Turkmenistan

Wikipedia

Turkmenostan Respublikasy Türkmenistan
lippu vaakuna
Valtiomuoto	tasavalta
presidentti	Gurbanguly Berdimuhammedov
Pääkaupunki	Ašgabat (763 537 as.)
Muita kaupunkeja	Tšardžou (232 158 as.), Dašhowuz (209 087 as.)
Pinta-ala  – josta sisävesiä	488 100 km² (sijalla 51) ei merkittävästi
Väkiluku (2002)  – väestötiheys  – väestönkasvu	4 603 244 (sijalla 113) 9,4 / km² 1,81 % (2005)
Viralliset kielet	turkmeeni
Valuutta	manat (TMM)
BKT (2003)  – yhteensä  – per asukas	sijalla 91 27 070 miljoonaa USD 5 700 USD
HDI (2002)	0,752 (sijalla 86)
Elinkeinorakenne	maatalous 28,5 %, palvelut 28,8 %, teollisuus 42,7 % BKT:sta
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC+5 ei käytössä
Itsenäisyys  – Neuvostoliitosta	27. lokakuuta 1991
Lyhenne Maatunnus	TM ajoneuvot: TM lentokoneet: EZ
Kansainvälinen suuntanumero	+993
Motto	ei ole
Kansallislaulu	Garaşsyz, Bitarap, Türkmenistanyň Döwlet Gimni

Turkmenistan ("turkmeenien maa", käytetään joskus epävirallista muotoa Turkmenia) on valtio Keski-Aasiassa. Sen rajanaapurit ovat Afganistan, Iran, Kazakstan ja Uzbekistan. Turkmenistanilla on lisäksi rantaviivaa Kaspianmerelle, muttei suoraa yhteyttä yhteenkään varsinaiseen mereen.

[muokkaa] Historia

Pääartikkeli: Turkmenistanin historia

Turkmenistanista on löydetty hyvin vanhoja merkkejä jokivarsien ja jokisuiston keidasviljelyn kehityksestä, muun muassa Anaun kulttuuri, jonka jälkeen tuli kaupunkimainen, sivilisoitunut tai lähes sivilisoitunut Margianakulttuuri.

Turkmenistan oli 500-luvulla persialaisen hallitsijasuvun alaisuudessa. Islam rantautui maahan 600-luvulla. Itse turkmeenit saapuivat vasta 1000-luvulla. Tšingis-kaani valtasi alueen 1200-luvulla.

Turkmenistan liitettiin Venäjän keisarikuntaan vuosien 1865 ja 1885 välillä, ja siitä tuli neuvostotasavalta 1924. Neuvostoliiton hajotessa Turkmenistan itsenäistyi.

[muokkaa] Politiikka

Itsenäistä Turkmenistania hallitsi yli kaksikymmentä vuotta Saparmurat Nijazov, joka tunnettiin omalaatuisena diktaattorina. Hän aloitti uransa neuvostotasavallan puoluejohtaja 1985 ja oli maan presidentti vuodesta 1991 kuolemaansa 2006 asti. Turkmeenien isän, Türkmenbaşy, arvonimen ottanut Nijazov piti maassa absoluutista valtaa, eikä oppositiota hyväksytty. Presidentin ympärille on luotu henkilökultti, ja hänen kasvonsa löytyvät kaikkialta Turkmenistanista, seteleistä vodkapullojen etiketteihin. Parlamentti julisti hänet 2002 elinikäiseksi presidentiksi. Nijazov kuoli 21. joulukuuta 2006 sydänkohtaukseen nimittämättä itselleen seuraajaa. Perustuslain mukainen presidentin sijainen, Khalk Maskhalatin varapuhemies Ovezgeldy Atajev pidätettiin ja maan väliaikaiseksi presidentiksi nimitettiin varapääministeri Gurbanguly Berdimuhammedow, joka voitti presidentinvaalit helmikuussa 2007.

Turkmenistanissa on kaksi parlamenttia. Korkein valtaelin on kansanneuvosto Khalk Maskhalat, jossa on 2507 jäsentä, jotka edustavat kaikkia maan uskontoja ja alueita. Edustajia ei valita. Sen elinikäisenä puhemiehenä oli presidentti Nijazov. Khalk Maskhalatin lisäksi maassa on vaaleilla valittu 50-jäseninen Mejlis, jonka valta on vähitellen siirtynyt Khalk Maskhalatille. Vaaleilla valitut ehdokkaat kuuluvat Turkmenistanin demokraattiseen puolueeseen.

Maan oppositio on hajanainen ja elää maanpaossa, eikä suurimmalla osalla sen jäsenistä ole Turkmenistanin passeja tai mahdollisuutta saada viisumia ja palata maahan.

[muokkaa] Osat

Turkmenistanin maakunnat

Pääartikkeli: Turkmenistanin osat

Turkmenistan on jaettu viiteen maakuntaan (welayat, mon. welayatlar):

1 Ahalin maakunta Ahal Welayaty (pääkaupunki Ašgabat)
2 Balkanin maakunta Balkan Welayaty (pääkaupunki Nebitdag)
3 Dašhowuzin maakunta Dashhowuz Welayaty (ennen Tashauz, pääkaupunki Dašhowuz)
4 Lebapin maakunta Lebap Welayaty (Turkmenabat, entinen Charjew)
5 Maryn maakunta Mary Welayaty (Mary)

Lisäksi pääkaupunki Ašgabat muodostaa oman hallintoalueensa.

[muokkaa] Maantiede

Turkmenistan satelliittikuvassa

Kara Kumin autiomaa peittää 90 % Turkmenistanista. Maan keskiosia hallitsevat Turanin painauma, ja Garagumin aavikko. Etelärajalla Kopetdagin vuorijono nousee 2912 metrin korkeuteen. Balkanvuoret ja Kugitang maan länsiosissa on toiset merkittävät vuoristot. Suuria jokia ovat Amu-Darja ja Hari Rud.

Ilmasto on subtrooppinen mannerilmasto, jossa sademäärät jäävät vähäisiksi. Talvet ovat leudot ja kuivat, suurin osa sateesta saadaan tammikuun ja toukokuun välillä.

[muokkaa] Talous

Puolet viljelykelpoisesta maasta on varattu puuvillan viljelyyn, jossa Turkmenistan on maailman kymmenenneksi suurin tuottaja. Maalla on myös maailman viidenneksi suurimmat maakaasuvarat ja huomattava öljyvaranto. Vuonna 1994 Venäjä kielsi Turkmenistanin kaasun viemistä maailmanmarkkinoille ja muiden IVY-maiden maksukyvyttömyys johtivat talouden kääntymiseen miinukselle.

Turkmenistan on ottanut varovaisen suhtautumisen talousuudistuksiin, toivoen viennin pitävän yllä sen tehotonta taloutta. Talouden yksityistäminen on kesken. Turkmenistan on kärsinyt kuljetusreittien puutteesta, mutta samalla sen viennin arvo on noussut korkean öljyn hinnan ansiosta.

Presidentti Nijazov on käyttänyt merkittävän osan maan tuloista henkilökulttinsa pönkittämiseen, samalla kun kansa kaupunkien ulkopuolella elää köyhyydessä. Kansalle on luvattu ilmainen vesi, sähkö ja kaasu, mutta katkot ovat yleisiä.

[muokkaa] Väestöjakauma

Turkmeenimies perinteisessä asussa kamelin kanssa. Kuvaaja Sergei Mihailovitš Prokudin-Gorskii, kuva otettu n. 1905–1915

Etniset ryhmät: turkmeenit 77 %, uzbekit 9,2 %, venäläiset 6,7 %, kazakit 2 %, muut 5,1 % (1995)

Turkmeenien osuus väestöstä on kasvanut nopeasti ja samalla venäläisten vähentynyt. Turkmeeneja oli 1989 väestönlaskennassa 72 % ja 2003 93 %. Kesällä 2003 presidentti Nijazov sanoi maassa olevan 109 000 venäläistä, mikä on alle 2 % asukaslukusta.

Uskonnot: islam 89 %, ortodoksisuus 9 %, tuntematon 2 %. Islam ja ortodoksisuus ovat ainoat sallitut uskonnot.

Kielet: turkmeeni 72 %, venäjä 12 %, uzbekki 9 %, muita 7 % (mukaan lukien balotši)

[muokkaa] Kulttuuri

Turkmeenin kieltä on perinteisesti kirjoitettu kyrillisillä tai arabian aakkosilla, mutta viime vuosina siinä on siirrytty laajennettuun latinalaiseen aakkostoon.

Akhal-teke -hevosrotu on Turkmenistanin ylpeys ja kansallinen symboli. Hevonen lähes hävisi Neuvostoliiton aikana, jolloin niitä oli vain 2000 jäljellä. Hevosia käytetään lahjoina diplomaattisissa yhteyksissä ja muutamia on huutokaupattu varojen saamiseksi jalostusohjelmiin.

Turkmenistanissa valmistetuissa itämaisissa matoissa on samanlainen punainen kuvio kuin valtion lipussa.

[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat

• öljy
• maakaasu
• kivihiili
• rikki
• suola

[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Turkmenistan.

• maakaasu
• puuvilla