Erkki Pohjanheimo
Wikipedia
Erkki Pohjanheimo (s. 28. tammikuuta 1942 Multia) on suomalainen TV-tuottaja ja -ohjaaja sekä laulaja
Vuonna 1959 Pohjanheimo osallistui Tampereella laulukilpailuun mutta ei sijoittunut. Tamperelainen orkesterin johtaja Eino Vuori otti kuitenkin hänet solistiksi yhtyeeseensä. Pohjanheimo kiersi tanssipaikkoja taiteilijanimellä Juhani Heimo. Päästyään ylioppilaaksi Tampereen klassillisesta lyseosta 1960 Erkki muutti perheensä kanssa Helsinkiin, kun isäpuoli, näyttelijä Leevi Kuuranne, kiinnitettiin Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatteriin, nykyiseen Helsingin kaupunginteatteriin.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Laulu-ura
Syksyllä 1961 Pohjanheimo osallistui Suosikki-lehden levylaulukilpailuun, voitti sen ja heti sen jälkeen Helsingin Kulttuuritalolla järjestettyyn Iskelmälaulun SM-kilpailuun, jossa hän sijoittui toiseksi. Sen pohjalta hän pääsi helmikuussa 1962 levyttämään singlen "Tuuli vain" / "Kättä vastakkain". Erkki Pohjanheimon läpimurto tapahtui levyllä "Kutsukaa tri Casey" 1963. Vuonna 1963 hän osallistui Pohjoismaiseen laulukilpailuun Kööpenhaminassa ja voitti sen. Kilpailusävelmä oli "If I Loved You" (Hammerstein-Rodgers). Samassa kilpailussa Monica Aspelund tuli toiseksi.
1965 Erkki Pohjanheimo osallistui Rostockin kansainväliseen laulukilpailuun Suomen edustajana yhdessä Katri Helenan kanssa. Pohjanheimo lauloi omat levytyskappaleensa "Lapin taikarummut" ja "Niin paljon kuuluu rakkauteen". Sijoitukset olivat: Katri Helena neljäs (412 p) ja Pohjanheimo viides (410 p). Kilpailun voitti norjalainen Wencke Myhre (528 p).
Vuonna 1964 Jorma Weneskoski otti Pohjanheimon talliinsa, Weneskoski-Tuotantoon, ja oman yhtyeensä solistiksi. Sittemmin Pohjanheimolle koottiin oma tanssiorkesteri, jonka kanssa hän esiintyi tanssipaikoissa ympäri Suomen aina vuoteen 1967 asti. Sen jälkeen laulutoiminta on jatkunut freelancerina.
[muokkaa] Televisiokausi
Vuonna 1961 Erkki Pohjanheimo hyväksyttiin Suomen Television kameramieskurssille, ja hän työskenteli kameramiehenä Yleisradiossa viisi vuotta. Vuodesta 1966 alkaen Pohjanheimo toimi TV1:n Viihdetoimituksessa, ensin ohjaajana ja sittemmin myös toimittajana, tuottajana, käsikirjoittajana sekä 1987-1991 Viihdetoimituksen päällikkönä. Vuosina 1993-1995 Pohjanheimo ja tuottaja-ohjaaja Aarno Cronvall vastasivat TV1:n Kansainvälinen musiikki -toimituksesta. 1997 Erkki Pohjanheimo jätti TV1:n ja perusti oman tuotantoyhtiön, Sunny Notes Oy:n.
Yleisradiossa hän ohjasi ja tuotti lukuisia viihde- ja musiikkiohjelmia sekä draamatuotantoja, joukossa mm. Jatkoaika (1970), Kivenhakkaaja Valperin painajaiset (Yleisradion paras viihdeohjelma 1967), Valmiina...Pyörii! (1967), Hura-huh-hah-hei - tarina pontikasta (1969), Pop Story (1971-1972), Pop Forum (1973), Lauluja sodasta ja sotilaista (1975), Sydämet saata hehkumaan - työväenmusiikkia (1976), Pohjoismaista jazzia (UMO ja pohjoismaisia solisteja, Pohjoisvisio 1987), Eurooppalainen jazzyö - EBU Jazz Night (Eurovisio 1994), Plyysiä ja hyvää musiikkia (Pohjoisvisio, 1974), Akanakanava (1974), Omat jutut (1975-1978), Kullervo (KOM-teatteri / Laura Jäntti,1975), Svejk toisessa maailmansodassa (Lilla Teatern / Ralf Långbacka,1979), Jokaisella on tämänsä - Pentti Saarikoski (KOM-teatteri) / Pekka Milonoff 1989), Blues Lady Daylle (1981), Veikko Lavin itsenäisyyden vuosikymmenet (1981), Canto General - Suuri laulu 1–2 / Mikis Theodorakis (1982), Keskiyön auringon laulufestivaali (Midnight Sun Song Festival) ja Lahden Sävelen konsertit (1986-1996), sekä kansanoopperat Karannut Hevonen (1978) ja Pietarin miilu (1979).
Pohjanheimon ohjelmiin kuuluu myös monia dokumentteja ja henkilökuvia mm. kuvataiteilija Eino Rautaruohosta (1969), säveltäjä Erkki Salmenhaarasta (1966), säveltäjä Einojuhani Rautavaarasta (1966), säveltäjä Valto Laitisesta (1971), oopperalaujaja Matti Salmisesta (1974), King’s Singers -lauluyhtyeestä (King's Singers ja Valkeat yöt) (1994) ja Neuvostoliiton kansantaiteesta (mm. 800 vuotta luomisen riemua (1978), Bandura - Ukrainan laulava puu (1981), Pikku varsan tanssi / Moldavia (1983), Tibiteikka - Uzbekistanin kansantaidetta (1987).
Pohjanheimo ohjasi televisiolle useiden kansainvälisten kuuluisuuksien konsertteja, joukossa Spencer Davis Group (1967), Cilla Black (1970), Benny Goodman (1975), Lionel Hampton (1976), Lena Horne (1978), Sarah Vaughan (1978), Natalie Cole (1990), Montserrat Caballé ja José Carreras (1991).
[muokkaa] Kotimaiset ja ulkomaiset kilpailut
Erkki Pohjanheimo oli monena vuonna mukana tuottamassa ja ohjaamassa euroviisuja sekä toimi Yleisradion edustajana Euroopan yleisradioliiton, EBU:n, kokouksissa ja Eurovision laulukilpailun Suomen tuottajana [1] [2]. Vuonna 1995 Indonesian televisio TVRI kutsui hänet tuottamaan ja suunnittelemaan kansainvälisen, kolmi-iltaisen laulukilpailun, Indonesia International Song Festival’in.
Pohjanheimon ja Vesa Nuotion ohjaama Love... and Marriage sai kunniamaininnan Montreux’n Kultaisen Ruusun viihdeohjelmakilpailussa (Golden Rose Festival) 1971 [3]. Vuonna 1978 Pohjanheimon ja Seppo Seppälän kansanooppera Pietarin miilu voitti Sopotin kansainvälisessä viihdeohjelmakilpailussa toisen palkinnon. Vuonna 1982 Erkki Pohjanheimon ohjaama Mikis Theodorakisin Canto General - Suuri laulu sai Venla-kunniamaininnan. Pohjanheimon, Heikki Seppälän ja Heidi Köngäksen Itsenäisyys ja rock –ohjelma voitti Venla-patsaan 1986. Pohjanheimon tuottaman ja ohjaaman ohjelman Tibiteikka - Uzbekistanin kansantaidetta kuvaus ja äänitys palkittiin kunniamaininnalla Venla-kilpailussa 1987. Sunny Notesin tuottama ja Pohjanheimon ohjaama Jukka Linkola Tentet valittiin ainoana suomalaisena ohjelmana osallistumaan Montreux'n Kultaisen ruusun festivaaliin 1999. Valinnan suoritti kansainvälinen ammattilaisraati.
[muokkaa] Oma yritystoiminta
1997 Erkki Pohjanheimo perusti oman tuotantoyhtiön, Sunny Notes Oy:n. Yhtiön tuotantoja ovat mm. Lasten sairaala -sarja, (TV1 2000-2001), monet Tosi tarinat kuten Elämä asuntovaunussa (TV1 2002), Sadan koiran mies, (TV1 2002), Onnellisten tähtien alla / tekstiilitaiteilija Anu Pylsy (TV1 2003), Seitsemän veljestä / Sarikosken musikaaliset veljekset, (TV12003), Surmanajaja elää / Onni Suuronen (TV1 2004), Tuulimyllyjä päin / havupuu-uutemies Kari Herttua (TV1 2004) sekä Visaa ja raitaa koruiksi / Kauko Raatiniemi (TV1 2005). Sunny Notes on tuottanut myös useita musiikkiohjelmia kuten Pohjolan kyky: Lenni-Kalle Taipale Trio (TV1 1997), Pohjolan kyky: Outi Heiskanen, klarinetti (TV1 1997), Vanessa Mae - pippurinen viulutyttö (TV2 1997), Jukka Linkola Tentet (TV1 1998), Mr. Euroviisu Johnny Logan (TV1 1998), Mikko Kuustosen enkeleitä ja sankareita (TV2 1998), Merikanto-laulukilpailu (MTV3 2001) sekä Eino Grönin (TV2 2004), Kaj Chydeniuksen ( TV2 2004 ja 2007) ja KOM-teatterin juhlakonserttien taltioinnit (nauh. tammikuu 2006, lähetys TV2 2007).
Pohjanheimo on toiminut myös televisioalan kouluttajana mm. Yleisradion ammattiopistossa, Radio- ja televisioinstituutissa (RTI), Tampereen Yliopistossa ja Tampereen ammattikorkeakoulussa. Nykyään hän kouluttaa tv-ohjaajia ja muita tv-alan opiskelijoita Adultan radio- ja televisio-opisto Artossa ja Helsingin Ammattikorkeakoulu Stadiassa. Pohjanheimo on myös opettanut iskelmälaulajien esiintymistaitoja Lavatähti-kursseilla Jyväskylässä (1993-2000) ja Ikaalisten artistikoulutuksessa (Länsi-Pirkanmaan koulutustuskuntayhtymä/Aikuiskoulutus) (2002-2004).
[muokkaa] Perhe-elämä
Erkki Pohjanheimo on naimisissa tv-tuottaja-ohjaaja Mervi Pohjanheimon kanssa. Pohjanheimoilla on kaksi tytärtä: laulaja-laulunopettaja Pauliina Pohjanheimo (Pauliina May), joka työskentelee Hollannissa, ja näyttelijä Petriikka Pohjanheimo.
Erkki Pohjanheimon vanhemmat ovat lentokapteeni Erkki Olavi Pohjanheimo (1917–1943) ja Raili Kuuranne (o.s. Valkola, ent. Pohjanheimo s. 1919). Isän kaaduttua koelentäjänä Tampereella Erkki Pohjanheimon äiti meni naimisiin näyttelijä Leevi Lindströmin (myöh. Leevi Kuuranne) kanssa. Pohjanheimo vietti nuoruutensa siis näyttelijäperheessä. Hänen sisaruksiaan ovat Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön laitoksen johtaja Marja-Liisa Kuuranne (lausuntataiteilija Malla Kuuranne) ja KOM-teatterin käyttöpäällikkö, valaistustaiteilija Jukka Kuuranne.
[muokkaa] Lähteet
- Latva, Tony; Tuunainen, Petri: Iskelmän tähtitaivas: 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27817-3.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Anna Muurinen: Euroviisut - kisastudion käsikirja, s. 62,64-65, Kustannusosakeyhtiö Nemo, 2007
- ↑ Petri Kaivanto - Ari Leskelä: Suomen Euroviisut kautta aikojen, s. 24, 97, 109, F-kustanns Oy, 2007
- ↑ Yleisradion historia 1949 - 1996, osa 2, s. 232 ja osa 3, s. 170, Yleisradio 1996,
