Thaimaa

Wikipedia

Thaimaan kuningaskunta ราชอาณาจักรไทย
lippu vaakuna
Valtiomuoto	perustuslaillinen monarkia
Kuningas Pääministeri	Bhumibol Adulyadej Samak Sundaravej
Pääkaupunki	Bangkok
Muita kaupunkeja
Pinta-ala  – josta sisävesiä	514 000 km² (sijalla 49) 0,4 %
Väkiluku (2006)  – väestötiheys  – väestönkasvu	64 632 000 (sijalla 19) 126 / km² 0,68 % (2006)
Viralliset kielet	thai
Valuutta	Baht (THB)
BKT (2005)  – yhteensä  – per asukas	sijalla 48 $559,5 miljardia USD $8 542 USD
HDI (2005)	0.781 (sijalla 78)
Elinkeinorakenne	maatalous  %, palvelut  %, teollisuus  % BKT:sta
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC+7 ei käytössä
Itsenäisyys perinteinen perustamisvuosi	1238
Lyhenne Maatunnus	TH ajoneuvot: lentokoneet:
Kansainvälinen suuntanumero	+66
Motto	Ei mottoa.
Kansallislaulu	Phleng Chat (epävirallinen)

Thaimaan kuningaskunta (thaiksi ราชอาณาจักรไทย, raatša aanaatsak thai) eli Thaimaa (thaiksi ประเทศไทย, pratheet thai) on valtio Kaakkois-Aasiassa. Maan rajanaapureita ovat Laos ja Kambodža idässä, Thaimaanlahti ja Malesia etelässä, sekä Andamaanienmeri ja Myanmar lännessä. 11. toukokuuta 1949 asti Thaimaa tunnettiin nimellä Siam. Valtion pinta-ala on noin puoli miljoonaa neliökilometriä ja asukasluku noin 65 miljoonaa. Thaimaan pääkaupunki on Bangkok.

Thaimaan ajanlasku perustuu buddhalaisen kalenterin itäiseen versioon, joka on 543 vuotta gregoriaanista kalenteria edellä. Buddhalaisen kalenterin vuosi 2551 vastaa vuotta 2008. Vuosi vaihtuu kuitenkin 1. tammikuuta kuten gregoriaanisessa kalenterissa.

Sana "thai" (thaiksi ไทย) tarkoittaa "vapaa" ja on myös nimitys thai-kansalle.

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Politiikka 3 Provinssit 4 Maantiede 5 Talous 6 Väestö 7 Kulttuuri 8 Merkittävimmät luonnonvarat 9 Merkittävimmät vientituotteet 10 Lähteet 11 Katso myös 12 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Pääartikkeli: Thaimaan historia

Nykyisen Thaimaan valtion juuret juontavat vuonna 1238 perustettuun Sukhothain kuningaskuntaan ja sen heikennyttyä syntyneeseen Ayutthayan valtakuntaan. Ayutthayan ja Sukhothain kanssa kilpaili lisäksi Lanna-kuningaskunta. Ayutthayan ensimmäinen kuningas Rama Thibodi otti theravadabuddhalaisuuden valtakunnan viralliseksi uskonnoksi erottuakseen naapurinsa Angkorin hinduista ja kokosi Dharmashastra-nimisen lakikokoelman, joka säilyi käytössä 1800-luvun lopulle. 1500-luvulta Ayutthayalla oli joitain kontakteja portugalilaisiin.^[1]

Burmalaiset tuhosivat Ayutthayan 1767, jonka jälkeen vallan keskus siirtyi Chao Phraya -joen suulle 1782 perustettuun uuteen pääkaupunkiin Bangkokiin. Alkoi edelleen kestävä Chakri-dynastian kausi kuningas Rama I:n johdolla.^[1]

Ainoana Kaakkois-Aasian maana Thaimaa, silloinen Siam välttyi länsimaiden kolonisaatiolta kahden kuninkaan Mongkutin (1851–1868) ja Chulalongkornin (1868–1910) kaukokatseisen ja varovaisen ulkopolitiikan ansiosta 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, vaikka maa menettikin omistuksiaan Ranskan Indokiinalle ja briteille. Chulalongkornin aikana aloitettiin länsimaisten neuvonantajien avulla maan ja kaupankäynnin modernisointi ja rakennettiin mm. ensimmäiset rautatiet. Vuoden 1855 Bowringin sopimus antoi briteille verovapauden kaupassa ja muita etuoikeuksia Siamin alueella. Ensimmäisessä maailmansodassa Siam oli Ison-Britannian liittolainen.

Vuoden 1932 verettömässä vallankumouksessa kuningas Prajadhipokin absoluuttinen monarkia lakkautettiin ja Thaimaa sai perustuslain. Vuonna 1939 maan nimi vaihdettiin Thaimaaksi (vapaiden maa.)

Toisen maailmansodan aikana maata hallinnut kansallismielinen hallitus liittoutui akselivaltojen ja Japanin kanssa ja avasi rajat Japanin miehitysjoukoille. Japanilaiset etenivät maan läpi kohti brittien hallitsemia Malaijaa, Singaporea ja Burmaa. Siam julisti sodan Yhdysvalloille 25. tammikuuta 1942, mutta suurlähettiläs kieltäytyi toimittamasta julistusta eteenpäin. Japanin kukistuttua Phibunsongkhramin sotilashallitus vaihtui, ja maanpakolaiskuningas Ananda palasi maahan. Hänet kuitenkin salamurhattiin seuraavana vuonna ja 1947 valtaan nousi sotilasvallankaappauksella sodan aikainen japanilaismyönteinen kenraali Phibun Songkhram. Sotilashallitukset jatkuivat vuoteen 1973.

Kylmän sodan aikana Thaimaa solmi läheiset suhteet Yhdysvaltoihin, jolta se sai huomattavaa taloudellista ja teknistä apua. Thaimaa oli strategisesti tärkeä tukikohta ja puskurivyöhyke kommunismin vastaisessa taistelussa Vietnamin sodassa. Vuodesta 1965 lähtien maassa oli Yhdysvaltain joukkoja ja thai-joukot taistelivat myös Vietnamissa. Sotatarviketeollisuus ja investoinnit infrastruktuuriin, teihin ja lentokenttiin, auttoivat nostamaan Thaimaan kansantalouden nousuun.

Thaimaan sisäpolitiikkaa toisen maailmansodan jälkeisenä aikana on leimannut sarja sotilasdiktatuureja ja -vallankaappauksia. Vuoden 1973 kansalaisliikehdintä pakotti Thanom Kittikachornin maanpakoon, mutta hänen paluunsa 1976 johti uuteen sotilashallintoon, joka kukisti Bangkokin opiskelijamielenosoitukset verisesti. Uusi perustuslaki säädettiin 1978, ja kenraali Prem Tinsulanonda otti vallan 1980. Hän luopui sotilasasemastaan 1983 ja hallitsi siviilinä 1983 lähtien. Hänet valittiin myös uudelleen vaaleilla 1986. Kenraali Chatichai Choonhaven korvasi Premin vuoden 1988 vaalien jälkeen. Vuonna 1991 tapahtui 17. sotilasvallankaappaus sitten vuoden 1932. Siviili Anand Panyarachun nimitettiin pääministeriksi.

Maaliskuun 1992 vaaleilla valittu pääministeri Suchinda Kraprayoon, kenraali hänkin, joutui eroamaan mielenosoitusten jälkeen kuninkaan kehotuksesta, minkä jälkeisistä vapaista vaaleista lähtien maassa oli lähinnä heikkoja ja lyhytaikaisia siviilihallituksia 2000-luvun alkuun asti. Maan eteläosassa on kuitenkin ollut pitkään levotonta, ja Pattanin separatistiliike on ajoittain käynyt alueella avointa sotaa hallitusta vastaan. Aasian talouskriisi vuonna 1997 muodosti käännepisteen taloudessa. Bahtin kurssi laski voimakkaasti ja Kansainvälinen valuuttarahasto puuttui maan talouden hoitoon. Tuhansia vierastyöläisiä karkotettiin maasta.

Perustamansa Thai Rak Thai -puolueen johtaja, kännykkämiljoonääri Thaksin Shinawatra oli Thaimaan pääministerinä vuodesta 2001 lähtien. Hänet vallasta 19. syyskuuta 2006 syösseen sotilasvallankaappauksen jälkeen maa oli sotilashallinnossa tammikuuhun 2008 asti. Joulukuussa 2007 järjestetyissä vaaleissa voitti Samak Sundaravejin muodostama thaksinilainen Phak Phalang Prachachon (PPP).

[muokkaa] Politiikka

Thaimaa on perustuslaillinen kuningaskunta. Vaikka poliittinen valta onkin pääministerillä, kuningas nauttii suunnatonta arvostusta kansan keskuudessa ja on useampaan otteeseen käyttänyt moraalista arvovaltaansa ratkaistakseen poliittisia kriisejä.

On laitonta solvata tai kritisoida kuningasta ja sen tekeminen voi johtaa syytteisiin. Hallituksen johtaja on pääministeri, jonka nimittää kuningas parlamentin alahuoneen jäsenistä. Yleensä nimitetään sen puolueen johtaja, joka muodostaa enemmistöä edustavan koalitiohallituksen.

Kansallinen kokous (รัฐสภา, rathasapha) on kaksikamarinen parlamentti, joka koostuu 500-paikkaisesta edustajainhuoneesta (สภาผู้แทนราษฎร, sapha phuthaen ratsadon) ja 200-paikkaisesta senaatista (วุฒิสภา, wuthisapha). Molempien huoneiden jäsenet valitaan äänestyksessä.

[muokkaa] Provinssit

Pääartikkeli: Thaimaan provinssit

Thaimaa jakautuu 76 provinssiin (changwat, yksikkö ja monikko), jotka on luokiteltu 5 provinssiryhmäksi. Kunkin provinssin nimi on johdettu sen pääkaupungista.

Provinssit on jaettu 795 alueeseen (amphoe), 81 osa-alueeseen (king amphoe) ja 50 Bangkokin alueeseen (khet) (näin vuonna 2000) ja lisäksi 7 236 kuntaan (tambon), 55 746 kylään (muban), 123 kaupunkiin (tesaban) ja 729 terveydenhoitopiiriin (sukhaphiban) (näin vuonna 1984).

• katso myös Luettelo Thaimaan kaupungeista

[muokkaa] Maantiede

Thaimaan maasto on vaihtelevaa. Pohjoinen osa maasta on pitkälti vuoristoista. Koillis-Thaimaa eli Isaan on ylänkö, jonka itärajana toimii Mekong-joki. Keski-Thaimaa, jossa sijaitsee myös Bangkok, on Chao Phraya-joen laaksoa. Etelä-Thaimaa koostuu vain kapeasta Kran kannaksesta, joka yhdistää manner-Aasian Malesian niemimaahan. Thaimaan korkein huippu on Doi Inthanon, jonka korkeus merenpinnasta on 2565 metriä.

Ilmastoltaan koko maa on trooppinen ja kuuluu monsuunivyöhykkeeseen, mutta suuriakin paikallisia vaihteluja esiintyy. Etelä on aina kuuma ja kostea, kun taas pohjoisen vuoristossa lämpötila voi laskea pakkaselle talvimonsuunin aikaan.

Joulukuussa 2004 Intian valtameren maanjäristyksen aiheuttama tsunami tappoi yli 250 000 ihmistä ja aiheutti merkittävää tuhoa Thaimaan länsirannalla, mukaan lukien turistien suosimilla Khao Lakin ja Phuketin alueilla.

• katso myös Luettelo Thaimaan saarista

[muokkaa] Talous

Thaimaa on teollistuva kehitysmaa. Maan talous on Indonesian jälkeen Kaakkois-Aasian toiseksi suurin. Thaimaa on WTO:n ja ASEAN:in jäsen ja on aktiivisesti edistänyt vapaakauppaa. Yhdysvallat on Thaimaan suurin vientialue.

1985–1995 Thaimaan vuosittainen kasvu pysyi keskimäärin yhdeksässä prosentissa. Valtio oli sitonut maan valuutan bahtin arvon Yhdysvaltain dollariin. Kesällä 1997 keskuspankki joutui lainoituskriisin puhjettua ja bahtin jouduttua George Sorosin ohjaileman valuuttahyökkäyksen kohteeksi irrottamaan bahtin kiinteästä kurssista. Sitä seurannut Aasian talouskriisi järisytti alueen taloutta perin pohjin aiheuttaen kymmenen prosentin pudotuksen BKT:ssa ja suuren työttömyyden. 1999 talous kääntyi taas varovaiseen nousuun. Vuosittainen talouskasvu oli vuonna 2003 ja 2004 yli kuusi prosenttia.

Talouskriisin jälkeen aloitettiin thaksinomiikkana (engl. thaksinomics) tunnettu talouspolitiikka. Thaksin pyrki houkuttelemaan ulkomaalaisten sijoituksia Thaimaan korkean osaamisen aloille. Lisäksi Thaksin pyrki vähentämään maan riippuvuutta viennistä ja herkkyyttä ulkoisille muutoksille. Tavoitteeksi asetettiin lisätä kotimaista kulutuksen osuutta BKT:sta 55 prosentista 60 prosenttiin ja vähentää viennin osuutta BKT:sta 60 prosentista 40 prosenttiin.

Thaksin korosti erityisesti köyhän maaseudun roolia. Maanviljelijöiden velkoja annettiin anteeksi valtion maksujärjestelyillä. Pienille ja keskisuurille yrityksille, kylille ja maanviljelijöille järjestettiin edullisia lainoja kasvuun. Jokaisesta 7,252 piirikunnasta pyrittiin löytämään tuotteet kansallisille ja kansainvälisille markkinoille. Pienten ja keskisuurten yritysten tuotteiden vientiä rikkaisiin maihin pyrittiin edistämään. Omaisuudelle pyrittiin luomaan parempi dokumentaatio, jotta omaisuuden suoja ja luotonsaanti helpottuisi erityisesti köyhillä alueilla. Valtion sairaaloihin luotiin vakuutusjärjestelmä, jolla käynti maksaa vain 30 bahtia. Thaksin sijoitti noin 50 miljardia Yhdysvaltain dollaria julkiseen infrastruktuuriin, mukaan lukien teihin, julkiseen liikenteeseen ja uuteen kansainväliseen lentokenttään. Maan talous elpyi ja maa maksoi velkansa etuajassa, mutta kriitikot kyseenalaistavat Thaksinin talouspolitiikan ansiot.

Maatalouden osuus BKT:sta on 9 prosenttia. Noin 60 prosenttia thaimaalaista työskentelee maataloudessa. Teollisuuden osuus BKT:sta on 44 prosenttia. Merkittäviä teollisuudenaloja ovat elektroniikka, komponentit, tietokoneosat ja autot. Palveluiden osuus BTK:sta on 47 prosenttia. Turismin osuus BTK:sta on noin 5 prosenttia.

Thaimaan koulutuksessa ja infrastruktuurissa on vakavia vajeita^lähde?. Tieteen ja tekniikan koulutus on suhteessa vähäistä^lähde?.

[muokkaa] Väestö

Kolme neljäsosaa Thaimaan väestöstä on etnisiä thaita. Thait jaetaan maantieteellisin ja etnisin perustein seuraaviin ryhmiin: keskiseen (36 %), thai-laoihin (32 %), pohjoiseen (8 %) ja eteläiseen (8 %). Neljäsosa väestöstä on alle 15-vuotiaita. Väestönkasvu on 0,68 % vuodessa ja odotettu elinajanennuste miehillä 70,24 vuotta ja naisilla 74,98 vuotta.^[2]

Maassa on myös merkittävä kiinalaisvähemmistö, joka edustaa suhteellisen suurta osaa taloudesta. Noin 12 %:lla asukkaista on kiinalaiset sukujuuret, mutta Thaimaan kiinalaiset ovat laajalti sulautuneet valtaväestöön,^[1] eivätkä useimmat enää osaa kiinaa, mutta pysyttäytyvät silti hieman erillään taloudellisen luokkajaon takia. Thainkiinalaiset ovat perinteisesti suuntautuneet kaupankäyntiin ja liikealalle, sillä vanhastaan laki on rajannut useat perinteisemmät käsityöläisammatit ja maanviljelyn heidän ulottumattomiinsa.

Muita merkittäviä väestöryhmiä ovat malaijit (n. 1,5 miljoonaa eli 2,3 % väestöstä) etelässä lähellä Malesian rajaa ja erinäiset vuoristoheimot (mm. Hmong, Mein, Karen) pohjoisessa.

Theravada-buddhalaisuus on Thaimaan virallinen uskonto, jota noin 95 % väestöstä tunnustaa. Muslimeja on 3,8 %, kristittyjä 0,5 % ja hinduja 0,1 % väestöstä. Buddhalaisuuden rinnalla harjoitetaan myös šamanismia ja henkien palvontaa.

Suurin osa väestöstä asuu maaseudulla, perinteisillä riisinviljelyalueilla keskisillä, koillisilla ja pohjoisilla alueilla. Väestöstä vain 31,6 % asuu kaupungeissa, lähinnä Bangkokin alueella, mutta kaupunkiväestön osuus on kasvussa.^[1]

Väestönkasvu on hidastunut tehokkaan perhesuunnitteluohjelman ansiosta vuoden 1960 3,1 prosentista alle 1 %:iin. Eliniänodote on toisaalta kasvanut. AIDS on merkittävä epidemia, noin puoli miljoonaa tai 1,4 % väestöstä kantaa HIV-virusta. Vuosittain 25000–30000 kuolee AIDSin komplikaatioihin, näistä suurin osa on tuottavinta 20–49-vuotiasta väestöä. 1990-luvun alun aggressiivinen koulutusohjelma alensi infektioiden määrän 100000 vuosittaisesta nykyiseen 15000:een.^[1]

Thain kieli on maan virallinen kieli ja sen Bangkokissa puhuttu keskinen murre on median ja koululaitoksen käyttämä yleiskieli, jota kaikki ymmärtävät ja osaavat puhua paikallismurteensa ohella. Yläluokka käyttää virallisissa yhteyksissä sanastoltaan yleiskielestä huomattavasti poikkeavaa thaita, jota kutsutaan rachasapiksi (ราชาศัพท์).

[muokkaa] Kulttuuri

Pääartikkeli: Thaimaan kulttuuri

Nykyaikaisen mediakulttuurin läpitunkema maa kunnioittaa edelleen vanhoja perinteitä, kuningasta, munkkeja ja valtauskontoa theravada-buddhalaisuutta, joita pidetään yhteiskunnan tukipilareina.

Thaimaan kansallisurheilulaji on taistelulajeihin kuuluva muay thai eli thainyrkkeily. Olympialaisissa thaimaalaiset urheilijat ovat menestyneet parhaiten nyrkkeilyssä ja painonnostossa.

Ruokailu on Thaimaassa osa sosiaalista kanssakäymistä. Monimuotoisen thaikeittiön perusta on thairiisi, jota höystetään tulisilla curreilla (kaeng), kasviksilla ja kalalla tai äyriäisillä. Vaikka chili ei kuulunut ennen Kolumbuksen matkoja thaikeittiöön, on se nykyään yhtä erottamaton osa thaikulttuuria kuin buddhalaisuus. Chilin käyttö on ollut kuumassa ilmastossa perinteinen keino säilyttää ruoka syömäkelpoisena. Perusmakuja on viisi: makea, hapanimelä, katkera, suolainen ja polttava. Suolasirottimen ja ketsupin sijasta käytetään maustekastikkeita, kuten kalakastiketta ja chilikastiketta. Ruokailuvälineinä käytetään lusikkaa ja haarukkaa, joista ensimmäistä käytetään pääasiallisesti. Etniset thait syövät puikoilla lähinnä vain nuudeleita. Leipä ja maitotuotteet ovat länsimaisina varsin uusia tulokkaita.

Thaimaassa kättelyn sijasta liitetään kädet yhteen kuin rukouksessa ja nostetaan käsivarret ylös lähelle kasvoja. Tätä kutsutaan termillä wai. Iäkkäille ja korkea-arvoisemmille osoitetaan kunnioitusta syvemmällä wailla, sillä Thaimaa on edelleen luokkayhteiskunta, jossa jokainen tietää asemansa hierarkiassa.

Perinteinen thaimusiikki-instrumentti on ksylofonia etäisesti muistuttava ranat, jonka taitajia ja opettajia pidetään suuressa arvossa. Klassisen musiikin asemaa pitää Thaimaassa pi phat, mutta syvien kansankerrosten iskelmämusiikki, luk thung, kerää suurimmat kuuntelijamäärät niin radiosoittojen kuin myydyn musiikin määrällä mitattuna. Länsimaisesta rockmusiikista on Thaimaassa kehittynyt melodinen kitarasäesteinen string (Sek Loso) ja kantaaottava phleng phya chiwit, jonka tunnetuin edustaja on Carabao.

Vanhastaan Thaimaassa on käytetty materiaalina sademetsissä kasvavia ikipuulajeja, kuten tiikkiä, makhaata ja tengiä, joista tehdään taidokkaita käsitöitä. Aiemmin myös asuinrakennukset tehtiin yksinomaan puusta, mutta nykyään rakennusteollisuuden kehittyminen, väestönkasvu ja metsäpinta-alan dramaattinen pieneneminen ovat tehneet betonituotteista halpoja ja puusta kallista. Rakennustapoja on muovannut eniten tarve mukautua kuumaan ilmastoon aikana, jolloin ei vielä ollut koneellista ilmastointia. Perinteinen thaitalo nostettiin tulvimisen vuoksi pylväiden varaan.

[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat

• tina
• maakaasu
• volframi
• lyijy
• kipsi
• puu
• kala

[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet

• koneet
• elektroniikka
• tekstiilit
• riisi

Juhlapäivät

Pvm	Suomalainen nimi	Paikallinen nimi	Huomioitavaa
13.–15.4.	Thaimaalainen uusi vuosi	Songkran	Vuoden kuumimpiin päiviin sijoittuva juhla, jolloin ystävät ja ohikulkijat kastellaan läpimäräksi vedellä

[muokkaa] Lähteet

• Timeline: Thailand, BBC

1. ↑ ^{1,0 1,1 1,2 1,3 1,4} Background Note: Thailand U. S. Department of State. Viitattu 28.01.2008.
2. ↑ Thailand Board of Investments (BOI): Demographics, haettu 19.12.2007 The population of Thailand was estimated at 65,068,149 in July 2007. Approximately 25 percent are under the age of 15. This core population includes the central Thai (36% of the population), Thai-Lao (32%), northern Thai (8%), and southern Thai (8%). The population growth rate is 0.68% (2007 est.) Life Expectancy at Birth total population: 72.55 years, male: 70.24 years, female: 74.98 years (2007 est.)

[muokkaa] Katso myös

• Luk thung

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Royal Thai Embassy, Helsinki - Royal Thai Embassy, Helsinki
• Tourism Authority of Thailand - Tervetuloa TAT'n nettisivuille
• Thaimaahan.fi - Tietoa Thaimaahan matkaaville
• Tietoa Thaimaasta ja maan eri osista - Suomenkieliset matkailusivustot
• Suomi-Thaimaa klubi - Thaimaa sivusto Suomalaisille
• Royal Thai Government - Hallituksen viralliset sivustot
• Thai National Assembly - Parlamentin viralliset sivustot
• Tourism Authority of Thailand - Viralliset turismisivustot
• Suomen suurlähetystö Bangkok
• Suomen ulkoasianministeriön Thaimaa sivut, mm. ajankohtaista tietoa ja matkustustiedotteet
• Federal Research Division, Library of Congress, A Country Study: ThailandKongressin kirjaston selonteko Thaimaasta (englanniksi)