MiG-21

Wikipedia

Puolalainen MiG-21

Koneen mittaristo ja hallintalaitteet

Mikojan-Gurevitš MiG-21 (Микоян и Гуревич МиГ-21), Nato-koodinimellä "Fishbed" ja koulukoneversio "Mongol", on neuvostoliittolainen suihkuhävittäjätyyppi. MiG-21:n prototyyppi Je-2 lensi ensi kerran 1955 ja MiG-21 tuli Neuvostoliiton ilmavoimien palveluskäyttöön 1959. Konetyyppi toimi Varsovan liiton maiden perushävittäjänä 1980-luvulle saakka, kuten myös Neuvostoliiton liittolaismaitten kalustona Lähi-idässä, Aasiassa ja Afrikassa. Se on maailman eniten valmistettu suihkulentokone, arviolta 10 000 - 13 000 kpl.

MiG-21:iä käyttää Romania Baltian ilmavalvontaan Liettuasta käsin.

[muokkaa] Käyttö Suomessa ja lähialueilla

Suomen ilmavoimat hankki ensimmäiset 20 MiG-21F-13 -koneestaan 1963 ja ne olivat käytössä vuoteen 1986. Kymmenen ensimmäisen koneen tunnukset olivat MG-1..10. Pian saapumisen jälkeen koneiden tunnuksissa siirryttiin hajanumerointiin MG-31..35, MG-46..50, MG-61..65 ja 76..80. Tuhoutuneen ja vaurioituneen koneen tilalle saatiin takuun puitteissa vielä kaksi lisäkonetta vuosina 1964-65 (MG-91 ja -92).Tyypin pääkäyttäjä oli Karjalan Lennoston Hävittäjälentolaivue 31 (HävLLv 31). Koneet palvelivat HävLLv 31:n ensimmäisessä lentueessa (1963–1980), Koelentueessa (1962–1985), Hämeen Lennoston HävLLv 11:stä (1966–1972) ja Tiedustelulentolaivueessa (1973–1986). Tiedustelukoneiksi muunnettiin Suomessa yhdeksän konetta 1970-luvun alusta lähtien (MG-32, -35, -47, -49, -50, -61, -63, -65 ja -92). Tyypin viimeinen lento tapahtui MG-33 -koneella Tikkakoskella 17. tammikuuta 1986. Tyypin viimeisen lennon suoritti kapteeni Hannu Vartiainen. Tiedustelulentolaivue operoi vuosina 1973–1986 tyypin valokuvatiedustelumuunnosta ja vuosina 1980-86 myös sen hävittäjäversiota. MIG-21F oli ilmavoimien ensimmäinen kaksinkertaiseen äänennopeuteen pystynyt lentokonetyyppi. Ensimmäinen Suomen ilmavoimien yli kaksinkertaisen äänen nopeuden saavuttanut kone oli MG-32. Koneita tuhoutui lento-onnettomuuksissa 5 kappaletta (MG-62, -63, -64, -79, -80). Käytöstä poiston jälkeen suurin osa MiG-21F-13 -koneista muutettiin "MiG-21BIS valekoneiksi" eli harhautusvalemaaleiksi. Tältä kohtalolta säästyivät lopulta ainoastaan MG-61, MG-78 ja MG-92, jotka varattiin muistomerkiksi ja museotarkoituksiin. Valekoneet romutettiin 1990-luvun lopulla. Vain valekoneet MG-32, -35 ja -77 säästyivät romutukselta museo- ja koulutuskäyttöön.

Ilmavoimilla oli käytössään myös kuusi kaksipaikkaista koulukoneversiota, joista kaksi oli tyyppiä MiG-21U ja neljä MiG-21UM-tyyppiä. MiG-21U koneet (MK-103 ja -104) olivat käytössä vuosina 1965-81 HävLLv 31:ssä. MiG-21UM koneet MK-105 ja -106 saapuivat Suomeen vuonna 1974. MiG-21Um -koneet MK-126 ja MK-143 toimitettiin Suomeen MiG-21BIS hankinnan yhteydessä 1980-luvun alussa. Myös MiG-21UM -koneet palvelivat Hävittäjälentolaivue 31:ssä.

Vuosina 1978–1986 hankittiin vanhentuneiden MIG-21F-13 -koneiden seuraajiksi yhteensä 26 MiG-21BIS-konetta. F-version ollessa ns. päivähävittäjä oli bis-versio ns. jokasäänhävittäjä. Koneista 2 saapui vuonna 1978 (MB-111, MB-114 -> MG-111, MG-114) ja 18 vuonna 1980 (MG-115..118, 120, 122, 124, 125, 127, 129, 130..133, 135, 138..140). Tiedustelulentolaivueen MiG-21F -kaluston korvaajaksi tilattiin vuonna 1984 koneita 6 kappaletta lisää. Koneista 3 toimiettiin vuonna 1985 (MG-119, -128, ja -136) ja 3 vuonna 1986 (MG-121, -123 ja 134). Koneet palvelivat Karjalan Lennoston Hävittäjälentolaivue 31:ssä Rissalassa (1. ja 2. lentueissa) ja Koelentueessa Kuoreveden Hallissa. Kuusi konetta modifioitiin Suomessa valokuvaustiedusteluversioksi vuodesta 1986 alkaen ja nämä koneet siirrettiin Tiedustelulentolaivueelle (TiedLLv) Tikkakoskelle. TiedLLv operoi tyypin valokuvaustiedusteluversiota vuosina 1988–1993. Mm. koneet MG-114 ja MG-129.

MiG-21BIS -koneita tuhoutui erilaisissa lento-onnettomuuksissa 6 kappaletta (MG-115, 117, 120, 122, 128, 139).

MiG-21 oli ja on yhä edelleenkin Suomen ilmavoimien ainoa konetyyppi, joka pystyi ylittämään kaksinkertaisen äänennopeuden.

MiG-21BIS -versiota kehiteltiin ja paranneltiin Suomessa monilta osin. Koneen ohjaamovarustusta länsimaistettiin ja konetyypistä kehitettiin valokuvaustiedusteluversio.

Viimeiset MiG-21BIS ja MiG-21UM -koneet lensivät Rissalassa 7. maaliskuuta 1998 Karjalan Lennoston siirtyessä Boeing F-18C/D Hornet -koneiden käyttäjäksi. Tyypin viimeisen lennon suoritti viimeisen MiG-lentueen päällikkö kapteeni Yrjö "Ylli" Rantamäki MG-138:lla (sn 75084608) joka on näytteillä nykyisin Keski-Suomen ilmailumuseossa Tikkakoskella.

Itämeren piirissä Baltian ilmavalvonnassa Romanian ilmavoimat käyttää MiG-21MF-75 Lancer C -lentokoneita neljän kuukauden valvontavuorollaan Viron, Latvian ja Liettuan ilmavalvontaan 30.10.2007 alkaen.

[muokkaa] Käyttäjämaat

Koneen käyttäjämaat kautta aikain:

[muokkaa] Tekniset tiedot

MiG-21F-13

Kärkiväli: 7,15 m
Pituus: 15,7 m
Tyhjäpaino: 4 980 kg
Suurin lentopaino: 8 315 kg
Suurin kuormituskerroin: +8 G
Moottori: Tumanskij R-11F-300, jonka suurin työntövoima perusmoottorilla on 3 900 kp, minimijälkipoltolla 4 900 kp ja maksimijälkipoltolla 4 900 kp
Suurin nopeus vaakalennossa korkealla on 2,05 Mach ja meren pinnan tasolla 1 200 km/h
Aseistus:
- yksi 30 mm NR-30 tykki
- kaksi R-13-ohjusta (NATOn koodinimi: AA-2 Atoll), jotka ovat infrapunaohjautuvia eli lämpöhakuisia ilmasta-ilmaan ammuttavia ohjuksia
- tai kaksi rakettimakasiinia, joissa on kummassakin 16 kappaletta 57 mm ilmasta maahan ammuttavia raketteja.

MiG-21BIS

Kärkiväli: 7,15 m
Pituus: 15,5 m
Tyhjäpaino: 5 843 kg
Suurin lentopaino: 9 914 kg
Suurin kuormituskerroin: +8,5 G
Moottori: Tumanskij R-25-300, jonka suurin työntövoima perusmoottorilla on 4 100 kp, minimijälkipoltolla 5 300 kp, maksimijälkipoltolla 6 850 kp ja poikkeusteholla 7 100 kp
Lentomatka: 1 225 km ilman lisätankkeja
Suurin nopeus korkealla on 2,05 Mach ja matalalla 1 300km/h.
Aseistus
- yksi 23mm GSh-23L-tykki, jolle on 250 ammusta
- neljä siipiin ripustettavaa R-3S, R-13M tai R-60 -infrapunaohjusta tai R-3R -tutkaohjusta
- kaksi UB-32A ja kaksi UB-16-57 -rakettikaseetia, joissa kussakin 32 ja 16 S-5M tai S-5K -rakettia, yhteensä 96 rakettia

[muokkaa] Museokoneita Suomessa

Kuopion lentoasemalla on muistomerkkinä MiG-21F-13 (MG-61).

MiG-21F-13 Kuopion lentoasemalla

Suomen ilmailumuseon, Vantaalla, pihalla on MiG-21BIS (MG-111) ja "MiG-21BIS valekone MG-127" (oikeasti F-versio MG-77). MiG-21UM (MK-105) ja MiG-21BIS (MG-135) ovat museon varastohallissa.
Keski-Suomen ilmailumuseo ssa ovat MiG-21F-13 (MG-92), MiG-21U (MK-103), MiG-21UM (MK-126), MiG-21BIS (MG-138) ja MiG-21BIS:n (MG-136) nokka. Varastoituna on yksi "MiG-21BIS valekone MG-129" (oikeasti F-versio MG-32).
Karhulan ilmailukerhon lentomuseossa, Kymissä, ovat MiG-21F-13 (MG-78) ja MiG-21BIS (MG-116).
Porissa lentokonemekaanikkokoulutuksen käytössä on MiG-21BIS (MG-114).
Kauhavalla Lentosotakoulussa on varastoituna MiG-21BIS (MG-118).
Kaakkois-Suomen ilmailumuseossa, Lappeenrannassa, on MiG-21BIS (MG-127).
Kuopion lentokonemekaanikkokoulutuksen harjoituskoneena on yksi MiG-21BIS (MG-129). Kone on rullauskelpoinen ja sillä on ajeltu mm. ex-lentäjätapaamisissa.
Menkijärven lentokentällä on yksi MiG-21BIS (MG-130).
Vesivehmaalla Päijät-Hämeen ilmailumuseossa on yksi MiG-21BIS (MG-140).
Muistomerkkeinä sotilastukikohtien alueella ovat MiG-21BIS -koneet MG-119 Rissalassa ja MG-124 sekä MG-131 Hallissa.
Karjalan lennostolla on rekan perävaunuun sijoitettuna ja monissa yleisötapahtumissa kiertänyt MG-134:n ohjaamo.