Maissi
Wikipedia
| Maissi | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Maissipelto | ||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Zea mays L. |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Maissi Wikispeciesissä |
Maissi (Zea mays) on viljelykasvi, joka on alkujaan kotoisin Amerikasta. Se on korkea heinäkasvi, joka on nykyään yksi tärkeimmistä viljelykasveista. Maissi kasvaa yleensä yli 2,5-metriseksi, mutta pituuteen vaikuttavat olosuhteet ja jotkin lajikkeet kasvavat jopa 7 metrin korkuisiksi. Syötäväksi kelpaavat siemeniksi kehittyneet kukinnot, joissa siemenet ovat tasaisissa riveissä. Kehittyneessä kukinnossa on muutamia satoja siemeniä.
Maissin alkuperä on arvoitus. Luonnosta ei löydy yhtään sellaista kasvia, jonka tähkä etäisestikään muistuttaisi maissin tähkää. Maissin alkuperä on sikäli mystinen, että on arvioitu, että maissin tapainen kasvi ei olisi voinut luonnossa menestyäkään, koska sen jyvät eivät voi levitä kauas emokasvista ilman ihmisen apua. Teosinttiä on arveltu yhdeksi maissin kantalajiksi. On arveltu, että risteyttämällä tätä jonkin toisen lajin kanssa Etelä- ja Keski-Amerikan intiaanit olisivat saaneet kehitettyä maissin kantamuodon, jota edelleen paikoin viljellään.
Maissista on myöhemmin kehitetty useita lajikkeita. Ne voidaan jyvän rakenteen ja koostumuksen sekä käyttötavan mukaan jakaa kuuteen päätyyppiin, jotka ovat paukkumaissi, jauhomaissi, kivimaissi, hammasmaissi, sokerimaissi ja vahamaissi. Taloudellisesti tärkein tyyppi on hammasmaissi, jonka jyvät muodoltaan muistuttavat ihmisen poskihampaita. Sokerimaissin jyvät kypsyvät korjattaviksi nopeammin kuin muiden maissityyppien, ja sitä voidaan pienimuotoisesti viljellä sielläkin, missä kasvukausi on lyhyt, kuten Suomessa.
Viljellystä maissista on löydetty todisteista noin 7 000 vuoden taakse. Maissi on intiaanien viljelemä kasvi ja lienee tärkein elintarvike Väli- ja Etelä-Amerikan intiaaneille. Muuhun maailmaan maissi levisi 1400- ja 1500-luvun taitteessa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Viljely
| Suurimmat maissintuottajamaat 2005 (miljoonaa tonnia) |
||
|---|---|---|
| Yhdysvallat | 280 | 40 % |
| Kiina | 131 | 19 % |
| Brasilia | 35 | 5 % |
| Meksiko | 21 | 3 % |
| Argentiina | 20 | 3 % |
| Indonesia | 15 | 2 % |
| Ranska | 13 | 2 % |
| Intia | 12 | 2 % |
| Etelä-Afrikka | 12 | 2 % |
| Italia | 11 | 2 % |
| Maailma yhteensä | 692 | |
Maissia viljellään paljon ympäri maailmaa, ja vuosittain tuotetaan enemmän maissia kuin mitään muuta viljalajia. Maissi ei kestä kylmää, joten lämpimillä alueilla se tulee istuttaa keväällä. Sen juuret eivät tavallisesti yllä kovin syvälle, joten kasvi on riippuvainen mullan kosteudesta. Kuivuudelle maissi on herkimmillään kun kukat ovat valmiita pölytettäviksi. Rehuksi käytettävä maissi korjataan jo kun kasvi on vihreä ja hedelmä raaka. Ihmisravinnoksi käytettävä maissi korjataan lajikkeesta riippuen myöhään kesällä, syksyllä, jopa talvella tai varhain keväällä. Afrikassa kuivuus johtaa säännöllisesti sadon epäonnistumiseen ja ihmisten nälkiintymiseen.
Ennen maissi korjattiin käsin, mutta toisen maailmansodan jälkeen alettiin käyttää leikkuupuimureita. Käsin poimittaessa kasveista otetaan kokonaiset tähkät, joista pitää myöhemmin erotella siemenet. Kokonaisia tähkiä voidaan käyttää karjan rehuna. Myös eräät nykyaikaiset maatilat säilövät niitä ja käsittelevät ne myytäviksi varsinaisen maissikauden ulkopuolella saadakseen parempia hintoja. Maissin korjaamiseen suunniteltu leikkuupuimuri puolestaan suorittaa erottelun automaattisesti.
[muokkaa] Käyttö
Maissia käytetään sekä ihmisten ravintona että kotieläinten, etenkin sikojen rehuna.
Maissista voidaan valmistaa esimerkiksi muovia, kuituja, makeutusaineeksi sopivaa maissisiirappia tai alkoholia. Maissista tislattu alkoholi on perinteinen Bourbon-viskin lähde. Sitä sekoitetaan myös pieniä määriä bensiiniin korkeampien oktaanilukujen saamiseksi, päästöjen vähentämiseksi ja maaöljyn säästämiseksi. Maissin jyvistä puristetaan myös maissiöljyä.
Maissi on monissa maissa ruokavalion perusta. Useissa kulttuureissa siitä valmistetaan paksua puuroa tai polentaa, ja maissi on tortillan ja monen muun meksikolaisen ruuan pääainesosa. Joistakin lajikkeista valmistetaan popcornia. Maissihiutaleet (corn flakes) ovat suosittu aamiaisruoka. Sokerimaissia syödään vihannesten tavoin. Maissia kasvatetaan myös koristekasvina puutarhoissa. Tähän tarkoitukseen käytetään usein värikkäitä muotoja. Lisäksi koristemaissi on usein erittäin suurikokoinen ja sen tähkä voi olla jopa 60 cm:n mittainen.
Eräs varhaisimpia kuvauksia keskiamerikkalaisten intiaanien tavasta käsitellä maissia ja valmistaa tortilloita, löytyy italialaisen Girolamo Benzonin teoksesta La Historia del Mondo Nuovo.
Maissitaikina tunnetaan Meksikossa nimellä nixtamal. Sanan alkuperäinen muoto nahuatliksi on nextamalli, jossa nex tarkoittaa kalkkia tai tuhkaa ja tamalli taikinaa. Nixtamalprosessin keksiminen lisäsi suuresti maissin ravintoarvoa (erityisesti B3-vitamiinin osalta, jota ei ilman tätä käsittelyä juurikaan saa maissista) ja siten auttoi ratkaisevasti mesoamerikkalaisten kulttuurien syntyä. Samalla kun kalkkivedessä liottaminen ja keittäminen pehmittää jyvän kuoren, se myös vaikuttaa edullisesti jyvän karkeaan kuituun ja on tärkeä kalsiumin lähde. Nykyisin saattaa meksikolaisessa pikkukylässä nähdä aamun varhaisina tunteina naisia rientämässä maissitaikina-astiat päänsä päällä. Naiset ovat silloin tulossa molino de nixtamalilta, maissimyllyltä, jossa he ovat käyneet jauhattamassa yön aikana turvonneet maissinjyvät. Viimeinen silaus maissitaikinalle annetaan kotona jauhinkiven päällä mano de metatella, metaten kädellä, pitkänomaisella, sylinterin muotoisella kivellä. Metaten, kolmijalkaisen laavakivestä muotoillun jauhinkiven lähinnä jauhajaa oleva osa on ylempänä sen ulointa osaa. Näin jauhaja voi työskennellä käsivarret suorina ja käyttää apunaan ylävartalonsa painoa ja metaten loivaa luisua.
[muokkaa] Maissi soturien ruokana
On arvioitu, että intiaanien sotajoukkoja ja myöhemmin myös espanjalaisten joukkoja muonittavat tortillerat kykenivät kukin valmistamaan kymmenkunnalle miehelle päivän annoksen tortilloita. Tortilloiden puuttuessa oli mahdollista syödä pinolea, paahdetun maissin jauhoa, jota oli helppo kuljettaa ja syödä sitä veteen sekoitettuna. Veracruzilainen jesuiitta Francisco Javier Clavijero kertoo historiateoksena meksikolaisia ruokia koskevassa luvussa, miten sotaa käyvät intiaanit saattoivat syödä maissinsa.
[muokkaa] Maissin kasvun vahingoittamisesta seurasi ankara rangaistus
Ankarat rangaistukset kohtasivat niitä, jotka uskalsivat vahingoittaa maissin kasvua. Bartolomé de las Casas kertoo:
” Kaksikymmentä vuotta täyttänyt tuomittiin kuolemaan, jos vahingoitti maissin tähkiä. Nuorempi tuomittiin maksamaan tekemänsä vahingon. Se, joka korjasi maissin ennen kuin jyvä oli täysin kehittynyt, tuomittiin kuolemaan.”
[muokkaa] Lähde
- Rousi, A., Auringonkukasta viiniköynnökseen – ravintokasvit, WSOY, Porvoo, WSOY -kirjapainoyksikkö, Porvoo 1997.
- Girolamo benzoni Milanese; Le Historie del Mondo Nuovo.Venezia 1565.
- Flavio Rojas Lima; La cultura del maiz en Guatemala.Guatemala 1988.
- Bernardino de Sahagún; Historia general de las cosas de Nueva España.Mexico 1956.
- Francisco López de Gómara; Historia de la conquista de México.Zaracoza 1552.
