Don Rosa

Wikipedia

Don Rosa
(Keno Don Hugo Rosa)

Suomessa vuonna 1999 vieraileva Don Rosa esittelee Roope Ankan piirtämistä.
Syntynyt	29. kesäkuuta 1951 (ikä 56) Louisville, Kentucky, Yhdysvallat
Kansallisuus	yhdysvaltalainen
Ala	sarjakuvataiteilija
Kuuluisimpia töitä	Aku Ankka -sarjakuvat
Palkinnot	Eisner-palkinto 1997 (Roope Ankan elämä ja teot)

Keno Don Hugo Rosa (taiteilijanimeltään Don Rosa, syntynyt 29. kesäkuuta 1951^[1]) on yhdysvaltalainen sarjakuvataiteilija. Rosa on tunnetuimpia Disneyn sarjakuvamaailman piirtäjiä. Koulutukseltaan Rosa on rakennusinsinööri.^[2]

Rosa on tunnettu yksityiskohtaisesti piirretyistä tarinoistaan ja tarkoista historiallisista viittauksistaan. Hänen historiaan ja mytologiaan kytkeytyviin töihinsä lukeutuu myös Kalevala-aiheinen Aku Ankka -sarjakuva Sammon salaisuus (engl. The Quest for Kalevala), jossa Roope Ankka etsii Sampoa, Kalevalassa esiintynyttä taikaesinettä. Rosan ensimmäinen Aku Ankka -sarjakuvatarina oli Auringon poika (Son of the Sun) vuodelta 1987 ja ensimmäinen Suomessa julkaistu tarina oli Aku Ankka -lehden numerossa 1 vuonna 1990 julkaistu Jos metsään haluat mennä nyt... (Mythological Menagerie).^[3]

Rosa tunnetaan myös Carl Barksin ihailijana ja hänen elämäntyönsä jatkajana. Barksin itsensä väitetään tosin sanoneen, ettei Rosan piirrostyyli sovi Aku Ankka -sarjakuviin, mutta Rosa itse epäilee lausunnon olevan peräisin pikemminkin Barksin managereilta.^[4] Rosa on tehnyt useita jatko-osia Barksin tarinoihin ja luonut 12-osaisen Roope Ankan elämä ja teot -sarjan, joka kertoo Roope Ankan elämän vaiheista Barksin luomien tietojen perusteella. Sarjaa pidetään Rosan tärkeimpänä teoksena ja hänet palkittiinkin siitä Eisner-palkinnolla.^[5]

Ennen Aku Ankka -sarjakuvia Rosa piirsi collegensa lehteen, The Kentucky Kerneliin, The Pertwillaby Papers -nimistä seikkailusarjakuvaa, joka sai jatkoa paikallisessa sanomalehdessä julkaistusta The Adventures of Captain Kentucky -sarjakuvasta.^[6] Monet Disneyn eläinmaailmaan sijoittuvat tarinat ovat olleet uusintoja Rosan vanhoista tarinoista, ja norjalainen kustantamo Gazette Bok julkaisi näistä sarjakuvista The Don Rosa Archives -kokoelman, jota on ollut saatavilla englanninkielisenä myös Suomessa.

Sisällysluettelo 1 Elämänvaiheet 1.1 Lapsuus ja nuoruus 1.2 Ensimmäiset sarjakuvat 1.3 Ensimmäiset Disney-sarjakuvat 2 Ominaispiirteitä 2.1 Piirrostyyli 2.2 Intertekstuaalisuus 2.2.1 Viittaukset Carl Barksin tarinoihin 2.2.2 Viittaukset historiallisiin tapahtumiin 2.2.3 Viittaukset elokuviin 2.3 D.U.C.K.-omistukset 2.4 Piilotetut Mikki Hiiret 3 Tuotanto 3.1 Suomessa julkaistua tuotantoa 3.1.1 Suomalaiset kovakantiset kokoelmat 4 Palkintoja 5 Lähteet 5.1 Yleiset lähteet 5.2 Viitteet 6 Aiheesta muualla

[muokkaa] Elämänvaiheet

[muokkaa] Lapsuus ja nuoruus

Rosan isä Hugo Rosa syntyi Maniagon kylässä lähellä Venetsiaa, mutta muutti vuonna 1917 siirtolaisisänsä Gioachino Rosan mukana Yhdysvaltoihin, jossa Hugo Rosa myös tapasi Rosan äidin, Chilistina Titianon. Yhdysvalloissa Gioachino Rosa perusti rakennusyhtiö Keno Rosa Companyn lempinimensä ’Keno’ mukaan, joka syntyi, kun hänen yhdysvaltalaiset ystävänsä eivät osanneet lausua hänen nimeään. Myöhemmin rakennusyhtiö periytyi Rosan Hugo-isälle.^[5]

Rosa syntyi 29. kesäkuuta vuonna 1951. Hän sai ensimmäisen nimensä isoisänsä lempinimestä ja kolmannen nimensä isältään. Italialaisista sukujuuristaan huolimatta Rosalle ei koskaan opetettu italiaa.^[5] Rosan kerrotaan aloittaneen piirtämisen jo hyvin varhaisessa iässä, jolloin hänen vanhempansa täyttivät piirrosten puhekuplat. Rosa ei omien sanojensa mukaan koskaan varsinaisesti nauttinut piirtämisestä, vaan pikemminkin tarinoiden tekemisestä.^lähde? Niinpä hänen piirroshahmonsa olivatkin aina pitkälle nuoruuteen asti pelkkiä pikku-ukkoja nimeltä Holey ja Joe. Hahmot pysyivät pitkään samanlaisina, sillä niiden tehtävänä oli vain viedä itse tarinaa eteenpäin.

Rosan perheeseen kuului vanhempien lisäksi Rosaa yksitoista vuotta vanhempi isosisko, Diana Rosa, jolta Rosa peri sarjakuvainnostuksensa. Isosiskolla oli suuri kokoelma sarjakuvalehtiä, joista osa oli Dell-kustantamon Disney-lehtiä.^[5] Rosa luki nämä sarjakuvat ja sai näin lukea Carl Barksin tarinoita vuodesta 1949 eteenpäin. Hänestä tuli Barksin ihailija, vaikkei hän tuolloin vielä tuntenutkaan tämän nimeä. Myöhemmin Rosa peri isosiskonsa sarjakuvat, mutta heitti ne hieman yli kymmenvuotiaana oman sarjakuvakokoelmansa mukana pois kahta suosikkiaan lukuun ottamatta. Jälkeenpäin hän hankki tuhansia sarjakuvalehtiä käsittäneeseen kokoelmaansa kaikki hävittämänsä lehdet takaisin, mutta aivan viime vuosina hän on myynyt osan kokoelmastaan tuttavansa kautta pois.

[muokkaa] Ensimmäiset sarjakuvat

Rosa kävi nuoruudessaan muutamia collegen taidehistorian luentoja lukuun ottamatta ainoastaan poikakouluja. Jopa koulutunteina hän piirteli satiirisarjakuvia opetettavista asioista, mutta yhdessäkään koulussa hän ei ottanut taidekursseja. Rosan ollessa collegessa hän piirsi myös pilapiirroksia koulunsa lehteen, Kentucky Kerneliin. Lehti halusi kuitenkin julkaista poliittista satiirisarjakuvaa, minkä vuoksi Rosa tekikin yhden lukukauden ajan päivittäin ilmestynyttä sarjakuvaa nimeltä The Pertwillaby Papers. Myöhemmin sarjan hahmot siirtyivät aarteenmetsästystarinaan nimeltä Lost in (an Alternative Section of) the Andes, jonka juonen pohjalta syntyi myöhemmin myös Rosan ensimmäinen Disney-tarina, Auringon poika.

Valmistuttuaan collegesta vuonna 1973 Rosa meni töihin lattioiden laatoittajaksi isoisänsä perustamaan rakennusyhtiöön, jonka Rosan isä oli perinyt ja joka Rosan itse oli tarkoitus periä. Vapaa-aikanaan hän jatkoi The Pertwillaby Papers -sarjakuvansa piirtämistä The Rocket's Blast Comicollector -fanzinelle, jolle hän piirsi kaiken kaikkiaan kolme tarinaa.

Vuonna 1979 Rosa alkoi tehdä paikalliselle sanomalehdelle lauantaisin ilmestynyttä sunnuntaisarjakuvan kokoista The Adventures of Captain Kentucky -sarjakuvaa, joka kertoi supersankari Captain Kentuckyn seikkailuista. Rosan päätös tehdä The Adventures of Captain Kentuckysta supersankarien kustannuksella irvaileva parodia pohjautui pitkälti siihen tosiasiaan, ettei Rosa koskaan ymmärtänyt yhdysvaltalaisten valtaisaa innostusta supersankareista kertoviin sarjakuviin. Rosa on sanonut, että ainoat supersankarisarjakuvat, joiden lukemisesta hän on nauttinut, olivat 1940-luvun loppupuolella ilmestyneitä Teräsmies-sarjakuvia. Niitä kunnioittaakseen Rosa piirsi Ankka-tarinassaan Musta ritari (The Black Knight) nähdyn oranssihiuksisen ja pisamanaamaisen toimittajan Teräsmies-sarjakuvien Jimmy Olsenin näköiseksi.

Piirrettyään The Advantures of Captain Kentuckya kolmen vuoden ajan ja saatuaan 150 episodia piirretyksi hän lopetti sen tekemisen vähäisen palkan vuoksi. Niinpä hän pakkasi piirustusvälineensä pois, eikä piirtänyt sarjakuvia ollenkaan ennen vuotta 1986.^[5] Samana vuonna hän myi perheen rakennusyrityksen ryhtyäkseen kokopäiväiseksi sarjakuvapiirtäjäksi.^[1]

Vuonna 1980 Rosa oli mennyt naimisiin erityisopettaja Ann Paynen kanssa trooppisella saarella.

[muokkaa] Ensimmäiset Disney-sarjakuvat

1980-luvun puolivälissä Disneyn sarjakuvia julkaissut Western Publishing päätti luopua lisenssistään julkaista Disneyn hahmoja sisältäviä sarjakuvia. Disneyn sarjakuvat eivät olleet Yhdysvalloissa enää suosiossa, joten Disney päätti, ettei sarjakuvien massatuotanto ollut kannattavaa ja vuokrasi lisenssin halvalla kolmen tai neljän arizonalaisen Disney-fanin Gladstone-kustantamolle. Eräänä päivänä vuonna 1986 Rosa näki pienessä sarjakuvaliikkeessä Gladstonen julkaiseman sarjakuvalehden. Rosa innostui tästä heti ja soitti Byron Ericksonille, Gladstonen silloiselle päätoimittajalle, ja ilmoitti, että hänen kohtalonsa oli kirjoittaa ja piirtää Roope Ankka -seikkailu. Jo seuraavana päivänä Rosa alkoi tehdä ensimmäistä Disney-tarinaansa, Auringon poikaa. Rosa oli käyttänyt samaa juonta jo vuonna 1973 ilmestyneessä The Pertwillaby Papers -sarjakuvassaan. Hänellä ei ollut aikomustakaan tehdä Gladstonelle lisää sarjakuvia, mutta kun seikkailu sai Uncle Scrooge -lehdessä ilmestymisensä jälkeen paljon positiivista palautetta ja nimettiin jopa Harvey Awardin ehdokkaaksi parhaasta tarinasta, hän myi isoisänsä perustaman rakennusyhtiön ja ryhtyi täysipäiväiseksi sarjakuvataiteilijaksi.^[5]

[muokkaa] Ominaispiirteitä

[muokkaa] Piirrostyyli

Rosa on tunnettu erityisen tarkasta piirrostyylistään, mikä on harvinaista Disney-sarjakuvissa. Rosa piirtää myös taustoille hyvin paljon yksityiskohtia, joissa on pieniä vitsejä, ja jotka voivat jopa sisältää oman pienen tarinan.

Toisaalta piirrostyyli on eräs Rosan suosion syistä, mutta monet myös kritisoivat sitä. Lukuisat yksityiskohdat lisäävät joidenkin mielestä sarjakuvan mielenkiintoisuutta, mutta toisaalta ne tekevät lukemisen raskaammaksi.

Rosan mukaan hänen omintakeinen piirrostyylinsä johtuu siitä, ettei hän ole koskaan opiskellut piirtämistä, vaan valmistui insinööriksi. Tämän vuoksi hän käyttää apuna piirtämisessä mallineita^[7] ja piirtää jopa Roope Ankan rahasäiliön jokaisen kolikon mallineilla. Piirrosten yksityiskohtaisuus johtuu osittain myös siitä, että Rosa on lukenut paljon esimerkiksi Alex Raymondin Flash Gordonia, MAD-lehden Harvey Kurzmanin ja Will Elderin sekä Will Eisnerin sarjakuvia. Näistä sarjakuvista Rosa sai vaikutteita omaan tyyliinsä.

Koska jutuissa on sovittu määrä sivuja, Rosa piirtää ensin tarinaa lopusta alkuun päin ja sitten siirtyy piirtämään alusta päin jatkaen niin, että molemmat puoliskot yhdistyvät – siten hän pystyy keskittymään paremmin tarinan tärkeimpiin osiin eli alkuun ja loppuun.^[7] Saatuaan piirroksen valmiiksi hän käy katsomassa sitä peilistä, että näkisi paremmin siinä olevat virheet.^[7]

[muokkaa] Intertekstuaalisuus

[muokkaa] Viittaukset Carl Barksin tarinoihin

Koska Rosa varttui lapsuutensa ja nuoruutensa lukemalla Carl Barksin tarinoita, hänestä tuli Barksin suuri ihailija.^[6] Erityisesti ensimmäisissä Disney-sarjakuvissaan Rosa otti mallia Barksin piirroksista ja piirrostyylistä. Jo näissä tarinoissa voi huomata lukuisia viittauksia Barksin klassisiin tarinoihin, kuten Rosan ensimmäisessä Ankka-tarinassa Auringon pojassa (The Son of the Sun) esiintyvät Roope Ankan löytämiin aarteisiin kuuluvat arvoesineet, Barksin klassikkoseikkailussa Kulmikkaat munat (Lost in the Andes) nähdyn vanhan vikunjanmetsästäjän cameo-rooli ja muut vastaavanlaiset yksityiskohdat.^[8]

Rosa on myös tehnyt jatko-osia moniin Barksin kuuluisiin Ankka-tarinoihin, kuten Andien kutsu (Return to Plain Awful) Kulmikkaille munille, Kolumbukset kartat (The Lost Charts of Colombus) Kultaiselle kypärälle (The Golden Helmet) sekä Pako Kielletystä laaksosta (Escape from Forbidden Valley) Kielletylle laaksolle (The Forbidden Valley). Rosan mukaan jatko-osien käsikirjoittamisen suhteen on oltava varovaisia, ettei tarinoihin syntyisi ristiriitoja alkuperäisen tarinan tapahtumien ja hahmojen kanssa; esimerkki tällaisesta virheestä tapahtui Andien kutsussa, jossa Barksin Kulmikkaiden munien vanha vikunjanmetsästäjä nähdään Kulta-Into Piin oppaana, vaikka alkuperäisessä tarinassa hahmo oli likinäköinen. Rosa on myös saanut moitteita jatko-osistaan. Esimerkiksi kun Sankari ylitse muiden (Super Snooper Strikes Again), jonka Rosa teki jatko-osaksi Barksin vitsisarjalle Vahva-Jussi (Super Snooper), julkaistiin Euroopassa, useiden maiden kääntäjät poistivat tekstistä Rosan kirjoittamat lukuisat viittaukset Barksin alkuperäiseen tarinaan, minkä seurauksena monet lukijat epäilivät Rosan tahallisesti ryövänneen Barksin tarinaidean ja esittävän sitä omanaan.^[9]

Huomattavin ja tunnetuin Rosan tekemistä viittauksista Barksin tarinoihin on 12-osainen, Roope Ankan elämänvaiheista kertova Roope Ankan elämä ja teot -sarjakuvakokoelma, jonka tarinoiden tapahtumat pohjautuvat Barksin tarinoissa mainittuihin tietoihin Roopen nuoruudesta. Koska Barksin tarinoiden viittaukset Roopen nuoruuteen ovat satunnaisia eivätkä tarkoituksellisesti muodosta yksityiskohtaista jatkumoa, ne sisältävät myös monia pieniä ristiriitaisuuksia. Niinpä Rosa joutui käsikirjoitusvaiheessa soveltamaan paljon ja jopa hylkäämään Roopen elämäkerrastaan eräitä Barksin kertomuksissa esiintyviä "vääriä tosiasioita". Esimerkiksi Barksin seikkailukertomus Taikatiimalasi (The Magic Hourglass), joka oli yksi Roope Ankan varhaisimmista esiintymistä, esittää Roopen rikastuneen lumotun tiimalasin taikavoimien ansiosta, mutta koska myöhempien Barksin tarinoiden mukaan Roope ansaitsi omaisuutensa päinvastoin vuosikymmenten uuraalla työnteolla, Rosa päätti sivuuttaa Taikatiimalasin kokonaan Roopen elämäkerrasta.^[10]

Toinen huomattava Barksin antamien tietojen pohjalta tehty Rosan teos on Aku Ankan sukupuu, joka pohjautuu keskeisimmiltä osin Barksin 1950-luvulla omaan käyttöönsä luonnostelemaan näkemykseen Ankkojen suvun sukulaissuhteista. Rosan oma näkemys Ankkojen sukupuusta tuli kuuluisaksi, kun Italiassa – maassa jonne on syntynyt oma Ankka-tarinoita piirtävä ja käsikirjoittava sarjakuvateollisuus – kehkeytyi kohu siitä, että Roope ja Mummo Ankka eivät olekaan sukua toistensa kanssa: monissa Euroopan maissa vallitsi Ankka-fanien keskuudessa käsitys, jonka mukaan Roope ja Mummo Ankka ovat sisaruksia. Barksin tarinoissa heitä ei kuitenkaan koskaan esitetä sisaruksina.^[11] Eurooppalaisten kustantajien vaatimuksesta Rosan täytyi poistaa sukupuusta Taavi Ankka ja korvata hänet Touho Ankalla, vaikka Touho ei ole ikinä esiintynyt sen koommin Rosan kuin Barksin tarinoissakaan.^[12]

Koska Carl Barks piirsi useimmat Ankka-tarinansa 1950-luvulla ja siksi myös sijoitti Ankat seikkailemaan näihin aikoihin, Rosa on päättänyt osoittaa uskollisuutensa Barksille sijoittamalla myös omat tarinasta 1950-luvulle. Tämän takia Rosan tarinoissa Ankkalinnan arkkitehtuuri, kulkuneuvot, elektronikkalaitteet ja muut vastaavanlaiset visuaaliset yksityiskohdat on suunniteltu ja piirretty 1950-luvun mallisiksi.

[muokkaa] Viittaukset historiallisiin tapahtumiin

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Rosalla on tapana sijoittaa miltei jokaiseen tarinaansa lukuisia viittauksia historiallisiin tapahtumiin. Jotkut tarinat perustuvat kokonaan historiallisiin tositapahtumiin, esimerkiksi Kadonneen kirjaston vartijat (The Guardians of the Lost Library) käsittelee Aleksandrian kirjaston historiaa, Ankka kuningas Arthurin hovissa (The Once and Future Duck) tarinoita kuningas Arthurista ja El Doradon viimeisessä valtias (The Last Lord of El Dorado) myyttiä El Doradosta. Rosalla on myös tapana piilottaa tarinoihin suuret määrät tarinan etenemisen kannalta epäolennaisia tiedonjyväsiä, joiden ainoana tarkoituksena on Rosan mukaan viihdyttää häntä ja tehdä tarinasta entistä mielenkiintoisemman.

Koska Rosa haluaa tehdä tarinoista historialliselta kannalta mahdollisimman tarkkoja, hän tekee käsikirjoitusvaiheessa valtavan määrän taustatyötä hankkimalla tietoja muiden muassa tarinan historiallista aihetta käsittelevistä tietokirjoista ja valokuvista, minkä jälkeen hän kirjoittaa muistiinpanoja ja aloittaa niiden pohjalta tarinan käsikirjoittamisen.^[4] Erityisesti pitkien seikkailutarinoiden taustatyö pidentää sarjakuvien valmistumisaikaa huomattavasta, mutta Rosan mielestä historiallisten viittauksien etsiminen tietoteoksista tekee käsikirjoittamisesta paljon mielekkäämpää. Rosan tarinoissa myös tieteelliset seikat on otettu huomioon, vaikka hahmot seikkailevatkin fiktiivisessä sarjakuvamaailmassa.

Rosan historiallisissa viittauksissa esiintyy tarinan aihetta käsittelevien taustatietojen tai historiallisten paikkojen ohella myös monia historiallisia henkilöitä, joita myös Roope on kohdannut Roope Ankan elämien ja tekojen tarinoissa ja niiden niin sanotuissa "b-osissa". Nämä tarinat suorastaan vilisevät erilaisia 1800-luvun loppupuolen ja 1900-luvun alun merkkihenkilöitä, mukaan lukien Jesse James, Theodore Roosevelt, Buffalo Bill, Annie Oakley, Wyatt Earp, Jack London ja Nikolai II. Hahmot kuitenkin yleensä esiintyvät vain muutaman sivun mittaisissa, yleensä humoristisissa kohtauksissa, vaikka muutamilla henkilöillä kuten Theodore Rooseveltilla on merkittävämpikin rooli Rosan tarinoissa.

Rosa on myös lainannut hahmojensa nimiä historiasta, esimerkiksi Temppeliherrojen kätketyssä kruunussa (The Crown of the Crusader Kings) ja Kirjeessä kotoa (A Letter from Home) esiintyvä temppeliherrojen suurmestari Molay on nimetty Temppeliherrojen ritarikunnan viimeisen johtajan Jacques de Molayn mukaan.

[muokkaa] Viittaukset elokuviin

Historiallisten viittauksien ohella Rosan tarinat sisältävät runsaasti viittauksia esimerkiksi tunnettuihin elokuviin. Monet repliikit, tai toisinaan jopa kokonaiset kohtaukset, voivat olla suoria lainauksia vanhoista klassikkoelokuvista. Rosan mukaan suurinta osaa näistä ei voi edes huomata, mutta historiallisten viittauksien tavoin ne tekevät tarinoiden tekemisestä hauskempaa.

Miltei huomaamaton elokuvaviittaus on esimerkiksi kuorma-auto, jonka Roope vuokraa Andien ylittämistä varten kertomuksessa Eldoradon viimeinen valtias. Se on tarkka jäljennös autosta, jota käytetään samaan tarkoitukseen ranskalaisessa seikkailuelokuvassa Pelon palkka (ransk. La Salaire de la Peur) vuodelta 1953.^[13] Toisinaan elokuvaviittaukset ovat helpomminkin tunnistettavia, kuten Roope Ankan elämän ja tekojen viimeiseen osaan, Ankkapalatsin erakkoon (The Recluse of McDuck Manor), sisältyvät useat viittaukset Orson Wellesin kuuluisaan Citizen Kaneen vuodelta 1941.^[14]

Silloin tällöin Rosan tarinoissa hahmojen lausahdukset ovat peräisin suoraan elokuvista, esimerkiksi Maailman rikkaimmassa ankassa afrikkalainen poppamies Fuula Tsuula huutaa raivoissaan Roope Ankalle: "M'gawa! Niktimba!" – kyseinen repliikki on peräisin Johnny Weissmullerin tähdittämistä Tarzan-elokuvista.^[15] Rosan tarinoissa myös esiintyy elokuvahahmoja, kuten Kolme caballeron paluun (The Three Caballeros Ride Again) konna nimeltä "Kultahattu", joka pohjautuu alun perin Alfonso Bedoyan samannimiseen roolihahmoon vuoden 1948 seikkailuelokuvassa Sierra Madren aarre.^[16]

[muokkaa] D.U.C.K.-omistukset

D.U.C.K. on akronyymi, jonka Rosa on piilottanut lähes jokaiseen piirtämäänsä Disney-tarinaan ja yhden sivun kuvaan aina ensimmäisestä tarinasta lähtien. Se on omistus Carl Barksille ja tarkoittaa Dedicated to Unca Carl from Keno eli omistettu Carl-sedälle Kenolta.^[2]

Aluksi Rosa kirjoitti omistuksen ruudun alakulmaan, mutta toimittajat pitivät sitä signeerauksena, minkä vuoksi se jouduttiin poistamaan. Niinpä Rosa alkoi huolellisesti piilottaa omistukset kuviin, jotteivät julkaisijat löytäisi niitä. Myöhemmin Rosa kertoi omistuksestaan toimittajille, eivätkä he enää poistaneet sitä.

Kahdessa ensimmäisessä Rosan Disney-tarinassa omistus sijaitsee viimeisessä ruudussa, mutta siitä lähtien Rosa on piilottanut omistuksen tarinan aloitusruutuun, paitsi tarinoissa Onnesta turtana (Oolated Luck), jossa se on viidennessä ruudussa, Lumikenttien kimallus (Last Sled to Dawson), jossa se on toisessa ruudussa ja Tyylittä taaplaten (Metaphorically spanking), jossa se sijaitsee tarinan kolmannessa ruudussa. Rosa piilottaa omistuksensa yleensä myös tarinoiden kansikuviin. Silloin tällöin Rosa itse unohtaa piilottaa omistuksen, tai se katoaa väritysvaiheessa.

[muokkaa] Piilotetut Mikki Hiiret

Rosa on sanonut pitävänsä Mikki Hiirtä mielenkiinnottomana hahmona, eikä hän siksi aio koskaan piirtää Mikki Hiiri -tarinaa. Rosan tapana onkin pilailla hahmon kustannuksella sijoittamalla Mikkiä muistuttava objekti tai kuvio tarinan taustalle, usein nöyryyttäviin paikkoihin.^[17] Joskus toimittajat poistavat nämä hahmot julkaisuvaiheessa, erityisesti Yhdysvalloissa, jossa sarjakuvasensuuri on tiukka.

[muokkaa] Tuotanto

Katso myös Luettelo Don Rosan Disney-sarjakuvista

Don Rosan nykyiseen sarjakuvatuotantoon kuuluvat muun muassa 127 Pertwillaby Papers -episodia, 150 Captain Kentucky -episodia, vajaat sata yhteensä noin 1–500 sivua kattavaa Disney-tarinaa, sekä lukuisat kansi- ja pin-up-piirrokset. Hänen tuotantoaan on julkaistu ainakin 23 maassa: Alankomaissa, Brasiliassa, Egyptissä, Espanjassa, Indonesiassa, Islannissa, Isossa-Britanniassa, Italiassa, Kiinassa, Kolumbiassa, Kreikassa, Latviassa, Norjassa, Portugalissa, Puolassa, Ranskassa, Ruotsissa, Saksassa, Suomessa, Tanskassa, Tšekissä, Virossa ja Yhdysvalloissa.^[1]

2000-luvulla sivumäärä on laskenut reilusti 1990-luvulta, jolloin Rosa piirsi sivumäärällisesti eniten. Tarinoiden sivumäärien keskiarvo on noussut 1980-luvun noin kymmenen sivun tarinoista nykyisiin keskimäärältään jopa yli 20 sivun tarinoihin.

Yleensä Disney-piirtäjät käyttävät sivua kohti noin kahdeksan ruutua, mutta Rosalla on tapana käyttää jopa 10–12 ruutua. Tämä johtuu siitä, että Rosan on yleensä lupa käyttää tarinoihinsa vain noin 25–30 sivua, mutta hänen suunnitelmansa ovat yleensä huomattavasti pidempiä. Niinpä hänen täytyy mahduttaa yhdelle sivulle mahdollisimman paljon.

Rosa on harvoja Disney-piirtäjiä, jotka sekä käsikirjoittavat että piirtävät tarinansa.^[7] Hän on kuitenkin aikaisemmin tehnyt yhteen Ankronikka-tarinaan pelkän käsikirjoituksen, sekä Oberonille työskennellessään piirtänyt muutamia muiden käsikirjoittajien tarinoita.

Rosa ei ole tehnyt vuoden 2004 jälkeen uusia sarjakuvia, eikä usko lähitulevaisuudessakaan tekevänsä.^[18] Rosa on pettynyt Disney-yhtiön lisensointijärjestelmän toimivuuden puutteeseen, ja kadottanut intonsa. Silti jatko on Rosan mukaan vielä mahdollista.

[muokkaa] Suomessa julkaistua tuotantoa

Katso myös Luettelo Don Rosan Suomessa julkaistusta Disney-tuotannosta

Ensimmäinen Suomessa julkaistu Don Rosan tarina oli Jos metsään haluat mennä nyt..., joka julkaistiin Aku Ankka -lehden vuoden 1990 ensimmäisessä numerossa.^[3] Erottuva piirrostyyli keräsi heti huomiota, ja jo numeron 8/1990 toimituspalstalla kyselijöille paljastettiin "jenkkiläisten ankkaintoilijoiden piirissä todelliseksi kulttipiirtäjäksi" luonnehditun taiteilijan nimi.^[19] Palaute vaihteli vuolaista kehuista jyrkkään teilaukseen: nimimerkin "Yllättynyt lukija" mukaan Jos metsään haluat mennä nyt... oli parasta mitä lehdessä oli nähty sitten 1970-luvun^[19], kun taas toinen lukija kritisoi loppuvuodesta julkaistua Mestaripuutarhuria piirrosjäljeltään surkeaksi ja tarinaltaan sekavaksi.^[20]

Vuoden 1990 jälkeen on Aku Ankassa julkaistu Rosan tuotantoa vuosittain. Kaiken kaikkeaan lehdessä on ilmestynyt noin 70 Rosan tarinaa sekä lukuisia kansi- ja keräilykuvia. Marraskuussa 1995 julkaistiin ensimmäinen Rosa-aiheinen erikoisnumero, 45/1995, joka sisälsi 24-sivuisen tarinan Kolumbuksen kadonneet kartat kokonaisuudessaan. Myös Roope-sedässä on julkaistu Rosan piirtämä juliste, kansikuva ja keräilykuva, sekä liitteenä tarina Takaisin Xanaduun (Return to Xanadu). Aku Ankan sukupuu -juliste julkaistiin alun perin Aku Ankan taskukirjan liitteenä.

Sanoma Magazines Finland (entinen Helsinki Media) on julkaissut vuodesta 1995 lähtien joka toinen vuosi Rosan tarinoita sisältävän kovakantisen kokoelman.^[21] Tähän mennessä ovat ilmestyneet kokoelmat Kadonneen kirjaston vartijat (1995), Roope Ankan elämä ja teot (1997), (2007), Sammon salaisuus (1999), Temppeliherrojen kätketty kruunu (2001), Kymmenen avataran aarre (2003), Musta Ritari (2005) ja Roope Ankan elämä ja teot 2 (2007). Rosan sarjoja on julkaistu myös useissa muissa kokoelmissa, jotka sisältävät useiden eri piirtäjien tarinoita.

Vuonna 2001 kahdessa Suomen Postin julkaiseman Aku Ankka -lehden 50-vuotisjuhlaa juhlistaneen postimerkkiarkin postimerkissä oli otteita Rosan tarinasta Sammon salaisuus.^[22] Suomessa on julkaistu myös kolme Rosan julistekuvia sisältävää vuosikalenteria vuosille 2001, 2003 ja 2005. Lisäksi Rosa on piirtänyt Disney-uran ulkopuolella Betoniporsas-yhtyeen Rämpätirää-albumin kannen.

[muokkaa] Suomalaiset kovakantiset kokoelmat

• Kadonneen kirjaston vartijat ja muita Don Rosan parhaita (1995)
• Roope Ankan elämä ja teot (1997)
• Sammon salaisuus ja muita Don Rosan parhaita (1999)
• Temppeliherrojen kätketty kruunu ja muita Don Rosan parhaita (2001)
• Kymmenen avataran aarre ja muita Don Rosan parhaita (2003)
• Musta Ritari ja muita Don Rosan parhaita (2005)
• Roope Ankan elämä ja teot 2 (2007)

[muokkaa] Palkintoja

• Sproing (Norja, 1991) – paras ulkomaalainen sarjakuva – Takaisin Xanaduun (Return to Xanadu)
• Yambo (Italia, 1995) – paras sarjakuvataiteilija
• Eisner (Yhdysvallat, 1995) – paras sarjatarina – Roope Ankan elämä ja teot (The Life and Times of Scrooge McDuck)
• Eisner (Yhdysvallat, 1997) – paras huumorisarjakuvien piirtäjä-käsikirjoittaja
• Adamson (Ruotsi, 1999) – paras ulkomaalainen sarjakuvataiteilija

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Yleiset lähteet

• Arttu Salminen: Pitkä Don Rosan esittely – artikkelin kirjoittaja on antanut luvan artikkelin täydelliseen hyödyntämiseen Wikipediassa
• Tuomas Lehtonen: Don Rosa – Uusi Ankkamestari – artikkelin kirjoittaja on antanut luvan artikkelin täydelliseen hyödyntämiseen Wikipediassa
• Vesa Kataisto: Mies, joka keksi uuden Sammon. Ankkalinnan Pamaus, 1999, nro 2, s. 3–9.
• Elli Kotovirta: Sammon taontaa. Ankkalinnan Pamaus, 2000, nro 2, s. 20–25.
• Marja Ritola: Intertekstuaaliset ankat. Ankkalinnan Pamaus, 2001, nro 4, s. 12–15.

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ ^{1,0 1,1 1,2} Inducks (luettu 27.9.2007)
2. ↑ ^{2,0 2,1} Lindfors, Jukka: "Don Rosan Suuret Ankkatarinat", Kadonneen kirjaston vartijat ja muita Don Rosan parhaita, s. 5. Helsinki Media, 1995. ISBN 951-875-983-9.
3. ↑ ^{3,0 3,1} Don Rosan piirtämät Disney-sarjakuvat (akuankka.fi, luettu 27.9.2007)
4. ↑ ^{4,0 4,1} Hänninen, Ville: Ankka-messias kävi Suomessa 17/1999. Ylioppilaslehti. Viitattu 27.3.2008.
5. ↑ ^{5,0 5,1 5,2 5,3 5,4 5,5} Arttu Salminen: Ankkamestari - pitkä esittely Viitattu 19.9.2007.
6. ↑ ^{6,0 6,1} Harri Römpötti: Don Rosa syntyi piirtämään ankkoja (akuankka.fi, luettu 27.9.2007)
7. ↑ ^{7,0 7,1 7,2 7,3} Paula Antila: Rosahtavia sarjakuvia!. Aku Ankka, 1996, nro 6, s. 33.
8. ↑ Gilles R. Maurice: The Son of the Sun (Kuvapariesimerkkejä)
9. ↑ Rosa, Don: Kadonneen kirjaston vartijat ja muita Don Rosan parhaita, s. 118. Esipuhe tarinaan Sankari ylitse muiden. Helsinki Media Company Oy, 1995. ISBN 951-875-983-9.
10. ↑ Rosa, Don: "Näin syntyi Klaaninsa viimeinen", Roope Ankan elämä ja teot, s. 24. Helsinki Media Company Oy, 1997. ISBN 951-32-0355-7.
11. ↑ Rosa, Don: "Näin syntyi Ankkalinnakkeen valloittaja", Roope Ankan elämä ja teot, s. 218-219. Helsinki Media Company Oy, 1997. ISBN 951-32-0355-7.
12. ↑ Gilles R. Maurice: Don Rosa's Donald Duck Family Tree
13. ↑ Rosa, Don: Musta ritari ja muita Don Rosan parhaita, s. 105. Esipuhe tarinaan Eldoradon viimeinen valtias. Sanoma Magazines Finland Oy, 2005. ISBN 951-32-1874-0.
14. ↑ Rosa, Don: "Näin syntyi Ankkapalatsin erakko", Roope Ankan elämä ja teot, s. 270. Helsinki Media Company Oy, 1997. ISBN 951-32-0355-7.
15. ↑ Rosa, Don: "Näin syntyi Maailman rikkain ankka", Roope Ankan elämä ja teot, s. 248. Helsinki Media Company Oy, 1997. ISBN 951-32-0355-7.
16. ↑ Rosa, Don: Näin syntyi Kolmen caballeron paluu. Aku Ankka, 6. syyskuuta 2000, nro 36, s. 33. Helsinki Media Company Oy. ISSN 0355-2101.
17. ↑ Vesa Kataisto: Mies, joka keksi uuden Sammon 1999.
18. ↑ Timo Ronkainen: Rosa Tuurin kyydissä 28.11.2007. Kvaak.fi. Viitattu 13.12.2007.
19. ↑ ^{19,0 19,1} Oma nurkka. Aku Ankka, 21. helmikuuta 1990, nro 8, s. 17. Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2101.
20. ↑ Oma nurkka. Aku Ankka, 23. tammikuuta 1991, nro 4, s. 2. Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2101.
21. ↑ Don Rosa -julkaisut suomeksi Akuankka.fi. Viitattu 27.9.2007.
22. ↑ Aku Ankka -lehdelle postimerkkien pienoisarkki 2001. Suomen Nuorisofilatelistiliitto. Viitattu 13.12.2007.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Ankkamestari
• The D.U.C.K.man (englanniksi)
• DUCKhunt – kasaa useita Don Rosa -sivustoja yhteen (englanniksi)
• D.U.C.K.burg (englanniksi)
• DuckMania (saksaksi)(englanniksi)
• Inducksin listaus Rosan tuotannosta
• Don Rosa on himself – kokoelma Don Rosan Disney-sarjakuvafanien postituslistalle lähettämistä sähköpostiviesteistä, jotka käsittelevät häntä tai hänen tuotantoaan (englanniksi)
• Don Rosan Aamu-TV:ssä antama haastattelu vuodelta 1999