Lentotukialus

Wikipedia

USS Stennis ja HMS Illustrious

Lentotukialus on suuri sotalaiva, joka on tarkoitettu toimimaan lentotukikohtana merellä. Lentotukialuksessa on yleensä laskeutumisalue ja useita katapultteja tai ramppi nousua varten sekä täydelliset huolto- ja säilytystilat lentokoneille.

Lentotukialuksia on käytössä 21 kappaletta yhdeksällä valtiolla, joista 11 Yhdysvalloilla. Näistä kymmenen on ydinkäyttöisiä, uniikki USS Enterprise ja yhdeksän Nimitz-luokan aluksia. Viimeinen perinteisellä koneistolla varustettu alus, USS Iwo Jima poistunee käytöstä vuonna 2008 viimeisen Nimitz-aluksen, USS George H. W. Bushin astuessa palvelukseen. Ranskan FS Charles de Gaulle on näiden lisäksi ainoa ydinkäyttöinen lentotukialus. Muiden valtioiden alukset ovat Britannian HMS Illustrious ja HMS Ark Royal, Venäjän Admiral Kuznetsov, Italian MM Giuseppe Garibaldi, Intian INAS Viraat, Espanjan SPS Principe de Asturias, Brasilian NAe São Paulo ja Thaimaan HTMS Chakri Nareubet.

Lentotukialuksilla käytetään pääsääntöisesti koneita, joissa on vaijeripysäytysmahdollisuus. Lentokoneen renkaiden osuttua kiitotiehen lentokoneen perässä olevan pysäytyskoukun pitäisi osua johonkin tukialuksen neljästä–viidestä pysäytysvaijerista. Joskus koukku ei tartu vaijeriin, ja siksi moottorit asetetaan täysteholle renkaiden osuessa kiitotiehen. Koukun tartuttua vaijerit pysäyttävät koneen hallitusti.

Yhdysvaltain, Ranskan ja Brasilian laivaston tukialuksilla käytetään lähdössä höyrykatapulttia. Katapultti kiinnitetään useimmissa lentokoneissa nokkalaskutelineeseen, moottori asetetaan täydelle teholle ja katapultti kiskaisee koneen sen jälkeen hetkessä yli 200 km/h nopeuteen. Katapulttilähdöllä voidaan ottaa mukaan suurempia kuormia. Muut lentotukialuksia käyttävät (esim. brittien Kuninkaallinen laivasto, Espanjan, Venäjän ja Italian laivastot) varustavat tukialukset "hyppyrillä" joka auttaa lähtökiidossa koneen ilmaan, tai käyttävät Harrierin kaltaisia VTOL-koneita.

Lentotukialukselle voidaan laskeutua ja nousta hävittäjien ja hävittäjäpommittajien lisäksi myös joillakin erikoisvalmisteisilla pienillä kuljetuskoneilla, sukellusvenetorjuntakoneilla, kaukomeritiedustelukoneilla yms. sekä helikoptereilla.

Sisällysluettelo

1 Historiaa
- 1.1 Vesikone-emälaivat
- 1.2 Lentotukialukset Suomessa
2 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historiaa

[muokkaa] Vesikone-emälaivat

Kellukekoneita ja lentoveneitä voidaan kuljettaa ja huoltaa aluksilla, joissa ei ole lentokantta. Koneet starttaavat joko vedestä tai singotaan ilmaan katapultilla. Vesikone-emälaivoja ei ole nykyisin enää käytössä, mutta niitä käytettiin molemmissa maailmansodissa, aina 1950-luvulle asti.

Vesikone-emälaivoja oli kahta tyyppiä, varsinaiset emälaivat ja lentokoneristeilijät. Jälkimmäisessä tyypissä alus oli tarkoitettu toimimaan avomerellä taisteluosastojen kanssa ja niillä oli voimakas aseistus ja 4–12 lentokonetta. Tällaisia laivoja oli mm. Japanilla ja Ruotsilla.

Varsinaiset emälaivat olivat joko muutettu kauppalaivoista tai muuten aseistamattomia, it-tykkejä lukuun ottamatta. Tämän tyypin emälaivat olivat usein ankkuroituna jonkin saaren tai rannikon läheisyyteen ja huolsivat lentokoneita sieltä käsin. Ensimmäisenä emälaivaa käytti Japanin laivasto vuonna 1914 taistellessaan saksalaisia vastaan Kiinan rannikolla.

[muokkaa] Lentotukialukset Suomessa

Lentotukialuksia osallistui taisteluihin Suomessa sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan aikana. Vuonna 1918 Venäjän sisällissodan aikana Vienanmerellä toiminut englantilainen vesikone-emälaiva lähetti koneitaan suomalaisia heimosotureita vastaan, ja tiettävästi ainakin kerran koneet pommittivat myös nykyisen Suomen aluetta Kainuun rajapitäjissä elokuussa 1918.

Jatkosodan aikana 31.7.1941 englantilaisilta lentotukialuksilta Jäämereltä lähtenyt lento-osasto pommitti Petsamoa. Britit menettivät hyökkäyksessä useita lentokoneita.

Ruotsilla on useita helikopterien tukialuksia, mutta varsinaisia lentotukialuksia ei ole Itämeren piirissä käytetty: merialue on liian suppea tässä mielessä.