Vahviala

Wikipedia

Vahviala Luovutettu Neuvostoliitolle (280 km²) Liitetty Ylämaahan ja Lappeeseen (21,8 km²)
vaakuna 1 sijainti
Sijainti
Perustettu	1921 osista Viipurin mlk:aa, Säkkijärveä ja Lappeesta
Kuntaliitokset
Liitetty kanssa
Liitetty
Lakkautettu (luovutettu Neuvostoliitolle 1944)	1948
Suomen puolelle jääneet osat liitettiin Ylämaahan ja Lappeeseen	1946
Lääni	Viipurin lääni
Maakunta	Etelä-Karjala 2
Seutukunta	[[]]
Kihlakunta	Viipurin kihlakunta
Pinta-ala (1936) oli - maa	301,81 km² km²
Väkiluku (1939) oli - Väestötiheys	5 851 19,4 as/km²
1 Ei virallinen kuntavaakuna, otettu käyttöön kunnan lakkauttamisen jälkeen 2 Ei vielä tuolloin virallinen maakunta, vaan historiallisen Karjalan maakunnan osa

Vahviala oli Etelä-Karjalassa sijainnut Suomen kunta. Se oli pääosin Neuvostoliitolle luovutetulla alueella Viipurin länsipuolella. Vahvialan pinta-ala oli 301,81 km² (1936).^[1] Vahvialan kunta kuului Viipurin lääniin, Viipurin kihlakuntaan ja Viipurin tuomiokuntaan. Vahvialan naapurikuntia olivat pohjoisessa Lappee ja Nuijamaa, idässä Viipurin maalaiskunta, etelässä Säkkijärvi ja lännessä Ylämaa. Lisäksi Vahviala rajoittui etelässä myös Viipurinlahteen.

Sisällysluettelo 1 Luonto 2 Asukasluvun kehitys 3 Kylät 4 Elinkeinot 5 Liikenne 6 Nähtävyydet 7 Historia 7.1 Perustaminen 7.2 Sota-aika 7.3 Lakkauttaminen 7.4 Myöhempää historiaa 8 Muuta 9 Kuuluisia vahvialaisia 10 Lähteet 11 Aiheesta muualla

[muokkaa] Luonto

Kallioperältään Vahviala kuului Viipurin rapakivigraniittialueeseen. Pinnanmuodoiltaan kunnan eteläosat olivat loivasti kumpuilevia, mutta pohjoista kohden mentäessä maisema muuttui jonkin verran vaihtelevammaksi. Kunnan korkein kohta, 90,5 metriä, sijaitsi pohjoisosassa lähellä Lappeen rajaa.^[1] Vahvialana alueen merkittävimmät joet olivat Hounijoki, Rakkolanjoki ja Tervajoki. Vahvialan alueella oli myös useita pieniä järviä, kuten Tervajärvi, Houninjärvi, Ukonjärvi ja Löytöjärvi.

[muokkaa] Asukasluvun kehitys

• 5 691 (1930)^[2]
• 5 862 (1934)^[3]
• 5 841 (1936)^[4]
• 5 851 (1939)^[5]

[muokkaa] Kylät

Hanhijoki, Hiivaniemi, Houni, Hovinmaa, Huotari, Häsälä, Järvenpää, Kintere, Koskela, Louko, Löytömäki, Nurmi, Rakkola, Vahviala, Sipilä, Sydänmaa, Tervajoki, Tervajärvi, Vahviala, Vanhakylä

[muokkaa] Elinkeinot

Noin puolet Vahvialan väestöstä sai elantonsa maa- ja metsätaloudesta. Vahvialan peltopinta-alaa lisättiin 1920- ja 1930-lukujen aikana voimakkaasti, muun muassa vesiperäisiä maita kuivattamalla. Vuonna 1929 Vahvialassa oli 3 668 ha peltoa, 14 ha kasvitarhaa, 387 ha niittyä ja 8 ha kaskea.^[4] Talvisodan alkuun mennessä oli kunnan peltopinta-ala kasvanut noin 4 900 hehtaariin.^[1] Suurin osa tiloista oli pientiloja, mutta kunnan alueelta löytyi myös muutama kartano.

Toinen huomattava elinkeino oli teollisuus, jonka parissa työskenteli hieman alle 40 prosenttia väestöstä. Vahvialan alueella oli useita huomattavia teollisuuslaitoksia ja ne sijoittuivat pääasiassa kahteen teollisuustaajamaan, Hovinmaalle ja Nurmiin. Hovinmaalla toimivat Rakkolanjoen kaakelitehdas (per. 1877), Hovinmaan paperitehdas ja Oitin tiilitehdas. Nurmissa puolestaan Kintereenkosken vieressä sijainnut Oy Nurmi Ab:n selluloosatehdas, Nurmen Tehdas Oy:n saippua- ja huopajalkinetehtaat, Kinteren mylly ja Vahvialan Sähkö Oy:n voimalaitos.

[muokkaa] Liikenne

Vahvialan pohjoisosan kautta kulki Riihimäen-Pietarin rata, jonka varrella olivat Hovinmaan ja Nurmin asemat sekä muun muassa Hounin ja Loukon pysäkit. Lisäksi Vahvialan eteläosassa Tervajoen suulla sijaitsi Tervasaaren puutavarasatama.

[muokkaa] Nähtävyydet

• Vahvialan kirkko valmistui vuonna 1920 ja tuhoutui talvisodan jälkeen.

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Perustaminen

Vahviala oli varsin nuori kunta. Vahvialan seurakunta määrättiin perustettavaksi valtioneuvoston päätöksellä vuonna 1919 ja sen ero toteutui 1922. Kunta aloitti toimintansa vuonna 1921. Vahvialan seurakunta ja kunta muodostettiin pääosaltaan Viipurin maalaiskunnan läntisimmästä osasta, mutta siihen liitettiin osia myös Säkkijärvestä ja Lappeesta. Vuosina 1922-24 uuteen Vahvialan seurakuntaan siirrettiin 4 642 henkeä Viipurin maaseurakunnasta, 592 henkeä Säkkijärveltä ja 181 henkeä Lappeelta.^[2]

[muokkaa] Sota-aika

Talvisodan alun sotatoimet eivät ulottuneet Vahvialaan lukuun ottamatta muutamia ilmapommituksia. Vahvialan teollisuuslaitoksiin suunnatut voimakkaammat ilmapommitukset alkoivat helmikuun puolivälissä 1940. Samoihin aikoihin aloitettiin myös Vahvialan väestön evakuointi, joka suuntautui Punkalaitumelle. Aivan talvisodan loppuvaiheessa ulottuivat myös maataistelut Vahvialan eteläosassa sijaitsevaan Tervajoen kylään, kun neuvostojoukot pääsivät ylittämään jäätyneen Viipurinlahden. Moskovan rauhassa suurin osa Vahvialaa jouduttiin luovuttamaan Neuvostoliitolle. Pika-asutuslain mukaan Vahvialan evakuoidun väestön sijoituskunniksi tulivat itäisellä Uudellamaalla sijaitsevat Askola, Myrskylä, Pernaja sekä Porvoon maalaiskunta ja Porvoon kaupunki.

Vasta pieni osa vahvialalaisista oli asettunut uusille asuinsijoilleen, kun tilanne muuttui Suomen vallatessa menetetyt alueet takaisin jatkosodan alussa kesällä 1941. Sotatoimissa oli Vahvialan rakennuskannasta tuhoutunut noin puolet, mutta tästä huolimatta noin kolme neljäsosaa vahvialaisista ehti palata kotiseudulleen vuoteen 1944 mennessä.^[1]

Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksen Karjalankannaksella kesäkuussa 1944 ja niinpä Vahvialaankin annettiin evakuointimääräys 18. kesäkuuta. Tämä vahvialaisten toinen evakkotaival suuntautui Hämeeseen. Moskovan välirauhansopimuksen mukaan suomalaisjoukkojen oli jälleen vetäydyttävä suurimmasta osasta Vahvialaa. Uuden pika-asutuslain mukaan tulivat vahvialaisten sijoituskunnat hieman talvisodan jälkeisiä sijoituskuntia pohjoisemmaksi. Vahvialaiset sijoitettiin Artjärvelle, Elimäelle, Iittiin ja Orimattilaan.

[muokkaa] Lakkauttaminen

Vahvialan kunnan Suomelle jäänyt osa (21,8 km²) liitettiin Ylämaahan ja Lappeeseen 1. tammikuuta 1946. Vahvialan kunta lakkautettiin vuonna 1948 ja Vahvialan seurakunta puolestaan lakkautettiin vuonna 1949.

[muokkaa] Myöhempää historiaa

Vuonna 1948 entisen Vahvialan kunnan kuten muunkin luovutetun Etelä-Karjalan nimistö korvattiin venäläisillä uudisnimillä ja esimerkiksi entisen Vahvialan kirkonkylän nimeksi tuli ven. Яшино, Jašino. Vahvialan kunnan alue kuuluu nykyisin Leningradin alueen Viipurin piiriin. Paikallishallinnon tasolla entisen kunnan alueen eteläosa kuului Tervajoen ja pohjoisosa Tienhaaran kyläneuvostoalueisiin.^[6] Vuonna 2006 voimaan tulleessa kunnallishallintouudistuksessa kylähallintoalueet liitettiin uuteen Tienhaaran kuntaan.

[muokkaa] Muuta

Vahvialassa oli 11 kansakoulupiiriä.^[4]

[muokkaa] Kuuluisia vahvialaisia

• Aulis Rosendahl (näyttelijä)
• Pentti Louko (näyttelijä)

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ ^{1,0 1,1 1,2 1,3} Nurmiluoto Timo & Vallas Hannu. Karjala kuvina: Viipurin Karjala. Constator Hämeenlinna 1997. ISBN 951-97086-6-9
2. ↑ ^{2,0 2,1} Väestön elinkeino. Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880-1975. Tilastollisisia tiedonantoja N:o 63. Tilastokeskus
3. ↑ Yrjö Karilas. Pikku jättiläinen
4. ↑ ^{4,0 4,1 4,2} Iso tietosanakirja 14. Otava: Helsinki 1938.
5. ↑ Suomen virallinen tilasto VI. Väestötilastoa 93. Väestösuhteet vuonna 1939. SVT VI:93.
6. ↑ Suviranta Sami: Luovutetut alueet, kahtalaiset nimet. Kielikello, , nro 2/2001, s. 12–18. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• T. Sutela: Vahviala, sen synty ja vaiheet, 2. painos, Lappeenranta 1949
• Johan Ståhl, Wilhelm Ögård: Mogenpörtboken Del 1 : Moöns sång : Wilhelm Ögårds liv och dikter ; Släkten Ögårds rötter, Pyttis 2002, ISBN 952-91-4894-1,sivut 28-41 (Hämeenvaara, Järvenpään kylä)
• Vahvialan kartta
• Tietoa Vahvialan kunnasta
• Hovinmaan tiilitehdas
• Hounin kyläkirja pdf-muodossa
• Vahvialaa kesällä 2004
• Luovutetun Karjalan linkit
• Hämeenvaaran tila Järvenpään kylässä (ruotsiksi)