Diplomatia

Wikipedia

Diplomatia (kreik.) on kansainvälisten suhteiden alalla liikkuva valtiotaito, jonkun valtiomiehen toimintatapa, valtioviisaus.

Valtioiden välisiä suhteita ylläpidetään yleensä diplomaattien välityksellä. Tilanteessa, missä mailla ei ole diplomaattisuhteita siksi, että maiden välit ovat kireät, käytetään välttämättömässä juoksevassa asiainhoidossa suojeluvaltion diplomaattisia suhteita kyseiseen maahan. Esimerkiksi Yhdysvaltain suojeluvaltio Korean demokraattisessa kansantasavallassa on Ruotsi siksi, koska Yhdysvalloilla ei ole diplomaattisia suhteita Korean demokraattiseen kansantasavaltaan, kun taas Ruotsilla on.

Diplomatian alaan kuuluvat rauhasta sopiminen, sota, talouselämä, kauppa ja kulttuurivaihto. Kansainväliset sopimukset ovat yleensä diplomaattien neuvottelemia, ennen kuin poliitikot allekirjoittavat jne. Diplomaattien tehtäviin kuuluu asemamaan tai asemamaiden poliittisen ja kauppapoliittisen tilanteen seuraaminen sekä raportointi samoin kuin myös valtiosopimusten toimeenpanon valvonta asemamaissa sekä laiminlyönneistä tiedottaminen ulkoasiainministeriölle ulkopoliittiselle johdolle ilmoittamiseksi.

Diplomaatti on vierasta valtiota edustava lähettiläs tai yleensä diplomaattikunnan jäsen; myös henkilö, joka taitavalla, jyrkkyyttä välttävällä esiintymisellä saavuttaa tarkoituksensa. Diplomaatin tehtävänä on ylläpitää kontaktipintaa ja keskusteluyhteyttä, kun taas voimakkaat reaktiot ovat poliittisen päätöksenteon alaisia ratkaisuja. Diplomaattiseen käytäntöön kuuluu erityisesti suurvaltojen osalta ajoittain myös diplomaattinen painostus tai diplomatian ylittävä voimankäytöllä uhkaaminen. Diplomatian ja sodankäynnin välillä keinovalikoimaan voivat kuulua mm. kaupan esteen muodostamat tullitariffien jyrkät korostukset, kauppasaarrot ja taloudellisen avun tai periaatteessa myönnetyn turvallisuutakuun julkinen kieltäminen.

Diplomaattikunnaksi kutsutaan jossakin valtiossa toimivia ulkovaltojen lähettiläitä, toisinaan myös lähetystöjen virkamiehiä. Diplomaattikunnan vanhin eli esimies (ransk. doyen) on se korkeimman arvoluokan lähettiläs, joka on pisimmän ajan ollut asianomaisessa valtiossa, katolisissa maissa tavallisesti paavin lähettiläs (nuntius).

Puhekielessä diplomatialla tarkoitetaan tahdikkuutta strategisen edun saavuttamiseksi. Diplomaattiseen käytökseen kuuluu asioiden muotoilu niin, että vastakkainasettelut vältetään.

Diplomatia Länsi-Euroopassa alkoi kehittyä uudella ajalla 30-vuotisen sodan päätteeksi 1648 solmitun Westfalenin rauhansopimusta koskevissa neuvotteluissa, missä lukuisat valtiot sopivat keskenään uudenlaisesta järjestelystä. Diplomaattiset muodot ovat peräisin Napoleonin ajoilta, jolloin vahvistettiin mm. diplomaattinen koskemattomuus. Klassinen diplomatian kieli on ranska. Suurlähettiläs on valtionpäämiehen edustaja asemamaassaan, minkä vuoksi häntä puhutellaan hänen ylhäisyydekseen (your Excellency). Hänen ylhäisyydekseen kutsutaan myös valtionpäämiestä tai häntä edustavaa ulkoasiainministeriä tai pääministeriä.

Tehokas lentomatkustaminen ja tietoliikenne ovat mahdollistaneet yhteydenpidon laajentamista ulkoasiainministeriöitä ja lähetystöjä laajemmalti, minkä vuoksi perinteisen diplomatian merkitys ainoana mahdollisena välittäjänä on vähentynyt. Esimerkiksi EU-maiden kesken myös muut hallinnot kuin ulkoasiainhallinnot valmistelevat valtioiden valisiä asioita sekä laativat sopimusehdotuksia.

Hallinnollisesti, poliittisesti ja kulttuurisesti toisistaan jyrkästi poikkeavien maiden kesken suhteita hoidettaessa kuitenkin noudatetaan perinteisiä muotoja.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Aiheesta muualla

Tämä artikkeli perustuu Pienen tietosanakirjan (1925–1928) sisältöön. Pienen tietosanakirjan tekijänoikeudellinen tilanne on tulkinnanvarainen. Sieltä ei tule tuoda uutta aineistoa Wikipediaan. Voit auttaa Wikipediaa korvaamalla Pienen tietosanakirjan aineiston uudella.