Olavi Ahonen
Wikipedia
| Olavi Ahonen | |
| Syntymäaika: | 21. heinäkuuta 1923 |
| Syntymäpaikka: | Tikkakoski |
|---|---|
| Pituus: | 170 cm |
| Kuolinaika: | 1. syyskuuta 2000 |
| Muu(t) nimi/nimet: | Olli Ahonen |
| Merkittävä(t) rooli(t): | Riitaoja elokuvassa Tuntematon sotilas (1955) Uunon isä neljässä Uuno Turhapuro-elokuvassa Elias Kankaanpää elokuvassa Akseli ja Elina (1970) Einari Mättö elokuvassa Viimeinen savotta (1977) sotilaspastori Pisa elokuvassa Pojat (1962) Tuomas Muranen tv-elokuvassa Tuomas Murasen rikos (1994) |
Olavi Ahonen (ent. Kauko Olavi Ahonen, s. 21. heinäkuuta 1923 Tikkakoski, Jyväskylän mlk. – 1. syyskuuta 2000 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä ja koomikko.
Ahonen näytteli myös Pyynikin kesäteatterissa ja erityisesti Tampereen Työväen Teatterissa. Hän sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1982. Ahonen oli vuodesta 1951 naimisissa näyttelijä Rauni Ikäheimon kanssa, ja avioliitosta syntyi yksi lapsi.
Ikäheimon kuoltua 1997 Ahonen ehti olla kolme vuotta leskenä ennen kuin kuoli 77-vuotiaana.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä ja ura
Ahonen oli merkittävä elokuvanäyttelijä, jonka ura eteni hitaasti, sillä hän eli ja työskenteli 1950-luvulla Tampereella. Ahonen nousi kansan tietoisuuteen Riitaojan roolilla elokuvassa Tuntematon sotilas. Ahonen ei ehtinyt näytellä sankarin rooleja.
Ahosen ensimmäinen elokuvarooli oli poika-Nieminen elokuvassa Niskavuoren Aarne (1954). Olavi Ahonen oli myös mukana elokuvissa Elokuu (pikkurooli kyläläisenä), Virtaset ja Lahtiset (Pena, pärinäpoika), Pojat (sotilaspastori Pisa) ja Pinsiön parooni (Moision isäntä). Olavi Ahonen esitti Kankaanpään Elkkua elokuvassa Akseli ja Elina (1970), mikä on Tuntemattoman jälkeen hänen ehkä merkittävin rooli. Kuitenkin Ahonen oli silloin vielä kovasti teatterimies, eikä elokuvarooleja kertynyt vielä kovinkaan paljoa. Teattereissa Ahonen sopi muistaa monipuolisena verbaalikkona, joka kirjoitti vanhoja iskelmiä ja muita laulutaiteen helmiä uusiksi. Hän nimitti Pyynikin kesäteatteria "Setäteatteriksi".
Riitaojan rooli on myös Ahosen tunnetuimpia esityksiä. Hän esiintyi vuodesta 1945 lähtien Joensuun kaupunginteatterissa ja Jyväskylän Työväenteatterissa, missä hän tapasi kollegansa, tulevan vaimonsa Rauni Ikäheimon. Tuore aviopari kiinnitettiin teatterinjohtaja Eino Salmelaisen johdolla vuonna 1951 Tampereen Työväen Teatteriin, ja vuonna 1967 Helsingin kaupunginteatteriin ja aviopari muuttikin silloin myös sen uudisrakennukseen. Hän näytteli myös Pyynikin kesäteatterin Tuntematon sotilas-näytelmässä vuosina 1961-1967 esittäen Honkajokea ja Riitaojaa. Olavi Ahonen oli monien muidenkin näyttelijöiden lisäksi kiinnitettynä Televisioteatteriin 1970-luvulla. Myöhemmin Ahonen tuli tunnetuksi etenkin Spede Pasasen Uuno Turhapuro -elokuvista, joissa hän esitti Uunon isää Hugo Turhapuroa, ja hän esiintyi myös muissakin Spede-elokuvissa, kuten elokuvissa Noin 7 veljestä, Speedy Gonzales – Noin 7 veljeksen poika, Hirttämättömät ja Koeputkiaikuinen ja Simon enkelit, ja hänelle kertyi yhteensä 13 Spede-elokuvaa. Ohjaaja Ere Kokkonen ja näyttelijä Vesa-Matti Loiri ovat jälkeenpäin muistelleet, että Uunon isän rooliin ei kukaan muu näyttelijä olisi sopinut yhtä hyvin kuin Ahonen.
Ahosen muistettavia teatteriosia olivat mm. Boni Mustalaisruhtinattaressa, Simeoni Seitsemässä veljeksessä, Nummisuutareiden Topias Tuomaanpoika, Sotamies Jokinen sekä nimirooli lastennäytelmässä Katto-Kassinen. Ahonen teki elokuvissa enimmäkseen pikkurooleja, mutta elokuvassa Viimeinen savotta hänellä oli jo toinen päärooli. Myös elokuvassa Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla hänellä oli toinen päärooli. Tv-elokuvassa Tuomas Murasen rikos hänellä oli pääosa. Hän teki myös suuren joukon sivurooleja Yleisradion kuunnelma-sarjassa "Knalli ja sateenvarjo", lukuisimpana eteisvahtimestari Mr. Matthews. Ahonen esiintyi myös Speden tuottamassa Robin Hoodissa. Rooleja alkoi sadella silloin, kun Ahonen muutti Helsinkiin. Ahosella oli jokin ihmeen tapa esiintyä näyttämöllä vain pienen hetken ajan saamalla kaiken huomion ja muiston jälkikäteen.
Ahonen esiintyi myös elokuvassa Viimeinen savotta Einari Mättönä sekä elokuvassa Täällä Pohjantähden alla Ahonen esitti punakaartilaista, Lauri "Late" Kiviojaa.
Television puolella Ahosen tunnetuimpia töitä olivat vankikarkurin rooli Valehtelijoiden klubi -viihdeohjelmassa (1981-1983) sekä kauppias Matikaisen rooli Ruusun aika -draamasarjassa (1990-1991). Lisäksi Ahonen esiintyi pääosassa kiitetyssä tv-elokuvassa Tuomas Murasen rikos (1994). Ahonen oli myös tunnettu urastaan teatterissa. Viimeisenä työnään hän esiintyi televisiota varten tehdyssä elokuvassa Siivoton juttu. Hän esiintyi arkistomateriaalin muodossa elokuvassa Uuno Turhapuro – This Is My Life (2004). Vanhempana Ahonen kuului vastaperustetun Komediateatteri Arenan henkilökuntaan.
Ahonen esiintyi yhteensä 65 elokuvassa, televisiosarjassa ja tv-elokuvassa. Olavi Ahonen on myöhemmin noussut merkittäväksi näyttelijäksi.
[muokkaa] Filmografia
- Niskavuoren Aarne (1954)
- Tuntematon sotilas (1955)
- Elokuu (1956)
- Virtaset ja Lahtiset (1959)
- Pinsiön parooni (1962)
- Pojat (1962)
- Noin 7 veljestä (1968)
- Rottasota (1968)
- Täällä Pohjantähden alla (1968)
- Äl' yli päästä perhanaa (1968)
- Speedy Gonzales – Noin 7 veljeksen poika (1970)
- Akseli ja Elina (1970)
- Niilon oppivuodet (1971)
- Hirttämättömät (1971)
- Kahdeksas veljes (1971)
- Meiltähän tämä käy (1973)
- Pohjantähti (1973)
- Transvestjan tarinoita (1975)
- Viimeinen savotta (1977)
- Häpy Endkö? Eli kuinka Uuno Turhapuro sai niin kauniin ja rikkaan vaimon (1977)
- Aika hyvä ihmiseksi (1977)
- Syksyllä kaikki on toisin (1978)
- Rautakauppias Uuno Turhapuro – presidentin vävy (1978)
- Piilopirtti (1978)
- Koeputkiaikuinen ja Simon enkelit (1979)
- Ruskan jälkeen (1979)
- Matti Väkevä (1979)
- Tup-akka-lakko (1980)
- Tulitikkuja lainaamassa (1980)
- Pölhölä (1981)
- Uuno Turhapuron aviokriisi (1981)
- Ramses ja unet (1982)
- Ulvova mylläri (1982)
- Jousiampuja (1982)
- Jon (1983)
- Sinuhe egyptiläinen (1983)
- Koomikko (1983)
- Uuno Turhapuro muuttaa maalle (1986)
- Jäähyväiset presidentille (1987)
- Petos (1988)
- Ihmiselon ihanuus ja kurjuus (1988)
- Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla (1990)
- Uuno Turhapuro – Suomen tasavallan herra presidentti (1992)
- Kaikki pelissä (1994)
- Maigret Suomessa (1996)
- Siivoton juttu (1997)
- Uuno Turhapuro – This Is My Life (2004) (arkisto-materiaalia)
[muokkaa] TV-elokuvat
- Armoton ammattilainen (1965)
- Ystävykset (1969)
- Paluu (1969)
- Karannut Hevonen (1978)
- Irti maasta (1990)
- Tuomas Murasen rikos (1994)
[muokkaa] TV-sarjat
- Kuten haluatte (1966)
- Jatkoaika (1967) (vierailija)
- Kunnon sotamies Svejkin seikkailuja (1968)
- Ilkamat (1970)
- Ällitälli (1971)
- Olipa päivä (1972)
- Mummoni ja Mannerheim (1971-1973)
- Robin Hood ja hänen iloiset vekkulinsa Sherwoodin pusikoissa (1974)
- Valehtelijoiden klubi (1981-1983)
- Seinähullut naapurit (1985-1987)
- Huh hellettä! (1986)
- Lentsu (1990)
- Tiina (1991)
- Pimennys (1991)
- Ruusun aika (1990-1991)
- Viimeiset siemenperunat (1993)
[muokkaa] Radiokuunnelmat
[muokkaa] Teokset
- Valokiilassa näyttelijä (1988) Yhdessä Pirkko Kosken kanssa.
[muokkaa] Lähteet
- Antti Litja - Mies joka oppi sanomaan ei
