Kommunismi
Wikipedia
|
Kommunismi
 Käsitteitä
Suuntaukset
Internationaalit
Huomattavia kommunisteja
Aiheeseen liittyvää
Kommunismi Suomessa
|
Kommunismi viittaa tietynlaiseen taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen järjestelmään sekä näitä järjestelmiä kannattavaan aatejärjestelmään. Kommunismi tavoittelee ihanteensa mukaista yhteiskuntaa, joka on luokaton, tasa-arvoinen ja tuotantovälineiden, kuten tehtaiden ja maatilojen, yhteisomistukseen perustuva. Kommunismin kannattajat näkevät aatteensa usein sosialismia seuraavana yhteiskuntamuotona. Kommunistien haaveilemassa yhteiskunta-utopiassa ihmisillä olisi ihanteen mukaan todellinen vapaus toteuttaa taipumuksiaan ja saada tarpeensa tyydytetyksi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kommunistinen järjestelmä
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Yhteiskunnallisena tai taloudellisena järjestelmänä kommunismi olisi tasa-arvoinen yhteiskunta, jossa ei olisi valtiojärjestelmää, tuotantovälineiden yksityisomistusta ja yhteiskuntaluokkia. Yhteisö omistaisi tuotantovälineet yhteisesti ja päättäisi niiden käytöstä. Kaikilla ihmisillä olisi tasa-arvoinen asema ja oikeudet. Köyhyyden ja kapitalismin ongelmien katsotaan poistuvan, kun voimavarat kohdistetaan työntekijöiden itsensä hallitsemina yhteiseksi hyväksi.
Joidenkin tulkintojen mukaan kommunistista valtiota ei ole, sillä kommunismissa ei ole valtiota.
Teorian mukaan kommunismiin siirtyvässä yhteiskunnassa välivaiheena on sosialismi, jossa vain tuotantovälineet ovat yhteisomistuksessa[1]. Vasta tämän välivaiheen läpikäyminen mahdollistaisi siirtymisen aitoon kommunismiin.
Oleellista on kuitenkin, että kommunismi on luokaton yhteiskunta. Tähän perustuu myös niin sanottu alkukristillinen kommunismi.
[muokkaa] Kommunistinen aate
Poliittisena aatesuuntana kommunismi (latinan kielen sanasta communis, yhteinen) eriytyi 1800-luvulla syntyneestä sosialismista ja kehittyi laajaulotteiseksi poliittiseksi aatteeksi. Sosialismin perusajatus oli yksityisten omistamien tuotantovälineiden yhteiskunnallistaminen, ja se muovautui Karl Marxin ja Friedrich Engelsin vaikutuksesta laajaksi kokoelmaksi oppeja. Kommunismin eri suuntauksia edustavat (esimerkiksi) anarkokommunismi, marxismi-leninismi, maolaisuus ja trotskilaisuus.
Kommunisteilla tarkoitetaan nykyään usein vuonna 1917 syntyneen Neuvosto-Venäjän ja Leninin yhteiskunnallisia periaatteita arvostavia vasemmistolaisia, vaikka myöhempi Neuvostoliitto ei toteuttanut kommunistista yhteiskuntajärjestelmää.
[muokkaa] Kommunismi Suomessa
Sosialismi saapui Suomeen 1800-luvun loppuvuosina, syrjäyttäen käytännössä kokonaan aluillaan olleen wrightiläisen työväenliikkeen. Suomen työväenpuolue perustettiin 1899. Puolueen nimi vaihdettiin Suomen Sosialidemokraattiseksi Puolueeksi vuonna 1903. Samalla se omaksui marxilaisen ohjelman. SDP nousi vuoden 1905 suurlakon myötä Suomen suurimmaksi joukkojärjestöksi ja myös 1906 perustetun eduskunnan suurimmaksi puolueeksi.
SDP:n sisällä heti vuosisadan alkuvuosina alkanut keskustelu sosialismiin siirtymisen tavasta sai uutta virtaa, kun vuoden 1916 eduskuntavaaleissa sosialidemokraatit saivat eduskuntaan ehdottoman enemmistön. Kesällä 1917 eduskunnan hajotuksen jälkeen pidetyissä vaaleissa puolue kuitenkin menetti enemmistönsä. Enemmistön mentyä puolueen johto joutui muutoinkin kiristyneessä sisäpoliittisessa tilanteessa taipumaan välittömästi vallankumouksella sosialismiin siirtymistä vaatineiden edessä, ja vuoden 1918 alussa Suomi ajautui sisällissotaan. Sota päättyi vallankumouksellisten tappioon ja sen johtomiehet pakenivat Venäjälle. Maltillinen, sotaan osallistumisesta pidättäytynyt vähemmistö nousi sosialidemokraattisen liikkeen johtoon ja ohjasi puoluetta yhteistyötä korostavalle, revisionistiselle linjalle. Pakolaiset puolestaan perustivat Moskovassa 1918 Suomen kommunistisen puolueen, joka julistettiin välittömästi Suomessa laittomaksi.
SKP aloitti maanalaisen toiminnan, vaikka olosuhteet uudelle vallankumoukselle olivat käytännössä olemattomat. Kommunistit perustivat peitejärjestökseen Suomen sosialistisen työväenpuolueen, joka osallistui vuoden 1922 eduskuntavaaleihin. Pian niiden jälkeen puolue kuitenkin lakkautettiin ja sen eduskuntaryhmä sekä puoluekoneisto pidätettiin. Tilalle perustettu Suomen työväen ja pienviljelijäin vaalijärjestö sai toimia vuoteen 1930 asti, kunnes Lapuan liikkeen väkisin läpirunnomat niin sanotut kommunistilait tekivät kommunistien laillisesta järjestötoiminnasta käytännössä mahdotonta.
Kommunistien maanalainen toiminta Suomessa romahti Etsivän Keskuspoliisin saadessa vuonna 1928 käsiinsä SKP:n maanalaisesta organisaatiosta vastanneen Jalmari Rasin, joka kuulusteluissa lopulta paljasti käytännössä puolueen koko toimivan johdon, niin sanotun Suomen byroon. Samanaikaisesti kommunistien ja sellaisiksi epäiltyjen vainot kiihtyivät. Etsivä keskuspoliisi, sittemmin Valtiollinen poliisi vangitsi ja pahoinpiteli epäiltyjä ilman oikeudenkäyntejä. Monet tuomittiin eri mittaisiin vankeusrangaistuksiin syytettynä valtiopetoksesta. Lapuanliike ja muut oikeistoaktivistit puolestaan vainosivat valtiovallan epävirallisesti hyväksymänä koko vasemmistokenttää, järjestäen useita muilutuksia eli kyydityksiä ja pahoinpitelyjä, ja pakottaen uhkailuila vaaleilla valittuja kunnanvaltuustojen jäseniä eroamaan. Muilutusten yhteydessä neljä kommunistiksi miellettyä surmattiin.
SKP:n julkinen kuva kärsi pahasti Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen 1939 ja asetettua SKP:n johtajan Otto Wille Kuusisen niin sanotun Terijoen hallituksen johtoon. Talvi- ja jatkosodan aikana tunnettuja kommunisteja laitettiin turvasäilöön määräämättömiksi ajoiksi.
Vuonna 1944 solmitun Moskovan välirauhan myötä SKP sai lailliset toimintaoikeudet. Suomen valtiollisen poliisin ja Stalinin vainot olivat kuitenkin harventaneet kommunistien rivejä huomattavasti. Kommunistit katsoivat hyväksi liittoutua muiden vasemmistososialististen voimien kanssa Suomen Kansan Demokraattiseen Liittoon. Vastaperustettu SKDL nousi välittömästi Maalaisliiton ja SDP:n rinnalle. Moskovasta käsin varmistettiin, että valta SKDL:n sisällä säilyi SKP:n keskuskomitealla.
Maalaisliitto ja SDP huolehtivat siitä, ettei kansandemokraatteja laskettu hallitusvastuuseen vuoden 1948 jälkeen lähes kahteen vuosikymmeneen. SKDL säilytti oppositioaikana asemansa kolmen suuren joukossa ja se nousi esimerkiksi eduskuntavaaleissa 1958 suurimmaksi puolueeksi. Esimerkiksi maaseudun autioituminen vei siltä kuitenkin yhden tärkeän kannattajaryhmän, kun niin sanotun korpikommunismin vahvat kannatusalueet tyhjenivät väestöstä.
SKP:n 1960-luvun puolivälissä alkanut sisäinen hajaannus toi kommunistien politiikkaan oman lisämausteensa pariksi vuosikymmeneksi. Edustajakokouksessa 1966 syrjäytetyn vanhan johdon ympärille aluksi muodostunut puolueoppositio nosti omaa profiiliaan varsinkin Tšekkoslovakian miehityksen 1968 myötä. SKP ja SKDL tuomitsivat tapahtuneen, mutta oppositio veti omaa linjaansa ja asettui varauksetta Varsovan liiton toimenpiteiden puolelle. Uskollisuus Neuvostoliiton johtamaa kansainvälistä kommunistista liikettä kohtaan muodosti opposition aatteellisen perustan.
1970-luvun alussa suomalainen nuoriso löysi kommunismin ja varsinkin SKP:n oppositio sai runsaasti tuoretta voimaa riveihinsä. Tästä lähtien tiukan brežneviläinen oppositio opittiin tuntemaan tiedotusvälineissä taistolaisina, joista näkyvän osan muodostivat nuoret opiskelijat ja kulttuurityöntekijät. Enemmistö SKP:ssä säilyi kuitenkin 1960-luvulla uudistajina johtoon valituilla. Aatteellisesti enemmistö oli lähellä niin sanottua eurokommunismia, joskin eurokommunisteiksi julkisesti tunnustautuneet olivat harvassa.
1980-luku oli kommunistisen liikkeen kannatuksen laskun aikaa Suomessakin. Suurelta osin NKP:n painostuksesta yhdessä pysynyt SKP hajosi lopullisesti kahtia ja hajoaminen tuntui välittömästi esimerkiksi vaalimenestyksessä. Erotettu vähemmistö muodosti Suomen kommunistisen puolueen (yhtenäisyys) (SKPy) 1986 ja, SKDL:n kilpailijaksi, Demokraattisen vaihtoehdon (Deva).
SKP lakkautettiin vuonna 1990 puolueen mentyä vararikkoon 1980-luvun lopun pörssiseikkailujen seurauksena. SKP:n lisäksi sotkuissa hävitettiin vuosikymmenien aikana hankittu niin sanottu punapääoma. Puolueen kaaderit olivat tämän jälkeen perustamassa Vasemmistoliittoa, johon tuli mukaan myös pääosa SKP:n entisestä vähemmistöstä. Vasemmistoliiton virallisissa asiakirjoissa ei puhuta kommunismista tai sosialismista, sillä puolue on perustamisestaan lähtien tarkoituksellisesti tehnyt eroa näihin käsitteisiin.
Nykyään Suomessa toimii kaksi rekisteröitynyttä kommunistista puoluetta. Vanhempi näistä on Rauhan ja sosialismin puolesta – Kommunistinen työväenpuolue (KTP), jonka perustivat alkuvuodesta 1988, SKPy:n johdon kanssa aiemmin erimielisyyksiin ajautuneet, kovan linjan marxilais-leniniläiset. Vuonna 1997 rekisteröitiin puolestaan Suomen kommunistinen puolue (SKP), joka on "tuhansilla jäsenillään" puolueista suurempi. "Uusi SKP" rakennettiin 1990-luvun puolivälissä Yrjö Hakasen johtaman SKPy:n pohjalle. Puolueiden lisäksi maassa toimivat, KTP:stä 2002 erotettujen, Kommunistien liitto sekä trotskilaiset Sosialistiliitto (SL) ja Marxilainen työväenliitto (MTL).
[muokkaa] Kommunistipuolueiden hallitsemia valtioita
[muokkaa] Nykyisiä valtioita
- Kiinan kansantasavalta
- Korean demokraattinen kansantasavalta (eli Pohjois-Korea)
- Kuuban tasavalta
- Laosin demokraattinen kansantasavalta
- Vietnamin sosialistinen tasavalta
[muokkaa] Nykyisiä valtioita, jotka olivat aiemmin kommunistisen puolueen alaisuudessa
- Albania
- Angola
- Bulgaria
- Kambodza
- Kongon tasavalta (eli Brazzavillen Kongo)
- Mongolia
- Puola
- Romania
- Unkari
[muokkaa] Hajonneita kommunistivaltioita
[muokkaa] Yhdistyneitä valtioita
- Saksan demokraattinen tasavalta (eli Itä-Saksa)
- Jemenin kansantasavalta (eli Etelä-Jemen)
[muokkaa] Katso myös
- Anarkismi
- Antikommunismi
- Kommunistisen puolueen manifesti
- Kommunistiset puolueet
- Kommunistiset symbolit
- Kommuuni
- Sosialismi
- Dialektiikka
- Dialektinen materialismi
- Historiallinen materialismi
- Eurokommunismi
- Kristillinen kommunismi
- Islamilainen kommunismi
[muokkaa] Kommunismin alalajeja
Luokittelu alalajeihin on tulkinnanvaraista. Etenkin juche ja stalinismi liitetään yleisesti kommunismiin mutta aatehistoriallisesti tarkasteltaessa löydetään keskeisissä asioissa niin merkittäviä erottavia tekijöitä, että luokittelu tällä tavalla on kyseenalaista.
- Anarkokommunismi
- Marxismi
- Työläiskommunismi (Worker-Communism)
- Vasemmistokommunismi (Left Communism)
- Uskonnollinen kommunismi
[muokkaa] Viitteet
[muokkaa] Aiheesta muualla
