McLaren

Wikipedia

Tämä artikkeli käsittelee McLarenin Formula 1 -kilpatallia. Sivu McLaren Automotive käsittelee McLaren-urheiluautojen valmistajaa.

McLaren

Koko nimi	Vodafone McLaren Mercedes
Päämaja	Woking, Surrey, Englanti
Tallipäällikkö	Ron Dennis
Tekninen johtaja	Paddy Lowe
Kilpakuljettajat	22. Lewis Hamilton 23. Heikki Kovalainen
Testikuljettajat	Pedro de la Rosa, Gary Paffett
Runko	McLaren MP4-23
Moottori	Mercedes-Benz FO 108V
Renkaat	B Bridgestone
Ensimmäinen kilpailu	Monacon Grand Prix 1966
Kilpailuja	638
Valmistajien maailmanmestaruuksia	8 (1974, 1984, 1985, 1988, 1989, 1990, 1991, 1998)
Kuljettajien maailmanmestaruuksia	11 (1974, 1976, 1984, 1985, 1986, 1988, 1989, 1990, 1991, 1998, 1999)
Voittoja	156
Paalupaikkoja	133
Nopeimpia kierroksia	135
Sijoitus kaudella 2007	11. (0 p.)^[1]

McLaren on Formula 1 -talli, jonka perusti uusiseelantilainen Bruce McLaren. Talli tunnetaan erityisesti Formula 1 -tallina, mutta se on kilpaillut myös Indianapolis 500 -kilpailuissa, CanAm-sarjassa ja Le Mansin 24 tunnin ajossa. Vaikka tallin perustaja oli uusiseelantilainen, talli kilpailee Britannian lipun alla.

McLaren International -yhtiö (nykyään McLaren Racing) perustettiin vuonna 1963, jolloin aloitettiin McLarenin ensimmäisen Formula 1 -auton rakennustyöt. Debyyttinsä auto teki Monacon Grand Prix'ssä vuonna 1966. Nykyisin McLarenin Formula 1 -tallin nimi on Vodafone McLaren Mercedes.

Sisällysluettelo

1 Historia
2 McLarenin saavutukset Formula 1 -sarjassa
- 2.1 Formula 1 -tulokset
3 Kuljettajat
4 Suomalaisten saavutukset McLaren-tallissa
5 Viitteet
6 Katso myös
7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

[muokkaa] 1960-luku

McLaren perusti oman tallinsa vuonna 1963 Teddy ja Timmy Mayerin kanssa. F1-luokassa hän ajoi vielä parin kauden ajan Cooperille, kunnes McLaren-talli laajensi urheiluautoista formula ykkösiin kaudeksi 1966. Bruce McLaren ajoi nimeään kantavan tallin ensimmäisen osakilpailuvoiton jo Belgiassa 1968. Menestystä tuli myös Can Am -urheiluautojen puolelta, jossa McLaren yhdessä Denny Hulmen kanssa voitti mestaruudet vuosina 1967-1969.

[muokkaa] 1970-luku

Kauden 1970 alussa McLaren-talli saalisti säännöllisesti hyviä sijoituksia F1:stä, mutta traaginen käänne koettiin kesällä. Bruce McLaren oli Goodwoodin radalla testaamassa Can Am -autoa, kun takakate irtosi itsestään täydessä vauhdissa. Auto syöksyi hallitsemattomasti ulos radalta surmaten Bruce McLarenin.

Teddy Mayer alkoi Brucen kuoleman jälkeen vetää tallia ja sai sen kurssin käännettyä ylöspäin kiinnitettyään kuljettajaksi Emerson Fittipaldin. Kausi 1974 toi Fittipaldille kuljettajien ja McLarenille valmistajien mestaruuden. Vuosikymmenen lopulla McLaren-talli kuitenkin hukkasi voittamisen reseptin. Ratkaisuna oli fuusioituminen nuoren Ron Dennisin vetämän Project Four -tallin kanssa.

[muokkaa] 1980-luku

Nykyinen McLarenin F1-talli syntyi McLarenin tallista ja Ron Dennisin henkilökohtaisesta Project 4 -tallista vuonna 1981. Tämä aiheutti pientä sekaannusta autourheilufanien keskuudessa, sillä vuodesta 1981 kaikki McLarenin autot ovat kantaneet tyyppimerkintää "MP4/xx". Tässä tapauksessa lyhenne P4 on peräisin Project 4:stä, eikä siis ole korimallin kehitysnumero.

McLaren-TAG-Porsche 1980-luvun puolivälistä

McLarenin historian menestyksekkäin aika sijoittuu Ron Dennisin ensimmäisille vuosille McLarenilla. John Barnard suunnitteli vallankumouksellisen MP4/1-korimallin. Se oli ensimmäinen F1-auto, jonka kori oli valmistettu kokonaan hiilikuitukomposiitista. Kokonaisuus kruunattiin TAG/Porschen turboahdetulla moottorilla ja auto oli erittäin suorituskykyinen. Taidokkaat kuljettajat Niki Lauda, Alain Prost, Keke Rosberg ja Stefan Johansson auttoivat myös tiimiä menestymään. McLaren-Porsche voitti valmistajien mestaruuden vuonna 1984 ja Lauda voitti maailmanmestaruuden. Vuonna 1985 sama toistui jälleen, valmistajien mestaruus lipui McLarenille ja Alain Prost voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa. Vuonna 1986 Prost voitti jälleen kuljettajien maailmanmestaruuden.

Alain Prost ajamassa McLaren MP4-2B -autoa vuonna 1985.

Hävittyään peräkkäisenä vuotena valmistajien mestaruuden Williams-tallille vuosina 1986 ja 1987 McLaren suostutteli Hondan tukemaan McLarenia Williamsin sijasta vuonna 1988. McLaren voitti 16:sta kisasta uskomattomat 15, joista kymmenen oli kaksoisvoittoja. Ayrton Senna voitti kuljettajien maailmanmestaruuden ensimmäisenä vuotenaan McLarenilla. Seuraavana vuonna Honda esitteli uuden 3,5-litraisen vapaastihengittävän moottorin FIA:n kiellettyä turboahdetut moottorit. McLaren voitti jälleen molemmat tittelit, joista kuljettajien mestaruus ratkesi Alain Prostin eduksi Japanissa.

[muokkaa] 1990-luku

Vuonna 1990 Ayrton Senna voitti uransa toisen maailmanmestaruuden McLaren-Hondalla. Eroa toiseksi tulleeseen Alain Prostiin oli seitsemän pistettä. McLaren voitti myös valmistajien mestaruuden. Ayrton Sennan tallikaverina ajoi Gerhard Berger.

Kaudella 1991 Ayrton Senna voitti toisen peräkkäisen ja kolmannen maailmanmestaruuden McLaren-Hondalla. McLarenin pahin vastustaja oli Williams-Renault. Eroa oli 14 pistettä. Tallin kauden päätteeksi ottama neljäs perättäinen valmistajien mestaruus oli aikansa ennätys.

Kaudella 1992 Williams ja Nigel Mansell olivat ylivoimainen vastus kaikille talleille. Ayrton Senna oli pisteissä neljäs jääden huimat 58 pistettä Mansellille.

Kaudella 1993 Honda vetäytyi moottoritoimittajan roolista ja McLaren joutui tyytyään Fordin asiakasmoottoreihin Benettonin ollessa etuoikeutettu tehdastiimi. Ayrton Sennan tallikaveriksi palkattiin CART-mestari Michael Andretti. Andretti oli kuitenkin auttamattoman hidas, joten McLaren antoi hänelle potkut Italian GP:n jälkeen. Andrettin tilalle nostettiin testikuljettaja Mika Häkkinen. Tämän jälkeen McLaren ei ottanut F1-tulokkaita suoraan kisakuljettajakseen, kunnes vuonna 2007 valitsi toiseksi kuljettajakseen Lewis Hamiltonin. Sennan päätöskisasta ottama voitto nosti McLarenin F1-historian voitokkaimmaksi talliksi yhteismäärällä 104 ohi Ferrarin. Kauden jälkeen Senna jätti tallin ja siirtyi kilpailemaan Williamsille.

Häkkinen Silverstonessa 1994.

Kaudella 1994 McLaren vaihtoi jälleen moottoritoimittajaa ranskalaiseen Peugeot'hon. Moottorit osoittautuivat kuitenkin tehottomiksi ja epäluotettaviksi eikä autosta ollut mestaruuskamppailuun. Häkkisen tallikaverina ajoi tuolloin Martin Brundle.

Kaudeksi 1995 McLaren valitsi moottoritoimittajakseen Mercedes-Benzin. Käytännössä moottorit valmisti Mercedeksi aluksi osittain ja myöhemmin kokonaan omistama Ilmor, joka on jatkanut moottoritoimittajana tähän päivään saakka, vuodesta 2005 Mercedes-Benz High Performance Engines -nimellä. Vuonna 2000 Mercedes-Benzin omistaja DaimlerChrysler AG osti 40% McLaren Groupista.

Vuonna 1996 McLarenilla oli muutamia mahdollisuuksia katkaista kolmatta vuotta kestänyt voitoton ajanjakso, mutta McLarenin ja Mercedeksen ensimmäistä yhteistä voittoa jouduttiin kuitenkin odottamaan kauden 1997 alkuun, jolloin edellisvuonna Häkkisen tallikaveriksi tullut David Coulthard voitti Australiassa.

McLarenin sponsoriksi asettui tupakkayhtiö West. Uuteen nousuun tallin siivitti mm. aerodynamiikkanero Adrian Neweyn siirtyminen tiimin palvelukseen kaudesta 1998 eteenpäin. Häkkinen kävi raivoisan taistelun mestaruudesta Michael Schumacherin kanssa. Ratkaisevassa päätöskilpailussa Schumi sammutti autonsa lähtöruudukkoon, jolloin Häkkisen oli helppo ajaa mestarina maaliin. Tallitoveri David Coulthard oli kolmas. Tallin ansioluetteloon merkittiin myös saman vuoden tallimestaruus, joka on toistaiseksi myös McLarenin viimeinen valmistajien ykköstila.

Seuraavalla kaudella 1999 Häkkinen jatkoi mestaruustaistoa Michael Schumacherin kanssa. Tilanne muuttui kuitenkin Britannian GP:ssä, jossa Schumacher loukkasi jalkansa. Häkkisen haastajaksi nousi Schumacherin tallikaveri Eddie Irvine, joka haastoi Häkkisen aina viimeiseen kilpailuun asti. Jännittävien vaiheiden jälkeen Häkkinen kuitenkin otti toisen mestaruurensa McLarenille, mutta valmistajien sarjan voitto menetettiin Suzukan-päätöskisassa Ferrarille.

[muokkaa] 2000-luku

Häkkinen vuonna 2000 Yhdysvaltain GP:ssä.

Kaudella 2000 Häkkinen tavoitteli kolmatta perättäistä mestaruutta. Kausi lähti kuitenkin vaikeasti käyntiin, kun Häkkinen keskeytti kauden kaksi ensimmäistä kilpailua, ja Schumacher pääsi pisteissä karkuun. Tilanne kuitenkin muuttui Schumacherin keskeytettyä kauden puolivälissä kolme kilpailua, jolloin Häkkinen pääsi hänen kantaansa voittamalla kilpailun ja sijoittumalla kahdesti toiseksi ja siirtyi MM-pistejohtoon kahden seuraavan kilpailun loisteliaalla voitollaan. Vielä kolme kilpailua ennen kauden päätöstä Häkkinen johti kahdella pisteellä Schumacheria, mutta Yhdysvaltain GP:n valitettava moottoririkko oli takaisku hänen MM-haaveilleen, ja Schumacherin voitettua myös Japanin GP:n hän voitti maailmanmestaruuden, ja Häkkinen jäi MM-pisteissä toiseksi.

Kaudella 2001 Häkkinen ei enää pystynyt haastamaan ylivoimaisia Ferrari-tallin autoja. McLarenin luotettavuusongelmat söivät miehen mahdollisuudet mestaruuteen joka vei Häkkisen motivaation. Suoritukset jäivätkin odotettua vaisummiksi. Häkkinen ilmoittikin siirtyvänsä vuoden sapattivapaalle, mutta odotetusti ilmoitti vuoden jälkeen lopettavansa lopullisesti. Englannin Silverstonessa ja USA:n Indianapolisissa hän tosin kuittasi kaksi hienoa voittoa.

Kaudella 2002 Häkkisen korvaajaksi tuli Sauber-tallista siirtynyt Kimi Räikkönen, jolloin tapahtui nuoren suomalaisen lopullinen läpimurto. Räikkönen toi autonsa kolmantena maaliin heti kauden avauskilpailussa Australiassa päästen näin ensimmäistä kertaa urallaan F1-kisan palkintokorokkeelle. Mestaruusmahdollisuudet söi McLarenin epäluotettavuus, joka johti 11 keskeytykseen. Aika-ajovertailussa nuori suomalainen voitti kokeneen tallikaverinsa David Coulthardin 10-7. MM-pisteitä kertyi yhteensä 24 kappaletta, joilla irtosi kokonaistuloksissa kuudes sija. Ranskan GP:ssä Kimi oli jo lähellä osakilpailuvoittoakin, mutta loppukierrosten liukastuminen öljyläikkään siirsi sen haaveen toteutumista vielä tulevaisuuteen.

Kaudella 2003 Räikkönen taisteli tosissaan maailmanmestaruudesta. McLaren aloitti vanhan auton kehitysversiolla, mutta auto oli kohtuullisen nopea ja varma. Räikkönen sijoittui kauden neljässä ensimmäisessä, vaiheikkaissa kilpailuissa kaikissa palkintokorokkeelle ja voitti ensimmäisen kilpailunsa Malesian GP:ssä. Räikkönen nousi palkintokorokkeelle peräti kymmenen kertaa ja haastoi kokeneen Michael Schumacherin aina päätöskisaan asti. Räikkönen joutui kuitenkin taipumaan Schumacherille vain kahdella pisteellä.

Kaudella 2004 McLarenista ei ollut kamppailemaan mestaruudesta. Mahdollisuudet vei auton luotettavuusongelmat. Räikköselle kauden 2004 huippuhetki osui Belgiaan Span radalla, jossa hän ajoi uransa toisen GP-voiton. Kauden ensimmäinen puolikas oli Räikköselle erittäin vaikea. Auto oli lupaavista talvitesteistä huolimatta susi. Kauden seitsemästä ensimmäisestä GP-kilpailusta viisi päättyi Räikkösen osalta keskeytykseen, mikä tarkoitti mestaruusmahdollisuuksien hautaamista.Kun McLaren sai vihdoin sinnikkäällä kehitystyöllä radalle kilpailukykyisen ajokin MM-sarjan jälkimmäiselle puoliskolle, näkyi se myös tuloksissa. Räikkönen ajoi Britannian GP:ssä paalupaikan ja sijoittui toiseksi. Hieman myöhemmin hän teki Belgiassa hienon nousun 10. lähtöruudusta voittoon. Britannian, Belgian ja Brasilian GP-kisojen ohella Räikkönen nousi palkintokorokkeelle vain Kiinan GP:ssä, jossa hän oli kolmas.

Kaudella 2005 Räikkönen taisteli jälleen mestaruudesta. Räikkönen nousi monen mielestä kauden parhaaksi kuljettajaksi, mutta mestaruus jäi saamatta. Räikkönen saavutti peräti seitsemän voittoa, tasan yhtä paljon kuin mestaruuden napannut Fernando Alonso. Palkintokorokkeelle suomalainen nousi 12 kertaa. Räikkönen tuli kolmanneksi suomalaiseksi Monacon GP:n voittajaksi johtaen kisaa lähdöstä maaliin. Japanin GP:ssä Räikkönen nousi hienolla ajolla 17:stä lähtöruudusta voittoon ohittaen viimeisellä kierroksella Giancarlo Fisichellan.

Kimi Räikkönen McLareninsa ratissa 2006.

Kausi 2006 oli pettymys McLarenille. Talvitestit eivät sujuneet eikä moni uskonut McLarenista olevan kärkitaistoon. Kausi sai surkean alun, kun Bahrainin avauskilpailussa Räikkösen autosta petti takaripustus aika-ajon ensimmäisellä nopealla kierroksella. Räikkönen kuitenkin ajoi kilpailun kolmanneksi ja Australian GP:ssä toiseksi. Auton luotettavuus oli hyvällä tasolla, mutta vauhti oli usein kateissa ja hopeanuolet joutuivat tyytymään lähinnä jäännöspisteisiin. USA:n GP:ssä Räikkösen tallikaveri Juan Pablo Montoya törmäsi Räikkösen perään ja molempien kisa päättyi ensimmäiseen mutkaan. Kyseisen tapahtuman jälkeen McLarenin pinna paloi ja kolumbialaisen ilmoitettua siirtyvänsä seuraavaksi kaudeksi koppiautojen NASCAR –sarjaan hyllytti McLaren hänet ja korvasi loppukauden ajaksi testikuljettaja Pedro de la Rosalla. Kokonaiskuvan autojen vauhdista antoi tallin jääminen kokonaan ilman voittoa sitten vuoden 1996.

Kaudeksi 2007 McLaren sai uusia haasteita saadessaan kuljettajakseen Renault'lla tuplamestariksi ajaneen Fernando Alonson. Toiseksi kuljettajaksi talli palkkasi GP2-sarjan mestari Lewis Hamiltonin. Talli teki talven aikana ahkerasti töitä estääkseen edellisvuoden pettymyksen uusiutumisen. Testeissä Ferrari piti huippuvauhtia, mutta McLaren nousi kakkossuosikiksi alkavalle kaudelle. Muutaman kerran myös McLarenit olivat testien kärjessä, vaikka kärsivät myös lukuisista luotettavuusongelmista. Kauden avauskilpailussa Australiassa McLaren-autot pitivät aika-ajossa hyvää vauhtia valloittamalla lähtöruudut 2 ja 4. Kilpailussa ylivoimaiseen voittoon ajoi Ferrarin Räikkönen, mutta Alonso peesasi toiseksi ja Hamilton kolmanneksi. Kautta on sävyttänyt McLaren tallin vakoiluepäilyt, joista tallia rankaistiin 13. syyskuuta 100 miljoonan dollarin sakoilla ja valmistajan MM-pisteiden menetyksellä kyseisellä kaudella. Kuljettajapisteisiin tuomio ei vaikuta.^[2]

[muokkaa] McLarenin saavutukset Formula 1 -sarjassa

McLarenin Formula 1 -auto vuodelta 2006

Grand Prix -voittoja - 145
Formula 1 kuljettajien mestaruuksia - 11
Formula 1 valmistajien mestaruuksia - 8
Paalupaikkoja - 121
Kilpailuja - 614

[muokkaa] Formula 1 -tulokset

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Suomennos

Kausi	Runko/Moottori/ Renkaat	Kuljettajat	1	2	3	4	5	6	7	8	9	10	11	12	13	14	15	16	17	18	19	Pisteet	Sijoitus
1966	M2B Ford 3.0 V8 Serenissima 3.0 V8 F		MON	BEL	FRA	GBR	NED	GER	ITA	USA	MEX											2	9th
1966	M2B Ford 3.0 V8 Serenissima 3.0 V8 F	Bruce McLaren	Ret	DNS		6	DNS			5	Ret											2	9th
1967	M4B M5A BRM 2.0 V8 BRM 3.0 V12 G		RSA	MON	NED	BEL	FRA	GBR	GER	CAN	ITA	USA	MEX									3	10th
1967	M4B M5A BRM 2.0 V8 BRM 3.0 V12 G	Bruce McLaren		4	Ret					7	Ret	Ret	Ret									3	10th
1968	M5A M7A BRM 3.0 V12 Ford Cosworth 3.0 V8 G		RSA	ESP	MON	BEL	NED	FRA	GBR	GER	ITA	CAN	USA	MEX								49	2nd
		Bruce McLaren		Ret	Ret	1	Ret	8	7	13	Ret	2	6	2
		Denny Hulme	5	2	5	Ret	Ret	5	4	7	1	1	Ret	Ret
1969	M7A M7B M7C M9A Ford Cosworth 3.0 V8 G		RSA	ESP	MON	NED	FRA	GBR	GER	ITA	CAN	USA	MEX									38 (40)	5th
		Bruce McLaren	5	2	5	Ret	4	3	3	4	5	DNS	DNS
		Denny Hulme	3	4	6	4	8	Ret	Ret	7	Ret	Ret	1
		Derek Bell						Ret
1970	M7D M14A M14D Ford Cosworth 3.0 V8 Alfa Romeo 3.0 V8 G		RSA	ESP	MON	BEL	NED	FRA	GBR	GER	AUT	ITA	CAN	USA	MEX							35	5th
		Bruce McLaren	Ret	2	Ret
		Denny Hulme	2	Ret	4			4	3	3	Ret	4	Ret	7	3
		Andrea de Adamich		DNQ	DNQ		DNQ	NC	DNS	DNQ	12	8	Ret	DNQ
		Peter Gethin					Ret			Ret	10	Ret	6	14	Ret
		Dan Gurney					Ret	6	Ret
		Nanni Galli										DNQ
1971	M14A M19A Ford Cosworth 3.0 V8 G		RSA	ESP	MON	NED	FRA	GBR	GER	AUT	ITA	CAN	USA									10	6th
		Denny Hulme	6	5	4	12	Ret	Ret	Ret	Ret		4	Ret
		Peter Gethin	Ret	8	Ret	Ret	9	Ret	Ret
		Jackie Oliver						Ret		9	7
1972	M19A M19C Ford Cosworth 3.0 V8 G		ARG	RSA	ESP	MON	BEL	FRA	GBR	GER	AUT	ITA	CAN	USA								47 (49)	3rd
		Denny Hulme	2	1	Ret	15	3	7	5	Ret	2	3	3	3
		Peter Revson	Ret	3	5		7		3		3	4	2	18
		Brian Redman				5		9		5
		Jody Scheckter												9
1973	M19A M19C M23 Ford Cosworth 3.0 V8 G		ARG	BRA	RSA	ESP	BEL	MON	SWE	FRA	GBR	NED	GER	AUT	ITA	CAN	USA					58	3rd
		Denny Hulme	5	3	5	6	7	6	1	8	3	Ret	12	8	15	13	4
		Peter Revson	8	Ret	2	4	Ret	5	7		1	4	9	Ret	3	1	5
		Jody Scheckter			9					Ret	DNS					Ret	Ret
		Jacky Ickx											3
1974	M23 Ford Cosworth 3.0 V8 G		ARG	BRA	RSA	ESP	BEL	MON	SWE	NED	FRA	GBR	GER	AUT	ITA	CAN	USA					73 (75)	1st
		Emerson Fittipaldi	10	1	7	3	1	5	4	3	Ret	2	Ret	Ret	2	1	4
		Denny Hulme	1	12	9	6	6	Ret	Ret	Ret	6	7	Ret	2	6	6	Ret
		Mike Hailwood	4	5	3	9	7	Ret	Ret	4	7	Ret	15
		David Hobbs												7	9
		Jochen Mass														16	7
1975	M23 Ford Cosworth 3.0 V8 G		ARG	BRA	RSA	ESP	MON	BEL	SWE	NED	FRA	GBR	GER	AUT	ITA	USA						53	3rd
		Emerson Fittipaldi	1	2	Ret	DNS	2	7	8	Ret	4	1	Ret	9	2	2
		Jochen Mass	14	3	6	1	6	Ret	Ret	Ret	3	7	Ret	4	Ret	3
1976	M23 M26 Ford Cosworth 3.0 V8 G		BRA	RSA	USW	ESP	BEL	MON	SWE	FRA	GBR	GER	AUT	NED	ITA	CAN	USA	JPN				74 (75)	2nd
		James Hunt	Ret	2	Ret	1	Ret	Ret	5	1	DSQ	1	4	1	Ret	1	1	3
		Jochen Mass	6	3	5	Ret	6	5	11	15	Ret	3	7	9	Ret	5	4	Ret
1977	M23 M26 Ford Cosworth 3.0 V8 G		ARG	BRA	RSA	USW	ESP	MON	BEL	SWE	FRA	GBR	GER	AUT	NED	ITA	USA	CAN	JPN			60	3rd
		James Hunt	Ret	2	4	7	Ret	Ret	7	12	3	1	Ret	Ret	Ret	Ret	1	Ret	1
		Jochen Mass	Ret	Ret	5	Ret	4	4	Ret	2	9	4	Ret	6	Ret	4	Ret	3	Ret
		Gilles Villeneuve										11
		Bruno Giacomelli														Ret
1978	M26 Ford Cosworth 3.0 V8 G		ARG	BRA	RSA	USW	MON	BEL	ESP	SWE	FRA	GBR	GER	AUT	NED	ITA	USA	CAN				15	8th
		James Hunt	4	Ret	Ret	Ret	Ret	Ret	6	8	3	Ret	Ret	Ret	10	Ret	7	Ret
		Patrick Tambay	6	Ret	Ret	12	7		Ret	4	9	6	Ret	Ret	9	5	6	8
		Bruno Giacomelli						8			Ret	7			Ret	14
1979	M26 M28 M28B M28C M29 Ford Cosworth 3.0 V8 G		ARG	BRA	RSA	USW	ESP	BEL	MON	FRA	GBR	GER	AUT	NED	ITA	CAN	USA					15	7th
		John Watson	3	8	Ret	Ret	Ret	6	4	11	4	5	9	Ret	Ret	6	6
		Patrick Tambay	Ret	Ret	10	Ret	13	DNQ	DNQ	10	7	Ret	10	Ret	Ret	Ret	Ret
1980	M29B M29C M30 Ford Cosworth 3.0 V8 G		ARG	BRA	RSA	USW	BEL	MON	FRA	GBR	GER	AUT	NED	ITA	CAN	USA						11	9th
		John Watson	Ret	11	11	4	Ret	DNQ	7	8	Ret	Ret	Ret	Ret	4	NC
		Alain Prost	6	5	DNS		Ret	Ret	Ret	6	11	7	6	7	Ret	DNS
		Stephen South				DNQ
1981	M29C M29F MP4 Ford Cosworth 3.0 V8 M		USW	BRA	ARG	SMR	BEL	MON	ESP	FRA	GBR	GER	AUT	NED	ITA	CAN	LVS					28	6th
		John Watson	Ret	8	Ret	10	7	Ret	3	2	1	6	6	Ret	Ret	2	7
		Andrea de Cesaris	Ret	Ret	11	6	Ret	Ret	Ret	11	Ret	Ret	8	DNS	7	Ret	12
1982	MP4B Ford Cosworth 3.0 V8 M		RSA	BRA	USW	SMR	BEL	MON	USE	CAN	NED	GBR	FRA	GER	AUT	SUI	ITA	LVS				69	2nd
		Niki Lauda	4	Ret	1		DSQ	Ret	Ret	Ret	4	1	8	DNS	5	3	Ret	Ret
		John Watson	6	2	6		1	Ret	1	3	9	Ret	Ret	Ret	9	13	4	2
1983	MP4/1C MP4/1E Ford Cosworth 3.0 V8 Ford Cosworth 3.0 V8 TAG 1.5 V6 (T) M		BRA	USW	FRA	SMR	MON	BEL	USE	CAN	GBR	GER	AUT	NED	ITA	EUR	RSA					34	5th
		Niki Lauda	3	2	Ret	Ret	DNQ	Ret	Ret	Ret	6	DSQ	6	Ret	Ret	Ret	11
		John Watson	Ret	1	Ret	5	DNQ	Ret	3	6	9	5	9	3	Ret	Ret	Ret
1984	M		BRA	RSA	BEL	SMR	FRA	MON	CAN	USE	USA	GBR	GER	AUT	NED	ITA	EUR	POR				143.5	1st
		Niki Lauda	Ret	1	Ret	Ret	1	Ret	2	Ret	Ret	1	2	1	2	1	4	2
		Alain Prost	1	2	Ret	1	7	1	3	4	Ret	Ret	1	Ret	1	Ret	1	1
1985	MP4/2B TAG 1.5 V6 T G		BRA	POR	SMR	MON	CAN	USA	FRA	GBR	GER	AUT	NED	ITA	BEL	EUR	RSA	AUS				90	1st
		Niki Lauda	Ret	Ret	4	Ret	Ret	Ret	Ret	Ret	5	Ret	1	Ret	DNS		Ret	Ret
		John Watson														7
		Alain Prost	1	Ret	Ret	1	3	Ret	3	1	2	1	2	1	3	4	3	Ret
1986	MP4/2C TAG 1.5 V6 T G		BRA	ESP	SMR	MON	BEL	CAN	USA	FRA	GBR	GER	HUN	AUT	ITA	POR	MEX	AUS				96	2nd
		Alain Prost	Ret	3	1	1	6	2	3	2	3	6	Ret	1	DSQ	2	2	1
		Keke Rosberg	Ret	4	5	2	Ret	4	Ret	4	Ret	5	Ret	9	4	Ret	Ret	Ret
1987	MP4/3 TAG 1.5 V6 T G		BRA	SMR	BEL	MON	USA	FRA	GBR	GER	HUN	AUT	ITA	POR	ESP	MEX	JPN	AUS				76	2nd
		Alain Prost	1	Ret	1	9	3	3	Ret	7	3	6	15	1	2	Ret	7	Ret
		Stefan Johansson	3	4	2	Ret	7	8	Ret	2	Ret	7	6	5	3	Ret	3	Ret
1988	MP4/4 Honda RA168E 1.5 V6 T G		BRA	SMR	MON	MEX	CAN	USA	FRA	GBR	GER	HUN	BEL	ITA	POR	ESP	JPN	AUS				199	1st
		Alain Prost	1	2	1	1	2	2	1	Ret	2	2	2	Ret	1	1	2	1
		Ayrton Senna	DSQ	1	Ret	2	1	1	2	1	1	1	1	10	6	4	1	2
1989	MP4/5 Honda RA109A 3.5 V10 G		BRA	SMR	MON	MEX	USA	CAN	FRA	GBR	GER	HUN	BEL	ITA	POR	ESP	JPN	AUS				141	1st
		Ayrton Senna	11	1	1	1	Ret	7	Ret	Ret	1	2	1	Ret	Ret	1	DSQ	Ret
		Alain Prost	2	2	2	5	1	Ret	1	1	2	4	2	1	2	3	Ret	Ret
1990	MP4/5B Honda RA109E 3.5 V10 G		USA	BRA	SMR	MON	CAN	MEX	FRA	GBR	GER	HUN	BEL	ITA	POR	ESP	JPN	AUS				121	1st
		Ayrton Senna	1	3	Ret	1	1	20	3	3	1	2	1	1	2	Ret	Ret	Ret
		Gerhard Berger	Ret	2	2	3	4	3	5	14	3	16	3	3	4	Ret	Ret	4
1991	MP4/6 Honda RA121E 3.5 V12 G		USA	BRA	SMR	MON	CAN	MEX	FRA	GBR	GER	HUN	BEL	ITA	POR	ESP	JPN	AUS				139	1st
		Ayrton Senna	1	1	1	1	Ret	3	3	4	7	1	1	2	2	5	2	1
		Gerhard Berger	Ret	3	2	Ret	Ret	Ret	Ret	2	4	4	2	4	Ret	Ret	1	3
1992	MP4/6B MP4/7A Honda RA121E 3.5 V12 Honda RA121E/B 3.5 V12 G		RSA	MEX	BRA	ESP	SMR	MON	CAN	FRA	GBR	GER	HUN	BEL	ITA	POR	JPN	AUS				99	2nd
		Ayrton Senna	3	Ret	Ret	9	3	1	Ret	Ret	Ret	2	1	5	1	3	Ret	Ret
		Gerhard Berger	5	4	Ret	4	Ret	Ret	1	Ret	5	Ret	3	Ret	4	2	2	1
1993	MP4/8 Ford HBE7 3.5 V8 G		RSA	BRA	EUR	SMR	ESP	MON	CAN	FRA	GBR	GER	HUN	BEL	ITA	POR	JPN	AUS				84	2nd
		Michael Andretti	Ret	Ret	Ret	Ret	5	8	14	6	Ret	Ret	Ret	8	3
		Mika Häkkinen														Ret	3	Ret
		Ayrton Senna	2	1	1	Ret	2	1	18	4	5	4	Ret	4	Ret	Ret	1	1
1994	MP4/9 Peugeot A6 3.5 V10 G		BRA	PAC	SMR	MON	ESP	CAN	FRA	GBR	GER	HUN	BEL	ITA	POR	EUR	JPN	AUS				42	4th
		Mika Häkkinen	Ret	Ret	3	Ret	Ret	Ret	Ret	3	Ret		2	3	3	3	7	12
		Philippe Alliot										Ret
		Martin Brundle	Ret	Ret	8	2	11	Ret	Ret	Ret	Ret	4	Ret	5	6	Ret	Ret	3
1995	MP4/10 Mercedes FO 110 3.0 V10 G		BRA	ARG	SMR	ESP	MON	CAN	FRA	GBR	GER	HUN	BEL	ITA	POR	EUR	PAC	JPN	AUS			30	4th
		Mark Blundell	6	Ret			5	Ret	11	5	Ret	Ret	5	4	9	Ret	9	7	4
		Nigel Mansell			10	Ret
		Mika Häkkinen	4	Ret	5	Ret	Ret	Ret	7	Ret	Ret	Ret	Ret	2	Ret	8		2	DNS
		Jan Magnussen															10
1996	MP4/11 Mercedes FO 110 3.0 V10 G		AUS	BRA	ARG	EUR	SMR	MON	ESP	CAN	FRA	GBR	GER	HUN	BEL	ITA	POR	JPN				49	4th
		Mika Häkkinen	5	4	Ret	8	8	6	5	5	5	3	Ret	4	3	3	Ret	3
		David Coulthard	Ret	Ret	7	3	Ret	2	Ret	4	6	5	5	Ret	Ret	Ret	13	8
1997	MP4/12 Mercedes FO110E 3.0 V10 Mercedes FO110F 3.0 V10 G		AUS	BRA	ARG	SMR	MON	ESP	CAN	FRA	GBR	GER	HUN	BEL	ITA	AUT	LUX	JPN	EUR			63	4th
		Mika Häkkinen	3	4	5	6	Ret	7	Ret	Ret	Ret	3	Ret	DSQ	9	Ret	Ret	4	1
		David Coulthard	1	10	Ret	Ret	Ret	6	7	7	4	Ret	Ret	Ret	1	2	Ret	10	2
1998	MP4/13 Mercedes FO110G 3.0 V10 B		AUS	BRA	ARG	SMR	ESP	MON	CAN	FRA	GBR	AUT	GER	HUN	BEL	ITA	LUX	JPN				156	1st
		David Coulthard	2	2	6	1	2	Ret	Ret	6	Ret	2	2	2	7	Ret	3	3
		Mika Häkkinen	1	1	2	Ret	1	1	Ret	3	2	1	1	6	Ret	4	1	1
1999	MP4/14 Mercedes FO110H 3.0 V10 B		AUS	BRA	SMR	MON	ESP	CAN	FRA	GBR	AUT	GER	HUN	BEL	ITA	EUR	MAL	JPN				124	2nd
		Mika Häkkinen	Ret	1	Ret	3	1	1	2	Ret	3	Ret	1	2	Ret	5	3	1
		David Coulthard	Ret	Ret	2	Ret	2	7	Ret	1	2	5	2	1	5	Ret	Ret	Ret
2000	MP4/15 Mercedes FO110J 3.0 V10 B		AUS	BRA	SMR	GBR	ESP	EUR	MON	CAN	FRA	AUT	GER	HUN	BEL	ITA	USA	JPN	MAL			152	2nd
		Mika Häkkinen	Ret	Ret	2	2	1	2	6	4	2	1	2	1	1	2	Ret	2	4
		David Coulthard	Ret	DSQ	3	1	2	3	1	7	1	2	3	3	4	Ret	5	3	2
2001	MP4-16 Mercedes FO110K 3.0 V10 B		AUS	MAL	BRA	SMR	ESP	AUT	MON	CAN	EUR	FRA	GBR	GER	HUN	BEL	ITA	USA	JPN			102	2nd
		Mika Häkkinen	Ret	6	Ret	4	9	Ret	Ret	3	6	DNS	1	Ret	5	4	Ret	1	4
		David Coulthard	2	3	1	2	5	1	5	Ret	3	4	Ret	Ret	3	2	Ret	3	3
2002	MP4-17 Mercedes FO110M 3.0 V10 M		AUS	MAL	BRA	SMR	ESP	AUT	MON	CAN	EUR	GBR	FRA	GER	HUN	BEL	ITA	USA	JPN			65	3rd
		David Coulthard	Ret	Ret	3	6	3	6	1	2	Ret	10	3	5	5	4	7	3	Ret
		Kimi Räikkönen	3	Ret	12	Ret	Ret	Ret	Ret	4	3	Ret	2	Ret	4	Ret	Ret	Ret	3
2003	MP4-17D Mercedes FO110M 3.0 V10 Mercedes FO110P 3.0 V10 M		AUS	MAL	BRA	SMR	ESP	AUT	MON	CAN	EUR	FRA	GBR	GER	HUN	ITA	USA	JPN				142	3rd
		David Coulthard	1	Ret	4	5	Ret	5	7	Ret	15	5	5	2	5	Ret	Ret	3
		Kimi Räikkönen	3	1	2	2	Ret	2	2	6	Ret	4	3	Ret	2	4	2	2
2004	MP4-19 Mercedes FO 110Q 3.0 V10 M		AUS	MAL	BHR	SMR	ESP	MON	EUR	CAN	USA	FRA	GBR	GER	HUN	BEL	ITA	CHN	JPN	BRA		69	5th
		David Coulthard	8	6	Ret	12	10	Ret	Ret	6	7	6	7	4	9	7	6	9	Ret	11
		Kimi Räikkönen	Ret	Ret	Ret	8	11	Ret	Ret	5	6	7	2	Ret	Ret	1	Ret	3	6	2
2005	MP4-20 Mercedes FO 110R 3.0 V10 M		AUS	MAL	BHR	SMR	ESP	MON	EUR	CAN	USA	FRA	GBR	GER	HUN	TUR	ITA	BEL	BRA	JPN	CHN	182	2nd
		Kimi Räikkönen	8	9	3	Ret	1	1	11	1	DNS	2	3	Ret	1	1	4	1	2	1	2
		Juan Pablo Montoya	6	4	INJ	INJ	7	5	7	DSQ	DNS	Ret	1	2	Ret	3	1	14	1	Ret	Ret
		Pedro de la Rosa			5
		Alexander Wurz				3
2006	MP4-21 Mercedes FO 108S 2.4 V8 M		BHR	MAL	AUS	SMR	EUR	ESP	MON	GBR	CAN	USA	FRA	GER	HUN	TUR	ITA	CHN	JPN	BRA		110	3rd
		Kimi Räikkönen	3	Ret	2	5	4	5	Ret	3	3	Ret	5	3	Ret	Ret	2	Ret	5	5
		Juan Pablo Montoya	5	4	Ret	3	Ret	Ret	2	6	Ret	Ret
		Pedro de la Rosa											7	Ret	2	5	Ret	5	11	8
2007	MP4-22 Mercedes FO 108T 2.4 V8 B		AUS	MAL	BHR	ESP	MON	CAN	USA	FRA	GBR	EUR	HUN	TUR	ITA	BEL	JPN	CHN	BRA			0	EX†
		Fernando Alonso	2	1	5	3	1	7	2	7	2	1	4	3	1	3	Ret	2	3
		Lewis Hamilton	3	2	2	2	2	1	1	3	3	9	1	5	2	4	1	Ret	7
2008	MP4-23 Mercedes FO108T 2.4 V8 B		AUS	MAL	BHR	ESP	TUR	MON	CAN	FRA	GBR	GER	HUN	EUR	BEL	ITA	SGP	JPN	CHN	BRA		53	2.
		Lewis Hamilton	1	5	13	3	2	1
		Heikki Kovalainen	5	3	5	Kesk.	12	8

[muokkaa] Kuljettajat

Bruce McLaren (1966–1970)
Dan Gurney (1968, 1970)
Denny Hulme (1968–1974)
Jacky Ickx (1968, 1973)
Jo Bonnier (1968, 1970–1971)
Basil van Rooyen (1969)
Derek Bell (1969)
Jack Brabham (1969)
Vic Elford (1969)
Andrea de Adamich (1970)
John Surtees (1970–1971)
Nanni Galli (1970)
Peter Gethin (1970–1971)
David Hobbs (1971, 1974)
Helmut Marko (1971)
Jackie Oliver (1971)
Mark Donohue (1971)
Brian Redman (1972)
Jody Scheckter (1972–1973)
Peter Revson (1972–1973)
Dave Charlton (1974–1975)
Emerson Fittipaldi (1974–1975)
Jochen Mass (1974–1977)
Mike Hailwood (1974)
James Hunt (1976–1978)
Brett Lunger (1977–1978)
Bruno Giacomelli (1977–1978)
Emilio de Villota (1977–1978)
Gilles Villeneuve (1977)
Nelson Piquet (1978)
Patrick Tambay (1978–1979)
Tony Trimmer (1978)
John Watson (1979–1983, 1985)
Alain Prost (1980, 1984–1989)
Stephen South (1980)
Andrea de Cesaris (1981)
Niki Lauda (1982–1985)
Keke Rosberg (1986)
Stefan Johansson (1987)
Ayrton Senna (1988–1993)
Gerhard Berger (1990–1992)
Michael Andretti (1993)
Mika Häkkinen (1993–2001)
Martin Brundle (1994)
Philippe Alliot (1994)
Jan Magnussen (1995)
Mark Blundell (1995)
Nigel Mansell (1995)
David Coulthard (1996–2004)
Kimi Räikkönen (2002–2006)
Alexander Wurz (2005)
Pedro de la Rosa (2005, 2006)
Juan Pablo Montoya (2005–2006)
Fernando Alonso (2007)
Lewis Hamilton (2007–)
Heikki Kovalainen (2008–)

[muokkaa] Suomalaisten saavutukset McLaren-tallissa

Suomalaisia McLaren-tallissa on ajanut neljä.

[muokkaa] Keijo "Keke" Rosberg

Kaudet: 1986
Kilpailuja: 16
Voittoja: 0
Paalupaikkoja: 1
Pisteitä: 22

[muokkaa] Mika Häkkinen

Kaudet: 1993–2001
Kilpailuja: 133
Voittoja: 20
Paalupaikkoja: 26
Pisteitä: 407
Kaksi maailmanmestaruutta: 1998 ja 1999

[muokkaa] Kimi Räikkönen

Kaudet: 2002–2006
Kilpailuja: 88
Voittoja: 9
Paalupaikkoja: 12
Pisteitä: 337

[muokkaa] Heikki Kovalainen

Kaudet: 2008–
Kilpailuja: 3
Voittoja: -
Paalupaikkoja: -
Pisteitä: 14

[muokkaa] Viitteet

↑ Mclaren menitti kauden 2007 tallipisteet, koska sen katsottiin käyttäneen Ferrarin piirustuksia hyväkseen
↑ McLaren menettää MM-pisteensä tältä vuodelta, luettu 13.9.2007

[muokkaa] Katso myös

McLaren Racing - Yhtiö Team McLarenin takana
McLaren Group - McLaren-konserni, joka omistaa mm. McLaren Racingin

[muokkaa] Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta McLaren Wikimedia Commonsissa.
McLarenin virallinen sivusto

Kauden 2008 Formula 1 -tallit ja -kuljettajat

Ferrari	BMW Sauber	Renault	Williams	Red Bull	Toyota	Toro Rosso	Honda	~~Super Aguri~~	Force India	McLaren
1 Räikkönen 2 Massa	3 Heidfeld 4 Kubica	5 Alonso 6 Piquet	7 Rosberg 8 Nakajima	9 Coulthard 10 Webber	11 Trulli 12 Glock	14 Bourdais 15 Vettel	16 Button 17 Barrichello	~~18 Satō~~ ~~19 Davidson~~	20 Sutil 21 Fisichella	22 Hamilton 23 Kovalainen

Formula 1 -luokan valmistajien maailmanmestarit

1950-luku:

1958: Vanwall
1959: Cooper-Climax

1960-luku:

1960: Cooper-Climax
1961: Ferrari
1962: BRM
1963: Lotus-Climax
1964: Ferrari
1965: Lotus-Climax
1966: Brabham-Repco
1967: Brabham-Repco
1968: Lotus-Ford
1969: Matra-Ford

1970-luku:

1970: Lotus-Ford
1971: Tyrrell-Ford
1972: Lotus-Ford
1973: Lotus-Ford
1974: McLaren-Ford
1975: Ferrari
1976: Ferrari
1977: Ferrari
1978: Lotus-Ford
1979: Ferrari

1980-luku:

1980: Williams-Ford
1981: Williams-Ford
1982: Ferrari
1983: Ferrari
1984: McLaren-TAG
1985: McLaren-TAG
1986: Williams-Honda
1987: Williams-Honda
1988: McLaren-Honda
1989: McLaren-Honda

1990-luku:

1990: McLaren-Honda
1991: McLaren-Honda
1992: Williams-Renault
1993: Williams-Renault
1994: Williams-Renault
1995: Benetton-Renault
1996: Williams-Renault
1997: Williams-Renault
1998: McLaren-Mercedes
1999: Ferrari

2000-luku:

2000: Ferrari
2001: Ferrari
2002: Ferrari
2003: Ferrari
2004: Ferrari
2005: Renault
2006: Renault
2007: Ferrari

McLarenin Formula 1 -autot

M2B | M4B | M5A | M7A | M7C | M9A | M14A | M7D | M14D | M19A | M19C | M23 | M26 | M28 | M29 | M30 | M29F | MP4/1 | MP4/1B | MP4/1C | MP4/1E | MP4/2 |
MP4/2B | MP4/2C | MP4/3 | MP4/4 | MP4/5 | MP4/5B | MP4/6 | MP4/6B | MP4/7A | MP4/8 | MP4/9 | MP4/10 | MP4/10B | MP4/10C | MP4/11 | MP4/11B | MP4/12 |
MP4/13 | MP4/14 | MP4/15 | MP4/16 | MP4/17 | MP4/17D | MP4/18 | MP4/19 | MP4/19B | MP4/20 | MP4/21 | MP4/22 | MP4/23

Brittiläiset Formula 1 -tallit

Formula 1 -tallit

Tallit kaudella 2008
Ferrari • BMW • Renault • Williams • Red Bull • Toyota • Toro Rosso • Honda • Force India • McLaren

Tulevaisuuden tallit:
Prodrive (2009)

Entiset tallit:
AFM • AGS • Alfa Romeo • Alta • Amon • Andrea Moda • Apollon • Arrows • Arzani-Volpini • Aston-Butterworth • Aston Martin • ATS (Italia) • ATS (Saksa) • BAR • Behra-Porsche • Bellasi • Benetton • Boro • Brabham • BRM • BRP • Bugatti • Cisitalia • Coloni • Connaught • Connew • Cooper • Dallara • De Tomaso • Derrington-Francis • Eagle • Eifelland • Emeryson • EMW • ENB • Ensign • ERA • EuroBrun • Ferguson • FIRST • Fittipaldi • Fondmetal • Footwork • Forti • Frazer Nash • Fry • Gilby • Gordini • Hesketh • Hill • HWM • Jaguar • JBW • Jordan • Kauhsen • Klenk • Kojima • Kurtis Kraft • Lancia • Larrousse • LDS • LEC • Leyton House • Life • Ligier • Lola • Lotus • Lyncar • Maki • March • Martini • Maserati • Matra • McGuire • Mercedes-Benz • Merzario • Midland • Minardi • Modena • Onyx • OSCA • Osella • Pacific • Parnelli • Penske • Porsche • Prodrive • Prost • RAM • Rebaque • Rial • Sauber • Scarab • Scirocco • Shadow • Shannon • Simtek • Spirit • Spyker • Stebro • Stewart • Super Aguri • Surtees • Talbot • Talbot-Lago • Tec-Mec • Tecno • Theodore • Token • Toleman • Trojan • Tyrrell • Vanwall • Veritas • Williams (FWRC) • Wolf • Zakspeed

Indianapolis 500 -tallit (1950–1960)
Adams • Deidt • Del Roy • Dunn • Elder • Epperly • Ewing • Hall • Kuzma • Langley • Lesovsky • Marchese • Meskowski • Moore • Nichels • Olson • Pankratz • Pawl • Phillips • Rae • Schroeder • Sherman • Stevens • Sutton • Trevis • Turner • Watson • Wetteroth

See also ebooksgratis.com: no banners, no cookies, totally FREE.