Kroatia

Wikipedia

Republika Hrvatska Kroatian tasavalta
lippu vaakuna
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti Pääministeri	Stjepan Mesić Ivo Sanader
Pääkaupunki	Zagreb (779 145 as.) 45°48′N 15°58′E
Muita kaupunkeja	Split (192 589 as.), Rijeka (141 063 as.), Osijek (87 955 as.)
Pinta-ala  – josta sisävesiä	56 542 km² (sijalla 124) 128 km²
Väkiluku (2003)  – väestötiheys  – väestönkasvu	4 422 248 (sijalla 117) 83 / km² −0,02 % (2005)
Viralliset kielet	kroatian kieli
Valuutta	kuna (kn) (HRK)
BKT (2003)  – yhteensä  – per asukas	sijalla 71 47 140 miljoonaa USD 10 700 USD
HDI (2002)	0,830 (sijalla 47)
Elinkeinorakenne	maatalous 8,2 %, palvelut 61,7 %, teollisuus 30,1 % BKT:sta
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC+1 UTC+2
Itsenäisyys Jugoslaviasta:	25. kesäkuuta 1991
Lyhenne Maatunnus	HR ajoneuvot: HR lentokoneet: 9A
Kansainvälinen suuntanumero	+385
Motto	ei ole
Kansallislaulu	Lijepa naša domovino

Kroatian tasavalta eli Kroatia (kroatiaksi Hrvatska) on valtio Euroopassa. Se oli yksi entisen Jugoslavian tasavalloista ja itsenäistyi vuonna 1991.

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Politiikka 2.1 Ulkopolitiikka ja liittoutuminen 2.2 Sisäpolitiikka 3 Maantiede 3.1 Aluejako 3.2 Nähtävyydet 4 Talous 5 Väestö 6 Merkittävimmät luonnonvarat 7 Merkittävimmät vientituotteet 8 Katso myös 9 Lähteet 10 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Pääartikkeli: Kroatian historia

Kroatiassa Adrianmeren rannikoilla oli maanviljelyä ehkä jo 7000 eKr. Kroatian ensimmäiset tunnetut asukkaat olivat illyyrit, joiden keskus oli Kvarnerinlahden seuduilla. Kreikkalaiset ja roomalaiset saapuivat alueelle, ja slaavit vasta 500-luvulla jKr. Yksi heimoista oli Hrvat, josta nimestä myös Kroatian nimen (kroatiaksi Hrvatska) on katsottu mahdollisesti juontuvan. Slaaveja saapui rannikoille ja sisämaahan. Heimot olivat frankkien ja Bysantin hallitsemia, vaikkakin nimellisesti itsenäisiä.^lähde?

Kroaatit perustivat oman hallinnon jo 700-luvulla sisämaahan ja itsenäistyivät 879. Kuningas Tomislavista (vallassa 910-928) tuli koko Kroatian kuningas 925, ja hän sai Dalmatian Bulgarian Simeonilta yhdistäen Kroatian. Kroatia oli 1058-1089 eräänlainen paikallinen suurvalta Adrianmerellä. Mutta Unkarin mahti oli nousussa. Kroaatit tunnustivat Unkarin kuninkaan hallitsijakseen vuonna 1102. Kroatia heikkeni Unkarin vallan alla, ja feodaalihallinto vahvistui heikentäen maalaisten asemaa. Mongolit hyökkäsivät Kroatiaan 1242 ja aiheuttivat suurta hävitystä. Ennen vuotta 1400 Venetsian valta ulottui rannikolle. Venetsia alisti paikalliset asukkaat lähes orjuuteen rinnastettaviin oloihin.^lähde?

Turkkilaiset laajensivat valtaa alueella varsinkin 1400-luvulla ja 1500-luvun alussa. Unkarin jouduttua osmanien eli turkkilaisten valloittamaksi ja Kroatian jäädessä rajaseuduksi Kroatian valtiopäivät kutsuivat Habsburgien Ferdinand I:n Kroatian hallitsijaksi. Habsburgien sotilaat pysäyttivät turkkilaiset 1593. Tältä ajalta on peräisin ns. sotilasraja, Habsburgien luoma linnoitettu rajavyöhyke (Vojna Krajina), joka rakennettiin turkkilaisia vastaan. 1700-luvulle mennessä suurin osa Kroatiasta oli vapautettu osmanivallasta, mutta rannikkoalue Dalmatia oli Venetsian valloittama. Habsburgien valtakautta pidetään huonona aikana, sillä tuolloin ainoastaan rannikon Dubrovnik oli itsenäinen. Napoleon hallitsi aluetta aivan 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa.

Dalmatia liitettiin Itävalta-Unkariin vuoteen 1815 mennessä. 1830-luvulla maahan levisi illyrismi, ajatus eteläslaavien yhteisestä valtiosta, joka oli varhaista jugoslavismia. 1800-luvulla Kroatia oli aluksi Unkarin vallan alla, mutta 1848 valta siirtyi Itävallalle ja taas Unkarin vallan alle Itävalta-Unkarin synnyttyä 1867. Tällöin jugoslavismin lisäksi oli syntynyt serbivastaisia, kansallismielisiä ajatuksia itsenäisestä Kroatiasta.^lähde?

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Kroatia liittyi Serbian, kroaattien ja sloveenien kuningaskuntaan, josta tuli Jugoslavia 1929. Kroatian asema oli kakkosluokkaa maailmansotien välisessä Jugoslaviassa. Toisessa maailmansodassa Jugoslavia valloitettiin ja Kroatiasta tehtiin itsenäinen fasistinen nukkevaltio nimeltään Itsenäinen Kroatian valtio, jota johti ustaša-puolue. Ustaša vainosi ankarasti varsinkin serbejä. Toisen maailmansodan päätyttyä akselivaltojen häviöön Jugoslavia koottiin uudelleen ja siitä tuli sosialistinen valtio Josip Broz Titon tiukan kontrollin alla.^[1]

Kroatia julistautui itsenäiseksi Jugoslaviasta kesäkuun lopulla 1991. Tämän jälkeen maassa asemiaan jo varmistaneet kansallismieliset serbit aloittivat kapinan vallaten yhä enemmän alueita Kroatiasta. 1992 YK toi maahan 14000 rauhanturvaajaa ja loi neljä suoja-aluetta. Kroatia sekaantui myös Bosnia-Hertsegovinan sotaan.^[1]

Serbit ajoivat kroaatteja pois serbialueilta, sekä myös kohdistivat heihin väkivaltaa, ja tappoivat ihmisiä ikään ja sukupuoleen katsomatta. Serbit ryöstivät kroaattien omaisuutta. Tarkoitus oli väkivaltaisilla "etnisillä puhdistuksilla" luoda yhtenäinen alue, joka voitaisiin liittää Suur-Serbiaan.^lähde? Merkittäviä taisteluja Kroatian sodassa olivat Vukovarin ja Dubrovnikin piiritykset. Vaikka Kroatian sodan kiivaimmat taistelut käytiin vuoden 1991 lopulla, sota päättyi vasta Daytonin rauhanneuvotteluihin 1995. Vielä vuonna 1995 kroatian joukot valtasivat kolme YK:n neljästä suoja-alueesta. Serbienemmistöinen Vukovar jäi YK:n suojelukseen vuoteen 1998 asti.^[2]

[muokkaa] Politiikka

Pääartikkeli: Kroatian politiikka

[muokkaa] Ulkopolitiikka ja liittoutuminen

Kroatia liittyi WTO:n jäseneksi 30. marraskuuta 2000 ja anoi Euroopan unionin jäsenyyttä 2003 ja hyväksyttiin hakijavaltioksi 2004. Kyseisenä vuonna päätettiin aloittaa jäsenyysneuvottelut Kroatian kanssa maaliskuussa 2005 sillä ehdolla, että Kroatia on täydessä yhteistyössä entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen ICTYn kanssa. ICTYn pääsyyttäjä Carla Del Ponte totesi ennen neuvotteluiden aloittamista, että Kroatia ei ole toiminut täydessä yhteistyössä sotarikostuomioistuimen kanssa, syyttäen Kroatian hallitusta haluttomuudesta saada oikeuden eteen sotarikoksista syytettyä Ante Gotovinaa. Kroaattikenraali Gotovinaa on syytetty ainakin 150 Krajinan serbin surmasta hänen johdettuaan Krajinan alueen takaisinvaltausta vuonna 1995. Ante Gotovinaa pidetään kotimaassaan kansallissankarina ja ICTYn syytteitä tekaistuina ja poliittisina. Del Ponten toteamuksen vuoksi EU:n komissio jäädytti jäsenyysneuvottelun aloittamisen määräämättömäksi ajaksi.

Lokakuussa 2005 oli määrä aloittaa Turkin kanssa EU-jäsenyysneuvottelut. Kuitenkaan kaikki EU:n jäsenmaat, Itävalta etunenässä, eivät olleet vakuuttuneita siitä, että Turkki olisi täyttänyt neuvotteluiden aloittamiselle asetettuja ennakkoehtoja. Epäiltiinkin, että Itävallan pääasiallinen tarkoitus jäsenyysneuvotteluiden aloittamisen jarruttamiselle oli saada myös Kroatian neuvottelut alkuunsa.

Turkin jäsenyysneuvotteluiden aloittamisesta syntyneen umpisolmun avaamiseksi ICTY:n pääsyyttäjä Carla Del Ponte joutui poliittisen painostuksen alle. Lokakuussa 2005 Itävallan saadessa tahtonsa läpi, viikkoa edellisen "Kroatia ei ole toiminut täydessä yhteistyössä" -vakuuttelun jälkeen, totesi Del Ponte, että "Kroatia on parantanut yhteistyötään tuomioistuimen kanssa ja yrittää todella tehdä parhaansa sotarikollisten saamiseksi oikeuden eteen".

Del Ponten lausunnon vuoksi liittymisneuvottelut alkoivat syksyllä 2005 samanaikaisesti Turkin kanssa ja liittyminen EU:hun tapahtuu mahdollisesti 2009–2011.^lähde?

NATO ilmoitti 3. huhtikuuta kutsuvansa Kroatian sekä Albanian jäsenikseen.^[3]

[muokkaa] Sisäpolitiikka

Valtionpäämies on presidentti, joka valitaan suoralla kansanvaalilla viideksi vuodeksi kerrallaan, korkeintaan kahdeksi kaudeksi. Parlamentti eli sabor on yksikamarinen. Siihen valitaan 100-160 kansanedustajaa neljäksi vuodeksi.^[4]

[muokkaa] Maantiede

Pääartikkeli: Kroatian maantiede

Kroatian erikoisen, puolikuuta tai hevosenkenkää muistuttavan muodon vuoksi sillä on monta naapurivaltiota: Slovenia, Unkari, Serbia, vuonna 2006 itsenäistynyt Montenegro, Bosnia ja Hertsegovina sekä Adrianmeren vastakkaisella puolella Italia. Kroatialla on lähes 600 kilometriä rantaviivaa, ja Bosnia-Hertsegovinan lyhyt 20 kilometrin pituinen rantakaistale jakaa Kroatian manneralueen kahteen toisistaan erillään olevaan alueeseen.^[5]

Kroatian maasto on vaihtelevaa, ja sen voi karkeasti jakaa kolmeen osaan: Etelän kivikkoiseen rannikkokaistaleeseen, jossa sijaitsee yli 600 hajallaan olevaa kallioista saarta. Pohjoisen ja koilisen sisämaan tasangolle, joka on osa viljavaa Pannonian alankoa. Alueen poikki virtaavat Tonava-, Drava- ja Savajoet, sekä aluetta leimaavat järvet ja aaltoilevat mäet. Rannikon ja alangon väliin jäävä alue on tiheämetsäistä vuoristoa.^[5]

Kroatian ilmasto vaihtelee alueittain, mutta pääosin ilmasto on lauhkeaa. Pohjoisessa ja idässä vallitsee mannermainen ilmasto, jonka ansiosta talvet ovat kylmiä ja kesät lämpimiä.^[5] Rannikolla vallitsee välimerenilmasto ja eteläkeskisellä alueella ylämaan ilmasto.

[muokkaa] Aluejako

Kroatia jaetaan neljään suuralueeseen ja nämä edelleen yhteensä kahteenkymmeneenyhteen piirikuntaan eli županiin. Piirikuntien kroaatinkieliset nimet ovat muotoa Zagrebačka županija (Zagrebilainen piirikunta). Idästä alkaen suuralueet ja niihin kuuluvat piirikunnat ovat

• Slavonia
  • Virovitica-Podravina Virovitičko-podravska županija
  • Požega-Slavonia Požeško-slavonska županija
  • Brod-Posavina Brodsko-posavska županija
  • Osijek-Baranja Osječko-baranjska županija
  • Vukovar-Syrmia Vukovarsko-srijemska županija
• Keski-Kroatia
  • Zagreb (kaupunki on myös piirikunta)
  • Zagreb (piirikunta) Zagrebačka županija
  • Krapina-Zagorje Krapinsko-zagorska županija
  • Sisak-Moslavina Sisačko-moslavačka županija
  • Karlovac Karlovačka županija
  • Varaždin Varaždinska županija
  • Koprivnica-Križevci Koprivničko-križevačka županija
  • Bjelovar-Bilogora Bjelovarsko-bilogorska županija
  • Međimurje Međimurska županija
• Istria, rannikon pohjoisosa ja vuoristoseutu
  • Primorje-Gorski Kotar Primorsko-goranska županija
  • Lika-Senj Ličko-senjska županija
  • Istria Istarska županija
• Dalmatia
  • Zadar Zadarska županija
  • Šibenik-Knin Šibensko-kninska županija
  • Split-Dalmatia Splitsko-dalmatinska županija
  • Dubrovnik-Neretva Dubrovačko-neretvanska županija

[muokkaa] Nähtävyydet

Nykyään Kroatia on turvallinen paikka tavalliselle matkailijalle. Rannikkokaupungeista, kuten mm. Porecista tehdään retkiä esim. Venetsiaan.

Kroatiassa on kuusi Unescon maailmanperintökohdetta^[6] ja kahdeksan kansallispuistoa. Unescon kohteet ovat

• Dubrovnikin vanha kaupunki
• Eufrasiuksen basilikan episkopaalinen rakennusryhmä Porečin kaupungin historiallisessa keskustassa
• Historiallinen Trogirin kaupunki
• Plitvicen kansallispuisto
• Pyhän Jaakobin katedraali Šibenikissä
• Splitin historiallinen rakennusryhmä ja Diocletianuksen palatsi

Muita nähtävyyksiä ovat

• Pula, Istria
• Poreč, Istria , itävaltalaisen matkailijan näkökulmasta
• Rovinj, Istria
• Dvigrad, Istria
• Hum, Istria, maailman pienin kaupunki
• Nezakcij, Istria, histrien muinaiskaupunki n. 1300-1500 v. e.K.
• Zadar Dalmatia, Galleria
• Zadar, Dalmatia
• Šibenik, Dalmatia
• Solin, Dalmatia
• Gospin otok, Solin, Dalmatia
• Sitno, Dalmatia (Splitin lähellä)
• Bračin saari, Dalmatia, Selcen vanhat kirkot
• Korčulan saari

[muokkaa] Talous

Pääartikkeli: Kroatian talous

Matkailu on merkittävä tulonlähde kesäpuolella vuotta; vuonna 2006 maassa kävi yli kymmenen miljoonaa turistia joista noin 8.6 miljoonaa ulkomaalaisia. Eniten matkailijoita tuli Saksasta ja Italiasta.^[7]

Teollisuudenaloista vahvimpia ovat laivanrakennus, elintarviketeollisuus ja kemianteollisuus. Teollisuus työllistää noin neljänneksen työvoimasta, ja tuottaa viidenneksen bruttokansantuotteesta.^[8] Vuosina 1996-2006 maan seitsemän telakkaa tuottivat yhteensä 199 alusta.^[9] Viidesosa väestöstä saa toimeentulonsa maanviljelystä. Kroatiassa viljellää eri viljalajeja ja kasvatetaan hedelmiä ja tupakkaa laajalti. Myös lampaankasvatus on yleistä. Maassa on runsaasti metsävaroja ja hiili- ja rautakaivostoimintaa.^[5]

[muokkaa] Väestö

Vuonna 2007 kroatiassa oli 4 493 312 asukasta, ja heistä lähes 90 % oli kansallisuudeltaan kroaatteja, serbejä oli 4.5 % ja muita lähes 6 %. Suurin uskonnollinen ryhmä ovat roomalaiskatoliset, joita on 87.8 %. Ortodokseja on noin neljä prosenttia.^[10]

Vuonna 2005 kroatialaisten vastasyntyneiden elinajanodote on 75.3 vuotta, mikä on maailmassa 44:ksi korkein, ja alhaisempi kuin Meksikossa mutta korkeampi kuin Puolassa. Aikuisten lukutaitoprosentti oli 98.1 %, mikä on maailmassa 23. sijalla.^[11]

[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat

• öljy
• kivihiili
• bauksiitti
• asfaltti
• suola

[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet

• koneet
• tekstiilit

[muokkaa] Katso myös

• Dubrovnik
• Zagreb
• Trogir
• Kroatian sota
• Kroatian armeija
• Kroatian kieli
• Serbokroatia
• Kroaatit
• Dragutin Tadijanović

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Matkaopas aiheesta Croatia Wikitravelissa (englanniksi)
• Tietoa Kroatiasta (englanniksi)
• Croatia Tietoa Kroatiasta (englanniksi)
• Kroatian matkailu - kroatiaksi, englanniksi ja saksaksi
• Kroatia Google Mapsissa
• Loma-asuntoja Kroatiasta + muuta tietoa
• Croatia.vg Kroatian matkailu (englanniksi)