Ile Kallio
Wikipedia
Ilkka Tahvo Kallio (s. 18. marraskuuta 1955, Oulu) on suomalainen muusikko. Hän soitti kitaraa Hurriganes-yhtyeessä useaan otteeseen 70- ja 80-luvuilla. Nykyään hän esiintyy vaimonsa Kaija Kärkisen kanssa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
[muokkaa] Nuoruusvuodet
Ile syntyi Oulussa vuonna 1955. Hänen isänsä oli virkamies ja äiti opettaja. Hänellä on kaksi vuotta vanhempi sisko ja vuotta vanhempi veli. Perhe muutti vuonna 1960 Helsinkiin ja sieltä Espooseen, missä Ile ystävystyi Sami Hurmerinnan kanssa. Teini-iässä Ile kiinnostui pop-musiikista veljensä Peran ja Hurmerinnan kanssa. Ensin he kuuntelivat Rolling Stones -yhtyettä ja löysivät myöhemmin Fleetwood Macin ja Jimi Hendrixin. Ilen veli sai joululahjaksi akustisen Landola-kitaran, jota pian soitti lähinnä Ile. Kolmetoistavuotiaina Ile ja Sami perustivat ensimmäisen yhtyeensä Witchcraftin. Yhtyeen kolmas jäsen oli rumpali Jukka Bonsdorff. Ensiesiintyminen tapahtui Samin kotona 19.6.1969. Yleisönä olivat perheenjäsenet ja ystävät. Ilellä oli jo saksalainen puoliakustinen Dynacord-kitara. Lauluosuudet jaettiin Samin kanssa, joka soitti myös kitaraa.
Fleetwood Macin konsertti Kulttuuritalolla Helsingissä oli Ilen ensimmäinen rock-konsertti. Muita blues-vaikuttajia olivat Buddy Guy ja kappale The First Time I Met The Blues.
Ilen perhe muutti takaisin Helsinkiin, mutta Ile jatkoi Espoossa ystävänsä Samin tapailua.
[muokkaa] Liittyminen Hurriganesiin
Remu Aaltonen pyysi loppuvuodesta 1971 Ileä yhtyeeseensä. Remu oli kuullut Ilen taidoista Janne Ödneriltä, joka oli opettanut Ilelle kitaransoittoa. Basistiksi Remu pyysi uuteen yhtyeeseen Cisse Häkkisen, joka oli aikaisemmin soittanut vain kitaraa. Näin syntyi Hurriganesin ensimmäinen kokoonpano, joka pysyi koossa puoli vuotta.
Ile oli 16-vuotias, huomattavasti nuorempi kuin Cisse ja Remu, eikä tuntenut olevansa samalla tasolla muiden kanssa. Remun johtamismenetelmät olivat liikaa nuorelle kitaristilupaukselle, joka lähetti lomalta Etelä-Euroopasta eroilmoituksen Remulle ja suositteli Samia tilalleen. Samin soittaessa Remulle Albert Järvinen oli Remun luona ja pyysi päästä Hurriganesiin. Seuraavana päivänä Remu ilmoitti Samille, että Albert on uusi kitaristi.
Kun Ilen perhe muutti Kuopioon, Ile jäi Helsinkiin, koska siellä olivat hänen mielenkiintonsa kohteet, musiikki ja soittaminen. Hän meni iltakouluun käymään koulua loppuun ja otti osa-aikatyön postin lajittelukeskuksesta.
[muokkaa] Hurriganesin jälkeen
Hurriganesin jälkeen Ile soitti esimerkiksi yhtyeissä Kolera ja Madame George. Kalevala-yhtyeen levyllä People No Names (1972) Ile soitti eräällä kappaleella kitaraa. Kesällä 1974 Timo Kojo (Madame George) pyysi Ileä Rauli Somerjoen taustayhtyeeseen Money, jossa Ile soitti kolme kuukautta. Ile asui Kallion kaupunginosassa ja totesi, että paikallisten teinien takinselässä luki usein Rock and Roll All Night Long, Roadrunner ym. Hän seurasi Hurriganesin uraa lähtönsä jälkeen tiiviisti.
[muokkaa] Paluu Hurriganesiin
Kesäkuussa 1975 Remu vihjaili Ilelle Hurriganesin tarvitsevan kitaristia. Albertin lähtö oli salaisuus. Yön yli nukuttuaan Ile päätti palata yhtyeeseen.
Vuodet 1975 ja 1976 olivat Hurriganesin kultaista aikaa. Suosio kasvoi, fan-klubin jäsenmäärä lisääntyi viidestäsadasta viiteentuhanteen muutamassa kuukaudessa. Ilestä tuli tuhansien teinityttöjen idoli. Hänestä julkaistiin jopa paperinukke lehdessä, ja postinjakaja kantoi säkeittäin fanipostia hissittömän talon kolmanteen kerrokseen. Musiikillisesti Ilen oli vaikeaa astua Albertin saappaisiin, olihan tämä ollut Ilen idoleja jo vuodesta 1969.He olivat myös ystäviä keskenään,vaikka monet ehkä olisivat voineet päätellä toisin. Ile on sanonut Albertin olevan häntä parempi kitaristi,Albert oli taas sanonut päinvastoin. Vasta vuoden kuluttua yhtye löysi uuden muotonsa. Mutta yhtye oli kovassa kunnossa ja Ilen mielestä Remu rumpalina parhaimmillaan.
Ile levytti 1977 ensimmäisen soololevynsä Irock, jota myytiin 17 000 kappaletta. Myöhemmin hän myönsi, että lauluosuudet nolottavat yhä. Levynsä jälkeen hän halusi kehittää musiikkiaan monipuolisemmaksi. Vuonna 1979 hän suunnitteli lopettavansa Ruotsin kiertueen jälkeen, mutta Remu sai vihiä asiasta ja pyysi Ileä lähtemään toukokuussa 1979.
[muokkaa] Pera & The Dogs
Albert lopetti Pen Leessä korvatakseen Ilen jälleen kerran. Ile perusti veljensä kanssa Pera & The Dogs -yhtyeen. Muut jäsenet olivat Maukka Siirala (basso, ex-Pen Lee) ja Bill Carson (rummut). Yhtyeen ensimmäinen levy Dogfood (1979) oli edellä aikaansa eikä menestynyt uuden aallon ja suomenkielisen musiikin puristuksessa. Yhtye tähtäsi kansainvälisille markkinoille, mutta menestys ulkomailla jäi saavuttamatta. Yksi syy Hurriganesin jättämiseen oli ollut se, ettei Hurriganes pärjännyt ulkomailla. Hurriganesin epäonnistuneen Englannin kiertueen jälkeen Ile todennäköisesti päätteli, että tarvittiin toinen yhtye, jos hän aikoi menestyä ulkomailla.
Bill Carson jätti Pera & The Dogsin, ja tilalle tuli Jyrtsä Rautakoura. Lyhennetyään nimen muotoon Dogs yhtye levytti toisen albumin Radiator (1980). Menestystä ei tullut silläkään, ja yhtye lopetti. Dogsin jälkeen Ile levytti kaksi sooloalbumia: Get Out (1980) ja Rocks And Stones (1982).
Seuraava yhtye oli Diesel. Muut jäsenet olivat Jouni Rautakoura (basso), Heikki Pehkonen (kitara), Kai Koski (rummut). Yhtye julkaisi vain yhden singlen Love Machine / I Want You (1982).
[muokkaa] Paluu Hurriganesiin
Vuonna 1983 Ile palasi vuodeksi Hurriganesiin Janne Louhivuoren tilalle. Yhtye esiintyi muutaman kerran nelimiehisenä, kun Ile opetteli uudestaan Hurriganesin ohjelmistoa. Ile soitti myös Remun soololevyllä Message For You. Muu Diesel-yhtye jatkoi nimellä Inside Out. Viimeisen Hurriganes-vaiheen jälkeen Ile oli löytänyt uuden esikuvan, Bruce Springsteenin. Hän alkoi tehdä musiikkia TV-mainoksiin ja TV-ohjelmiin. Kaikki MTV3:n päätunnussävelmät ovat tiettävästi hänen säveltämiään. Hän esiintyi satunnaisesti Kallion Katupojat -yhtyeen kanssa. Vuonna 1986 hän levytti suomenkielisen levyn Tänä yönä.
[muokkaa] Kaija Kärkinen & Ile Kallio
Ile aloitti vuonna 1990 yhteistyön Kaija Kärkisen kanssa, joka osallistui Eurovision-laulukilpailun karsintaan Ilen kappaleella Hullu yö. Yhteistyö Kaijan kanssa laajeni yksityispuolelle ja pari avioitui. Ilelle avioliitto oli toinen, mutta ensimmäinen Kaijalle, joka oli ihaillut Ileä jo Hurriganes-vuosina. Kaija ja Ile ovat julkaisseet yhdessä kymmenkunta levyä, joilla sävellykset ovat Ilen, sanoitukset Kaijan. Osa levyistä on menestynyt hyvin. Kaija Kärkinen on varsinaiselta ammatiltaan näyttelijä, ja on esiintynyt useissa teatteri- ja TV-tuotannoissa esittäen muun muassa Laila Kinnusta. Ile on jatkanut myös mainos- ja taustamusiikin tekemistä ja soittanut myös esimerkiksi TV-sarjan Luokkakokous yhtyeessä.
Vuonna 1996 Ile löysi muuton yhteydessä vanhan Hurriganes-keikkanauhan, joka ilmestyi levynä nimellä Live In Stockholm 1977.
[muokkaa] Diskografia
[muokkaa] Albumit
- Hurriganes: Crazy Days (1975)
- Hurriganes: Hot Wheels (1976)
- Hurriganes: Tsugu Way (1977)
- Irock (1977)
- Hurriganes: Hanger (1978)
- Pera & The Dogs: Dogfood (1979)
- The Dogs: Radiator (1980)
- Get Out (1980)
- Rocks And Stones (1982)
- Hurriganes: Seven Days, Seven Nights (1983)
- Hurriganes: Hurrygames (1984)
- Tänä yönä (1986)
- Kaija Kärkinen & Ile Kallio: Mustaa vettä (1991)
- Kaija Kärkinen & Ile Kallio: Sade (1995)
- Kaija Kärkinen & Ile Kallio: Lupaus (1996)
- Hurriganes: Live In Stockholm 1977 (1996)
- Kaija Kärkinen & Ile Kallio: Suuri salaisuus (1997)
- Kaija Kärkinen & Ile Kallio: Noitavoimaa (1999)
- Kaija Kärkinen & Ile Kallio: Kaikki oikeudet (2000)
- Kaija Kärkinen & Ile Kallio: Kymmenen laulua (2002)
- Kaija Kärkinen & Ile Kallio: Kuka saa kyyneleet (2004)
- Kaija Kärkinen & Ile Kallio: Sodassa ja rakkaudessa (2005)
- Ile Kallio & Vierailevat Solistit: Kirjeitä (2007)
- Kaija Kärkinen & Ile Kallio: Saman taivaan alla (2008)
[muokkaa] Kokoelmat
- Hurriganes: Sixteen Golden Greats (1977)
- Kaija Kärkinen & Ile Kallio: En voi unohtaa (2001)
