Japanin Grand Prix 1999

Wikipedia

Japanin Grand Prix 1999 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin Suzukan radalla Japanissa 31. lokakuuta 1999. Kilpailu oli kauden viimeinen ja sen voitti Mika Häkkinen, joka samalla varmisti itsellensä toisen maailmanmestaruutensa. Ferrari vei valmistajien mestaruuden. Vuoden 1996 maailmanmestari Damon Hill päätti uransa tähän kilpailuun.

[muokkaa] Tilanne ennen kilpailua

Japanin Grand Prix'ssa ratkesivat sekä kuljettajien että valmistajien mestaruudet. Kuljettajien puolella mestaruudesta taistelivat Eddie Irvine (pisteitä 70) ja Mika Häkkinen (pisteitä 66). Jos Häkkinen saisi neljä pistettä enemmän kuin Irvine, olisi Häkkinen mestari. Jos Häkkinen voittaisi ja Irvine olisi toinen, olisi heillä yhtä paljon pisteitä, mutta mestaruus menisi Häkkiselle suuremman voittojen määrän takia. Toinen tasatilan mahdollisuus olisi seuraava: Häkkinen sijoittuisi kolmanneksi (4 pistettä) ja Irvine jäisi pisteittä. Voittoja heillä olisi silloin yhtä paljon (molemmilla 4), samoin kuin toisiakin sijoja (molemmilla 2), mutta kolmansia sijoja olisi Häkkisellä 4 ja Irvinella 2. Jos Häkkinen taas jäisi pisteittä tai jos Häkkinen saisi vähemmän kuin neljä pistettä kurottua eroa kiinni, olisi Irvine mestari.

Valmistajien tilanne oli seuraava: Ferrarilla pisteitä 118 ja McLarenilla 114. Tasapisteissä mestaruus menisi McLarenille, koska sillä oli ennen kilpailua enemmän voittoja kuin Ferrarilla. Jos McLaren taas saisi enemmän pisteitä, olisi se mestari. Vastaavasti jos McLaren saisi kilpailusta alle neljä pistettä enemmän kuin Ferrari, olisi Ferrari mestari.

[muokkaa] Kilpailu

Kilpailun lähtö oli toisesta ruudusta lähteneen Häkkisen kannalta loistava. Hän ohitti lähes välittömästi paalupaikalta startanneen Michael Schumacherin, ja oli jo kaukana muista tultaessa ensimmäiseen mutkaan. Loistavan lähdön sai myös Prostin Olivier Panis, joka nousi sijalle kolme. Heinz-Harald Frentzen sai myös hyvän lähdön, mutta koska David Coulthardin lähtö epäonnistui, meni myös Frentzenin lähtö pilalle. Kilpailun ensimmäisellä kierroksella saatiin heti yksi keskeyttäjä, kun Alessandro Zanardi joutui jättämään kilpailun kesken sähkövian takia. Jo muutaman kierroksen jälkeen Häkkinen ja Michael Schumacher olivat onnistuneet ajamaan muilta karkuun.

Maaliin tultaessa kärkiautojen järjestyksissä oli tapahtunut pieniä muutoksia: Panis oli joutunut keskeyttämään ajettuaan 19 kierrosta ja Coulthard joutui keskeyttämään hydrauliikkavikaan ajettuaan 39 kierrosta. Häkkinen voitti kilpailun ja mestaruuden, mutta valmistajien mestaruus meni Ferrarille.

[muokkaa] Tulokset

^[1]

Sija	Nro	Kuljettaja	Talli	Kierrokset	Aika/keskeytys	Lähtöruutu	Pisteet
1	1	Mika Häkkinen	McLaren-Mercedes	53	1'31:18.785	2	10
2	3	Michael Schumacher	Ferrari	53	5.015	1	6
3	4	Eddie Irvine	Ferrari	53	+1:35.688	5	4
4	8	Heinz-Harald Frentzen	Jordan-Mugen-Honda	53	+1:38.635	4	3
5	6	Ralf Schumacher	Williams-Supertec	53	+1:39.494	9	2
6	11	Jean Alesi	Sauber-Petronas	52	+1 krs.	10	1
7	17	Johnny Herbert	Stewart-Ford	52	+1 krs.	8
8	16	Rubens Barrichello	Stewart-Ford	52	+1 krs.	13
9	22	Jacques Villeneuve	BAR-Supertec	52	+1 krs.	11
10	10	Alexander Wurz	Benetton-Playlife	52	+1 krs.	15
11	12	Pedro Diniz	Sauber-Petronas	52	+1 krs.	17
12	23	Ricardo Zonta	BAR-Supertec	52	+1 krs.	18
13	14	Pedro de la Rosa	Arrows	51	+2 krs.	21
14	9	Giancarlo Fisichella	Benetton-Playlife	47	Moottori	14
Kesk.	15	Toranosuke Takagi	Arrows	43	Vaihdelaatikko	19
Kesk.	20	Luca Badoer	Minardi-Ford	43	Moottori	22
Kesk.	2	David Coulthard	McLaren-Mercedes	39	Hydrauliikka	3
Kesk.	21	Marc Gené	Minardi-Ford	31	Vaihdelaatikko	20
WD	11	Damon Hill	Jordan-Mugen-Honda	21	Vetäytyi	12
Kesk.	18	Olivier Panis	Prost-Peugeot	19	Sähköt	6
Kesk.	19	Jarno Trulli	Prost-Peugeot	3	Moottori	7
Kesk.	5	Alessandro Zanardi	Williams-Supertec	0	Sähköt	8