Kongon demokraattinen tasavalta

Wikipedia

République Démocratique du Congo
lippu vaakuna
Valtiomuoto
Presidentti Pääministeri	Joseph Kabila Antoine Gizenga
Pääkaupunki	Kinshasa
Muita kaupunkeja	Lubumbashi, Mbuji-Mayi, Kananga, Kisangani
Pinta-ala  – josta sisävesiä	2 344 858 km² (sijalla 12) 3,3 %
Väkiluku (2006)  – väestötiheys  – väestönkasvu	62 661 000 (sijalla 20) 27,8 / km² 3,07 % (2006)
Viralliset kielet	ranska kongo (kansallinen) lingala (kansallinen) luba (kansallinen) swahili (kansallinen)
Valuutta	Kongon frangi (CDF)
BKT (2003)  – yhteensä  – per asukas	sijalla 77 35,798 miljardia USD (arvio) 673 USD
HDI (2003)	0,385 (sijalla 167)
Elinkeinorakenne	maatalous 55 %, palvelut 34 %, teollisuus 11 % BKT:sta
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC+1 / UTC+2 ei käytössä
Itsenäisyys  – Belgiasta	30. kesäkuuta 1960
Lyhenne Maatunnus	ajoneuvot: lentokoneet:
Kansainvälinen suuntanumero	+243
Motto	Justice - Paix - Travail (Oikeus - rauha - työ)
Kansallislaulu	Debout Congolais

Kongon demokraattinen tasavalta, jonka nimi oli Zaire vuosien 1971–1997 aikana, on maa Keski-Afrikassa. Maasta on käytössä myös nimet Kinshasan Kongo ja Kongo-Kinshasa maan pääkaupungin mukaan erotuksena Kongon tasavallasta eli Brazzavillen Kongosta. Sen naapurimaat ovat Kongon tasavalta, Keski-Afrikan tasavalta, Sudan, Uganda, Ruanda, Burundi, Sambia ja Angola. Maalla on pieni rantakaistale Guineanlahdella.

Kongon demokraattisen tasavallan kansalaista kutsutaan Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan nimellä kongolainen tai kinshasankongolainen.

Sisällysluettelo 1 Historia 1.1 Esihistoria 1.2 Paikalliset kuningaskunnat 1.3 Siirtomaaorjuuden aika 1.4 Itsenäistyminen ja Kongon kriisi 1.5 Mobutun kauden loppu 2 Maantiede 3 Maakunnat 4 Väestö 4.1 Etniset ryhmät 4.2 Kielet 5 Politiikka 5.1 2006 vaalit 6 Talous 6.1 Merkittävimmät luonnonvarat 6.2 Merkittävimmät vientituotteet 7 Viitteet 8 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Esihistoria

2000 eaa. lähtien 500-luvulle saakka bantuja vaelsi nykyisen Kongon demokraattisen tasavallan alueelle luoteesta alueella asuneiden pygmien sekaan ja tilalle. Myöhemmät kansanvaellukset pohjoisesta Sudanista ja Itä-Afrikasta lisäsivät kansojen kirjoa alueella. Bantut toivat mukanaan Länsi-Afrikasta raudantekotaidon ja viljelymenetelmiä sekä -lajikkeita.

[muokkaa] Paikalliset kuningaskunnat

Kongon demokraattisen tasavallan alueella on kehittynyt omaperäisiä kulttuureja. Kongo-joen alajuoksulla syntyi 1100-luvulta alkaen joukko kaupunkivaltioita, joiden yhteenkasaumasta muodostui Kongon kuningaskunta, joka oli voimissaan 1300-luvun lopulta melkein 1800-luvun loppuun. Maan itäosassa, Lualaba-joen varrella alkoi kehittyä 400-luvulla Upembaksi kutsuttu yhteiskunta, josta merkittävä Luban kuningaskunta sai alkunsa. Tämä keskushallintoinen kuningaskunta vallitsi maan kaakkoisosassa 1500-luvulta 1800-luvun loppuun. Myös Ruandan, Lundan ja Chokwen kuningaskunnat ovat vaikuttaneet alueella, joskin niiden merkitys on suurempi naapurimaissa, minne ne suurimmaksi osaksi sijoittuivat.

[muokkaa] Siirtomaaorjuuden aika

Ensimmäinen eurooppalainen tutkimusmatkailija, joka purjehti Kongoon oli portugalilainen Diego Cão. Hänen vaikutuksestaan Kongon kuningas Afonso I kääntyi kristinuskoon ja avasi maan kaupalle ja muulle eurooppalaiselle vaikutukselle. Kongoa ei kuitenkaan yritetty kolonisoida ennen kuin vasta 1800-luvun lopulla, jolloin Belgian kuningas Leopold II sai maan haltuunsa brittiläisen tutkimusmatkailija Henry Stanleyn avulla.

Leopold II sai Kongon vapaavaltion virallisesti haltuunsa Berliinin konferenssissa 1885. Aluetta hallitsemaan perustettiin "filantrooppinen" osakeyhtiö Association Internationale Africaine, jonka ainut osakkeenomistaja kuningas oli. Motiivit olivat taloudelliset. Kongosta oli saatavilla luonnonkumia, jota uusi kumiteollisuus tarvitsi. Kaupallisiin tavoitteisiin päästiin poikkeuksellisen julmalla terrorilla, jotta epäinhimillistetyt alamaiset hankkisivat mahdollisimman paljon kumia isännilleen. Kun tieto olosuhteista paljastui 1900-luvun alussa, siitä syntyi kansainvälinen skandaali.

Vuonna 1908 Belgian valtio otti haltuunsa alueen ja teki siirtomaansa nimellä Belgian Kongo. Belgialaiset pyrkivät tekemään Kongosta mallisiirtomaan kehittämällä terveydenhuoltoa, koulujärjestelmää ja yhteiskunnan infrastruktuuria rakentamalla rautateitä, kaivoksia ja satamia. Käytännössä kuitenkin terrori jatkui monessa osassa maata. Lisäksi valta oli yhä siirtomaaisäntien käsissä, eivätkä kongolaiset voineet itse vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin.

Siirtomaavallan aika oli tuhoisa Kongon väestölle. Pakkotyön, sotien, nälän, tautien ja syntyvyyden vähentymisen takia alueen väestö puolittui arviolta kahdestakymmenestä miljoonasta kymmeneen miljoonaan. Siirtomaahallinnon harjoittama hirmuvalta täytti siten kansanmurhan mittasuhteet.

[muokkaa] Itsenäistyminen ja Kongon kriisi

Kongo itsenäistyi Belgiasta rauhanomaisesti vuonna 1960, joskin Belgia puuttui vielä pitkään sen sisäpolitiikkaan. Välittömästi maan itsenäistymisen jälkeen alkoi viisivuotinen Kongon kriisi, josta tuli yhdistelmä itsenäisyystaistelua, rikkaimpien alueiden separatismia, kylmän sodan Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton proxy-sotaa, vallankaappauksia ja YK:n rauhanturvaoperaatiota. Maa ajautui poliittisesti epävakaaseen tilaan, joka jatkui viisi vuotta. Eri puolilla maata virisi kapinoita ja alueellisia itsenäistymisliikkeitä, jotka kaikki kukistettiin ulkovaltojen ja YK:n tuella.

Maassa pidettiin vaalit, jonka voitti MNC-L (Kongon kansallisliike), jonka johtajasta Patrice Lumumbasta tuli ensimmäinen pääministeri. Presidentiksi valittiin Joseph Kasa-Vubu ABAKO:sta. Armeija kapinoi 5. heinäkuuta 1960 ja hyökkäsi eurooppalaisia vastaan. Etelä-Kasai julistautui itsenäiseksi 14. kesäkuuta ja Katangan maakunta 11. heinäkuuta Moise Tšomben johdolla. Tšombe pyysi Belgian joukkojen tukea, mihin Belgia suostui kansalaistensa suojelemiseksi. Pääministeri Lumumba pyysi YK:n tukea ja Belgian joukkojen poistamista maasta ja uhkasi pyytää Neuvostoliiton tukea. Hän vaati myös YK:n joukkoja kukistamaan kapinan, johon pääsihteeri Dag Hammarskjöld ei suostunut. Lumumba pyysi Neuvostoliiton apua joukkojen siirtämiseksi Kasaihin, mikä suututti Yhdysvallat, joka alkoi tukea Kasa-Vubua ja armeijan komentajaa Joseph-Désiré Mobutua. 5. syyskuuta Kasa-Vubu ilmoitti radiossa Lumumban erosta, johon Lumamba vastasi ilmoittamalla presidentin pidätyksestä. Viikon kuluttua Lumamban nimittämä Mobutu asetti hänet kotiarestiin ja kaappasi vallan CIA:n tuella. Lumumba teloitettiin myöhemmin.

YK aloitti seuraavana vuonna Katangan palkkasoturien riisumisen aseista ja maakunnan liittämisen takaisin Kongoon. Pääsihteeri Hammarskjöld sai samana vuonna surmansa lento-onnettomuudessa. Kongolaiset joukot puolestaan liittivät Kasain maahan nelikuukautisen kampanjan aikana. Katangan jäi YK-joukkojen haltuun tammikuuhun 1963 mennessä.

Alkuvuodesta 1964 puhkesi Simba-kapina Itä- ja Kivun maakunnissa, jota taltuttamaan Moise Tšombe nimitettiin pääministeriksi. Kongo pyysi myös Yhdysvaltain ja Belgian apua, jotka vapauttivat eurooppalaiset panttivangit.

25. marraskuuta 1965 armeijan komentaja Joseph-Désiré Mobutu, joka tunnetaan paremmin myöhemmällä nimellään Mobutu Sese Seko, kaappasi vallan länsimaiden tuella ja perusti yksipuoluejärjestelmän. Entinen pääministeri Tšombe joutui puolestaan syytetyksi ja pakeni maasta. Mobutua pidettiin takeena kommunismia vastaan. Hänen hallintoaan on syytetty ihmisoikeuksien rikkomisesta, sorrosta, henkilökultista ja rehottavasta korruptiosta. Mobutu itse kähvelsi miljardeja ulkomaisille pankkitileille.

[muokkaa] Mobutun kauden loppu

Pääartikkelit: Ensimmäinen Kongon sota ja Toinen Kongon sota

Neuvostoliiton luhistuminen ja kylmän sodan päättyminen pakotti Mobutun muuttamaan politiikkaansa demokraattiseen suuntaan, mutta tosiasiassa muutokset olivat vain näennäisiä, eikä hän luopunut vallasta.

Ruandasta Ruandan isänmaallisen rintaman voittoa paenneet pakolaiset, lähinnä Ruandan kansanmurhan jälkeisiä tutsien kostotoimia pelänneet hutut, saattoivat Kongon itäosan sekasorron valtaan. Siellä jo 1960-luvulla ilman menestystä kapinoinut Laurent Kabila, jota itse Che Guevara oli käynyt tukemassa 1960-luvulla, käytti tilaisuuden hyväkseen ja johti "Demokraattisten voimien liiton Kongon vapauttamiseksi" (AFDL) ensimmäisessä Kongon sodassa (1996–1997) Mobutua vastaan ja onnistui syöksemään hänet vallasta vuonna 1997. AFDL:n joukkojen pääosa oli tutseja. Sitä tukivat Suurten järvien alueen valtioiden johtajat, lähinnä Ruandan Paul Kagame ja Ugandan Yoweri Museveni. AFDL eteni Kongojokea alas kohdaten vain vähäistä vastarintaa Kinhasan armeijan joukkojen vaihtaessa puolta. Kabila sai uskottavuutta ollessaan Mobutun pitkäaikainen vastustaja ja Patrice Lumumban kannattaja. 16. toukokuuta 1997 monikansalliset joukot etenivät Lubumbashin lentokentälle neuvottelujen keskeytyessä ja Mobutu pakeni maasta. Samana päivänä Kabila julistautui presidentiksi.

Kabilaa alettiin kuitenkin pian syyttää itsevaltaisuudesta ja korruptiosta. Hän kääntyi ruandalaisia tukijoitaan vastaan näiden kieltäydyttyä vetäytymästä maan rikkaista itämaakunnista. Elokuussa 1998 Kabila erotti kaikki hallituksensa tutsiministerit ja vaati Ugandan ja Ruandan joukkojen poistumista maasta.

Tämän jälkeen Ugandan ja Ruandan tukemat kapinalliset aloittivat sotatoimet, kun taas Zimbabwe, Angola, Namibia, Tšad ja Sudan tukivat Kabilan hallintoa. Kahdeksan valtion lisäksi taisteluihin osallistui 25 eri ryhmittymää. Ruandan hallitus vaati suurta osaa Itä-Kongosta "historiallisesti ruandalaisena." Kongon armeijan taistellessa maan itäosassa kapinalliset etenivät lähelle pääkaupunkia. Syyskuussa 1998 Kinshasaan lennätetyt zimbabwelaiset joukot saivat sen pidettyä hallituksen käsissä ja angolalaiset joukot saartoivat kapinalliset.

Tulitauosta sovittiin 1999, mutta sotatoimet jatkuivat senkin jälkeen. Laurent Kabila salamurhattiin 16. tammikuuta 2001 Zimbabwessa, minkä jälkeen hänen parlamentti valitsi yksimielisesti hänen poikansa Joseph Kabila presidentiksi. Rauhansopimus solmittiin uuden presidentin johdolla 2002 Etelä-Afrikassa ja maahan perustettiin siirtymäajan hallitus, joka laati uuden perustuslain.

Kongon sota on yksi eniten kuolonuhreja vaatineista sodista^[1]. Sodassa kuoli 3–4 miljoonaa ihmistä, joista noin puolet lapsia.^[2] Erityisesti Kongon itäosissa käytyyn sotaan osallistui yhdeksän Afrikan valtiota ja se vaikutti suoraan 50 miljoonan kongolaisen elämään.^[3] Huolimatta konfliktin laajuudesta ja sen uhrien lukumäärästä, Kongon sota on suurelta osin jäänyt vähälle huomiolle lähialuiden ulkopuolella.^[4]

Maassa järjestettiin 30. heinäkuuta 2006 ensimmäiset monipuoluevaalit 46 vuoteen. Kansainvälisesti valvottuja vaaleja varten lahjoitettiin 460 miljoonaa dollaria ja niitä valvoivat YK:n MONUC-rauhanturvaajat. Kabila sai ensimmäisellä kierroksella eniten ääniä ja voitti toisella kierroksella Jean-Pierre Bemban ja vannoi virkavalansa 6. joulukuuta 2006.

[muokkaa] Maantiede

Pääartikkeli: Kongon demokraattisen tasavallan maantiede

Kongon demokraattinen tasavalta sijaitsee päiväntasaajalla ja sen pinta-ala on 2 345 410 neliökilometriä, josta 3,3 prosenttia on vettä. Maa sijaitsee pääosin Afrikan sydämessä Kongo-joen altaassa ja se on sademetsävaltio.

Kongon demokraattisen tasavallan pääkaupunki on Kinshasa.

Kongon demokraattisella tasavallalla on rantaviivaa vain 37 kilometriä, vaikka se sijaitsee Atlantin valtameren rannikolla. Valtion itärajan muodostaa Itä-Afrikan hautavajoaman läntinen haara vuoristoineen. Valtion läpi virtaava Kongo-joki on koko Afrikan toiseksi pisin joki ja Amazonin jälkeen vesimäärältään maailman suurin.

Koko valtio sijaitsee kuumalla ilmastovyöhykkeellä, eli maan ilmasto on trooppinen ja kostea. Sateiden vähentyessä maan reuna-alueilla kasvillisuus muuttuu savanniksi. Muuten Kongon demokraattinen tasavalta kuuluu kokonaan sademetsävyöhykkeeseen.

[muokkaa] Maakunnat

Vuonna 2005 esitetyn perustuslain mukaan Kongo on jaettu 25 maakuntaan ja yhteen itsenäiseen kaupunkiin (Kinshasa). Vanhan perustuslain mukaan maakuntia oli kymmenen sekä Kinshasa. Vanhat maakunnat on pilkottu pienemmiksi uudessa jaossa, jossa on myös otettu huomioon alueiden kulttuurillinen ja väestöllinen jakauma.

	Maakunta	Pääkaupunki	Hallinnon kieli
1.	Kinshasa	Kinshasa	ranska, lingala
2.	Keski-Kongo	Matadi	kituba
3.	Kwango	Kenge	kituba
4.	Kwilu	Kikwit	kituba
5.	Mai-Ndombe	Inongo	kituba
6.	Kasai	Luebo	luba
7.	Lulua	Kananga	luba
8.	Itä-Kasai	Mbuji-Mayi	luba
9.	Lomami	Kabinda	luba
10.	Sankuru	Lodja	luba
11.	Maniema	Kindu	swahili
12.	Etelä-Kivu	Bukavu	swahili
13.	Pohjois-Kivu	Goma	swahili
14.	Ituri	Bunia	swahili
15.	Ylä-Uele	Isiro	lingala
16.	Tshopo	Kisangani	swahili
17.	Ala-Uele	Buta	lingala
18.	Pohjois-Ubangi	Gbadolite	lingala
19.	Mongala	Lisala	lingala
20.	Etelä-Ubangi	Gemena	lingala
21.	Equateur	Mbandaka	lingala
22.	Tshuapa	Boende	lingala
23.	Tanganyika	Kalemie	swahili
24.	Ylä-Lomami	Kamina	luba
25.	Lualaba	Kolwezi	swahili
26.	Ylä-Katanga	Lubumbashi	swahili

Suurimmat kaupungit [1]
Sija	Kaupunki	Asukkaita (2007)
1	Kinshasa	8 418 819
2	Lumumbashi	1 485 288
3	Kolwezi	977 292
4	Mbuji-Mayi	919 166
5	Kisangani	555 753
6	Kananga	477 017
7	Likasi	453 655
8	Boma	359 927
9	Tshikapa	284 888
10	Bukavu	227 908

[muokkaa] Väestö

[muokkaa] Etniset ryhmät

Kongossa asuu yli 200 eri etnistä ryhmää, joista suurin osa kuuluu bantuihin. Kongon väestöjakauma on seuraavanlainen:

• lubat 18%
• kongot 16,1%
• mongot 13,5%
• ruandat 10,3%
• zandet 6,1%
• bangit ja ngalet 5,8%
• muita 30,2%

[muokkaa] Kielet

Kongossa puhutaan yli 200 eri kieltä. Väestön moninaisuuden johdosta Kongossa käytetään useampia välikieliä etnisten ryhmien väliseen viestintään.

Maan virallinen kieli on ranska, jota puhuu noin 25 prosenttia väestöstä, mutta sujuvasti sitä puhuu vain murto-osa.

Lisäksi Kongolla on neljä kansallista kieltä: kongo, lingala, luba ja swahili. Alueellisesti kielet jakautuvat siten, että kongoa puhutaan maan koillisosassa, lingalaa pohjoisosassa, lubaa keskiosassa ja swahilia idässä ja etelässä. Pääkaupungin Kinshasan kieli on lingala, mutta muitakin kansallisia kieliä puhutaan siellä siirtolaisuuden seurauksena.

Kieli	Äidinkieli	Opittu kieli	Yhteensä
Kikongo	6 %	11 %	17 %
Lingala	5 %	21 %	26 %
Luba	8 %	8 %	16 %
Swahili	12 %	29 %	41 %

[muokkaa] Politiikka

Pääartikkeli: Kongon demokraattisen tasavallan politiikka

Kongon demokraattinen tasavalta on sisällissodassa, joka virallisesti päättyi 2003, mutta väkivaltaisuudet jatkuvat edelleen etenkin maan itäosassa. YK:n rauhanturvaajia surmattiin alueella helmikuussa 2005. Maata johtaa diktaattori Joseph Kabila. 18.-19. joulukuuta 2005 järjestettiin YK:n tarkkailema kansanäänestys perustuslakiluonnoksesta. Se hyväksyttiin 84,31 prosentin kannatuksella. Presidentin- ja parlamenttivaalit järjestettiin vuonna 2006.

[muokkaa] 2006 vaalit

Yli 25 miljoonaa Kongon demokraattisen tasavallan asukasta on rekisteröitynyt äänestämään presidentti- ja parlamenttivaaleissa. Vaalien ensimmäinen kierros pidettiin Presidentinvaalit pidettiin 30. heinäkuuta. Koska yksikään presidenttiehdokkaista ei saanut yli puolta äänistä, vaaleissa pidettiin toinen kierros 29. lokakuuta. Presidentinvaalien toiselle kierrokselle selvisivät istuva presidentti Joseph Kabila (44,8 % äänistä) ja istuva varapresidentti Jean-Pierre Bemba (20,0 %). Toisen kierroksen vaalin voitti Joseph Kabila 58,1 prosentilla äänistä. Eniten ääniä Kabila sai maan swahilinkielisestä itäosasta, josta hän on kotoisin. Jean-Pierre Bemba oli suositumpi maan länsiosassa.

Tulosten julistamisen jälkeen Bemba esitti epäilyksiä vaalivilpistä, ja hänen kannattajansa mellakoivat pohjoisen suurissa kaupungeissa. Korkein oikeus kuitenkin vahvisti vaalituloksen, ja Bemba lupasi kunnioittaa sitä.

Keski-Kongossa presidentti Kabilan koalitioon kuuluva Jacques Mbadu Nsitu voitti kuvernöörinvaalit, vaikka kyseisessä maakunnassa oppositio on enemmistönä. Oppositio syytti viranomaisia vaalivilpistä. Oppositioon kuuluva Bundu dia Kongo järjesti mielenosoituksia Keski-Kongon kaupungeissa tammi-helmikuun vaihteessa 2007, joissa kuoli arvioiden mukaan 96 ihmistä, kun poliisi ja armeija avasivat tulen mielenosoittajia kohti.

[muokkaa] Talous

[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat

• koboltti
• kupari
• kadmium
• timantit
• öljy
• kulta
• hopea
• sinkki
• mangaani
• tina
• rautamalmi
• kivihiili
• vesivoima

[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet

• kupari
• timantit

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ Helsingin sanomien ylläpitämä sivusto kertoo sodan olleen toisen maailmansodan jälkeen tuhoisin sota lähes 4 miljoonalla kuolonuhrilla. Ensimmäisessä maailmansodassa kuoli kuitenkin vielä enemmän (6400 kuolonuhrin päivävauhtia)
2. ↑ Maailman sodat ja selkkaukset Helsingin sanomat. Viitattu 28. heinäkuuta 2007.
3. ↑ Congo Civil War GlobalSecurity.org. Viitattu 10.9. 2007. (englanniksi)
4. ↑ Virgil Hawkins: Stealth Conflicts: Africa’s World War in the DRC and International Consciousness The Journal of Humanitarian Assistance. Viitattu 10.9. 2007. (englanniksi)

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Matkaopas aiheesta Democratic Republic of the Congo Wikitravelissa (englanniksi)
• Kongon pygmien kulttuuri, musiikki ja kuvat