Emälaiva

Wikipedia

Emälaiva on erityiseen tukitoimintaan varustettu rahti- tai matkustaja-alus. Se tarkoitus on tukea jotakin erityistä toimintaa (tutkimus, sukellus yms) merellä liikkuvana tukikohtana.

[muokkaa] Siviilikäytön emälaivat

Suomessa on suuri määrä myös siviilikäyttöön tehtyjä emälaivoja; miltei kaikki niistä ovat sukeltajien emälaivoja. Valikoima on hyvin kirjava; aivan ensimmäiset olivat entisiä laivojen pelastusveneitä tai kalastusveneitä, sittemmin joukkoon ilmestyi entisiä vesibusseja, yhteysaluksia ja muita vastaavia. Erityisen tunnettuja olivat muutamat kookkaat purjealukset, jotka oli alun perin rakennettu rannikkorahtikäyttöön; eräs tunnetuimpia näistä oli sittemmin toisiin tehtäviin siirtynyt m/aux Ingeborg. Samoin pääkaupunkiseudun suurimpiin kuuluvan ja vanhimman toimivan kerhon tukialukset, jotka kantavat nimeä "Räpylä" + järjestysnumero, ovat tulleet hyvin tunnetuiksi.

Ensimmäinen varta vasten tarkoitukseen rakennettu oli erään sukellusalan yrityksen käyttöön rakennettu Argo I, joka vuosina 1984 - 1988 operoi ensin Hangosta ja sittemmin Helsingistä käsin; alus oli trimaraanirunkoinen kahdella perävetolaitteella varustettu maihinnousualuksen tyyppinen nopea avovene.

Yrityksen toiminnan loppuessa veneen lunasti eräs sukellusalan monialakonserni, joka käytti sitä työveneenään järjestäen joskus myös sukellusretkiä. Vene oli mm. Merimuseon sukeltajien käytössä eräässä purjeveneen pohjasta nostotyössä. Veneellä oli tuolloin enää rekisterinumero, joskin urheilusukeltajat kutsuivat sitä rakentajan mukaan nimellä "Lohi". Viimeksi alus nähtiin yrityksen pihassa Suomenojalla ilman vetolaitteitaan.

Myöhemmin eräät sukelluskerhot ovat rakennuttaneet omia tukialuksia, jotka on toteutettu muuttamalla valmiita venemalleja sukeltajien erityistarpeiden mukaan. [[1]].

Erittäin merkittäviä sukeltajien emälaivoja ovat myös Suomen Meripelastusseuran alukset, koska sukeltaminen on merkittävä osa pelastustyötä.

[muokkaa] Sotilaskäyttö

Sotilaskäyttössä emälaiva oli yleensä erityisesti varustettu rahti- tai matkustaja-alus, joka varustettiin toimimaan kevyempien yksiköiden, etupäässä sukellusveneiden tai moottoritorpedoveneiden liikkuvana tukikohtana. Myös jotkut sotatoimien johdosta tilapäisesti virattomiksi jääneeet merenkulkuviranomaisten alukset, kuten majakkalaivat Helsinki ja Storbrotten, toimivat lyhyitä ajanjaksoja emälaivoina.

Emälaivassa on asuintilat pienempien alusten miehistöille, lääkäri, leikkaussali, korjaamo ja muu tarvittava huoltovarustus. Suuremmissa emälaivoissa oli myös ammus- ja torpedovarastot sekä lastausnosturit näille. Sukeltajien ja sukellusveneiden emälaivoissa on yleensä myös painekammio sukeltajantaudin hoitoa varten; ensimmäinen sellainen asennettiin jo Suomen Joutseneen sotavuosina.

Tunnetuimpia suomalaisia emälaivoja lienevät Suomen Joutsen, Louhi ja Sisu, jotka toimivat sukellusveneiden emälaivoina sekä torpedoveneiden emälaiva Von Döbeln. V.1915 - 17 Venäjän laivaston vesikone-emälaiva "Orliza" vietti pitkiä aikoja Suomen vesillä, varsinkin Helsingissä.

Nykyajan laivastoissa emälaivoja on lähes ainoastaan sukeltajille; nykyisin Suomessa niitä on yksi eli laivaston sukeltajien emälaiva Mursu; aiemmin raivaajasukeltajien emälaivana toiminut Hylje on sittemmin siirretty takaisin yksinomaan öljyntorjuntakäyttöön. Mursu on tarkoitukseen rakennettu sovellutus Valas-luokan yhteysaluksesta .

[muokkaa] Lähteet

• Suomen Laivasto 1918–1968
• Kijanen, Kalervo: Sukellushälytys
• Jokinen, Kari: Sukeltajan tie