São Tomé ja Príncipe
Wikipedia
República Democrática de São Tomé e Príncipe | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
|
|||||||
Valtiomuoto | tasavalta | ||||||
Presidentti | Fradique de Menezes | ||||||
Pääkaupunki | São Tomé |
||||||
Muita kaupunkeja | |||||||
Pinta-ala – josta sisävesiä |
1001 km² (sijalla 169) ei merkittävästi |
||||||
Väkiluku (?) – väestötiheys – väestönkasvu |
165 034 (sijalla 174) 170 / km² ? % (?) |
||||||
Viralliset kielet | portugali | ||||||
Valuutta | dobra (STD) | ||||||
BKT (?) – yhteensä – per asukas |
sijalla ? ? USD ? USD |
||||||
HDI (2002) | 0,645 (sijalla 123) | ||||||
Elinkeinorakenne | maatalous ? %, palvelut ? %, teollisuus ? % BKT:sta |
||||||
Aikavyöhyke – kesäaika |
UTC+0 ei käytössä |
||||||
Itsenäisyys – Portugalista |
12. heinäkuuta 1975 |
||||||
Lyhenne Maatunnus |
ST ajoneuvot: ? lentokoneet: ? |
||||||
Kansainvälinen suuntanumero |
+239 | ||||||
Motto | ei virallista mottoa | ||||||
Kansallislaulu | Independência total |
São Tomén ja Príncipen demokraattinen tasavalta eli São Tomé ja Príncipe on saarivaltio Afrikan rannikolla, muutama sata kilometriä Gabonista länteen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Portugalilaiset purjehtijat löysivät São Tomén ja Príncipen saaret 1469–1472 ja perustivat saarille siirtokunnat vuosina 1493 ja 1500. Saarille syntyi orjuuteen perustuva plantaasitalous joka 1500-luvulla keskittyi sokeriruokoon ja 1800-luvun alusta kahvin ja kaakaon viljelyyn. Orjuus lakkautettiin virallisesti 1876, mutta käytännössä pakkotyö plantaaseilla jatkui roças-järjestelmän puitteissa.
Afrikkalaisten työläisten tyytymättömyys purkautui 1953 mellakoina joihin portugalilaiset vastasivat tappamalla satoja afrikkalaisia. 1950-luvun lopulla syntynyt "São Tomén ja Príncipen vapautusliike" (MLSTP) kasvatti kannatustaan 1960-luvun lopulla ja Portugalin neilikkavallankumouksen jälkeen maa itsenäistyi 12. heinäkuuta 1975.
1970- ja 1980-luvuilla maasa vallitsi MLSTP:n hallitsema yksipuoluejärjestelmä, mutta 1990 toteutettujen demokraattisten uudistusten serauksena 1991 pidettiin vapaat monipuoluevaalit. Valtaan nousi ex-pääministeri Miguel Trovoadan johtama "Demokraattisen konvergenssin puolue" (PCD), mutta MLSTP säilyi toiseksi suurimpana puolueena. Vuoden 2001 presidentinvaaleissa voittajaksi nousi "Itsenäinen demokraattinen toiminta"(ADI)-puolueen Fradique de Menezes, jonka riveistä on myös nykyinen pääministeri Maria das Neves. Fernando Pereiran johtama sotilaskaappaus syrjäytti Menezesin ja Nevesin 16. heinäkuuta 2003, mutta viikon neuvottelujen jälkeen kaappaajat luovuttivat vallan takaisin vaaleilla valitulle hallitukselle.
[muokkaa] Hallinnollinen jako
São Tomé ja Príncipe muodostuu kahdesta provinssista, São Tomé ja Príncipe. Príncipellä on ollut vuodesta 1995 itsehallinto.
[muokkaa] Maantiede
São Tomén ja Príncipen saaret ovat jäänteitä muinaisesta tulivuoriketjusta, johon kuuluvat myös Päiväntasaajan Guinealle kuuluva Biokon saari ja Kamerunvuori. Vuoristoisten saarten korkein kohta on São Tomélla on sijaitseva Pico de São Tomé (2024 metriä).
Ilmasto on kummankin saaren rannikoilla trooppinen ja lämpötila koko vuoden noin 27 °C. Sisämaan vuoristoissa lämpötila on vuoden ympäri noin 20 °C ja yöt ovat melko viileitä. Sadekausi kestää lokakuusta maaliskuuhun ja vuotuinen sademäärä vaihtelee 1000-5000mm.
[muokkaa] Talous
São Tomé ja Príncipen talous on perustunut koko itsenäisyyden ajan kaakaonviennille. Lähes 95 % ulkomaanviennistä on kaakaota. Valtion maatalous ei riitä tuottamaan ruokaa kansan tarpeeseen; ruoka on tuotava ulkomailta. Maanviljelyn jälkeen tärkeimmät taloudenalat ovat kalastus ja vähän pienteollisuutta. Luonnonkauniilla saarilla on mahdollisuudet houkutella turisteja. Hallitus yrittääkin kehittää turismia.
São Tomé ja Príncipe luottaa tulevaisuudessa öljyvarantoihinsa. Vuonna 2001 maa sopi kiistansa Nigerian kanssa aluevaatimuksista Guineanlahdella. Kaksi vuotta myöhemmin yhteisalue avattiin öljy-yhtiöiden huudettavaksi. Alueen ensimmäisen osan yhdeksästä meni kansainvälisille öljy-yhtiöille 123 miljoonan dollarin hintaan, josta São Tomé ja Príncipe saa 40 % (loput menee Nigerialle).
[muokkaa] Väestöjakauma
Maan väestö on etnisesti sekoittunutta, vuosisatojen aikana Portugalista ja Afrikan maista muuttaneiden tai orjiksi tuotujen ihmisten jälkeläisiä. Pääasiallisena kielenä on portugali, jonka lisäksi puhutaan ainakin kolmea eri portugalin kreolia.
Uskonnollisesti asukkaista on n. 80% katolisia ja kohtalainen määrä protestanttisten kirkkojen kannattajia. Perinteistä afrikkalaista animismia harjoitetaan vähäisessä määrin.
Väestöstä 95,5% asuu São Toméssa ja 4,5% Príncipen saarella.
[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat
[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet
Pohjois-Afrikka : Algeria · Egypti · Libya · Marokko · Mauritania · Sudan · Tunisia · Kiistanalaiset alueet: Länsi-Sahara |
|
Länsi-Afrikka : Benin · Burkina Faso · Gabon · Gambia · Ghana · Guinea · Guinea-Bissau · Kamerun · Kap Verde · Kongon tasavalta · Liberia · Mali · Norsunluurannikko · Niger · Nigeria · Päiväntasaajan Guinea · São Tomé ja Príncipe · Senegal · Sierra Leone · Togo | |
Keski-Afrikka : Burundi · Keski-Afrikan tasavalta · Kongon demokraattinen tasavalta · Ruanda · Tšad | |
Itä-Afrikka : Djibouti · Eritrea · Etiopia · Kenia · Seychellit · Somalia · Tansania · Uganda | |
Etelä-Afrikka : Angola · Botswana · Etelä-Afrikan tasavalta · Komorit · Lesotho · Madagaskar · Malawi · Mauritius · Mosambik · Namibia · Swazimaa · Sambia · Zimbabwe Epäitsenäiset alueet: Mayotte · Réunion · Saint Helena |
Portugalinkielisten maiden yhteisö | |
Angola | Brasilia | Guinea-Bissau | Itä-Timor | Kap Verde | Mosambik | Portugali | São Tomé ja Príncipe |