Kirgisian tasavalta eli Kirgisia, aiemmin Kirgistan (kirgiisiksi: Кыргызстан; Kyrgyzstan, joskus myös Kirgisistan) on sisämaavaltio Keski-Aasiassa. Sen rajanaapurit ovat Kiinan kansantasavalta, Kazakstan, Tadžikistan ja Uzbekistan.

Sisällysluettelo

1 Historia
2 Politiikka
3 Osat
4 Maantiede
5 Talous
6 Väestöjakauma
7 Kulttuuri
8 Merkittävimmät luonnonvarat
9 Merkittävimmät vientituotteet
10 Lähteitä

[muokkaa] Historia

Kirgiisit saapuivat Keski-Aasiaan 900–1200-luvuilla Jenisein alueelta Keski-Siperiasta ja asuttivat 1685 nykyisen Kirgisian alueen. Alueen valloitti mongolikansa oiratit vuosisatojen turkkilaisvallan jälkeen. Vuonna 1758 Kiinan mantšut löivät oiratit ja kirgiiseistä tuli nimellisesti Kiinan keisarin alamaisia. 1800-luvun alussa Kirgisiasta tuli uzbekkien Kokandin kaanikunnan alainen.

Kirgisia liitettiin Venäjän keisarikuntaan vuonna 1876 sen valloittaessa Kokandin.

Vuosina 1916–1917 monet kirgiisit pyrkivät Kiinan rajan yli Venäjän kukistaessa kapinan Keski-Aasiassa ja Venäjän sisällissodan aikana. 1920- ja 1930-lukujen maauudistus ja kollektivisointi valtion maatiloiksi tuhosivat perinteisen paimentolaiselämän. Kirgiisit asettuivat ensimmäistä kertaa paikoilleen ja kansaa alettiin kouluttaa. Vuonna 1921 alueesta tuli osa Turkestanin autonomista neuvostotasavaltaa ja vuonna 1936 Kirgiisien sosialistinen neuvostotasavalta.

Neuvostoliiton uudistusten myötä maan nimi muutettiin 1991 Kirgistanin (Kyrgystanin) tasavallaksi ja uudelleen 1993 Kirgisian tasavallaksi (Kyrgyzin tasavalta). Kirgiisien tiedeakatemian johtaja Askar Akajev valittiin 1990 maan presidentiksi kompromissiehdokkaana.

Maaliskuussa 1991 88,7 % kirgisialaisista äänesti Neuvostoliitossa pysymisen puolesta. Neuvostoliiton vallankaappauksen jälkeen elokuussa 1991 presidentti Askar Akajev ja varapresidentti German Kuznetsov kuitenkin erosivat kommunistisesta puolueesta, jonka koko johto erosi, ja korkein neuvosto julisti tasavallan itsenäiseksi. Akajev valittiin presidentiksi ilman vastaehdokkaita lokakuussa 1991 ja uudelleen 1995.

Ensimmäisinä itsenäisyysvuosina presidentti Akajev tuki talouden vapauttamista ja sai kansainvälistäkin tunnustusta. Talousuudistusten tarvoitteena oli tehdä maasta "Keski-Aasian Sveitsi." Maan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeiset talousvaikeudet eivät ole kuitenkaan merkittävästi helpottaneet. Kirgisia liittyi Itsenäisten valtioiden yhteisöön ja YK:hon 1992.

[muokkaa] Presidentinvalta vakiintuu

Akajevin valta sai huolestuttavia piirteitä 1990-luvun edetessä. Lehtimiehiä ja oppositiopoliitikkoja alettiin vangita. Vuonna 1993 korruptioepäily aiheuttivat suuren skandaalin, josta johtuen varapresidentti Feliks Kulov erosi joulukuussa. Presidentti sai jatkaa kauttaan kansanäänestyksen jälkeen. Perustuslakiuudistus epäonnistui 1994 ja presidenttiä syytettiin vallan haalimisesta itselleen. Hän vastasi syyttäen kommunistipuoluetta lain voimaantulon estämisestä. Uudistukset saatiin viimein voimaan lokakuussa 1994 kansanäänestyksen jälkeen ja ensimmäiset vapaat vaalit saatiin järjestettyä helmikuussa 1995. Suurin osa kaksikamarisen parlamentin, Jogorku Keneshin paikoista meni puolueiden ulkopuolisille ehdokkaille. Uuden perustuslain voimaansaamisen jälkeen uudet parlamenttivaalit järjestettiin 1996. Perustuslaillinen oikeus tuomitsi heinäkuussa 1998, että Akajev voi pyrkiä vielä kolmannelle kaudelle.

Vuonna 1998 äänestettiin jälleen perustuslain lisäyksistä ja helmikuussa ja maaliskuussa 2000 kaksi parlamenttivaalien kierrosta. Ulkomaisten tarkkailijoiden mukaan vaaleja ei voity pitää vapaina tai oikeudenmukaisina.

Kirgisia liittyi joulukuussa 1998 ensimmäisenä entisenä neuvostotasavaltana WTO:hon. Elo–syyskuussa 1999 islamilaiset militantit kaappasivat lukuisia panttivankeja ja valtasivat kyliä Tadžikistanin rajalla. Taistelut jatkuivat elokuussa 2000. Kirgisialle järjestyksen ylläpito ja ääriliikkeiden vastainen toiminta oli tärkeää, ja se liittyi vuonna 2001 pian World Trade Centerin syyskuun iskujen jälkeen Yhdysvaltain rinnalle terrorismin vastaiseen sotaan tarjoamalla Yhdysvaltain käyttöön lentotukikohdan.

[muokkaa] Oppositio voimistuu

Akajev valittiin uudelleen viisivuotiskaudelle marraskuussa 2000. Tammikuussa 2002 opposition johtava edustaja Azimbek Beknazarov vangittiin, mikä johti mellakoihin ja poliisi ampui viisi hänen vapauttamistaan vaatinutta mielenosoittajaa Jalal-Abadissa maaliskuussa 2002.

Opposition Feliks Kulov tuomittiin toukokuussa 2002 kymmeneksi vuodeksi vankeuteen virka-aseman väärinkäytöksistä. Pääministeri Kurmanbek Bakijev joutui eroamaan mellakoiden kuolonuhrien vuoksi, jonka jälkeen pääministerinä toimi Nikolai Tanajev. Marraskuussa 2002 oppositio ilmoitti marssivansa pääkaupunkiin ja vaativansa presidentin eroa, jolloin poliisi pidätti suuren joukon mielenosoittajia. Presidentti Akajev aloitti perustuslain uudistuksen, joka sisälsi laajan avoimen osallistumisen yhteiskunnan toimiin. Uudistettu perustuslaki hyväksyttiin helmikuussa 2003 kansanäänestyksessä.

Kesäkuussa 2003 parlamentin alahuone myönsi presidentti Akajeville ja kahdelle muulle neuvostoajan johtajalle immuniteetin syytteitä vastaan, minkä toivottiin johtavan Akajevin luopumiseen vallasta. Oppositio ilmoitti muodostavansa liiton hallituspuolueita vastaan vuoden 2005 vaaleissa.

[muokkaa] Tulppaanivallankumouksen jälkeen

Helmi–maaliskuun 2005 parlamenttivaalien jälkeen Kirgisia oli poliittisesti sekasorron vallassa. Kansainvälisten vaalitarkkailijoiden moittimat vaalit aiheuttivat suurta eripuraa. Maaliskuun lopulla oppositio järjesti suuren protestin, joka päättyi lopulta 24. maaliskuuta presidentin palatsin valtaamiseen. Maan korkein oikeus mitätöi vaalitulokset palauttaen vanhan parlamentin väliaikaisesti valtaan. Presidentti Akajev pakeni maasta, ja parlamentti nimitti väliaikaiseksi presidentiksi Kurmanbek Bakijevin. Heinäkuussa järjestettiin uudet vaalit, jotka Bakijev voitti ylivoimaisella (88,9 %) äänten enemmistöllä. Vankilasta vapautettu Feliks Kulov palasi pääministeriksi ja Akajevin vastaisen opposition johtohahmo Azimbek Beknazarov nimitettiin oikeusministeriksi. Beknazarovin ura jäi lyhytaikaiseksi kun hänet erotettiin syyskuussa 2005.

Maaliskuussa 2006 puolestaan Bakijevia vastaan osoitettiin mieltä, koska hän ei toteuttanut lupaamaansa perustuslain uudistusta ja vallan siirtoa presidentiltä parlamentille.^[1] Painostuksen alla parlamentti muutti perustuslakia marraskuussa 2006 antaen parlamentille laajemmat valtaoikeudet. Kuitenkin seuraavassa kuussa perustuslakia muutettiin uudelleen presidentin hyväksi. Syyskuussa 2007 perustuslaillinen oikeus tuomitsi kuitenkin perustuslain muutokset laittomiksi ja mitättömiksi sillä perusteella että perustuslainmuutos vaatii kansanäänestyksen.^[2]

Bakijev nimitti Feliks Kulovin uudelleen pääministeriksi, mutta parlamentti ei hyväksynyt häntä ja häntä seurasi lyhytaikainen virkaatekevä pääministeri Azim Isabekov ja maaliskuussa 2007 opposition edustaja Almazbek Atambajev.

21. lokakuuta 2007 järjestettiin kansanäänestys, jossa 75 % äänestäneistä antoi tukensa presidentin ehdottamille muutoksille perustuslakiin. Niiden mukaan parlamentin valta kasvaa ja vaalit muuttuvat henkilövaalista listavaaliksi. Uudistuksen jälkeen presidentti hajotti parlamentin.^[3]

Joulukuussa 2007 järjestetyissä ennenaikaisissa parlamenttivaaleissa murskavoiton otti presidentin perustama Ak Zhol -puolue, joka sai 71 90:sta paikasta. Maltilliset sosiaalidemokraatit ja kommunistit saivat 11 ja 8 paikkaa. Suurin oppositiopuolue Ata Meken ei saanut yhtään paikkaa vaikka saikin 8,7 % äänistä. Vaali joutui ETYJ:in vaalitarkkailijoiden arvostelun kohteeksi.^[4]^[5] Bakijev nimitti uudeksi pääministeriksi entisen energianministerin Igor Tšudinovin.^[6]

[muokkaa] Politiikka

Vuoden 1993 perustuslaki määrittelee Kirgisian demokraattiseksi tasavallaksi.

Parlamentti on vuoden 2005 vaalien jälkeen yksikamarinen Myizam Chygaruu Jyiyny ja siinä on 75 edustajaa, jotka valitaan viisivuotiskausille yhden edustajan vaalipiireistä. Vuoden 2005 vaaleissa parlamentti sai tiedotusvälineiden mukaan kuusi paikkaa. ETYJ lähetti maahan 60 vaalitarkkailijaa, ja sen mukaan vaalissa oli "huomattavia puutteita." Heinäkuussa 2005 presidentiksi valittu Kurmanbek Bakijev sai 88,9 % äänistä.

Aiemmin parlamentissa eli korkeimmassa neuvostossa Joghorku Keneš oli kaksi kamaria, alahuoneessa eli kansanedustajien kokouksessa 70 paikkaa ja lakiasäätävästä kokouksessa 35 paikkaa.

Kirgisia kuuluu Shanghain yhteistyöjärjestöön ja CSTO:hon. Kirgisia vahvisti rajasopimuksen Kiinan kanssa 2002. Maassa on Yhdysvaltain ja NATO:n kansainvälisen terrorismin vastaisen liittouman lentotukikohta Manasissa noin 20 km pääkaupungista. Se perustettiin vuonna 2001 pian World Trade Centerin iskujen jälkeen. Venäjän puolestaan avasi tukikohdan Kantiin lokakuussa 2003 osana Kollektiivista nopean toiminnan joukkoa^[7]^[8]. Venäjä on myös vuokrannut entisen neuvostolaivaston tutkimuslaitoksen läheltä Karakolia Issyk Kulin itärannalta.

[muokkaa] Osat

Kirgisian kartta (1996)

Kirgisiassa on 7 aluetta (oblastia) ja kaksi hallinnollisesti alueisiin rinnastettavaa kaupunkia (šaar):

Biškek (kaupunki, šaar)
Batkenin alue
Tšuin alue (pääkaupunki Tokmok)
Jalal-Abadin alue
Narynin alue
Ošin alue
Oš (kaupunki, šaar)
Talasin alue
Issyk-Kulin alue/Ysyk Kölin alue (Karakol, entinen Prževalsk)

[muokkaa] Maantiede

Kirgisian kartta

Kirgisian ilmasto vaihtelee kuivasta mannerilmastosta kylmään vuoristoilmastoon ja subtrooppiseen eteläosissa.

Tienšanin vuoristo ulottuu koko maahan. Korkein kohta: Jengish Tšokusu (entinen Pik Pobedy) 7 439 m. Kiinan ja Kirgisian rajalla on 3752 m:n korkeudessa Torugartin sola, jonne rakennetaan Kiinan ja Kirgisian yhdistävää rautatietä. Vuoristojen vedet ovat vesivoiman lähde. Viljelymaata on 7 % pinta-alasta, laitumia 44 % ja metsiä 4 %. Kirgisiassa on maailman suurin luonnonvarainen pähkinäpuumetsä.

Satelliittikuva Kirgisiasta

Issyk Kul on 182 km pitkä järvi, joka oli neuvostoaikana suosittu lomanviettokohde. Järvi sijaitsee 1620 m:n korkeudessa ja on 702 m syvä.

[muokkaa] Talous

Kirgisian talous perustuu pääasiassa maanviljelyyn, josta saadaan 40% BKT:sta ja jossa työskentelee puolet työvoimasta. Tärkein maataloustuote on puuvilla. Teollisuustuotteita ovat kulta, elohopea, uraani ja sähkö. Talousuudistuksissa Kirgisia oli neuvostomaiden etulinjassa. Talousromahdus Neuvostoliiton hajotessa oli syvä, mutta vuoteen 1995 mennessä maan vienti alkoi kasvaa ja inflaatio putosi 88 %:sta 1994 15 %:iin 1997. Kirgisia liittyi maailman kauppajärjestö WTO:n jäseneksi 20. joulukuuta 1998. Talous on kasvanut joka vuosi sitten 1999.

[muokkaa] Väestöjakauma

Kirgisian väestöstä suurin osa on kirgiisejä, joita on 69,5 prosenttia väestöstä. Huomattavimmat vähemmistöt ovat uzbekit, 14,5 prosenttia, maan eteläosassa ja venäläiset. 9,0 prosenttia, maan pohjoisosassa. Muita pienempiä vähemmistöjä ovat tataarit 1,9 prosenttia, uiguurit 1,1 prosenttia, kazakit 0,7 prosenttia ja ukrainalaiset 0,5 prosenttia. Aikaisemmin huomattava saksalaisvähemmistö (2,4 prosenttia) on nykyisin pääasiassa muuttanut Saksaan.

Kirgistanilaiset ovat yleisesti maallistuneita. Kirgistanin suurimmat uskontosuunnat ovat islam 75% (valtaosa sunnalaisia, tosin islaminusko ei kovinkaan näy päivittäisessä elämässä) ja ortodoksisuus 20%. Joitain vaikutteita ja perinteitä on jäljellä animismista ja buddhalaisuudesta. Neuvostoaikana ateismia edistettiin.

Venäjän kielestä tehtiin virallinen kieli maaliskuussa 1996 alueilla joissa venäläiset ovat enemmistöinä.

[muokkaa] Kulttuuri

Kirgiisien eeppinen runoelma on Manas, joka kertoo Manasista ja hänen jälkeläistensä sodasta uiguureja vastaan 800-luvulla. Runoelma on mainittu jo 1400-luvulla, mutta sitä ei kirjoitettu ylös ennen vuotta 1885.