Mika Salo

Wikipedia

Mika Salo
Mika Salo vuonna 2007
Formula 1 -ura
Kansalaisuus	Suomi
Aktiivivuodet	1994–2000, 2002–
Talli(t)	Lotus, Tyrrell, Arrows, BAR, Ferrari, Sauber, Toyota
Kilpailuja	111 (109 lähtöä)
Maailmanmestaruuksia	0
Voittoja	0
Palkintosijoja	2
Paalupaikkoja	0
Nopeimpia kierroksia	0
MM-pisteitä	33
Ensimmäinen kilpailu	Japanin GP 1994
Ensimmäinen voitto	-
Viimeinen voitto	-
Viimeinen kilpailu	Japanin GP 2002

Mika Juhani Salo (s. 30. marraskuuta 1966, Helsinki)^[1] on suomalainen autourheilija ja entinen Formula 1 -kuljettaja. Salo osallistui F1-urallaan yhteensä 111 kilpailuun kausien 1994 ja 2002 välillä ja sijoittui parhaimmillaan MM-sarjassa kymmenenneksi kaudella 1999.

[muokkaa] Uran alku

Salo aloitti uransa karting-radoilla ja voitti neljä suomenmestaruutta. Sen jälkeen hänen uransa jatkui Formula Fordeissa, joissa Salo hallitsi SM-, PM- ja EM-sarjoja. Vuosina 1989 ja 1990 hän ajoi Britannian Formula 3 -sarjaa. F3-kautta 1990 Salo hallitsikin yhdessä toisen Mikan, Mika Häkkisen, kanssa. Salo voitti kuusi osakilpailua ja Häkkinen mestaruuden. Puhuttiin Mika–Mika-sarjasta. Kauden lopussa Salo ajoi kuuluisassa Macaon Grand Prix'ssa toiseksi Michael Schumacherin vietyä voiton.^[2]

Saatuaan syytteen rattijuopumuksesta Salo lähti etsimään ajopaikkaa Japanista ja siirtyi Japanin Formula 3000 -sarjaan.^[2]

[muokkaa] Formula 1 -ura

[muokkaa] F1-uran ensimmäiset vuodet

Loppukaudesta 1994 Salon haave täyttyi, kun hän pääsi debytoimaan Formula 1:ssä Lotus-tallin autolla. Salo sijoittui debyytissään Japanin GP:ssä kymmenenneksi ja kauden viimeisessä kilpailussa Australiassa hän keskeytti.

Kausina 1995–1997 Salo kilpaili Tyrrell-tallin heikolla kalustolla ja sai kerättyä yhteensä 12 pistettä. Kaudeksi 1998 Salo siirtyi Arrows-talliin, jossa hän parhaimmillaan taisteli palkintokorokesijoituksesta Monacon GP:ssä Eddie Irvinen kanssa, muttei onnistunut ohittamaan ja jäi neljänneksi.

[muokkaa] Tuuraajana BAR:lla ja Ferrarilla

Vuonna 1999 Salo jäi ilman tallipaikkaa Arrowsin purettua yllättäen hänen sopimuksensa. Salo pääsi kuitenkin ajamaan San Marinon, Espanjan sekä Monacon kilpailuissa tulokastalli BAR:n kalustolla, kun Ricardo Zonta oli loukkaantuneena. Espanjassa hän sai kunnian olla ensimmäinen, joka toi BAR-tallin auton maaliin saakka.

Kolmen kisan pestin jälkeen Salo jäi jälleen ilman F1-töitä, kunnes kauden kahdeksannen kilpailun jälkeen Ferrari palkkasi hänet loukkaantuneen Michael Schumacherin tuuraajaksi. Schumacher oli loukkaantunut Britannian GP:ssä, ja Ferrari päätti palkata tuuraajaksi BAR-tallissa hyvää työtä tehneen Salon. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Salo pääsi ajamaan huippukalustolla Formula 1 -sarjassa, ja hänen tehtävänään oli toimia mestaruudesta taistelevan Eddie Irvinen tukena.

Salo ajoi Ferrarilla yhteensä kuusi osakilpailua, kohokohtanaan Saksan GP, jossa hän sijoittui toiseksi. Hän oli sijoittunut aika-ajoissa neljänneksi ja nousi lähdössä toiseksi Mika Häkkisen perään. Kun Häkkinen keskeytti, Salo johti kilpailua mutta päästi tallimääräyksellä toisena ajaneen Eddie Irvinen edelleen. Kilpailun jälkeen Irvine kuitenkin luovutti kiitollisuudesta ykköspalkintonsa voittotaistelun suosiolla luovuttaneelle Salolle. Salo nousi palkintokorokkeelle vielä Italian GP:ssä, jossa hän sijoittui kolmanneksi. Muissa kilpailuissa hän jäi ilman pisteitä.

[muokkaa] Viimeiset vuodet F1:ssä

Kaudelle 2000 Salo siirtyi Sauber-talliin. Hän sijoittui parhaimmillaan Monacon ja Saksan GP:ssä viidenneksi, keräsi yhteensä kuusi MM-pistettä ja peittosi näin selvästi pisteittä jääneen tallikaveri Pedro Dinizin.

Vuodeksi 2001 Salo päätti ottaa vastaan haasteen ja siirtyi testaamaan uuden, lähes tyhjältä pohjalta aloittavan Toyotan F1-tallin autoa. Vuoden testaamisen jälkeen Toyota aloitti kilpailemaan kaudella 2002. Salo nappasi uudelle tallille heti ensimmäisessä kilpailussa Australiassa yhden pisteen sijoittumalla kuudenneksi, ja hän toisti tämän sijoituksen myös kauden kolmannessa kilpailussa Brasilian GP:ssä. Vaikka jatkossa aika-ajoissa tulikin hyviä sijoituksia, kausi oli suuriin odotuksiin nähden pettymys Salolle. Kauden alun kaksi pistettä jäivät hänen ainoikseen, eikä Toyota jatkanut hänen sopimustaan seuraavalle kaudelle. Salo päätti F1-uransa tähän kauteen.

[muokkaa] F1-uran jälkeinen aika

F1-uran jälkeen Salo on ajanut muun muassa CART-sarjassa kaudella 2003. Hän osallistui neljään kilpailuun ja ajoi toisessa kilpailussa palkintosijalle kolmanneksi. Hänestä tuli ensimmäinen CART-sarjassa palkinnoille yltänyt suomalainen. Salo on myös osallistunut Audilla Sebringin ja Le Mansin kestävyyskilpailuihin. Kaudella 2004 Salo ajoi FIA GT -sarjaa Ferrarin F430 -autolla. Nykyään Salo ajaa American Le Mans Series -sarjassa Ferrarilla ja voitti GT2-luokan mestaruuden kaudella 2007 yhdessä ajoparinsa Jaime Melon kanssa. Vuonna 2008 Salo voitti Melon ja Gianmaria Brunin kanssa oman luokkansa Le Mansin 24 tunnin ajossa.

Salo toimii nykyisin myös MTV3-kanavan F1-lähetysten kommentaattorina silloin, kun aikaa jää omilta kilpailuilta.

Vuonna 2005 Salolta löytyi keuhkoista hiilikuitujarruista peräisin olevaa pölyä. Hän on ikäluokkansa ensimmäinen kuljettaja, keneltä on avattu keuhkot. Pöly ei ainakaan vielä ole vaikuttanut Salon terveyteen, mutta asiaa tutkitaan vaikuttaako se tulevaisuudessa. ^[3]

Salon mukaan on nimetty karting-kilpailukeskus Alahärmässä (Mika Salo Circuit).

[muokkaa] Yksityiselämä

Heinäkuussa 1999 Salo avioitui japanilaisen mallin Noriko Endon kanssa. Salo tapasi Endon ajettuaan vuosia Japanissa 1990-luvun alussa.^[4] Pariskunnalla on kaksi lasta: elokuussa 2001 syntynyt poika Max ja vuonna 2004 syntynyt tytär Mai.

[muokkaa] Tilastot

[muokkaa] Formula 1 -tilastot

1994 Lotus (Mugen-Honda -moottori)-talli: 2 GP:tä
1995 Tyrrell (Yamaha): 5 MM-pistettä, kokonaissijoitus 15.
1996 Tyrrell (Yamaha): 5 MM-pistettä, 13.
1997 Tyrrell (Ford): 2 MM-pistettä, 17.
1998 Arrows (Hart): 3 MM-pistettä, 13.
1999 BAR (Supertec): korvasi Ricardo Zontan 3 GP:ssä, Ferrarilla korvasi Michael Schumacherin Itävallan GP:stä eteenpäin. Toinen Saksan GP:ssä, Italian GP:ssä kolmas.
2000 Sauber: 6 MM-pistettä, 11.
2001 Toyota: tallin testiajaja
2002 Toyota: 2 MM-pistettä, 17.

Yhteensä: 111 GP:tä, 33 MM-pistettä, 2 kertaa palkintokorokkeella

Kausi	Talli	1	2	3	4	5	6	7	8	9	10	11	12	13	14	15	16	17	Pisteet	Sijoitus
1994	Lotus	BRA	PFC	SMR	MON	ESP	CAN	FRA	GBR	GER	HUN	BEL	ITA	POR	EUR	JPN 10	AUS Kesk.		0	32.
1995	Tyrrell	BRA 7	ARG Kesk.	SMR Kesk.	ESP 10	MON Kesk.	CAN 7	FRA 15	GBR 8	GER Kesk.	HUN Kesk.	BEL 8	ITA 5	POR 13	EUR 10	PFC 12	JPN 6	AUS 5	5	15.
1996	Tyrrell	AUS 6	BRA 5	ARG Kesk.	EUR Kesk.	SMR Kesk.	MON 5	ESP DSQ	CAN Kesk.	FRA 10	GBR 7	GER 9	HUN Kesk.	BEL 7	ITA Kesk.	POR 11	JPN Kesk.		5	13.
1997	Tyrrell	AUS Kesk.	BRA 13	ARG 8	SMR 9	MON 5	ESP Kesk.	CAN Kesk.	FRA Kesk.	GBR Kesk.	GER Kesk.	HUN 13	BEL 11	ITA Kesk.	AUT Kesk.	LUX 10	JPN Kesk.	EUR 12	2	17.
1998	Arrows	AUS Kesk.	BRA Kesk.	ARG Kesk.	SMR 9	ESP Kesk.	MON 4	CAN Kesk.	FRA 13	GBR Kesk.	AUT Kesk.	GER 14	HUN Kesk.	BEL DNS	ITA Kesk.	LUX 14	JPN Kesk.		3	13.
1999	BAR	AUS	BRA	SMR 7	MON Kesk.	ESP 8	CAN	FRA	GBR										10	10.
1999	Ferrari									AUS 9	GER 2	HUN 12	BEL 7	ITA 3	EUR Kesk.	MAL	JPN		10	10.
2000	Sauber	AUS DSQ	BRA WD	SMR 6	GBR 8	ESP 7	EUR Kesk.	MON 5	CAN Kesk.	FRA 10	AUT 6	GER 5	HUN 10	BEL 9	ITA 7	USA Kesk.	JNP 10	MAL 8	6	11.
2002	Toyota	AUS 6	MAL 12	BRA 6	SMR Kesk.	ESP 9	AUT 8	MON Kesk.	CAN Kesk.	EUR Kesk.	GBR Kesk.	FRA Kesk.	GER 9	HUN 15	BEL 7	ITA 11	USA 14	JPN 8	2	17.

[muokkaa] Lähteet

↑ Mika Salon ura tilastoina MTV3 Urheilu. Viitattu 28.12.2007.
↑ ^2,0 ^2,1 Mika Salo MTV3. Viitattu 25.4.2008.
↑ F1-autojen hiilikuitujarrut terveysriski? 20.6.2005. MTV3. Viitattu 25.4.2008.
↑ Juha Kärkkäinen: Formula 1 -tähdet – 1990-luvun kuljettajat, s. 126. Alfamer, 1997. ISBN 952-5089-18-5.