Keski-Afrikan tasavalta

Wikipedia

Republique Centrafricaine
lippu vaakuna
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti Pääministeri	François Bozizé Elie Doté
Pääkaupunki	Bangui (731 548 as.) 4°22′N 18°35′E
Muita kaupunkeja	Carnot (66 346 as.), Berbérati (62 319 as.)
Pinta-ala  – josta sisävesiä	622 984 km² (sijalla 42) ei merkittävästi
Väkiluku (2003)  – väestötiheys  – väestönkasvu	3 683 538 (sijalla 124) 5,8 / km² 1,49 % (2005)
Viralliset kielet	sango, ranska
Valuutta	CFA-frangi (XAF)
BKT (2004)  – yhteensä  – per asukas	sijalla 160 4 248 milj. USD 1 100 USD
HDI (2002)	0,361 (sijalla 169)
Elinkeinorakenne	maatalous 55 %, palvelut 25 %, teollisuus 20 % BKT:sta
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC+1 ei käytössä
Itsenäisyys Ranskasta:	13. elokuuta 1960
Lyhenne Maatunnus	CF ajoneuvot: RCA lentokoneet: TL
Kansainvälinen suuntanumero	+236
Motto	Unité, Dignité, Travail
Kansallislaulu	La Renaissance

Keski-Afrikan tasavalta on sisämaavaltio Keski-Afrikassa. Ennen itsenäistymistään vuonna 1960 maa tunnettiin Ranskan Oubangui-Chari-nimisenä siirtomaana. Vuosina 1977-1979 sen nimenä oli Keski-Afrikan keisarikunta. Sen rajanaapureita ovat pohjoisessa Tšad, idässä Sudan, etelässä Kongon demokraattinen tasavalta sekä Kongon tasavalta ja lännessä Kamerun.

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Maantiede 3 Väestö 4 Koulutus 5 Talous 6 Merkittävimmät luonnonvarat 7 Merkittävimmät vientituotteet 8 Lähteet

[muokkaa] Historia

Keski-Afrikassa vaikutti ainakin 600-luvulta useita valtakuntia, kuten Kanem-Bornou, Ouaddai, Baguirmi ja Dafour, jotka ulottuivat Tšadjärveltä ja Ylä-Niililtä. Myöhemmin alueen valloittivat sulttaanikunnat, jotka varasivat koko Oubanguin alueen orjien metsästystä varten. Orjat kuljetettiin pohjoiseen Saharan läpi ja Länsi-Afrikkaan myytäväksi eurooppalaisille kauppiaille. 1700- ja 1800-luvulla aluelle saapui uusia asukkaista zande, banda ja Baya-mandjia -kansat.^[1]

Vuonna 1875 egyptiläinen sulttaani Rabah hallitsi Ylä-Oubanguia, joka käsitti nykyisen Keski-Afrikan tasavallan. Eurooppalaiset, ranskalaiset, saksalaiset ja belgialaiset saapuivat alueelle 1885. Ranskan sai vuoden 1887 sopimuksella haltuunsa Oubanguijoen oikean rannan. Kaksi vuotta myöhemmin ranskalaiset perustivat Banguin ja vuonna 1894 Oubangui-Charista tuli Ranskan aluetta. Ranskan valta vakiintui 1900-luvun alussa kun joukot löivät sulttaani Rabahin ja siirtomaavalta vakiinnutettiin koko alueelle.^[1]

Vuonna 1906 Oubangui-Chari liitettiin Tšadin siirtokuntaan, vuonna 1910 siitä tuli yksi neljästä Ranskan päiväntasaajan Afrikan alueesta Tšadin, Kongo-Brazzavillen ja Gabonin kanssa. Siirtokunnassa sattui pienimuotoisia kapinoita siirtomaavaltaa vastaan ja taloutta kehitettiin plantaasityyppiseksi.^[1] 1920-luvulta alkaen ranskalaiset alkoivat kehittää paikallista infrastruktuuria; rautatieverkko rakennettiin, terveyspalveluita perustettiin taistelemaan unitautia vastaan ja maanviljelyä organisoitiin. 1930-luvulla puuvilla ja kahvi olivat merkittäviä vientituotteita, ja timanttien sekä kullan kaivaminen oli aloitettu.

Elokuussa 1940 siirtokunta liittyi Vapaan Ranskan joukkojen rinnalle kenraali Charles de Gaullen kutsusta taistelemaan Saksaa vastaan. Toisen maailmansodan jälkeen vuoden 1946 Ranskan perustuslaki aloitti ensimmäiset uudistukset, jotka lopulta johtivat siirtomaiden itsenäistymiseen. Kansalaiset saivat Ranskan kansalaisuuden ja alueelle perustettiin demokraattinen paikallishallinto. Keski-Afrikan edustajana Ranskan parlamentissa oli katolinen pappi Barthélemy Boganda, joka vetosi Afrikan vapauttamisen puolesta. Vuoden 1956 Ranskan laki eliminoi vaalien epäoikeudenmukaisuuksia ja perustuslaki vuodelta 1958 hajotti Ranskan Päiväntasaajan Afrikan ja saman vuoden joulukuussa parlamentti julisti Keski-Afrikan tasavallan perustetuksi Boganda pääministerinään. Hän johti maata aina maaliskuuhun 1959, jolloin kuoli lento-onnettomuudessa ja johtoon siirtyi hänen serkkunsa David Dacko.^[1]

Dacko oli julistamassa maan itsenäisyyttä 13. elokuuta 1960. Dacko julisti maahan yksipuoluejärjestelmän, jota johti Bogandan perustama Mouvement pour l'évolution sociale de l'Afrique noire, MESAN. MESAN oli luonteeltaan nationalistinen ja puoliuskonnollinen.

Eversti Jean-Bédel Bokassa, joka oli myös Bogandan ja Dackon serkku, kaappasi lähes verettömästi vallan 1. tammikuuta 1966 maan ollessa ajautumassa konkurssiin ja yleislakon uhatessa.

Bokassa peruutti perustuslain voimassaolon, hajotti parlamentin ja keskitti kaiken vallan itselleen. Bokassa nimitti itsensä elinikäiseksi presidentiksi vuonna 1972 ja julisti maan monarkiaksi nimeltä Keski-Afrikan keisarikunta ja itsensä keisariksi nimellä Bokassa I 4. joulukuuta 1977. Hänen kruunajaisseremoniansa vei kolmanneksen maan vuosibudjetista. Bokassan kautta sävyttivät vakavat ihmisoikeusrikkomukset.

20. syyskuuta 1979 ranskalaisten avustama Dacko kaappasi vallan takaisin itselleen. Dackon valtakausi päättyi sotilasvallankaappaukseen 1. syyskuuta 1981, jolloin valtaan nousi kenraali André Kolingba. Kolingba johti maata neljä vuotta sotilasjuntan johdossa. Juntta hajotettiin 1985 ja maahan perustettiin puolue Rassemblement Democratique Centrafricain (RDC) ja uusi perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksessä. Kolingba valittiin presidentiksi syyskuussa 1985. Painostuksen jälkeen Kolingba nimitti komitean kirjoittamaan monipuoluedemokratian toteuttavan perustuslain.

Vuonna 1992 järjestettiin ensimmäiset monen puolueen presidentinvaalit, jotka jouduttiin perumaan järjestämisvaikeuksien vuoksi. Uusissa lokakuussa 1993 järjestetyissä ensimmäisissä melko vapaissa vaaleissa Kolingma ja Dacko hävisivät oppositiojohtaja Ange-Felix Patassélle. Patassé valittiin uudelleen 1999.

Patassé siivosi valtionhallintoa kovalla kädellä, mikä antoi Kolingban kannattajille aihetta puhua noitavainosta ja heimoerottelusta. Patasséa vastaan tehtiin kolme kaappausyritystä 1996 ja 1997. Ranskan joukot kukistivat kapinat ja Afrikan rauhaturvayksikkö (MISAB) valvoi Banguita vuoteen 1998, jolloin se korvattiin YK:n MINURCAlla. MINURCA-joukot lähtivät maasta maaliskuussa 2000 ja toukokuussa entisen presidentin Andre Kolingban tukijat yrittivät kaapata vallan. Patassé sai tukea Libyasta ja Kongon vapausliikkeen (MLC) sisseiltä ja onnistui pysymään vallassa.

Lokakuussa 2002 entinen erotettu asevoimien esikuntapäällikkö François Bozizé nousi kapinaan, joka päättyi maaliskuussa 2003 pääkaupungin valtaukseen ja Patassén syrjäytykseen. Perustuslaki uusittiin ja uudet presidentin- ja parlamenttivaalit pidettiin maaliskuussa 2005, ja Bozizé uusi valtakirjansa toisella kierroksella.

Keski-Afrikan tasavallan presidentit

1. David Dacko (1960–1965)
2. Jean-Bédel Bokassa (1966–1979)
3. David Dacko (1979–1981)
4. André Kolingba (1981–1993)
5. Ange-Félix Patassé (1993–2003)
6. François Bozizé (2003–)

[muokkaa] Maantiede

[muokkaa] Väestö

Keski-Afrikan tasavallan väestö on kolminkertaistunut vuonna 1960 tapahtuneen itsenäistymisen jälkeen. Tuolloin maan väkiluku oli 1 232 000.

Väestö koostuu yli 80 etnisestä ryhmästä, joista jokaisella on oma kieli. Siirtomaa-ajan perintönä harvalukuisen eliitin puhuma ranska on virallinen kieli. Lähes koko väestö osaa sangoa, joka on paikallinen yleiskieli ja vuodesta 1991 lähtien myös toinen virallinen kieli.

Suurimmat etniset ryhmät Keski-Afrikan tasavallassa ovat bajat (33 %), bandat (27 %), mandžiat (13 %), sarat (10 %), mbumit (7 %), mbakat (4 %) ja jakomat (4 %). 2% väestöstä kuuluu muihin ryhmiin, joihin sisältyvät myös eurooppalaista syntyperää olevat henkilöt.

Uskonnoista 35 % on paikallisia uskontoja, 25 % protestanttisia kristittyjä, 25 % katolisia kristittyjä ja 15 % islaminuskoisia.

[muokkaa] Koulutus

Maassa toimii vain yksi virallinen yliopisto, pääkaupungissa sijaitseva Banguin yliopisto. Se perustettiin vuonna 1969 entisen siirtomaavalta Ranskan lopetettua koulutukseen keskittyvän toimintansa alueella.

[muokkaa] Talous

Keski-Afrikan tasavallan talous perustuu ennen kaikkea maanviljelyyn. Kassava, maapähkinä, maissi, seesami, durra, hirssi ja keittobanaani ovat tärkeimmät viljelykasvit. Tsetsekärpänen rajoittaa karjanhoitoa alueella. Luontaistalous ja musta pörssi kukoistavat, joten virallinen bruttokansantuote (yksi maailman alhaisimpia) ei kerro koko totuutta maan taloudellisesta tilanteesta.

Vientituotteista tärkeimpiä ovat timantit. Kahvin ja puun vientiä haittaavat liikenneolot, sillä maalla ei ole omia satamia.

[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat

• kulta
• puu
• timantti
• uraani
• öljy

[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet

• kahvi
• puutavara

[muokkaa] Lähteet

• Country profile: Central African Republic (BBC) (englanniksi)
• Background Note: Central African Republic (US. Department of State) (englanniksi)

1. ↑ Viittausvirhe: Invalid <ref> tag; no text was provided for refs named bgnote

Tämä Keski-Afrikan tasavaltaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.