Tangerine Dream
Wikipedia
Tangerine Dream on saksalainen vuonna 1967 perustettu elektronisen musiikin yhtye, jota pidetään 1970-luvun julkaisujensa takia ambient-musiikin klassikkona ja syntetisaattoreita hyödyntävän populaarimusiikin pioneerina.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historiaa
Tangerine Dreamin perusti taidemaalauksen ja kuvanveiston opiskelija Edgar Froese. Tangerine Dreamin ensimmäinen albumi Electronic Meditation oli enemmänkin psykedeelistä ja avantgardista kokeilua, joka käytti aikansa nauhatekniikkaa, kuin syntesaattoreilla soitettua musiikkia, josta yhtye tuli kuuluisaksi. Tällä ensimmäisellä levyllä soitti rumpali ja säveltäjä Klaus Schulze, joka sen jälkeen jätti yhtyeen siirtyäkseen soolouralle. 1970-luvulla julkaistuilla yhtyeen merkittävimpinä pidetyillä levyillä Froesen rinnalla ovat mukana Christopher Franke ja Peter Baumann. Yhtyeen toinen levy, Alpha Centauri, sisälsi jo Tangerine Dreamin myöhemmälle tuotannolle tyypillistä soundia: kahden tai kolmen kosketinsoittajan musisointia (toisinaan maustettuna Edgar Froesen soittamalla kitaralla). Vuoden 1972 Zeit, oli tupla-LP:nä julkaistu teos, jonka kullakin vinyylin puolella oli yksi pitkä raita. Mukaan saatiin myös Moog-syntetisaattori sekä jousisoittimia. Tangerine Dreamista oli tullut yksi tähän mennessä saksalaisten kokeellista musiikkia tekevien ryhmien tärkeimmistä edustajista. Vaikka näiden artistien musiikki lasketaan toisinaan "krautrock"-käsitteen alle kuuluvaksi, on tämä musiikki harvinaisen kaukana rockista. Monet Tangerine Dreamin kuuluisimmista 1970-luvun levyistä sisältävät melodiaa tuskin ollenkaan, ja myös rytmi puuttuu usein kokonaan. Levyt koostuvat pitkistä, usein vinyylin puoliskon mittaisista, kappaleista, joissa pääasiassa erilaisten kosketinsoittimien, kuten erilaisten urkujen, varhaisten syntetisaattoreiden ja mellotronin avulla maalataan futuristisen tai mystisen kuuloisia äänimaisemia.
Vuonna 1973 Tangerine Dream solmi levytyssopimuksen Virgin Recordsin kanssa. Seuraavana vuonna julkaistu Phaedra nousi epätavallisesta musiikistaan huolimatta jopa top-20-albumilistalle Isossa-Britanniassa. Phaedraa ja sitä seuranneita albumeja Rubycon, Ricochet, Stratosfear ja Encore voidaan pitää Tangerine Dreamin pitkän uran taiteellisena huippuna (kenties Zeit -levyn ohella). Levyjen julkaisemisen aikaan ei tunnettu vielä käsitettä ambient -musiikki, mutta myöhemmin Tangerine Dreamin 1970-luvun alkupuolen levyjä on pidetty ambientin klassikoina. Vuoden 1976 Stratosfear -albumi alkoi viedä yhtyettä enemmän melodisen instrumentaalimusiikin suuntaan. Tämän takia Tangerine Dream mainitaan joskus Jean-Michel Jarren ja Mike Oldfieldin kaltaisten artistien yhteydessä.
Yhtyeen levyt ovat pääsääntöisesti olleet instrumentaaleja. Kaksi merkittävää poikkeusta ovat vuoden 1978 Cyclone (laulu Steve Jolliffe) ja William Blaken teksteihin perustunut Tyger vuonna 1987 (laulu Jocelyn Bernadette Smith). Molemmat saivat kitkerän vastaanoton fanien keskuudessa.
Läpi 1970- ja 1980-lukujen Tangerine Dream tuli tunnetuksi konserttiesiintymisistään. Ne sisälsivät usein improvisoitua musiikkia. Vuonna 1980 Itä-Berliinin keikka (julkaistu levyllä Pergamon) oli ensimmäinen merkittävän länsimaisen yhtyeen esiintyminen sosialistisessa valtiossa. Yhtyeestä tulikin suosittu "rautaesiripun" takana, erityisesti Puolassa (eräs heidän siellä nauhoitetuista keikoistaan julkaistiin nimellä Poland). Tangerine Dreamin musiikin abstraktin luonteen ja sanojen puuttumisen takia sosialistiviranomaiset eivät pitäneet yhtyettä uhkana, toisin kuin monia muita länsimaisia yhtyeitä.
Vuoden 1977 Pelon palkka (Sorcerer) elokuvasta lähtien Tangerine Dreamin ja Edgar Froesen musiikkia on kuultu lähes 50 elokuvassa [1]. Yhtyeen jättänyt Christopher Franke on säveltänyt soolourallaan paljon musiikkia TV-sarjoihin kuten Babylon 5 ja The Amazing Race.
Yhtyeen musiikillista historiaa tallensi vuosien 2002-2006 välillä käynnissä ollut Tangerine Tree -projekti, jossa yhtyeen luvalla etsittiin ja koottiin yhteen parhaat mahdolliset bootleg-äänitteet yhtyeen historian varrelta. Tämän projektin seurauksena syntyi eräs maailman systemaattisimmista ja parhaiten valikoiduista bootleg-kokoelmista, jonka pohjalta yhtye julkaisi myös useita kaupalllisia äänitteitä, kuten Bootleg Box ja Bootmoon -äänitekokonaisuudet.
[muokkaa] Yhtyeen keskeiset jäsenet
- Edgar Froese 1967—
- Christopher Franke 1970—1987
- Peter Baumann 1972—1977
- Johannes Schmoelling 1980—1985
- Paul Haslinger 1986—1990
- Jerome Froese 1990— (Edgar Froesen poika)
[muokkaa] Tärkeimpiä levytyksiä
- Electronic Meditation (1970)
- Alpha Centauri (1971)
- Zeit (1972)
- Atem (1973)
- Phaedra (1974)
- Rubycon (1975)
- Ricochet (live) (1975)
- Stratosfear (1976)
- Encore (live) (1977)
- Sorcerer (elokuvamusiikkia) (1977)
- Force Majeure (1979)
- Tangram (1980)
- Thief (elokuvamusiikkia) (1980)
- Exit (1981)
- White Eagle (1982)
- Logos (live) (1982)
- Hyperborea (1983)
- Poland (live) (1983)
- Le Parc (1984)
- Green Desert (äänitetty 1973, julkaistu 1986)
- Dream Sequence (kokoelma) (1986)
- Underwater Sunlight (1986)
- Tyger (1987)
- Live Miles (1988)
- Optical Race (1988)
- Lily On The Beach (1989)
- Melrose (1990)
- Turn of the Tides (1994)
- Tyranny of Beauty (1995)
- Goblins Club (1996)
- Oasis (elokuvamusiikkia) (1996)
- Mars Polaris (1999)
- I-Box 1970-1990 (kokoelma) (2000)
- The Seven Letters From Tibet (2000)
- Inferno (2001)
- Mota Atma (2003)
- The Bootleg Box Set Vol. 1 (live, kokoelma) (2003)
- Purgatorio (2004)
- The Bootleg Box Set Vol. 2 (live, kokoelma) (2004)
- Kyoto (Edgar Froese & Johannes Schmoelling) (1983/2005)
- Jeanne D'Arc (2005)
- Phaedra 2005 (2005)
- Blue Dawn (Edgar Froese & Ralf Wadepfuhl) (2006)
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Virallinen kotisivu
- Täydellinen diskografia
- Deep Sleep Society – Tangerine Dreamin inspiroimaa musiikkia
