Kosovo

Wikipedia

Republika e Kosovës Република Косово (Republika Kosovo)
lippu vaakuna
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti	Fatmir Sejdiu
Pääministeri	Hashim Thaçi
Pääkaupunki	Priština
Muita kaupunkeja	Prizren, Kosovska Mitrovica
Pinta-ala  – josta sisävesiä	10 887 km² (sijalla –) ei merkittävästi
Väkiluku (2005)  – väestötiheys  – väestönkasvu	2 200 000 (sijalla –) 202,076 / km² – % (–)
Viralliset kielet	albania, serbia
Valuutta	euro (EUR)
BKT (–)  – yhteensä  – per asukas	sijalla – – –
HDI (–)	– (sijalla –)
Elinkeinorakenne	maatalous  %, palvelut  %, teollisuus  % BKT:sta
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC+1 UTC+2
Itsenäisyys Serbiasta	17. helmikuuta 2008 (ei laajasti tunnustettu)
Lyhenne Maatunnus	ajoneuvot: lentokoneet:
Kansainvälinen suuntanumero	+381
Motto	ei virallista mottoa
Kansallislaulu	Eurooppa

Kosovo (albaniaksi Kosova, serb. Косово, Kosovo) on valtio Balkanilla. Se on julistautunut itsenäiseksi Serbiasta nimellä Kosovon tasavalta. Kosovon kansainvälinen asema on kiistanalainen. Serbia pitää sitä edelleen autonomisena maakuntanaan. Jotkin maat ovat tunnustaneet Kosovon itsenäiseksi valtioksi; jotkin taas ovat torjuneet itsenäisyysjulistuksen.

Kosovon pääkaupunki ja suurin kaupunki on Priština (500 000 asukasta), toiseksi suurin on Prizren (120 000 asukasta). Kosovon pinta-ala on 10 887 km². Sen väkiluvun on eri arvioissa arvioitu olevan 1,9 ja 2,4 miljoonan välillä. Väestötiheys on noin 200 asukasta/km², joka on eurooppalaisittain melko korkea.

Suurin etninen ryhmä ovat albaanit, joita Maailmanpankin vuoden 2001 tutkimuksen mukaan on noin 88 % väestöstä. Suurin vähemmistöryhmä on serbit (7 %). Pienempi määrä on turkkilaisia, bosniakkeja ja romaneja.^[1]

Sisällysluettelo 1 Historia 1.1 Muinaishistoria 1.2 Keskiaika 1.3 1600-luvulta 1800-luvun loppuun 1.4 1900-luku 1.5 Kosovon sota ja YK:n hallinto 1.6 Itsenäistyminen 2 Osat 3 Maantiede 4 Talous 5 Väestö 6 Kulttuuri 7 Kansainvälinen asema 8 Katso myös 9 Lähteet 10 Aiheesta muualla 10.1 Kosovon instituutiot 10.2 Kansainväliset organisaatiot 10.3 Serbian hallitus 10.4 Uutisia, kommentteja alueelta

[muokkaa] Historia

Pääartikkeli: Kosovon historia

[muokkaa] Muinaishistoria

Albaanien mahdollisina kielellisinä esi-isinä pidetyt illyrialaiset ilmestyivät Länsi-Balkanille noin 1200-luvulla eaa. Albaani on ainoa kieli omassa indoeurooppalaisessa haarassaan, ja se on mahdollisesti illyrialaisten puhumien kielimuotojen viimeinen jäänne, joskaan asiaa ei ole todistettu.^[2] Antiikin aikana Kosovo oli osa suurempaa aluetta nimeltään Dardania. Alue soti usein kasvavan Makedonian kanssa, ja sen eteläosa vallattiin Filippos II:n, Aleksanteri Suuren isän, valtakaudella. Alueesta tuli myöhemmin osa Rooman valtakuntaa, kun keisari Augustus valloitti sen vuonna 28 eaa.

[muokkaa] Keskiaika

Slaavit saapuivat Balkanille 500–700-luvuilla.^[3] 1100-luvulla Serbiasta tuli itsenäinen valtakunta, ja Kosovosta tuli maan poliittinen, taloudellinen, uskonnollinen ja kulttuurillinen keskus. Tällä aikakaudella sinne rakennettiinkin useita satoja ortodoksilaisia kirkkoja ja luostareita.

28. kesäkuuta 1389 käytiin Kosovo Poljen taistelu, jossa olivat osapuolina yhdistyneet kristityt joukot, joita komensivat serbit sekä Osmanien valtakunnan joukot. Kristittyjen armeija hävisi. Suuri osa serbien armeijasta romahti, ja seuraavien vuosien aikana Serbia oli heikko osmaneja vastaan. Alueesta tuli 1448 osmanien vasallivaltio, ja se liitettiin Osmanien valtakuntaan 1459 yhdessä muun Serbian kanssa. Osana Osmanien valtakuntaa serbit saivat vähemmän oikeuksia kuin kristittyjen hallitsijoiden aikakaudella, vaikka maaorjuus lopetettiinkin.

Kosovon tultua liitetyksi Osmanien valtakuntaan, se oli vielä selvästi serbienemmistöinen, mutta albaanien osuus alkoi kasvaa. Valtaosa Kosovon albaaneista kääntyi islaminuskoon osmanivallan aikana.^[4]

[muokkaa] 1600-luvulta 1800-luvun loppuun

Kun Osmanien valtakunnan ja Habsburgin hallitsijasuvun välillä oli sota 1683–1699, serbit nousivat kapinaan. Kun habsburgilaiset vetäytyivät takaisin Tonavasta pohjoiseen, suuri määrä serbejä jätti Kosovon ja lähti habsburgilaisten hallitsemille katolisille alueille. Tämän jälkeen Kosovoon muutti 1900-luvun alkuun asti suuri määrä islaminuskoisia albaaneja Pohjois-Albaniasta. Tämä prosessi kesti noin 200 vuotta, ja sinä aikana myös osa serbeistä vaihtoi kieltä ja uskontoa.

1800-luvun serbinationalismi piti Kosovon aluetta "Serbian kehtona". Monet kristittyinä pysyneet serbit tuomitsivat albaanit, koska nämä olivat omaksuneet vihollisen eli Osmanien valtakunnan uskonnon.^[4]

1800-luvun toisella puoliskolla tapahtui ensimmäinen albaanien ja serbien välinen konflikti, kun albaanit asettuivat Osmanien valtakunnan puolelle vuosien 1876–1877 sodassa. Serbia soti Venäjän ja Bosnian kapinallisten rinnalla heikentyvää Turkkia vastaan, mikä toi Serbialle suurvaltojen tunnustaman täyden itsenäisyyden ja 1878 rauhansopimuksessa Berliinin kongressissa Serbia sai takaisin alaisuuteensa Prištinan sekä Kosovska Mitrovican.

[muokkaa] 1900-luku

Ensimmäisen maailmansodan aikana Bulgaria ja Itävälta-Unkari miehittivät Kosovoa. Vuonna 1918 alue siirtyi Serbialle, josta myöhemmin tuli osa Jugoslavian kuningaskuntaa. Toisessa maailmansodassa alue yhdistettiin Italian hallitsemaan Albaniaan. Albaaneista koostunut Waffen-SS-divisioona Skanderbeg syyllistyi serbien kansanmurhaan ja etniseen puhdistukseen.^[5]lähde?

1960- ja 1970-luvuilla monet serbit muuttivat maakunnasta Serbiaan paremman elintason perässä, koska Kosovosta oli tullut Jugoslavian köyhin osa. Sosialistisen Jugoslavian aikana albaanien tilanne oli hyvä: Tito suosi heitä ja kannusti ihmisiä muuttamaan Albaniasta Kosovoon. Kosovon väestörakenne albanisoitui entisestään. Toisen maailmansodan ja Titon kuoleman välisenä aikana albaanien väkiluku kolminkertaistui Kosovossa Euroopan suurimman syntyvyyden sekä siirtolaisuuden johdosta. Kosovolle myönnettiin autonomisen maakunnan asema vuonna 1974.

1980-luvulla albaaniopiskelijat alkoivat vaatia alueelle itsenäisempää tasavallan asemaa. Marraskuussa 1988 albaanit aloittivat uudet levottomuudet, jotka johtivat alueen autonomian keskeyttämiseen ja sen asettamisen hätätilaan. Tämä johti suureen tyytymättömyyteen albaaniväestön keskuudessa. Albaanien tilanne huononi merkittävästi: he jäivät ilman työtä, koulutusta ja sairaanhoitoa. Ylin valta maakunnassa annettiin serbeille.

Satoja tuhansia albaaneja joutui pakenemaan ulkomaille, muun muassa Suomeen. Syntyi vastarintaliike, johon kuului julistautuminen itsenäiseksi vuonna 1991. Tätä ei kuitenkaan tunnustettu kansainvälisesti. Albaanit tekivät aluksi rauhallista vastarintaa, kunnes vuonna 1996 Kosovon vapautusarmeija UÇK aloitti sissisodan, joka laajeni Kosovon sodaksi.

[muokkaa] Kosovon sota ja YK:n hallinto

Katso myös: Kosovon sota

Albanian valtion osittain tukema Kosovon vapautusarmeijan UÇK:n aseellinen kapina oli laajimmillaan vuonna 1998, jolloin se hallitsi jopa puolta silloista maakuntaa. Länsimaat paheksuivat serbien kapinan kukistamisessa käyttämiä sotilaallisia otteita. Erityisesti serbien Račakissa suorittama joukkomurha herätti länsimaat vaatimaan NATO-joukkoja alueelle turvaamaan rauhaa. Tähän Serbia ei suostunut.

Maaliskuussa 1999 NATO alkoi pommittaa Serbiaa. Päätös tehtiin Venäjän vastustuksen vuoksi ilman Yhdistyneiden kansakuntien valtuutusta. Kymmenen viikkoa kestäneen pommituskampanjan johdosta Serbian Slobodan Milošević joutui vetämään armeijan pois Kosovon alueelta. YK:n turvallisuusneuvostossa päätöslauselmalla 1244 päätettiin, että Kosovo kuuluu Serbiaan ja Kosovon tulevaksi asemaksi tulee laaja autonomia. Tästä lähtien Kosovoa hallitsi Yhdistyneet kansakunnat UNMIK-osastonsa kautta.

Rauhanturvaajien saapumisen jälkeen albaanit aloittivat kostotoimenpiteet. Pitkälti yli sata kirkkoa ja luostaria tuhottiin, monet vuoden 2004 mellakoiden aikana^[6]. 280 000 serbiä jätti Kosovon.^[7]

Vuonna 2006 Kosovon albaanien hallinto ja Serbia neuvottelivat YK:n johdolla Kosovon lopullisesta asemasta. Huhtikuussa 2007 YK:n pääneuvottelija Martti Ahtisaari esitteli suunnitelmansa, joka toteutettaisiin kansainvälisessä valvonnassa. Siinä Kosovo olisi saanut valvotun itsenäisyyden ja oikeuden hankkia omat kansalliset symbolit. Kosovon albaanien johtama hallitus suhtautui ehdotukseen positiivisesti, kun taas serbiosapuoli torjui sen.

[muokkaa] Itsenäistyminen

Serbia oli valmis antamaan Kosovolle rajoitetun itsehallinnon, mutta Kosovon hallitus hyväksyi vain itsenäisyyden.^lähde? Neuvottelut asiasta kariutuivat joulukuussa 2007, ja Kosovo julistautui itsenäiseksi 17. helmikuuta 2008. Kaikki paikalla olleet 109 albaaniparlamenttiedustajaa kannattivat itsenäisyyttä. Istunnosta puuttui kymmenen edustajaa, mukaan lukien kaikki serbiedustajat. Serbia ilmoitti, ettei koskaan tule hyväksymään Kosovon itsenäisyyttä. Venäjä pyysi YK:n turvallisuusneuvostoa kokoontumaan asian vuoksi.^[8] YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon ilmoitti 18. helmikuuta 2008, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1244 pysyy voimassa ja sitä pyritään toteuttamaan kehittyvien olosuhteiden valossa.^[9]

[muokkaa] Osat

Kosovo on jaettu seitsemään piirikuntaan (nimet serbiaksi ja albaniaksi):

• Gjakova/Đakovica
• Gjilani/Gnjilane
• Mitrovica/Kosovska Mitrovica
• Peja/Peć
• Prishtina/Priština
• Prizreni/Prizren
• Ferizaji/Uroševac

Tämän lisäksi piirikunnat on jaettu 30 kuntaan.

[muokkaa] Maantiede

Kosovon pinta-ala on 10 887 km²; se rajoittuu luoteessa Montenegroon, pohjoisessa Serbiaan (Kosovo kuului Serbiaan ja oli Serbian eteläinen maakunta), etelässä Makedoniaan ja lounaassa Albaniaan. Suurimmat kaupungit ovat pääkaupunki Priština, jossa on yli 600 000  asukasta ja lounaassa sijaitseva Prizren, jossa on noin 120 000 asukasta. Viidellä muulla kaupungilla on yli 50 000 asukasta.

[muokkaa] Talous

Kosovon rahayksikkö oli aikaisemmin Serbian dinaari, mutta muuttui nopeasti Saksan markaksi ja jälkeenpäin euroksi. Serbienemmistöisillä pohjoisalueilla käytetään yhä dinaareja.

Kosovossa on suuria viljelyskelpoisia alueita. Maanviljelyn edellytykset ovat erinomaiset, mutta pääoman puute on johtanut suhteellisen alkukantaiseen viljelyyn, jossa käytetään vähän koneita. Kosovolla on suuria ongelmia järjestäytyneen rikollisuuden kanssa, joka on noussut voimakkaasti 2000-vuosikymmenellä ja jota pidetään yhtenä maailman suurimmista väkilukuun suhteutettuna.

Kosovossa on paljon luonnonrikkauksia. Trepcan kaivoksilla Kosovska Mitrovicassa sijaitsevat jotkin Euroopan suurimmista lyijy-, sinkki- ja nikkelilöydöksistä. Vesivoimaa on myös saatavilla helposti; tätä on kuitenkin hyödynnetty vain vähän.

[muokkaa] Väestö

Maailmanpankin vuoden 2001 tutkimuksen mukaan.^[1]

• Albaaneja 88 %
• Serbejä 7 %
• Muslimeja (mm. bosniakkeja ja goraneja) 1,9 %
• Romaneja 1,7 %
• Turkkilaisia 1 %

[muokkaa] Kulttuuri

Kosovosta tuli Serbian kuningaskunnan kulttuurin, uskonnon ja politiikan keskus 1300-luvulla. Tänä aikana serbialaiset kuninkaat rakennuttivat Kosovoon lukuisia ortodoksikirkkoja ja -luostareita kuten Dečanin luostarin.

Kosovon albaanikulttuurissa on keskeistä, että on saatu vaikutteita eri kansoilta historian kuluessa. Osmaniaikakausi on jättänyt jälkensä vanhojen moskeijoiden ja kylpylöiden muodossa, ja jossain on säilynyt vanhoja turkkilaisia perinteitä. Osmanivaikutteet ovat kuitenkin hävinneet tietyssä määrin 1990-luvun aikana, ja ne on korvannut länsimainen elämäntapa. Slaavit ovat tuoneet kulttuuriin lainasanoja ja musiikkia.

[muokkaa] Kansainvälinen asema

Kosovon ovat tunnustaneet Afganistan,^[10] Yhdysvallat, Turkki,^[11] Costa Rica, Albania,^[12] Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta,^[11] Australia,^[11] Senegal,^[13] Latvia,^[14] Saksa,^[15] Italia, Tanska, Viro,^[16] Luxemburg,^[17] Peru,^[18] Belgia,^[19] Puola,^[20] Sveitsi,^[21] Itävalta,^[22] Irlanti,^[23] Ruotsi,^[24] Alankomaat,^[25] Slovenia,^[26] Islanti, Malesia,^[27], Suomi,^[28] Kanada, Japani^[29], Monaco^[30], Unkari^[31], Kroatia^[32], Bulgaria^[33], Liechtenstein, Norja, Etelä-Korea^[34], Nauru, Marshallsaaret ja Burkina Faso^[35], Liettua^[36], San Marino^[37], Tšekki^[38], Liberia^[39].

Kosovon itsenäisyyden ovat Venäjän ja Serbian lisäksi torjuneet Espanja, Kypros, Romania,^[40] Slovakia,^[41] Argentiina,^[42] Armenia,^[43] Azerbaidžan,^[44] Valko-Venäjä,^[45] Bolivia, Venezuela,^[46] Bosnia ja Hertsegovina,^[47] Georgia,^[48] Kazakstan,^[49] Kirgisia,^[50] Moldova,^[51] Sri Lanka,^[52] Tadžikistan^[53] ja Vietnam.^[54]

[muokkaa] Katso myös

• Kosovon sota

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

[muokkaa] Kosovon instituutiot

• Kosovon parlamentti (englanniksi) (albaniaksi) (serbiaksi)
• Kosovon hallitus (englanniksi) (albaniaksi) (serbiaksi)
• Kosovon presidentti (englanniksi) (albaniaksi) (serbiaksi)

[muokkaa] Kansainväliset organisaatiot

• United Nations Mission in Kosovo (UNMIK) (englanniksi)
• Kosovo Force (KFOR) (englanniksi)
• Kosovon EU-lähetystö (EUMIK) (englanniksi)
• Kosovon OECD-lähetystö (OMIK) (englanniksi)

[muokkaa] Serbian hallitus

• Serbian hallituksen sivu Kosovosta (englanniksi)

[muokkaa] Uutisia, kommentteja alueelta

• B92-uutiset
• kosovocompromise portaali
• serbianna-uutiset
• BalkanBlog