Antrea
Wikipedia
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
| Antrean kunta
Luovutettu Neuvostoliitolle |
|||||
|---|---|---|---|---|---|
|
|||||
| Perustettu | 1869 2 | ||||
| Lakkautettu (luovutettu Neuvostoliitolle 1944) | 1948 | ||||
| Lääni, Maakunta | Viipurin lääni, Etelä-Karjala3 | ||||
| Pinta-ala oli - Josta maa-alue |
486,4 km² km² |
||||
| Väkiluku oli - Väestötiheys |
8 772 (1939)[1] 18,0 as/km² |
||||
| 1 Ei virallinen kuntavaakuna, otettu käyttöön kunnan lakkauttamisen jälkeen 2 Seurakunta perustettu 1724 3 Ei vielä tuolloin virallinen maakunta, vaan historiallisen Karjalan maakunnan osa |
|||||
Antrea (ruots. St. Andrea) on Etelä-Karjalassa sijainnut Suomen kunta. Se kuului Neuvostoliitolle 1944 luovutettuun alueeseen. Antrean kunta rajoittui luoteessa Jääskeen, lounaassa Viipurin maalaiskuntaan, etelässä Heinjokeen ja Äyräpäähän, idässä Vuoksenrantaan sekä koillisessa ja pohjoisessa Kirvuun. Vuonna 1939 Antrean pinta-ala oli 486,4 km² ja asukasluku 8 772.
Nykyisin entisen Antrean kunnan alue kuuluu Leningradin alueen Viipurin piiriin. Antrean keskustaajaman paikalla on nykyisin kaupunki, jonka nimi on ollut venäjäksi vuodesta 1948 lähtien Kamennogorsk (Каменногорск). Muuten entisen kunnan alue kuuluu pääasiassa Kavantsaaren (ven. Возрождение, Vozroždenije) ja Sokkalan (ven. Красный Сокол, Krasnyi Sokol) kyläneuvostoalueisiin[2]. Vuonna 2005 Antrean kaupungin asukasluku oli noin 6 000.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Antrea perustettiin Uudenkaupungin rauhan jälkeen Jääsken pastoraatin Venäjän puoleisesta osasta vuonna 1724. Vuoden 1865 kunnallishallintoasetuksen edellyttämään kunnallishallintoon Antreassa siirryttiin vuonna 1869.[3]
Antrean kunnan itäosasta muodostettiin Vuoksenrannan kunta vuonna 1924. Vuoksenrannan seurakunta oli aloittanut toimintansa jo 1919. Antrean kalaverkon löytöpaikka tuli näin kuulumaan Vuoksenrannan kuntaan, mutta tunnetaan siitä huolimatta Antrean verkon nimellä.
Talvisodassa Antrea joutui ilmapommitusten kohteeksi, mutta maataisteluita kunnan alueella ei käyty. Rauhanteossa 1940 koko kunta oli kuitenkin luovutettava Neuvostoliitolle. Väestö evakuoitiin muualle Suomeen. Neuvostoliitossa Antrean asemanseudun–kirkonkylän alueesta muodostettiin Antrean kaupunki vuonna 1940. Suomi valtasi alueen takaisin jatkosodassa 1941 ja suuri osa väestöstä pääsi palaamaan kotiseudulleen. Vuonna 1944 väestö kuitenkin evakuoitiin uudelleen ja alue luovutettiin uudelleen Neuvostoliitolle. Antrealaiset sijoitettiin pääasiassa Hämeenlinnaan, Vanajaan, Janakkalaan, Hausjärvelle, Lopelle ja Riihimäelle.
Virallisesti Antrean kunta lakkautettiin vuonna 1948. Samana vuonna Neuvostoliitto venäläisti Leningradin alueeseen liitetyn alueen nimistön ja niinpä Antrean kaupungistakin tuli venäjäksi Kamennogorsk.
[muokkaa] Antrean kalaverkko
Antrean kalaverkko oli Karjalankannakselta 1914 tehty merkittävä kivikautinen suolöytö, joka on ajoitettu noin vuoteen 7 300 eaa. Myöhemmin radiohiiliajoituksella on kahden kaarnakohon iäksi saatu n. 10 000 vuotta, minkä mukaan verkko on valmistunut 8 400–8 100 eaa. Antrean löytöön kuuluu pajunniinestä kudotun maailman vanhimpana pidetyn verkon jäännösten ohella luu-, sarvi- ja kiviesineitä. Antrean kalaverkkoa säilytetään Helsingissä Kansallismuseossa. Sen nimeen on vakiintunut paikannimi Antrea, vaikka löytöpaikka onkin Antreasta 1920-luvulla eronneen Vuoksenrannan Korpilahden kylän alueella.
[muokkaa] Maantiede
Antrean kunnan eteläosa sijaitsee Karjalankannaksen pohjoisosassa. Kunnan huomattavin vesistö oli Vuoksi, joka kulki kunnan läpi luoteesta kaakkoon. Tämän lisäksi kunnan alueella oli useita järviä, joista suurimmat Pullilanjärvi, Kokkoselkä, Noskuanselkä, Hannilanjärvi ja Paalijärvi.
[muokkaa] Kylät
Antreala, Hannila, Hatula (Kirkonkylä), Henttola, Häklilä, Hännikkälänniemi, Iivola, Ikävalkola, Ilmatoivola, Jaakonsaari, Kaltovedenmaa, Kaukola, Kavantsaari, Kekkilä, Kilpiälä, Koljola, Kukkola, Kuparsaari, Kuukauppi, Liikola, Mansikkala, Meskala (Rupola), Mälkiälä, Noskua, Olkinuora, Ollikkala, Paajala, Paakkarila, Partala, Patalahti, Pullila, Pöystilä, Rahikkala, Räikkölä, Salo-Hatula, Salo-Olkinuora, Saviniemi, Seitsola, Sokkala, Sokuranmaa, Syvälahti, Talikkala, Tauru, Variksela, Vihinniemi.
[muokkaa] Elinkeinot
Suurin osa kunnan väestöstä sai elantonsa maataloudesta, mutta myös teollisuustyöpaikkoja oli. Huomattavin teollisuuslaitos oli 1930-luvulla toimintansa aloittanut Itä-Suomen raakasokeritehdas. Vanhempaa teollisuutta edustivat kivilouhimot. Lisäksi oli sahoja, myllyjä ja kutomoita.
[muokkaa] Liikenneyhteydet
Antrean läpi kulki Karjalan rata Viipurista Joensuuhun ja lisäksi Antrean asemalta erkani Antrea–Imatra-rata Imatralle.
Maantie Imatralta/Ensosta Antrean kautta Räisälään, ja edelleen Käkisalmeen on linja-autolla liikennöitävässä kunnossa, joskin Antrean ja Räisälän välinen osuus on ollut täydellisen perusparannuksen alaisena (ainakin 2004).
[muokkaa] Vaakuna
Antrean perinnevaakunan on suunnitellut Armas Hutri vuonna 1983, ja se on hyväksytty Suomen Heraldisen Seuran rekisteriin numerolla 307. Vaakunan heraldinen selitys kuuluu: Punaiseen ja hopeaan aaltokoroisesti lohkaistu kilpi, jonka alakenttä edelleen lohkaistu aaltokoroisesti hopeaan ja mustaan. Kilven vasemmassa yläkulmassa hopeinen Andreaksen risti[4]. Kilven kahteen osaan jakava hopeinen aaltokoroinen osa kuvaa Antreaa halkonutta Vuoksea. Punainen ja musta ovat Karjalan maakunnan värit, jotka ovat yleisiä luovutetun Karjalan pitäjänvaakunoissa. Antrean seurakunta oli pyhitetty pyhälle Andreaalle, josta vaakunassa oleva Andreaksen risti muistuttaa.
[muokkaa] Tunnettuja antrealaisia
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Suomen virallinen tilasto VI. Väestötilastoa 93. Väestösuhteet vuonna 1939. SVT VI:93
- ↑ Suviranta Sami, Kielikello 2/2001
- ↑ Paappa Eero ja Ropponen Jari: Jääsken kihlakunnan historia III 1860–1980, s. 199. Jääsken kihlakunnan historiatoimikunta, 1992. ISBN 952-90-3586-1.
- ↑ Suomen Heraldisen Seuran rekisteri, nro 307
- Temaattinen kirjallisuusluettelo Suomen autonomian ja itsenäisyyden ajan Viipurin lääniä käsittelevistä teoksista: [1], PDF-tiedostomuoto, toimittanut FM Olli-Matti Sopanen, Joensuun yliopisto, historian laitos, 2004
| Hallinnollinen keskus: Pietari (erillinen hallintoalue) Antrea (Kamennogorsk) | Boksitogorsk | Enso (Svetogorsk) | Hatsina (Gattšina) | Iivananlinna (Ivangorod) | Jaama (Kingisepp) | Kiriši | Korotka (Kirovsk) | Koivisto (Primorsk) | Mali (Kommunar) | Koskenala (Podporožje) | Käkisalmi (Priozersk) | Ylä-Laukaa (Luga) | Lotinapelto (Lodeinoje Pole) | Lupana (Ljuban) | Lomkka (Nikolskoje) | Olhava (Volhov) | Pella (Otradnoje) | Pikaljovo | Pähkinälinna (Schlüsselburg) | Seuloskoi (Vsevoložsk) | Sierattala (Sertolovo) | Slantsy | Uustia (Sosnovyi Bor) | Sjasstroi | Tihvinä (Tihvin) | Tusina (Tosno) | Viipuri (Vyborg) | Volossova (Volosovo) | Uuras (Vysotsk) | Uusi-Laatokka (Novaja Ladoga) |
