Sisällysluettelo

1 Historia
2 Politiikka
- 2.1 Suhteet Venäjään
3 Alueellinen jako
4 Maantiede
5 Talous
- 5.1 Merkittävimmät luonnonvarat
- 5.2 Merkittävimmät vientituotteet
6 Väestöjakauma
7 Viitteet
8 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Latvian alue kuului 1200-luvulta lähtien Kalparitaristolle ja sen jälkeen Saksalaiselle ritarikunnalle. Ritarikuntavaltion hajoaminen 1500-luvulla synnytti valtatyhjiön, jonka täytti ensin Puola ja sitten monien sotien jälkeen Ruotsi noin vuosien 1621–1721 ajaksi. Pietari Suuren valloitettua Baltian nykyisen Latvian pohjoisosa, Liivinmaa, oli vuosina 1721–1918 osa Venäjän keisarikuntaa. Vuonna 1795 Venäjään liitettiin myös siihen saakka Puolalle kuulunut Kuurinmaa, nykyisen Latvian eteläosa. Venäjän vallan aikana Latvia ei muodostanut hallinnollista kokonaisuutta, vaan se oli jaettuna Liivinmaan ja Kuurinmaan kuvernementteihin, joista Liivinmaahan kuului myös eteläosa nykyistä Viroa. Lisäksi nykyisen Latvian itäosa kuului Vitebskin provinssiin. Kansallinen herääminen alkoi 1800-luvulla ja Latvia itsenäistyi Venäjästä ensimmäisen maailmansodan ja Latvian vapaussodan jälkeen.

Molotovin-Ribbentropin sopimuksen seurauksena Neuvostoliitto ryhtyi tavoittelemaan Latviaa haltuunsa ja saikin neuvoteltua sotilaallisia tukikohtia alueelle. Neuvostoliitto valtasi maan 17. kesäkuuta 1940, perusti Latvian sosialistisen neuvostotasavallan ja käynnisti laajan terrorin. Toisessa maailmansodassa Latvia oli Saksan miehittämänä ja sen alueella sijaitsi keskitysleiri hyvin lähellä pääkaupunki Riikaa. Neuvostoliitto valtasi Latvian takaisin 1944-1945. Latvialaiset taistelivat pitkään Puna-armeijaa vastaan ja vielä 1953 osia maasta oli Puna-armeijan kontrollin ulottumattomissa. Vuoden 1944 jälkeen lähes viidesosa latvialaisista pakeni länteen tai kyyditettiin itään, millä perusteella Neuvostoliitto tuotatti maahan siirtolaisia muualta paikkaamaan syntynyttä työvoimapulaa sekä venäläistämään ja neuvostolaistamaan tätä osatasavaltaansa.

Useat länsimaat eivät koskaan tunnustaneet Baltian maiden liittämistä Neuvostoliittoon, sillä teoriassa kansainvälisoikeudellisesti ne olivat itsenäisiä kaikkien miehitysvuosien ajan. Viron ja Liettuan kanssa Latvia käytännössä itsenäistyi uudelleen Neuvostoliiton vallankaappauksen kaaduttua 21. elokuuta 1991. Vuonna 2004 Latviasta tuli Pohjois-Atlantin Sopimusjärjestön, NATOn ja Euroopan unionin jäsen.

[muokkaa] Politiikka

Pääartikkeli: Latvian politiikka

Latvian yksikamarisessa parlamentissa Saeimassa on 100 jäsentä, jotka valitaan vaaleissa joka neljäs vuosi. Jäsenet valitaan suhteellisella vaalitavalla ja puolueilla on 5 % äänikynnys. Vaalit järjestetään lokakuun ensimmäinen sunnuntai, viimeksi vuonna 2006.

Saeima valitsee presidentin neljän vuoden välein. Ennen vuotta 1997 kausi oli kolmivuotinen. Presidentti nimittää haluamansa ehdokkaan pääministeriksi, joka kokoaa hallituksen. Pääministerin on saatava parlamentin luottamus. Tapa perustuu ensimmäisen itsenäisyyden aikaiseen aikaan.

Parlamentin paikkajako syksyn 2006 vaalien jälkeen:

Puolue	Äänimäärä	Paikkamäärä
Kansanpuolue (Tautas partija)	19,56%	23
Vihreiden ja maanviljelijöiden liitto (Zaļo un Zemnieku savienība) Latvian maanviljelijöiden liitto (Latvijas Zemnieku savienība) Latvian vihreä puolue (Latvijas Zaļā partija)	16,71%	18
Uusi aika (Jaunais Laiks)	16,38%	18
Sopusoinnun keskus (Saskaņas centrs) Kansan sopusoinnun puolue (Tautas saskaņas partija) Latvian sosialistinen puolue (Latvijas Sociālistiskā partija)	14,42%	17
Latvian ensimmäinen puolue (Latvijas Pirmā partija) ja Latvian tie (Latvijas Ceļš)	8,58%	10
Isänmaalle ja vapaudelle (Tēvzemei un Brīvībai/LNNK)	6,94%	8
Ihmisoikeuksien puolesta yhdistyneessä Latviassa (Par cilvēka tiesībām vienotā Latvijā)	6,03%	6

[muokkaa] Suhteet Venäjään

Suhteet Venäjään ovat huonot^[1]. Venäläisvähemmistö on Latviassa Baltian maista suurin, noin 700 000 henkeä eli lähes 1/3 väestöstä. Venäläisistä noin puolet on Latvian kansalaisia. Venäläisvähemmistön taloudellinen asema on huomattavasti parempi kuin esimerkiksi Virossa. On väitetty, että Venäjä käyttää vähemmistön tukemista verukkeena poliittiselle painostukselle^[2].

[muokkaa] Alueellinen jako

Latvia jaetaan 26 hallintopiiriin (rajons), ja seitsemään kaupunkiin, joilla on erikoisasema. Historiallisia maakuntia, joita symboloivat kolme tähteä vaakunassa, on kolme: Kuurinmaa, Liivinmaa ja Latgale.

Aizkraukle
Alūksne
Balvi
Bauska
Cēsis
Väinänlinna
Väinänlinna (Daugavpils) (kaupunki)
Dobele
Gulbene
Jēkabpils
Jelgava
Jelgava (kaupunki)
Jūrmala (kaupunki)
Krāslava
Kuldīga
Liepāja
Liepāja (kaupunki)

Limbaži
Ludza
Madona
Ogre
Preiļi
Rēzekne
Rēzekne (kaupunki)
Riika
Riika (kaupunki)
Saldus
Talsi
Tukums
Valka
Valmiera
Ventspils
Ventspils (kaupunki)

[muokkaa] Maantiede

Pääartikkeli: Latvian maantiede

Latvian kartta kaupunkeineen

Latvia on alavaa maata, jonka maaperä on jääkauden muokkaamaa moreenia. Myös kalkkikivipitoisia reheviä seutuja on runsaasti verran. Kukkulat halkovat maisemaa. Latvia on korkeimmillaan maan itäosissa, mutta maan korkein kohta, Gaizinkalns, on silti vain 311 metrin korkeudella.

Maisemaa koristavat suuret metsät, järvet ja muutamat suot, jotka ovat pääosin keidassoita. Metsiä on maan pinta-alasta noin kolmannes, ja metsäteollisuus onkin tärkeä teollisuuden ala. Latvian metsät ovat hemiboreaalista sekametsää. Lehtipuut, kuten lepät, pähkinäpensas, haavat ja koivut esiintyvät Etelä-suomen metsiä runsaampana. Silti noin puolet puustosta on havupuita, kuusta ja mäntyä. Näistä kuusi on yleisempi. Lähes kaikkialla kasvaa yleisesti myös jalopuuvaltaisia metsiä, joita hallitsevat tammi, jalavat, saarni ja lehmus.

Järviä on noin tuhat kappaletta. Soita on vähemmän kuin muualla Baltiassa, noin 6 % maa-alasta. Latvian rannikko on kapeaa ja hietikkoista alankoa, Latvian länsiosassa on Kuurinmaan alue, joka on muuta maata korkeammalla. Itäosissa Latgalen ylängöllä on suurin osa Latvian järvistä, jotka ovat kaikki hyvin pieniä. Tärkein joki on Riianlahteen laskeva Väinäjoki. Riianlahti on Latvian luoteispuolella sijaitseva lahti joka on osa Itämerta.

Latvian kallioperä on kalkki- ja hiekkakiveä. Kalkki on yksi Latvian kaivannaisista.

[muokkaa] Talous

Pääartikkeli: Latvian talous

Latvian reaalisen bruttokansantuotteen vuosimuutos 1996-2006.

Latvian talous on ollut Euroopan nopeimmin kasvavia talouksia vuoden 2000 jälkeen. Vuonna 2006 BKT kasvoi 11,9 % ja inflaatio oli 6,2 %. Työttömyysprosentti oli 8,5 % eli se pysyi muuttumattomana kahteen edelliseen vuoteen nähden. Työttömyys on kuitenkin lähtenyt laskuun, johtuen osin etenkin Irlantiin ja Isoon-Britanniaan kohdistuvasta muuttoliikkeestä. Yksityistäminen on suurilta saatu päätökseen lukuun ottamatta suuria valtion omistamia energia- ja vesilaitoksia. Latvia on ollut WTOn jäsen vuodesta 1999.

Latvian taloudessa, kuten kaikissa Baltian maissa, on edelleen Neuvostovallan ajalta periytyviä ongelmia. Neuvostoliiton aikaan Latviassa valmistettiin melkein kaikki valtakunnan rautateiden matkustajavaunut, ja puolet puhelimista. Tästä erikoistumisesta on nykyään haittaa.

Latvia on yhä merkittävä maailman matkustajavaunumarkkinoilla. Siellä valmistetaan myös mm. radioita ja jääkaappeja.

Maaliskuussa 1993 Latvia julistautui taloudellisesti itsenäiseksi siirtyessään käyttämään Venäjän ruplan sijaan Latvian ruplaa. Myöhemmin samassa kuussa siirryttiin käyttämään Latvian ikiomaa rahayksikköä, latia.

[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat

[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet

[muokkaa] Väestöjakauma

Pääartikkeli: Latvian väestö

Latvian pääkaupunki Riika.

Latvian asukkaista 60 % on etnisesti latvialaisia ja noin 30 % on venäläisiä ja loput muita entisen Neuvostoliiton kansallisuuksia. Latvian itsenäistyessä latvialaisia oli vain puolet väestöstä, mutta venäläisten poismuutto ja II maailmansodan jälkeen lähteneiden pakolaisten ja näiden jälkeläisten paluumuutto ovat nostaneet latvialaisten osuutta maan väestössä.

Latvian kieli on ainoa virallinen kieli ja sen asemaa vahvistetaan tiukahkolla kielipolitiikalla, mutta venäjän kieltä käytetään myös paljon.