Ranskan Päiväntasaajan Afrikka

Wikipedia

Ranskan Päiväntasaajan Afrikka (ransk. Afrique-Équatoriale française, AEF) oli Ranskan hallinnassa vuosina 1910–1960 ollut siirtomaa-alue Afrikassa. Se käsitti nykyiset Brazzavillen Kongon, Gabonin, Keski-Afrikan tasavallan ja Tšadin, ja se ulottui Kongojoelta Saharaan. Luoteessa se rajoittui luoteessa suoraan Ranskan Länsi-Afrikkaan.

Ranska valloitti alueen vähitellen 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Alkujaan koko aluetta nimitettiin Ranskan Kongoksi, mutta 15. tammikuuta 1910 se sai nimen Ranskan Päiväntasaajan Afrikka. Samalla se jaettiin hallinnollisesti kolmeen territorioon, jotka olivat Gabon, Keski-Kongo (ransk. Moyen Congo, nyk. Brazzavillen Kongo) ja Oubangui-Chari (nyk. Keski-Afrikan tasavalta). Vuonna 1920 erotettiin Tšad omaksi territoriokseen. Koko siirtomaa-alueen keskushallinto toimi Brazzavillessa.

Toisen maailmansodan aikana alue oli vuodena 1940 elokuusta lähtien Vapaan Ranskan joukkojen hallinnassa. Ranskan neljännen tasavallan aikana (1946–1958) alueella oli omat edustajansa Ranskan parlamentissa.

Vuonna 1958 alueen valtiollisesta asemasta järjestettiin kansanäänestys, jonka tuloksena territoriot saivat autonomian osana Ranskan Unionia. Elokuussa 1960 alueen kaikki neljä territoriota (Kongo, Gabon, Keski-Afrikan tasavalta ja Tšad) itsenäistyivät ja Ranskan Päiväntasaajan Afrikka hajosi.