FC Kuusysi

Wikipedia

**FC Kuusysi**

Perustettu	1934
Puheenjohtaja	Ismo Korhonen

FC Kuusysi on lahtelainen jalkapalloseura, joka nykyään keskittyy lähinnä nais- ja juniorijalkapalloiluun. Se perustettiin vuonna 1934 nimellä Lahden Pallo-Miehet, mutta myöhempien vaiheiden myötä nimi muuttui. "Kyykkä" - joksi seuran nimi kansan suussa vääntyi - oli 80-luvulla ja 90-luvun alussa Suomen menestyksekkäimpiä seuroja. Seura ylsi tuona aikakautena myös hyviin suorituksiin Euroopan kentillä. Seuran edustusjalkapalloilu lopetettiin vuonna 1996. Samalla perustettiin yhdessä Lahden Reippaan kanssa FC Lahti hoitamaan lahtelaista huippujalkapalloilua. Nykyään Kuusysi hallinnoi lahtelaista City Starsia, joka on sen oma edustusjoukkue.

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Alkuvuodet

Lahden Pallo-Miesten perustava kokous pidettiin 24. huhtikuuta 1934 Lahden Häme-kahvilassa. Kokoukseen osallistui odotettua enemmän väkeä ja perustajajäseniä kirjattiin 78 henkilön verran. Perustetun seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Erik Tuuha. Puheenjohtajan lisäksi hallituksen muodostivat I. Smeds (rahastonhoitaja), E.J. Leskinen, T. Kuusela (sihteeri) ja Eetu Seppälä. Varajäseniksi valittiin G. Berger, V. Silvonen ja U. Hurme. Alkuvuosina seura keskittyi vain aikamiesten pelitoimintaan. Ensimmäinen ottelu pelattiin naapurikaupungin Heinolan Iskua vastaan. Ottelu päättyi 0-0 noin 500-600 katsojan seuratessa. Ilmeisen konkaripitoista joukkuetta nuorennettaessa alettiin saavuttamaan voittojakin. Vuonna 1939 LPM nousi, jopa Suomensarjaan, mutta visiitti jäi pikaiseksi. Sota-aikaa edeltävästä toiminnasta ei ole säilynyt kovinkaan paljon arkistoja. Sota-aikana toiminta oli ilmeisen pienimuotoista, vaikka ainakin välirauhan aikana pelattiin mm. Iskua vastaan otteluja. Alkuvuosina lajivalikoimaan kuului jalkapallon lisäksi myös jääpalloa.

[muokkaa] Uusi alku

Sotien jälkeen vuonna 1945 toiminta alkoi voimallisemmin uudelleen. LPM pelasi vuodet 1945–1948 maakuntasarjassa, jonka päätteeksi se putosi piirisarjaan. Vasta vuonna 1955 joukkue nousi takaisin maakuntasarjaan ensimmäisen nimetyn valmentajan Jaakko Kerttulan (vuodet 1953–1956) johdolla ja vahvan juniorityön tukemana. Seuraavana vuonna Upon kodinkonetehtaan johtaja Arvi Tammivuoren avustuksella saatiin päävalmentajaksi aiemmin Suomen maajoukkueen valmentajana toiminut saksalainen Kurt Weinreich. Panostus kannatti ja LPM nousi seuraavaksi vuodeksi Suomensarjaan. Seura jatkoi Suomen sarjassa Weinreichin johdolla seuraavat kuusi kautta vaihtelevalla menestyksellä. Junioritoiminta aloitettiin heti sotien jälkeen perustamalla kaupunginosajoukkueita. Junioreiden kilpailutoiminta alkoi tosin vasta vuonna 1946, kun Suomen Palloliiton Lahden piiri perustettiin. Varsinainen juniorivalmennus aloitettiin 1949-1950 Erkki Kaarivuon toimesta. Ensimmäinen hopeinen SM-mitali saavutettiin 1948. Menestys A-nuorten SM-cupkilpailuissa ja nuorempien piirimestaruustasolla jatkui seuraavinakin vuosina. Vuonna 1960 aloitettiin myös jääkiekkotoiminta, sillä haluttiin tarjota nuorisolle toimintaa myös talvikaudelle.

[muokkaa] Upon Pallo

Vuoden 1963 lopulla seuran taloudellinen tilanne kävi hankalaksi jolloin johtokunta yksimielisesti hyväksyi Upon ja teollisuusneuvos Arvi Tammivuoren ehdotuksen LPM:n muuttamisesta Upon Palloksi. Seuraan perustettiin sekä jalkapallo- että jääkiekkojaostot, nuorisojaosto sekä urheilutoimisto käytännön asioiden hoitoon. Lisäksi perustettiin Lahden Pallo -64 kakkosjoukkueeksi. Juniorityöhön panostettiin paljon ja seura hankki joukkueeseen vahvistuksina mm. maajoukkuemiehet Rauno Kestilän ja Markku Kumpulammen. Upon Pallo olikin suomisarjassa ylivoimainen ja nousi heti ensimmäisenä vuonna Mestaruussarjaan häviten vain yhden ottelun, pelaamalla kaksi tasan ja voittamalla loput ottelut. Seuraavana vuonna, huolimatta nimekkäästä joukkueesta, Upon Pallo putosi takaisin Suomensarjaan. Kausi 1966 aloitettiin uuden valmentajan Alexander Ponomarevin johdolla ja joukkue nousi takaisin mestaruussarjaan häviämättä otteluakaan. Vuonna 1967 joukkue jäi yhden sijan päähän ensimmäisestä SM-mitalistaan, sijoittuen sarjassa neljänneksi. Seuraavana ja Upon Pallon viimeiseksi jääneenä vuonna joukkue sijoittui kuudenneksi. Seuran puuhamiesten odotukset menestyksestä olivat olleet suurempia ja kiinnostus toimintaan hiipui. Reippaan johdon kanssa suunniteltiin jopa seurojen yhdistämistä, mutta lopulta siitä luovuttiin.

[muokkaa] 1970-luku, Lahti-69 ja Kuusysi

Seuran toimintaa jatkamaan löytyi uusia innokkaita vetäjiä. Maaliskuussa 1969 Palloliitolle toimitettiin seuraava viesti: ”Upon Pallo ry. on yleisessä kokouksessaan 28.3.1969 päättänyt, että seuramme nimi em. päivämäärästä muutetaan Palloseura Lahti-69 ry:ksi ja, jonka nimilyhennys on Lahti-69. Pyydämme kohteliaimmin Suomen Palloliittoa huomioimaan tämän nimenmuutoksen sarjaohjelmissaan.” Nimi muuttui kansan suussa pian Kuusysiksi ja myöhemmin se virallistettiin. Kevät oli jo ehtinyt pitkälle ja joukkuetta oli vaikea saada kokoon alkavalle kaudelle. Joukkue kuitenkin säilytti lopulta sarjapaikkansa. Kuusysi pelasi pääsarjaa vaihtelevalla menestyksellä vuoteen 1974, kunnes putosi. Juniorityöhön panostaminen toi seuralle koko ajan uusia pelaajia ja oli lopulta kivijalka 1980-luvun uudelle tulemiselle.

[muokkaa] 1980-luku, menestyksen vuodet

Kuusysin kannalta historiallisen vuosikymmenen siemen kylvettiin, kun edustusjoukkueen päävalmentajaksi valittiin 1980 Keijo Voutilainen. Ensimmäisenä vuonna nousu mestaruussarjaan oli lähellä, mutta jäi vielä toteutumatta. Joukkueen paras maalintekijä oli 26 osumaa iskenyt Keijo Kousa. Juniorityöhön panostaminen alkoi näkyä ja yhteensä 9 seuran junioria (mm. Keijo Kousa, Esa Pekonen ja Markus Törnvall) pelasivat Suomen maajoukkueessa. Pekonen valittiin myös vuoden lupaavimmaksi pelaajaksi.

Vasta valmistunut Lahden Suurhalli oli omalta osaltaan tukemassa Kuusysin nousua seuraavana vuonna. Joukkue voitti 1-divisioonan runkosarjan ja SM-karsintasarjan ja nousi jälleen takaisin pääsarjaan. Ulkomaalaisvahvistusten hankkiminen oli yleistynyt Suomessa ja Kuusysissä nähtiinkin ensimmäiset vieraan maan kansalaiset 1981. Joukkuetta vahvisti englantilaiskaksikko libero Steve Hatter ja hyökkääjä Gary Marrow. Esa Pekonen ja Keijo Kousa nousivat maajoukkueeseen. Kousa oli myös jälleen joukkueen maalitykki 19 osumallaan. Suomen Cupissa Kuusysi eteni aina finaaliin asti, jossa HJK oli lopulta parempi.

Vuonna 1982 Kuusysi voitti historiansa ensimmäisen Suomen mestaruuden. Runkosarjassa kuudenneksi sijoittunut Kuusysi ei ollut nousijajoukkueena ennakkosuosikki kahdeksan joukkueen loppusarjaan, mutta nousi lopulta mestaruuteen asti. Keijo Kousa voitti sisäisen maalikuninkuuden (12 maalia). Menestys Suomen Cupissa merkitsi pääsyä Euroopan cup-voittajien cupiin. Ensimmäinen vastustaja oli turkkilainen Galatasaray. Galatsaray voitti ensimmäisen ottelun Istanbulissa 2-1. Lahdessa joukkueet pelasivat 1-1 tasapelin, mutta Galatasaray vei jatkopaikan. Ilkka Remes, Esa Pekonen, Keijo Kousa ja Juha Annunen valittiin maajoukkueeseen. Keijo Voutilainen valittiin vuoden valmentajaksi ja Ilkka Remes vuoden lupaavimmaksi pelaajaksi.

Vuosi 1983 alkoi Lahti Cupin voitolla. Joukkue voitti KTP:n 5-1, HJK:n 3-1 ja Hakan 2-1 ja voitti voittopokaalin ensi kertaa. Sarjassa tuli kuitenkin vain neljäs sija. Cupissa joukkue sen sijaan menestyi paremmin, kun joukkue voitti Hakan Markus Törnvallin tekemällä kahdella maalilla finaalissa Olympiastadionilla. Myös pelit Euroopan kentillä jatkuivat. Edellisen vuoden mestarina Kuusysi osallistui Euroopan Cupiin. Vastustajaksi tullut Dinamo Bukarest voitti molemmat kohtaamiset ja meni jatkoon. Maajoukkueessa Kuusysin pelaajien edustus oli merkittävä. Yhteensä seitsemän joukkueen pelaajaa oli edustusjoukkueessa. Myös muissa maajoukkueissa oli runsaasti lahtelaisia. Markus Törnvall oli neljän vuoden aikana kolmas lahtelainen lupaavimman pelaajan tittelin saanut kuusysiläinen.

Seuran 50-vuotisjuhlakausi alkoi Lahti Cupin voitolla. Runkosarjassa joukkue sijoittui kolmanneksi ja sai sitä seuraavissa välierissä vastaansa Hakan. Kuusysi voitti yhteismaalein 3-2 ja Kuusysi pääsi finaaliin TPS:a vastaan. Ensimmäinen osaottelu Lahden Kisapuistossa päättyi Kuusysille 4-0. Turussa pelattiin 4-4 tasapeli ja seura voitti historian toisen mestaruuden. Cupissa joukkue eteni cup-finaaliin asti, jossa HJK oli kuitenkin vahvempi. Cup-voittajien cupissa vastaan tuli Inter Slovnaft Bratislava, joka voitti jatkopaikan. Keväällä seura järjesti Lahden Seurahuoneella juhlagaalan, jossa palkittiin menestyksen tekijöitä.

Vuosi 1985 oli kotimaan menestyksen osalta välivuosi. Joukkue jäi runkosarjassa uusintaottelun jälkeen viidenneksi eikä päässyt loppupeleihin. Cupin toisella kierroksella TPS oli vahvempi. Eurooppa Cupin avauskierroksella tuli vastaan FK Sarajevo. Kuusysi voitti Lahden kohtaamisen 2-1 ja toisti saman myöhemmin Jugoslaviassa. Toisen kierros alkoi Leningradissa ottelulla Zenitiä vastaan. Kuusysi johti peliä 0-1, mutta kahden rankkarin avulla venäläiset veivät otteluvoiton numeroin 2-1. Kuusysin mahdollisuuksiin ei tämän jälkeen uskottu, mutta joukkue nousi kotikentällä 2-1 voittoon ja ottelua jatkettiin jatkoajalla. Markus Törnvallin vapaapotkusta Jarmo kaivonurmi puski Kuusysin voittoon ja jatkoon Cupin kolmannelle kierrokselle. Kolmas kierros - neljännesvälierät - pelattiin seuraavana keväänä. Kahdeksan parhaan eurooppalaisseuran joukkoon olivat selvittäneet tiensä Bayern Munchen, RSC Anderlecht, Steaua Bucarest, Aberdeen F.C., IFK Göteborg, FC Barcelona, Juventus ja Suomen edustajana FC Kuusysi. Maaliskuussa 1986 Kuusysi matkusti Bukarestiin kohtaamaan paikallisen Steauan. Ottelu päättyi 0-0 tasapelin. Kotiottelu pelattiin lumisella Olympiastadionilla 32000 katsojan edessä. Steaua teki ottelun 0-1 voittomaalin aivan ottelun loppuhetkillä ja meni jatkoon voittaen lopulta koko Euroopan Cupin.

Uusi kausi alkoi nopeasti Steaua-häviön jälkeen. Kuusysi voitti kolmannen mestaruutensa ennen Turun Palloseuraa ja Helsingin Jalkapalloklubia. Ismo Lius oli lahtelaisten paras maalintekijä jo toisen peräkkäisen kauden. Europeleihin tuli vuoden tauko.

Kauden 1986 päätteeksi Kuusysi menetti useita avainpelaajia mm. Petri Tiaisen Ajaxiin sekä Esa Pekosen ja Jari Huddin Tukholman AIK:hon. Menetyksistä huolimatta joukkue voitti mestaruussarjassa HJK:n jälkeen hopeaa ja Cupissa historiansa toisen voiton. Ismo Lius oli taas joukkueen paras maalintekijä. Kahden vuoden takaisen menestyksen uusiminen Euroopan Cupissa ei enää onnistunut. Sveitsiläinen Neuchatel Xamax FC voitti kotipelinsä 5-0 , eikä Kuusysin 2-1 voitto Lahdessa riittänyt jatkoon.

Seuraavalla kaudella kahdeksan menestyksekästä vuotta Kuusysiä luotsannut Keijo ”Velho” Voutilainen siirtyi sivuun ja uudeksi päävalmentajaksi tuli helsinkiläinen Antti Muurinen. Joukkue voitti kyseisellä kaudella SM-hopean. Suomen Cupissa ja UEFA-Cupissa pelit päättyivät ensimmäiselle kierrokselle.

Vuosikymmenen viimeinen kausi toi vielä yhden mestaruuden. Mestaruuden avainhahmo oli maalikuninkuuden voittanut Ismo Lius, joka siirtyi kauden päätteeksi Ruotsiin. UEFA-Cupissa arvottiin vastustajaksi Paris St. Germain. Avausottelu Lahdessa päättyi 0-0 Pariisissa Kuusysi kärsi 3-2 tappion.

[muokkaa] 1990-luku, menestystä ja mahalasku

Uusi vuosikymmen alkoi ja mestaruussarja muuttui SM-liigaksi. Kuusysi voitti runkosarjan ja sai jatkopeleihin vastustajakseen ensin Hakan. Haka kaatui, kuten myös Mikkelin Palloilijat toisella kierroksella. Finaalin ensimmäinen osaottelu pelattiin Lahden stadionilla. Varsinainen peliaika päättyi tasan ja perään ammutut rangaistuspotkut vei HJK. Helsingissä HJK oli 1-0 parempi ja voitti historian ensimmäisen Veikkausliigan mestaruuden.

Vuonna 1991 kausi alkoi lahtelaisittain lupaavasti. Kun kaksi kolmannesta sarjasta oli pelattu, Kuusiysi johti Futisliigaa. Viimeisellä kolmanneksella MP kuitenkin kiri kiinni pistejohtoa. Lopulta Kuusysin johto kuitenkin riitti Kuuysi voitti liigan toistaiseksi viimeisen kerran. Suomen Cupin voiton Kuusysi menetti finaalin rangaistuslaukauskilpailussa, jossa TPS oli vahvempi. UEFA-Cupin ensimmäisellä kierroksella asettui vastapuolelle mm. Bruce Grobbelaarin ja Ian Rushin tähdittämä Liverpool F.C. Ensimmäinen ottelu Anfield Roadilla oli lahtelaisittain murskaava. Liverpool F.C. voitti ottelun 6-1. Lahden ottelun Kuusysi kuitenkin voitti 1-0.

Uuden kauden alla Kuusysi teki päätöksen palata jälleen Kisapuistoon. Veikkausliigassa voitti jälleen hopeaa, joka ratkesi vasta viimeisessä ottelussa Porin Jazzia vastaan. Cupissa tie katkesi välierissä Jaroa vastaan. Euroopan mestarijoukkueiden Cupissa vastaan asettui toistamiseen Dinamo Bukarest. Jari Rinteen osuma toi Kuusysille kotivoiton, mutta vierastappio jatkoajan jälkeen romutti jatkohaaveet.

Vuonna 1993 Kuusysin koko ”hyökkäystähdistö” Ismo Lius, Kimmo Tarkkio ja Mike Belfield kärsi kauden aikana loukkaantumisista. Joukkue jäikin sarjassa neljänneksi. Cupissa joukkue eteni semifinaaleihin asti. UEFA Cupin ensimmäisellä kierroksella Kuusysi voitti belgialainen Waregemin joukkueen, mutta ei enää toisella kierroksella tanskalaista Bröndbyn joukkuetta.

Pitkän menestysjakson päätteeksi tullut 9. sija kaudella 1994 oli osittain odotettu, sillä valmentaja Muurinen oli siirtynyt Jaroon ja pelaajisto muuttunut paljon. Uusi valmentaja - pelaajavuosiltaan tuttu Jorma Kallio - sai ohjattavakseen tarkoituksella nuorennetun ryhmän.

Kaudeksi 1995 joukkuetta nuorennettiin entisestään ilmeisesti osittain myös taloudellisista syistä. Tämä koitui Kuusysin kohtaloksi sillä kauden päätteeksi se putosi sarjaporrasta alemmaksi.

Kausi 1996 muodostui Kuusysin toistaiseksi viimeiseksi kaudeksi. 1-divisioonassa pelannut joukkue ei kyennyt nousemaan takaisin liigaan. Seuralla alkoi olla suuria taloudellisia vaikeuksia. Jo aiemmin liigasta pudonnut Lahden Reipas oli myös talousvaikeuksissa. 1960-luvun lopulla kertaalleen hylätty yhdistyminen alkoi olla jälleen ajankohtainen ja niin 7. marraskuuta 1996 perustettiin lahtelaista edustusjalkapallotoimintaa jatkamaan FC Lahti. FC Lahti sai FC Kuusysin 1. divisioonan paikan ja kakkosjoukkueeksi perustettu FC Pallo-Lahti aloitti Reippaan sarjapaikalla 2. divisioonassa.

[muokkaa] 2000-luku

Kauden 2005 alussa perustettiin FC Kuusysin miesten joukkue uudestaan tukemaan seuran omien junioreiden mahdollisuutta jatkaa harrastusta Lahdessa juniorivuosien jälkeen. Miehet aloittivat toimintansa alimmalta tasolta 6-divisioonasta nousten vuosi per sarjaporras 4-divisioonaan. Joukkueen toiminta on kuitenkin jo lopetettu.

Vuoden 2007 alusta Kuusysi otti hallintaansa lahtelaisen FC City Starsin. Se toimii nyt Kuusysin edustusjoukkueena pelaten Kakkosessa.

[muokkaa] Saavutukset

Suomen mestaruus: 1982, 1984, 1986, 1989 ja 1991
SM-hopeaa: 1987, 1988, 1990 ja 1992
Suomen Cup: 1983 ja 1987

Lahti-Cup: 1983, 1984, 1987, 1989, 1991, 1993 ja 1994

[muokkaa] Puheenjohtajat

1934 Erik Tuuha
1935-1944 Eetu Seppälä
1945-1946 Armas Raukola
1947-1950 Toivo Hokkanen
1951-1954 Heikki Aho
1955-1958 Lars Lampi
1959-1963 Unto Nurmi
1964-1968 Arvi Tammivuori
1969-1970 Leo Rantanen
1971-1972 Harri Havia
1973-1984 Matti Viljanen
1985-1987 Hannu Vilkman
1988-1990 Matti Syvänen
1991-1992 Timo Lammassaari
1993-(1996?) Matti Viljanen
xxxx- Ismo Korhonen

[muokkaa] Päävalmentajat

1934-1952 useita pelaajina toimineita henkilöitä
1953-1956 Jaakko Kerttula
1957-1966 Kurt Weinreich
1967-1968 Alexander Ponomarev
1969-1970 Eero Nopsanen
1971-1972 Raimo Valtonen
1973-1975 Aarne Olkkola
1976-1978 Raimo Valtonen
1979 Pertti Tiitta
1980-1987 Keijo Voutilainen
1988-1993 Antti Muurinen
1994-1995 Jorma Kallio
1996 Kari Kangasaho

[muokkaa] Ulkomaalaispelaajat kautta aikojen

1939 Kurt Jäger
1981 Steve Hatter, Gary Marrow
1984 Keith Armstrong, Kenneth Mitchell
1985 Kenneth Mitchell, Michael Carrol
1986 Kenneth Mitchell, Michael Carrol, Paul Brown
1987 Kenneth Mitchell, Kevin Todd
1991 Valeri Glusakov, Mike Belfield
1992 Valeri Glusakov, Mike Belfield
1993 Valeri Glusakov, Mike Belfield
1994 Valeri Glusakov, Andy (Andersson Abraao Menezes), Neno (Josiel Jose da Silva)
1995 Valeri Glusakov, Andy (Andersson Abraao Menezes), Luciano Martins
1996 Luciano Martins, Mark Thornton, David Hunter

[muokkaa] Kuusysi Euroopan kentillä

Q = karsintakierros
1R = ensimmäinen kierros
2R = toinen kierros
3R = kolmas kierros
j. = tulos jatkoajan jälkeen

Kausi	Kilpailu	Kierros	Vastustaja	Tulos
1982/83	Cup-voittajien Cup	1R	Galatasaray	v 2-1, k 1-1
1983/84	Euroopan Cup	1R	Dinamo Bucarest	k 0-1, v 3-0
1984/85	Cup-voittajien Cup	1R	Inter Slovnaft Bratislava	v 2-1, k 0-0
1985/86	Euroopan Cup	1R	FK Sarajevo	k 2-1, v 1-2
1985/86	Euroopan Cup	2R	Zenit Moskova	v 2-1, k 2-1 (3-1 j.)
1985/86	Euroopan Cup	3R	Steaua Bukarest	v 0-0, k 0-1
1987/88	Euroopan Cup	1R	Neuchatel Xamax FC	v 5-0, k 2-1
1988/89	Cup-voittajien Cup	1R	Dinamo Bucarest	k 0-3, v 3-0
1989/90	UEFA Cup	1R	Paris St. Germain	k 0-0, v 3-2
1990/91	Euroopan Cup	1R	Swarovski Tirol Innsbruck	k 1-2, v 5-0
1991/92	UEFA Cup	1R	Liverpool F.C.	v 6-1, k 1-0
1992/93	Mestarien liiga	1R	Dinamo Bucarest	k 1-0, v 1-0 (2-0 j.)
1993/94	UEFA Cup	1R	K.S.V. Waregem	k 4-0, v 1-2
1993/94	UEFA Cup	2R	Bröndby IF	k 1-4, v 3-1