Elisabet I

Wikipedia

Tämä artikkeli käsittelee kuningatarta. Elisabet Tudor oli myös Henrik VII:n tytär.

Elisabet I

Elisabet I:n nimikirjoitus

Englannin kuningashuone
Tudor-suku

Henrik VII

Lapset
Walesin prinssi Arthur
Margareeta Tudor
Henrik VIII
Elisabet Tudor
Maria Tudor
Edmund Tudor, Somersetin herttua
Katariina Tudor
Henrik VIII
Lapset
Henrik, Cornwallin herttua
Maria I
Elisabet I
Edvard VI
Edvard VI
Maria I
Elisabet I

Elisabet I (7. syyskuuta 1533 – 24. maaliskuuta 1603) oli Englannin ja Irlannin kuningatar 17. marraskuuta 1558 lähtien kuolemaansa asti. Elisabet I oli viides ja viimeinen Tudorin suvun monarkki. Hänen valtakautensa ajoittui katolisuuden ja protestanttisuuden välisten kamppailujen aikaan. Elisabet I on yksi Englannin menestyksekkäimmistä monarkeista.

[muokkaa] Varhaiset vuodet

Elisabet I oli ainoa hengissä säilynyt Henrik VIII:n lapsi hänen avioliitostaan Anna Boleynin kanssa. Elisabet I kasvatettiin protestantiksi ja hyvin sivistyneeksi; hän osasi puhua ja kirjoittaa kuutta kieltä, jotka olivat englanti, latina, kreikka, ranska, italia, sekä espanja. Henrik VIII kuoli 1547 ja valtaan nousi tämän protestanttinen poika Edvard VI, joka kuitenkin kuoli jo 1553. Tämän jälkeen valtaan nousi Elisabetin katolinen sisarpuoli Maria, joka aloitti maan uudelleenkatolilaistamisen ja vangitsi Elisabetin vaarallisena kilpailijana Toweriin ja myöhemmin kotiarestiin. Maria, joka luuli olevansa raskaana ja pelkäsi kuolevansa lapsivuoteelle, valitsi kuitenkin lopulta Elisabetin seuraajakseen seuraavaksi lähimmän sukulaisensa Skotlannin Maria Stuartin ohi, koska Elisabeth I valheellisesti näytteli katolisuuteen kääntynyttä.

[muokkaa] Kuningattarena (1558-1603)

Elisabet I:stä voittamattomasta armadasta (kuvassa taustalla) saavutetun voiton kunniaksi maalattu muotokuva, n.1588.

Niinpä Elisabet I:stä tuli Maria I:n kuoltua vuonna 1558 kuningatar. Elisabetin ensimmäinen toimi oli kääntää maa takaisin protestanttiselle uralle Marian katolilaistamistoimien jälkeen. Tässä hän kuitenkin käytti malttia, hän oli uskonnollisesti melko suvaitsevainen. Vuonna 1559 hän antoi tärkeät lait valtion ylivallasta kirkon yli (Supremacy Bill) ja kirkon yhtenäisyydestä (Uniformity Bill).

Protestanttiseksi taas kääntyneen Englannin päävihollisia olivat katoliset Skotlanti, Ranska ja Espanja. Ensin mainittujen uhka lieveni, kun kalvinistinen skottisaarnaaja John Knox sai skotlantilaiset protestantit ajamaan ranskalaiset maasta. Skottien kuningatar Maria Stuart syöstiin vallasta, ja hän pakeni Englantiin. Myöhemmin Elisabet I mestautti Maria Stuartin peläten salaliittoja, joiden tarkoituksena oli tämän nostaminen Elisabetin tilalle.

Kuningatar Elisabetin kolmehahmoinen muotokuva. Kuvassa hän on vasemmalla viiden, keskellä kuuden ja oikealla kolmen vanha.

Espanja oli raivostunut Englannille sen Uudessa Maailmassa toimivien kaappareiden, kuten Francis Draken takia ja koska Englanti tuki Espanjaa vastaan taistelevia protestantteja Hollannissa. Niinpä Espanjan Filip II varusti suuren laivaston, "voittamattoman armadan", johon kuului 130 suurta taistelualusta ja tuhansia sotilaita, tavoitteenaan miehittää Englanti. Onnella ja taidolla englantilaisten onnistui kuitenkin lyödä armada, vaikka se oli määrällisesti ylivoimainen. Filip II varusti vielä uusia armadoita, mutta nekään eivät menestyneet. Voitto merimahtina pidetystä Espanjasta loi maaperää Englannin tulevalle meriherruudelle.

Elisabet tunnetaan "neitsytkuningattarena", joka ei koskaan mennyt naimisiin. Kulttuuri kehittyi Elisabetin kautena, William Shakespeare yhdistetään usein tähän aikaan, vaikka suuri osa hänen tuotannostaan kirjoitettiinkin vasta Jaakko I:n kaudella.