneiden komentaja Mitsuo Fuchida avasi radion kuunnellakseen oliko koneita havaittu ja hälytys annettu. Honolulun radio kuitenkin lähetti musiikkia, joten Fuchida arvasi että koneita ei ollut havaittu. Pian japanilaisten koneet saivat Pearl Harborin näkyviinsä, ja Fuchida lähetti voitonvarmana viestin "Tora! Tora! Tora!", eli "Tiikeri!", joka tarkoitti että hyökkäys oli onnistunut.

Juuri hyökkäyksen alkaessa USS Nevadan kannella sotilaat soittivat Yhdysvaltain kansallislaulua. Kun japanilaiset aloittivat laivan tulittamisen, Oden McMillian, joka johti soittokuntaa, ei keskeyttänyt soittoa vaan soittokunta soitti kansallishymnin loppuun ennen kuin suojautuivat. Hetken kuluttua japanilaiset Kate-torpedokoneet aloittivat pommittamisen.

[muokkaa] Yhdysvaltain menetyksiä

[muokkaa] Kokonaan menetetyt alukset

Taistelulaiva USS Arizona räjähti pommin osuttua suoraan sen ammusvarastoon. Räjähdys upotti aluksen mukanaan 1177 merimiestä. Suurin osa miehistönjäsenistä oli aluksen sisätiloissa, ja he hukkuivat veden päästyä laivan sisälle. Heidän ruumiidensa jäännökset ovat yhä muistomerkiksi jätetyn Arizonan hylyn sisällä.
Taistelulaiva Oklahoma kääntyi ylösalaisin.
Taistelulaiva Utah upposi

[muokkaa] Pahoin vaurioituneet alukset

Hävittäjät Cassin ja Downes, palasivat palvelukseen 1944.
Taistelulaiva Nevada yritti lähteä satamasta, mutta kun japanilaiset huomasivat sen, suurin osa koneista valitsi sen kohteekseen, ja laivalla syttyi kova tulipalo. Alus pääsi omin avuin karikolle, ja vältti uppoamisen. Taistelulaiva palasi palvelukseen täydellisen uudisrakennustyön jälkeen.
Taistelulaivat California ja West Virginia sekä esikunta-alus Oglaga upposivat, mutta alukset nostettiin kuivatelakalle ja ne ehtivät palata sodan loppunäytöksiin; ne olivat mm. Surigaon salmessa mukana kun viimeisen kerran merisotahistoriassa "vedettiin viiva T-kirjaimen päälle" eli sivuttain olleet taistelulaivat pääsivät tulittamaan täyslaidalla suoraan keula kohti lähestyviä vihollisia. Oglala ei saanut yhtään osumaa vaan merisotilaiden määritelmän mukaan "kuoli kauhusta": lähellä tapahtuneet räjähdykset repivät sen rungon saumat auki.

[muokkaa] Lievästi vaurioituneet

Kevyet risteilijät Helena ja Raleigh ja hävittäjä Shaw palasivat palvelukseen vuonna 1942.

Lisäksi taistelulaivat Maryland, Tennessee, Pennsylvania, kevyt risteilijä Honolulu ja apualukset Curtiss ja Vestal saivat lieviä vaurioita.

Tennessee vaurioitui Arizonalta levinneestä tulipalosta. Muuten alus oli hyvin suojattuna muiden alusten keskellä.

Ristelijä Phoenix selvisi vaurioitta; alus tuhoutui 2. toukokuuta 1982 Falklandin sodassa General Belgrano -nimisenä Argentiinan lipun alla.

[muokkaa] Taistelun jälkeen

USS Arizona hyökkäyksen jälkeen

Vaikka isku Pearl Harboriin vaurioittikin vakavasti Yhdysvaltain Tyynenmeren laivastoa, monessa suhteessa sitä voidaan pitää epäonnistuneena. Ensinnäkin Yhdysvaltojen lentotukialukset Enterprise, Lexington ja Saratoga eivät olleet sillä hetkellä Pearl Harborissa ja säilyivät siis tuholta. (Enterprise oli palaamassa Wake-saarelta, Lexington oli lähellä Midwaytä ja Saratoga oli San Diegossa.) Toiseksi, itse tukikohta säästyi melko hyvin tuholta. Pearl Harbourissa olleet polttoainevarastot, ja voimalaitokset, telakat ja muut tuotantolaitokset säilyivät lähes koskemattomina.

Jo samana päivänä kun isku tehtiin, Japani hyökkäsi Malaijaan, Hongkongiin, Guamiin, Filippiineille, Jaavaan, Borneoon, sekä Yhdysvaltain Wake-saaren tukikohtaan. Waken japanilaiset saivat vallattua samana päivänä, ja nopeasti lähes kaikki muutkin kohteet. Puolessa vuodessa koko Tyynimeri Havaijista länteen oli japanilaisten hallussa.

Japanilaisten hyökkäys Pearl Harboriin "herätti nukkuvan lohikäärmeen", eli pakotti Yhdysvallat ilmisotaan niin Tyynenmeren kuin Euroopan rintamilla, ja maan massiivinen teollisuus alkoi toimia lähes yksinomaan armeijan hyödyksi. Sotavuosina valmistui tuhatkunta pinta-alusta, lentotukialuksia, taistelulaivoja, risteilijöitä ja fregatteja, sekä parisataa sukellusvenettä. Vuonna 1944 Yhdysvaltain lentokonetehtaat työnsivät ulos alle kahdessa päivässä iskussa menetetyn kaluston verran koneita.

Amerikkalaiset pommittivat ensimmäisen kerran Japanin pääsaaria ja Tokiota 18. huhtikuuta 1942 B-25 Mitchell pommikoneiden muunnellulla versiolla. Erikoisoperaatio sai nimen Doolittlen isku. Amerikkalaiset kostivat Pearl Harborin iskun tuhoamalla lopulta kaikki japanilaiset tukialukset jotka olivat osallisia iskuun: neljä jo Midwayn taistelussa, yhden eli raskaan tukialus Shokakun Mariaanien suuressa kalkkunajahdissa(sukellusvene U.S.S. Cavalla, kapteeniluutnantti Kossler) ja viimeisen, raskaan tukialus Zuikakun, Leytenlahden taistelussa .

Tosin hyvin kauas jäi se tavoite, jonka Pearl Harborin iskusta perin pohjin suuttunut amiraali William F, "Härkä-Bill" Halsey lausui lippulaivansa U.S.S. Enterprisen komentosillalla, kun alus saapui iskun jälkeisenä päivänä satamaan ohi tuhottujen taistelulaivojen:

»Kun tämä sota on ohi, japaninkieltä puhutaan vain Helvetissä!»

Lausunto on tuolle intuitiiviselle ja temperamenttiselle meriupseerille perin tyypillinen - mutta jotenkin se kiteyttää lyhyesti kaikkien Pearl Harborin tuhon näkijöiden silloiset tunteet.

1942 Pearl Harboriin tehtiin myös kaksi muuta pienempää iskua. Kolmas oli tulossa, mutta se peruttiin.

[muokkaa] Elokuvia

Why we fight: War Comes to America Amerikkalainen propagandaelokuva, ks. IMDb
Täältä ikuisuuteen (1953)
Tora! Tora! Tora! (1970)
Pearl Harbor (2001)

[muokkaa] Tuliko hyökkäys Pearl Harboriin todella yllätyksenä?

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Pearl Harborin iskun tapahtumista on kehitelty lukuisia salaliittoteorioita ja kuvitelmia. Osa amerikkalaisista, erityisesti presidentti Roosevelt oli halunnut liittyä aikaisemmin sotaan. (Syitä tähän oli monia: Murskattuaan Neuvostoliiton Saksa saattaisi keskittää voimavarojaan USA:aa vastaan, toinen syy saattoi olla amerikkailaisten asukkaiden - siirtolaisten - alkuperäisten synnyinmaiden puolustus.) Tämä onkin herättänyt ajatelmia siitä, että hallitus olisi tahalleen antanut iskujen tapahtua USA:n saamiseksi mukaan sotaan. Tiedetään jo varmasti, että Washingtonissa käsiteltiin suuri määrä tiedostelutietoa, jonka mukaan hyökkäys olisi tulossa ja Pearl Harbor olisi sen todenäköisin kohde. Tämän puolesta puhui se, että USA:ssa oli pystytty vaivattomasti murtamaan japanilaisten koodattuja viestejä. Merkittävin esimerkki oli ollut maaliskuun lopussa kaapattu viesti, jossa hyökkäyskäsky annettiin tekaistussa säätiedotuksessa. Tokiosta lähetetystä tiedotteessa sateen piti merkata sotaa ja idän Yhdysvaltoja. Joulukuussa amerikkalainen kuunteluasema sieppasi säätiedotuksen, jossa luvattiin sadetta ja itätuulta. On siis selvää, että hyökkäyksestä oli tullut esiin johtolankoja jo aiemmin, mutta Pearl Harborin sotilaita ja asukkaita ei oltu varoitettu. Syitä tähän saattoi olla monia. Ensinnäkin viestien kaappaajat eivät välttämättä pitäneet tietoa "iskuista" kovinkaan merkittävinä. Toisekseen eri hallituselementtejen ja virastojen yhteydenpito (mm. huonot radioyhteydet) ei ollut tehokasta tuolloin Amerikassa.

Salaliittoteoreetikot ovat kuitenkin eri mieltä Rooseveltin vaikuttimista haluta mukaan sotaan. Useimpien mielestä ajatus Saksan ja Japanin hallitsemasta maailmasta kauhistutti presidenttiä niin paljon, että hän oli valmis tarttumaan kaikkiin oljenkorsiin uhan torjumiseksi. On myös niitä epäilijöitä, jotka epäilevät Rooseveltin olleen salakommunisti ja halusi sekoittaa USA:n sotaan pelastaakseen sosialistisen Neuvostoliiton tappiolta. Kaikista kummallisimmissa syytöksistä Rooseveltia syytetään maailmanlaajuisen maailmanvaltaan pyrkivien vapaamuurareiden salaliittoa.

Kiistatonta tietoa on kuitenkin ainoastaan se, että jostain syystä amerikkalaiset eivät olleet valmistutuneet hyökkäykseen vaikka sen johtaja halusi liittyä sotaan, sodan uhka oli jo muutenkin ilmassa ja tiedosteluraporteista oli käynyt selvästi ilmi japanilaisten hyökkäyssuunnitelmat. Edelleenkään ei kuitenkaan ole varmaa tietoa siitä, minkä verran tietoja presidentillä ja hallituksella oli tietoja hyökkäysuhasta.^[1]

[muokkaa] Katso myös

Pearl Harbor
Midwaysaarten taistelu - Tyynenmeren sodan käännekohta
Kamikaze
Toinen maailmansota

[muokkaa] Lähteet

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hyökkäys Pearl Harboriin.

Briggs, Asa: Ratkaisun hetket : 100 tapahtumaa, jotka muuttivat maailmamme. Helsinki: Valitut Palat, 1995. ISBN 951-584-073-2.
Newark, Tim: 50 taistelua jotka muuttivat maailmaa. Helsinki: Gummerus, 2002. ISBN 951-20-6139-2.
Willmott, H. P.; Messenger, Charles; Cross, Robin: Toinen maailmansota. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-31432-3.
Erkki Arni: Taistelu tyynen meren herruudesta. Helsinki: WSOY, 1967.
Stewart, Robert-Twist, Clint-Horton, Edward: Historian arvoitukset-Tuliko hyökkäys Pearl Harbouriin todella yllätyksenä?. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-30889-7.