Frank Gehry
Wikipedia
Frank Owen Gehry (syntyjään Ephram Owen Goldenberg, 28. helmikuuta 1929, Toronto, Ontario) on kanadalais-yhdysvaltalainen arkkitehti. Hän on asunut Yhdysvalloissa vuodesta 1947 lähtien. Gehrylle myönnettiin vuonna 1989 yksi maailman arvostetuimmista arkkitehtuuripalkinnoista, Pritzker-palkinto.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämäkerta
Gehry syntyi juutalaiseen perheeseen Kanadan suurimmassa kaupungissa, Torontossa. Perheen sukunimi oli alun perin Goldberg, mutta he muutattivat sen vuonna 1947, muuttaen samalla pois Kanadasta Yhdysvaltain Kaliforniaan.
Gehry opiskeli collegensa Los Angeles City Collegessa (LACC). Tämän jälkeen hän suuntasi Etelä-Kalifornian yliopiston arkkitehtuurin oppilaitokseen, josta hän myös valmistui. Valmistuttuaan Gehry vietti aikaansa työskentelemällä lukuisissa eri työpaikoissa. Hän myös aloitti kaupunkisuunnittelun opinnot Harvardin yliopiston muotoilun laitoksessa, mutta jätti koulunsa kuitenkin kesken.
Gehry ehti työskennellä perinteisen arkkitehtuurin parissa arkkitehtitoimistoissa Pereira and Luckman, Victor Gruen Associates ja Andre Remondet ennen kuin vuonna 1967 perusti ensimmäisen oman toimistonsa, Frank O. Gehry and Associates. Hänen nykyinen toimistonsa, Gehry Partners, LLP muodostettiin vuonna 2002.
Gehry pitää kiinni yksityisyydestään, eikä anna elämästään tarkkoja tietoja lehdistölle. Hänellä on nykyisin Yhdysvaltain kansalaisuus, ja hän asuu edelleen Kaliforniassa, Los Angelesissa.
[muokkaa] Gehryn arkkitehtuuri
Gehry tunnetaan veistoksellisista rakennuksistaan. Massoittelu on vapaata ja monimuotoista. Julkisivupinnat ovat usein kaarevia kahteen suuntaan, materiaalina heijastava metallipinta. Gehryn tyyli polveutuu myöhäisestä modernismista, hänen teostensa katsotaan edustavan modernin arkkitehtuurin dekonstruktivismin suuntaa. Gehryn luomuksista on tullut suosittuja turistikohteita, ehkä parhaiten niistä tunnettaneen Bilbaon Guggenheim-museo tai Los Angelesin Walt Disney Concert Hall.
Sydney Pollackin ohjaamassa Gehryn elämäkertadokumentissa Sketches of Frank Gehry (2005) Gehry mainitsee suomalaisen arkkitehdin Alvar Aallon olleen hänen suurin inspiraation lähteensä.
Ratkaistakseen monimuotoisten rakennustensa suunnitteluongelmat Gehry on toimistossaan kehittänyt käyttöönsä oman suunnittelusovelluksen. Järjestelmän pohjana toimii Catia, jonka päälle ohjelmistoyhtiö Gehry Technologies on kehittänyt rakennusmallinnusohjelmiston Digital Project. Aikaisemmin ainoastaan Gehryn toimistojen omassa käytössä ollut ohjelmisto julkaistiin vuonna 2005.
[muokkaa] Teoksia
Lista ei sisällä Gehryn kaikkia töitä.
- Pritzker Park, Chicago, Illinois, Yhdysvallat, 2004
- Stata Center, Cambridge, Massachusetts, Yhdysvallat, 2004
- Walt Disney Concert Hall, Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat, 2003
- Peter B. Lewis Building, Cleveland, Ohio, Yhdysvallat, 2002
- Gehry Tower, Hannover, Saksa, 2001
- Experience Music Project, Seattle, Washington, Yhdysvallat, 2000
- Der Neue Zollhof, Düsseldorf, Saksa, 1999
- Guggenheim-museo, Bilbao, Espanja, 1997
- Dancing House, Praha, Tšekki, 1995
- Kuvataiteiden keskus, Toledon yliopisto, Toledo, Ohio, 1993
- Weismanin taidemuseo, Minneapolis, Minnesota, Yhdysvallat, 1990
- Vitra Design Museum, Weil am Rhein, Saksa, 1989
- California Aerospace Museum, Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat, 1982-1984
[muokkaa] Tunnustuksia
- Companion of the Order of Canada -kunniamerkki, 2002
- Arkkitehtuurin kultainen mitali, American Academy of Arts and Letters, 2002
- RIBA:n (Royal Institute of British Architects) kultainen mitali, 2000
- AIA:n (American Institute of Architects) kultainen mitali, 1999
- Arkkitehtuurin ja taiteiden Kiesler -palkinto, 1998
- National Medal of Arts -palkinto, 1998
- Dorothy ja Lillian Gish -palkinto, 1994
- Arkkitehtuurin Praemium Imperiale -palkinto, Japanin taideyhdistys, 1992
- Wolfin taiteiden palkinto, Wolf-säätiö, 1992
- Pritzker-palkinto, 1989
- Arnold W. Brunnerin muistopalkinto arkkitehtuurista, American Academy of Arts and Letters, 1977
[muokkaa] Aiheesta muualla
1979 Philip Johnson – 1980 Luis Barragán – 1981 James Stirling – 1982 Kevin Roche – 1983 I. M. Pei – 1984 Richard Meier – 1985 Hans Hollein – 1986 Gottfried Böhm – 1987 Kenzō Tange – 1988 Gordon Bunshaft ja Oscar Niemeyer – 1989 Frank O. Gehry - 1990 Aldo Rossi - 1991 Robert Venturi - 1992 Alvaro Siza - 1993 Fumihiko Maki – 1994 Christian de Portzamparc – 1995 Tadao Andō – 1996 Rafael Moneo – 1997 Sverre Fehn – 1998 Renzo Piano – 1999 Sir Norman Foster – 2000 Rem Koolhaas – 2001 Jacques Herzog ja Pierre de Meuron – 2002 Glenn Murcutt – 2003 Jørn Utzon – 2004 Zaha Hadid – 2005 Thom Mayne – 2006 Paulo Mendes da Rocha – 2007 Richard Rogers – 2008 Jean Nouvel
