Voittamaton armada

Wikipedia

Voittamaton armada (esp. Grande y Felicísima Armada) oli valtava espanjalainen sotalaivasto, jolle kuningas Filip II antoi tehtäväksi suorittaa maihinnousu Englantiin vuonna 1588. Filipin motiivit olivat sekä uskonnollisia että poliittisia. Hänen tavoitteenaan oli palauttaa katolinen kirkko Englantiin ja samalla tukahduttaa englantilaisten tukema kapina Alankomaissa, joka oli tuohon aikaan osa Espanjaa.

Filipin laivaston oli tarkoitus kuljettaa Parman herttua Alessandro Farnesen johtamat espanjalaisjoukot Alankomaista Englannin kanaalin toiselle puolelle. Armadan koko oli 130 alusta, 2 400 tykkiä ja 30 000 miestä. Sen komentajaksi määrättiin alun perin Espanjan kokenein amiraali, Santa Cruzin markiisi, mutta hän kuoli sairauteen ennen kuin laivasto oli lähtövalmis.

Uudeksi komentajaksi määrättiin Medina-Sidonian herttua Alonso de Guzman el Bueno, jolla ei ollut lainkaan aiempaa kokemusta mereltä. Armada sai vastaansa 197 englantilaisalusta, jotka olivat espanjalaisia pienempiä, mutta myös ketterämpiä ja tulivoimaisempia. Englantilaisten komennossa olivat amiraalit Charles Howard ja Francis Drake.

Armada nosti purjeensa Lissabonista 28. toukokuuta määränpäänään Englannin kanaali. Se joutui kuitenkin huonon sään viivästyttämäksi ja ensimmäiset havainnot siitä saatiin vasta 19. heinäkuuta. Seuraavan viikon aikana käytiin kaksi taistelua Eddystonen ja Portlandin saarien edustalla. Englantilaiset aiheuttivat suuria vahinkoja armadan kömpelöille aluksille.

27. heinäkuuta espanjalaiset vetäytyivät Calais'iin, lähelle Dunkerquessa odottavia Parman herttuan joukkoja. Keskiyöllä 28. heinäkuuta englantilaiset lähettivät kahdeksan polttolaivaa alavirtaan kohti tiiviiseen muodostelmaan ankkuroituneita espanjalaisaluksia. Seurasi paniikki ja espanjalaiset joutuivat irtautuessaan pahasti erilleen toisistaan.

Medina-Sidonian herttua yritti koota joukkonsa lähellä Gravelinesia, mutta englantilaiset hyökkäsivät jälleen 29. heinäkuuta. Espanjalaiset menettivät 11 alusta ja lähes 2 000 miestä ennen kuin molemmilta osapuolilta loppuivat ampumatarvikkeet ja taistelu taukosi. Englantilaisten miestappiot itse taistelussa olivat vain joitain satoja, mutta pian iskenyt lavantautiepidemia surmasi tuhansia. Tietämättä englantilaisten ammuspulasta, Medina-Sidonian herttua määräsi armadan perääntymään koilliseen. Päivää Gravelinesin taistelun jälkeen englantilaiset lähtivät takaa-ajoon pakottaen armadan yhä pohjoisemmaksi. Ampumatarvikkeet osoittautuivat jälleen rajoittavaksi tekijäksi, ja Howard joutui antamaan irtautumiskäskyn Forthinvuonon kohdalla Skotlannin itärannikolla.

Parman herttua oli raivoissaan laivaston menettämisestä ja uhkasi kulkea kuorma- ja tykkiveneillään Kanaalin yli; jotkut historioitsijat^[1] väittävät herttuan lyöneen kuoliaaksi erään kapteeneistaan joka järkevästi huomautti etteivät veneet kestäisi Kanaalin säitä.

Armadan oli palattava Espanjaan kiertämällä Skotlannin ja Irlannin pohjoisrannikon ympäri. Alueella vallinneet voimakkaat syysmyrskyt riepottelivat laivastoa ja aiheuttivat lisää tuhoa. Espanjaan palasi vain 67 alusta ja noin 10 000 miestä. Englannille voitto merkitsi paitsi itsenäisyyden säilymistä, myös mahdollisti suuremman vapauden merellä ja Filip II:n vihollisten tukemisen Alankomaissa ja Ranskassa. Tappio ei ollut kuitenkaan ratkaiseva Espanjan kannalta, vaan se säilytti asemansa Euroopan sotilasmahtina vielä yli 50 vuoden ajan.

[muokkaa] Viitteet